6.5.6 Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen

Vesien hyödyntämisellä on Pohjois-Karjalassa pitkät perinteet. Järvien laskut, säännöstely- ja järjestelyhankkeet, väylätyöt, uittoperkaukset sekä kuivatusrakentaminen ovat aikojen kuluessa muuttaneet useiden vesistöjen luonnontilaa ja vaikuttaneet kalakantoihin. Arvokkaat pienvedet, kuten luonnontilaiset purot ovat yhä harvinaisempia.

Pohjois-Karjalan merkittävimmät säännöstellyt järvet ovat taulukossa 8. Suurimmat voimalaitokset ovat taulukossa 9. Niiden sijainti on esitetty kuvassa 10. Tiedot on koottu pääosin Hertta-tietojärjestelmästä, sen vesivarat- ja vesistötyöt (VESTY) -osiosta ja patotietojärjestelmästä sekä arkistolähteistä. Jäljempänä on kuvattu säännösteltyjä vesistöjä ja patoja tarkemmin suunnittelualueittain.

Padot luokitellaan pato-onnettomuuksista aiheutuvan vaaran perusteella kolmeen luokkaan (patoturvallisuuslaki 494/2009):

• 1-luokan pato onnettomuuden sattuessa aiheuttaa ilmeisen vaaran ihmishengelle tai terveydelle taikka ilmeisen huomattavan vaaran ympäristölle tai omaisuudelle.

• 2-luokan pato onnettomuuden sattuessa saattaa aiheuttaa vaaraa terveydelle taikka vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle.

• 3-luokan pato onnettomuuden sattuessa aiheuttaa vain vähäistä vaaraa.

Mikäli padon sortumasta ei aiheudu vaaraa, voidaan pato jättää luokittelematta. Myös luokittelematon pato kuuluu patoturvallisuuslain piiriin.

Taulukko 8. Tietoja Pohjois-Karjalan merkittävimmistä säännöstellyistä järvistä.

*tavoiteputken yläraja, tulva-aikana ei ylärajaa.

**ei talviaikaista ylärajaa, alenema tavoiteputken ylärajan ja säännöstelyn alarajan välinen erotus

Taulukko 9. Tietoja Pohjois-Karjalan merkittävimmistä vesivoimalaitoksista.

Koitajoen alue

Koitajoen alueen säännöstellyt järvet ovat Koitere (164 km²) ja sen alapuoliset, lähes samassa tasossa olevat Heinäselkä (5,7 km²) ja Palojärvi (8,2 km²). Järviä säännöstellään Pamilon voimalaitospadolla.

Pamilon voimalaitos on ns. tunnelivoimalaitos. Sen putouskorkeus, 49 metriä, on Suomen voimalaitoksista toiseksi suurin. Pamilon voimalaitospadot ovat patoturvallisuuslain mukaisia 1-luokan patoja. Alkuperäinen Koitajoen vesistön virtaama (MQ noin 70 m³/s) on ohjattu Pamilon voimalaitoksen kautta Jäsykseen. 

Ala-Koitajoen yläpuolella Hiiskosken säännöstelypato toimii nousuesteenä uoman yläpäässä. Alapuolella Pielisjoen voimalaitokset toimivat nousuesteenä. Koitajoen vanhaan lasku-uomaan, Ala-Koitajokeen, juoksutetaan vettä Hiiskosken säännöstelypadolla. Juoksutuksen minimimäärä oli 2010-luvulle saakka vuodelta 1978 peräisin olevan luvan mukaan 2 m³/s. Kalatalousviranomaisen hakemuksesta Itä-Suomen ympäristölupavirasto määräsi päätöksellään 10.11.2008 voimayhtiön 4–6 m³/s minimijuoksutukseen seitsemän vuoden määräajaksi. Päätös sai lainvoiman korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla alkuvuodesta 2013. Tutkimukset ja selvitykset eri juoksutusvaihtoehtojen merkityksestä Ala-Koitajoen kalakannalle, järvilohen poikastuotannolle ja kannan ylläpidolle sekä taloudellisista vaikutuksista energian tuotannolle on tuona seitsemän vuoden aikana toteutettu yhteistyössä voimayhtiön, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskusten ja muiden osapuolten kanssa. Päätöksellään 13.12.2019 Itä-Suomen aluehallintovirasto pysytti 4-6 m³/s minimijuoksutusmääräyksen.

Ala-Koitajoen yläpuolella Hiiskosken säännöstelypato toimii nousuesteenä uoman yläpäässä. Alapuolella Pielisjoen voimalaitokset toimivat nousuesteenä.

Pielisen reitti

Pielisen reitin suurin säännöstelty järvi on Lieksanjoen valuma-alueella sijaitseva Pankajärvi (23,8 km²), jota säännöstellään Pankakosken voimalaitospadolla. Valtimonjoen valuma-alueen Haapajärveä (6,0 km²), Pientä Valtimojärveä (0,74 km²), Karhujärveä (4,9 km²) ja Joki-Vastimoa (0,38 km²) säännöstellään Kuokkastenkosken voimalaitospadolla. Myös Juuan kunnassa sijaitsevaa Vuokonjärveä (2,7 km²) säännöstellään. Vuokonjärven järjestelypadon käyttötarkoitus on tulvasuojelu. Lieksassa sijaitsevaa Kelvänjärveä (2,4 km²) säännöstellään keväisin Ala-Kelvän myllypadolla.

Pielisen reitillä sijaitsee yhteensä kolme vesivoimalaitosta. Lieksanjoen alaosalla sijaitsevat Pankakosken ja Lieksankosken laitokset ja Valtimonjoella Kuokkastenkosken laitos. Voimalaitospadot ovat 2-luokan patoja. Saramojoella on vuonna 2021 toteutettu Louhikosken voimalaitoksen ja padon purkaminen osana valtakunnallista maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmaa.

Viinijärven-Höytiäisen alue

Alueen suurin säännöstelty järvi on Höytiäinen (283 km²), jota säännöstellään Puntarikosken voimalaitospadolla. Voimalaitoksella harjoitetaan myös lyhytaikaissäätöä. Puntarikoski Höytiäisen kanavan yläpäässä, Höytiäisen ja Pyhäselän välissä, on alueen ainoa voimalaitos. Puntarikosken voimalaitospato on patoturvallisuuslain mukainen 2-luokan pato. Outokummun Sysmäjärven säännöstelypato on korvattu kiinteällä pohjapadolla vuonna 2012.

Pielisjoen-Pyhäselän-Oriveden alue

Pielisjoessa on kaksi voimalaitosta. Noin 20 kilometriä jokisuulta sijaitsee Kuurnan voimalaitos, jonka putouskorkeus on noin seitsemän metriä. Noin 24 kilometriä Kuurnan voimalaitokselta ylävirtaan sijaitsee Kaltimon voimalaitos, jonka putouskorkeus on 9 metriä. Kaltimon voimalaitospadolla vaikutetaan Pielisen sekä Koitajoen reitin Jäsysjärven vedenpintaan. Kaltimon ylävedenpinta on lähes samassa tasossa Pielisen kanssa. Juoksutus noudattaa Pielisen luonnonmukaista purkautumiskäyrää. Myöskään lyhytaikaissäätöä ei harjoiteta. Pielisjoen voimalaitosten yhteydessä ei ole kalan kulun mahdollistavia rakenteita. Kuurnan voimalaitoksen tulvauomaan on vuosien 2019-2020 aikana rakennettu järvilohelle poikastuotantoalueita. Kaltimon voimalaitospato on patoturvallisuuslain mukainen 1-luokan pato, ja Kuurnan voimalaitospato ns. 2-luokan pato.

Karjalan Pyhäjärveä (Suomen puolella 207 km², yht. 248 km²) ja Ätäsköä (13,9 km²) säännöstellään Puhoksen voimalaitospadolla, joka on patoturvallisuuslain mukainen 2-luokan pato.

Kontiolahdessa sijaitsevaa Pitkälampea (1,9 km²) säännöstellään alapuolisen kalanviljelylaitoksen vedensaannin turvaamiseksi. Myös Tohmajärvellä sijaitsevan Särkijärven (10,7 km²) lievä säännöstely perustuu alueella aiemmin toimineen kalanviljelylaitoksen toimintaan.

Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen alue

Jänisjoen vesistöalueen Melakko-Loitimoa (14,7 km²) säännöstellään Ruskeakosken voimalaitospadolla (taulukot 8 ja 9). Myös Loitimon yläpuolinen Eimisjärvi (7,2 km²) on säännöstelty. Joensuun Kiihtelysvaarassa sijaitseva Ylinen (3,7 km²) on lievästi säännöstelty alapuolisen kalanviljelylaitoksen vedensaannin turvaamiseksi. Tohmajärvi on järjestelty vesistö. Järjestely on toteutettu 1950-luvulla maanviljelyn tarpeisiin.

Jänisjoen pääuomassa on ollut myllyjä jo 1700-luvulta lähtien. Jänisjoen pääuomaan rakennetut nykyiset neljä voimalaitosta (Ruskeakoski, Vihtakoski, Saario ja Vääräkoski) ovat peräisin pääosin 1950-luvulta. Kaikki neljä Jänisjoen voimalaitospatoa ovat patoturvallisuuslain mukaisia 2-luokan patoja.

Haukiveden-Heinäveden-Enonveden alue ja Juojärven reitti

Heinäveden reitillä on Palokin voimalaitos, joka sijaitsee Heinävedellä Juojärven ja Varisveden välissä olevassa Palokinkoskessa. Voimalaitos on valmistunut 1961. Putouskorkeus on 19,4 metriä. Vedenpintaa on nostettu voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä. Palokin voimalaitoksesta on muodostunut täydellinen nousueste, joka vaikuttaa kalan kulkuun Heinäveden reitin yläosassa. Voimalaitoksen rakentamisen myötä on menetetty tärkeimmät Heinäveden reitin järvitaimenen poikastuotantoalueet Palokin koskista.  Palokin koskien ennallistamisella voitaisiin saada parhaimmillaan arviolta yli 20 hehtaarin vaelluskalojen lisääntymisalueita. Lapinpesä, joka on keinotekoinen vesimuodostuma, on kooltaan noin 150 hehtaaria. Nälönvirran pato estää kalojen vaelluksen Lapinpesän muodostumaan.

Karvionkosken, Kerman ja Vihovuonteen kanavat on rakennettu luonnonkoskien viereen laivaliikennettä varten. Karvion kanava on rakennettu vuosina 1895-96 sekä Kerman ja Vihovuonteen kanavat vuosina 1903-05. Kanavissa on sulut ja reitillä on myös laivaväylä. Kermankoskessa ja Karvionkoskessa on tehty kalataloudellista kunnostusta. Karvionkoskessa sijaitsee valtion kunnossapidettävä pohjapato, joka ei ole vaelluseste. Se liittyy Kallaveden säännöstelyyn. Karvionkoskeen ja Heinäveden reitin muihin virtapaikkoihin on suunnitteilla kalataloudellisia kunnostuksia. Palokki on osa Heinäveden reitin kokonaisuutta (useita koskialueita) ja sijaitsee sen yläosassa.

Kuva 10. Pohjois-Karjalan vesistöissä sijaitsevat voimalaitokset, säännöstellyt järvet ja vaellusesteet. Lähde: Ympäristöhallinnon tietojärjestelmät (2021).