4.1 Kansalliset ohjelmat ja hankkeet
Vesienhoitoon liittyviä kansallisia strategioita ja ohjelmia on kuvattu ehdotuksessa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosille 2022-2027 (osa 2, www.ymparisto.fi/vesienhoito/suunnitelmat). Pääministeri Marinin hallitusohjelman (2019) ohella keskeisiä ohjelmia ovat kansalliset vesien kunnostusstrategia (2013) ja kalatiestrategia (2012), pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia (Hämäläinen 2015), vesiensuojelun tehostamisohjelma (2019-2023), vesitalousstrategia 2011-2020 (Maa- ja metsätalousministeriö 2011), soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansallinen strategia (2012) sekä Suomen biotalousstrategia (2014, www.mmm.fi).
Ympäristöministeriön vuonna 2019 käynnistämällä vesiensuojelun tehostamisohjelmalla (Veden Vuoro, https://ym.fi/vedenvuoro) halutaan tehostaa vesiensuojelua erityisesti rehevöitymisen torjunnassa. Ohjelma kokoaa yhteen tekijät, lisää toimenpiteiden rahoitusta ja luo jatkuvuutta vesiensuojeluun. Tavoitteena on vähentää maatalouden ravinteiden joutumista vesiin, kehittää vesitalouden hallintaa maa- ja metsätaloudessa, kunnostaa vesistöjä, kehittää kaupunkivesien hallintaa, saneerata ympäristölle vaarallisia hylkyjä sekä rahoittaa tutkimusta ja kehitystyötä.
Hallitusohjelmaan sisältyvä kansallinen ohjelma vaelluskalakantojen elvyttämiseksi 2020-2023 (NOUSU-ohjelma, https://mmm.fi/vaelluskalat/vaelluskalaohjelma) pyrkii parantamaan lohikalojen elinolosuhteita mm. lainsäädännöllisin keinoin ulottamalla kalatalousvelvoitteet ns. nollavelvoitelaitoksiin. Lisäksi jatketaan luontaisen kierron palauttamista rakennettuihin vesistöihin kansallisen kalatiestrategian pohjalta ja toteutetaan vaelluskalahankkeita laajalla yhteistyöllä. Ohjelman rahoituksella edistetään kalan kulkua mahdollistavien ratkaisujen toteuttamista rakennetuissa joissa, vaellusesteiden purkamista, lisääntymisalueiden kunnostuksia, kalanpoikasten kotiuttamisistutuksia lisääntymisalueille sekä kehitetään emokalojen ylisiirtomenetelmiä ja poikasten alasvaellusratkaisuja.
Kalatiestrategiassa (https://mmm.fi/kalat/strategiat-ja-ohjelmat/kalatiestrategia) ja vesien kunnostusstrategiassa (Olin 2013, https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10138/41398) on kuvattu keskeiset kunnostuksia ja vaelluskalakantojen elvyttämistä koskevat tehtävät. Kalatiehankkeissa keskeisintä on yhteistyön lisääminen ja rahoituspohjan laajentaminen, mutta myös tutkimusta ja seurantaa tarvitaan. On tärkeää, että kalateiden lisäksi toteutetaan muita vaelluskalakantoja elvyttäviä ja suojelevia toimenpiteitä, kuten poikastuotantoaluiden kunnostuksia, sekä huolehditaan esimerkiksi alasvaelluksen onnistumisesta ja tarvittavista kalastusjärjestelyistä.
Kalatiestrategiaan on kirjattu Pohjois-Karjalasta lohikalojen luonnonkierron palauttaminen kärkikohteiksi määritetyillä Pielisjoella (ml. Ala-Koitajoki) ja Lieksanjoella. Tavoitteena on uhanalaisten järvilohi- ja taimenkantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen kestävällä tavalla erityisesti vaellusyhteyden palauttamisella ja lisäksi muilla lisääntymiskiertoa tukevilla toimenpiteillä, kuten kalataloudellisilla kunnostuksilla.
Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategiassa (Hämäläinen 2015, https://www.vesi.fi/vesitieto/pienvesien-kunnostus/) määritellään toimenpiteet jäljellä olevien luonnontilaisten pienvesien säilyttämiseksi ja heikentyneiden pienvesien kunnostamiseksi. Strategian tavoitteena on lisätä pienvesien arvostusta ja parantaa niiden tilaa.
Helmi-elinympäristöohjelma vuoteen 2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja (www.ym.fi/helmi). Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista. Helmi-ohjelma keskittyy elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Toimenpiteet kohdistuvat soiden suojeluun ja ennallistamiseen, lintuvesien kunnostuksiin, perinnebiotooppien hoitoon, metsäisten elinympäristöjen hoitoon ja pienvesi- ja rantaluonto-kohteiden kunnostukseen ja hoitoon.
Vesitalousstrategia (https://mmm.fi/vesi) vuoteen 2020 on ohjannut vesistöjen ja pohjavesien käyttöä ja hoitoa sekä vesihuoltoa ja sitä palvelevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Käytännön työssä on sovitettava yhteen vesivarojen hyödyntämisen, alueiden käytön, vesiensuojelun, ympäristöterveyden ja sisäisen turvallisuuden tavoitteita. Vesitaloustehtävät sivuavat myös maatalouteen, metsätalouteen, maaseudun kehittämiseen ja kalatalouteen liittyviä tehtäviä. Strategiassa varaudutaan toimintaympäristön muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja valtiontalouden haasteisiin. Vesitalousstrategian uudistaminen vuoteen 2030 on käynnissä.
Veden kiertokulku ja veden mukana kulkeutuvat aineet kytkevät metsät, pellot ja vesistöt toisiinsa. Kestävä ruoantuotanto ja metsätalous edellyttävät, että vettä on riittävästi ja oikeaan aikaan saatavilla kasvuun ja tuotantoon sekä samanaikaisesti sitä, että elinkeinotoiminta ei vaaranna vesien hyvää tilaa tai sen saavuttamista. Maankuivatus, sen järjestämiseksi tehdyt ojitukset sekä muut vesien hallinnan keinot ovat näiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisessä roolissa. Viime vuosien sää- ja vesiolosuhteet ovat olleet hyvin vaihtelevia. Muutosten arvioidaan kiihtyvän tulevina vuosikymmeninä. Vesitalousstrategian tueksi on vuonna 2020 laadittu suuntaviivat maa- ja metsätalouden vesitaloudelle muuttuvassa ympäristössä, joilla toimintaa voidaan kehittää.
Maatalouden vesiensuojelussa keskeinen työkalu on maatalouden ympäristötukijärjestelmä, joka on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa. EU:n ohjelmakaudelle 2021-2027 valmistellaan parhaillaan uutta tukijärjestelmää (CAP27), ja Suomen CAP27-suunnitelma on viimeistelyvaiheessa (https://mmm.fi/cap27). Uudistuksen voimaantulo on siirtynyt vuoden 2023 alkuun. CAP perusasetukset hyväksytään EU:ssa loppuvuonna 2021.
Kalataloushallinto on päivittänyt maa- ja metsätalousministeriön (MMM) johdolla kansallisen rapustrategian 2019–2022 (Maa- ja metsätalousministeriö 2019). Alkuperäisen strategian (2014) hyväksymisen jälkeen täplärapu on listattu Euroopan unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon, mikä tarkoittaa, että täplärapuja ei saa enää viljellä tai istuttaa EU:n alueella. Rapustrategian visio on, että Suomessa on elinvoimaiset rapukannat, vahva ja vastuullinen ravustuskulttuuri sekä monipuolinen kaupallinen raputalous. Pohjois-Karjalassa jokiravun suoja-alueeksi on määritelty Vuoksen vesistöön rajautuvat itään laskevat vesistöalueet sekä Vuoksen vesistöalueelle Lieksanjoen kautta laskevat valuma-alueet Pankakosken voimalaitospadon yläpuolisilta osiltaan ja Koitajoen valuma-alue Pamilon ja Hiiskosken padon yläpuolisilta osiltaan.
Lisäksi vesienhoitoa edistäviä toimia voidaan edistää maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2019 käynnistämän SOTKA-hankkeen (www.mmm.fi/sotka) kautta, jossa mm. tehdään kosteikoita ja kunnostetaan soita ja valuma-alueita.
