6.5.5 Vedenotto

Yhdyskuntien vedenhankinta perustuu Pohjois-Karjalassa pohjaveteen. Heinäveden Kermajärvellä sijaitsee ainoa pintavedenottamo, joka toimii varavedenottamona. Maakunnan 66 vesilaitoksen pumppaama vesimäärä on noin 27 000 m3 vuorokaudessa, eli 10 milj. m3 vuodessa. Noin 90 % alueen asukkaista on liittynyt vesilaitoksiin. Vesilaitosten kokonaisvedenkulutuksessa ei odoteta tapahtuvan suuria muutoksia vuoteen 2030 mennessä.

Vedenhankinnassa on jo pitkään ollut periaatteena, että vedenottamoita hajautetaan eri pohjavesialueille. Näin veden laatu ja määrä pystytään turvaamaan erilaisissa käyttötilanteissa.  Hajauttamisella saavutetaan merkittävä etu myös vesihuollon erityistilanteita (esim. saastumistapaukset) ajatellen.

Pintavettä käytetään teollisuudessa ja voimalaitoksilla prosessi- ja jäähdytysvetenä. Vuonna 2019 pintavettä käytti 14 laitosta yhteensä 0,5 milj. m3 päivässä, eli noin 190 milj. m3 vuodessa (taulukko 7). Käytetty vesimäärä on pysynyt ennallaan viime vuosina. Suurin pintaveden käyttäjä on Stora Enso Oyj:n Enocellin sellutehdas voimalaitoksineen, joka johtaa prosessi- ja jäähdytysvedet Pielisen Rukaveteen. Myös kalankasvatuksessa pintavettä käytetään runsaasti, yhteensä noin 65 milj. m3 vuodessa. Eniten vettä käytetään Pankakosken kalalaitoksessa Lieksanjoella. Kalankasvatuksen vedensaantitarpeita varten säännöstellään kahden vesistön, Joensuussa sijaitsevan Ylisen ja Kontiolahdessa sijaitsevan Pitkälammen vedenkorkeutta.

Kasteluun vettä käytetään mm. perunan ja vihannesten viljelyssä sekä puutarhatuotannossa (mansikka, marjat) ja kasvihuoneissa. Kastelun piirissä arvioidaan Pohjois-Karjalassa olevan maa-alueita noin 800 ha. Vuosittainen kasteluveden tarve on noin 600 000 m3 (arvio 2014).

Yleensä vedestä on eniten niukkuutta kesällä, jolloin haihdunta on suurinta ja vedenkäyttöä eniten. Veden käytön määrää suhteessa vesivaroihin Suomessa on arvioitu Winland-hankkeessa (www.winlandtutkimus.fi). Vedenkäytön arvioinnissa käytettiin tietoja teollisuuden, asutuksen, kotieläintalouden ja kastelun tarvitsemasta vesimäärästä. Pohjois-Karjalassa tarkastelussa erottui Jänisjoen vesistöalueen latvavesistö Sonkajärven valuma-alue (01.04), jolla niukkuutta saattaa kausittain esiintyä.

Taulukko 7. Teollisuuden ja kalankasvatuksen pintavedenotto Pohjois-Karjalassa vuonna 2019 (Tiedot: YLVA-tietojärjestelmä).

Kunta

Vesialue

Vedenoton syy

Milj. m3/v

Kitee

Orivesi, Puhoslahti

jäähdytysvesi (Hexion Oy)

2,75

Joensuu

Pielisjoki

jäähdytysvesi (UPM Plywood Oy, Joensuun vaneritehdas)

0,18

Joensuu

Pielisjoki

jäähdytysvesi (Valio Oy, Joensuun tehdas)

2,32

Joensuu

Pielisjoki

jäähdytysvesi (Savon Voima Joensuu Oy, Joensuun voimalaitos)

30,0

Joensuu

Pielisjoki

prosessivesi (Savon Voima Joensuu Oy, Joensuun voimalaitos)

0,05

Joensuu

Pielinen, Rukavesi

prosessi- ja jäähdytysvesi (Stora Enso Oyj, Enocellin tehdas)

83,8

Juuka

Härkinpuro

prosessivesi (Tulikivi Oyj)

0,0005

Juuka

Huutojoki

prosessivesi (Tulikivi Oyj ja NunnaUuni Oy)

0,008

Lieksa

Lieksanjoki

prosessi- ja jäähdytysvesi (Pankakoski Mill Oy)

2,70

Lieksa

Pielinen

jäähdytysvesi (Nevel Oy, Kevätniemen voimalaitos)

0,13

Outokumpu

Viinijärvi, länsiosa

prosessivesi (Elementis Minerals B.V. Branch Finland Vuonoksen tehdas)

0,17

Kontiolahti

Pitkälampi *)

vesiviljely (Pohjois-Karjalan kalanviljely Oy, Kontiolahden kalanviljelylaitos)

2,96

Joensuu

Ylinen *)

vesiviljely (Pohjois-Karjalan kalanviljely Oy, Keskijärven kalanviljelylaitos)

8,40

Lieksa

Lieksanjoki

vesiviljely (Savon Taimen Oy, Pankakosken kalalaitos)

44,6

Liperi

Taipaleenjoki

vesiviljely (Viinijärven kalanviljelylaitos)

n. 9,0

*) vesistön vedenpinnan korkeuden säännöstely