8.2.11 Vesirakentaminen, säännöstely ja vesistökunnostukset

Vesilainsäädännön (Vesilaki 587/2011) mukaan vesien tilaan vaikuttaviin rakentamishankkeisiin tarvitaan valtion lupaviranomaisen (aluehallintoviraston) lupa. Uudistettu vesilaki rakentuu vanhan vesilain (264/1961) perusperiaatteille eikä lain soveltamisalaa tai keskeisiä soveltamisperiaatteita muutettu oleellisesti.

Vesilain 3 §:n mukaan aina luvanvaraisia vesitaloushankkeita ovat mm.:

• valtaväylän tai yleisen kulku- tai uittoväylän sulkeminen tai supistaminen sekä väylän käyttämistä vaikeuttavan laitteen tai muun esteen asettaminen
• sillan tai kuljetuslaitteen tekeminen yleisen kulku- tai valtaväylän yli sekä tunnelin, vesi-, viemäri-, voima- tai muun johdon tekeminen tällaisen väylän ali
• maa-alueen muuttaminen pysyvästi vesialueeksi vesistön vedenkorkeutta nostamalla
• vesivoimalaitoksen rakentaminen
• vesialueen ruoppaaminen, kun ruoppausmassan määrä ylittää 500 m³, jollei kyse ole julkisen kulkuväylän kunnossapidosta

Vesilain mukaiset luvat myönnetään pääsääntöisesti pysyvinä. Esimerkiksi ruoppausta koskevat luvat myönnetään kuitenkin määräaikaisena. Lupapäätöksessä voidaan myös määrätä hankkeen vesiympäristöä ja sen käyttöä koskevat lupamääräykset tarkistettaviksi, jos se on tarpeen hankkeesta aiheutuvien merkittävien haittojen vähentämiseksi. Em. säännökset koskevat vain uusia lupia. Vanhojen lupien tarkistamista koskevat säännökset on sijoitettu siirtymäsäännöksiin (19. luku). Lupamääräysten muuttaminen on aina mahdollista myös luvanhaltijan hakemuksesta. Pohjois-Karjalaan myönnetyt voimalaitos- ja säännöstelyluvat ovat kaikki pysyviä.

Uudistetun vesilain tarkoituksena oli helpottaa vedenpinnan nostohankkeiden toteuttamista selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla lupakäsittelyä sekä säätämällä hankkeesta saatavien hyötyjen määrittämisestä ja hyödynsaajien osallistumisperiaatteista hankkeiden kustannuksiin. Keskivedenkorkeuden nostaminen liittyy useimmiten järvien kunnostushankkeisiin. Maa-alueesta vesialueeksi muuttuva alue tulee pääsääntöisesti liittää yhteiseen vesialueeseen kiinteistötoimituksella (tilusjärjestely). Tämän arvioidaan vaikeuttavan hankkeiden toteuttamista, koska se lisää hakijan kustannuksia. Myös lupamaksut ovat nousseet huomattavasti. 

Hallitusohjelman (2019) mukaan vesilaki tulee päivitettäväksi siten, että pienille vesivoimalaitoksille voidaan asettaa jälkikäteen kalatalousvelvoitteita. Toimeenpanon etenemisen aikataulu on vielä avoin.

Kalastuslain (379/2015) tavoitteena on turvata kalojen luontainen lisääntyminen ja hyvät kalastusmahdollisuudet. Siihen sisältyvät nykyisen kalastuslain mukaiset periaatteet kalan kulun turvaamisesta. Vaelluskaloja koskevia säädöksiä vahvistettiin niin, että vaelluskalakysymys on keskeinen kokonaisuus kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmia laadittaessa. Kalastuksen säätelyä koskevia säädöksiä täsmennettiin niin, että niitä voidaan paremmin käyttää vaelluskalojen vaellusmahdollisuuden turvaamiseen ja kalakantojen vahvistamiseen tähtäävään kalastuksen säätelyyn. Pohjois-Karjalan yhdeksän uutta kalatalousaluetta aloitti toimintansa vuonna 2019, ja niiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat esitetään vuoden 2021 lopulla ELY-keskuksen hyväksyttäväksi. Vesienhoidon toimenpideohjelmien sekä käyttö- ja hoitosuunnitelmien tavoitteet ovat samansuuntaiset ja niiden yhteensovittaminen soveltuvin osin on mahdollista. Tämän vuoksi on tärkeää, että vesienhoidossa lisätään yhteistyötä kalatalousalueen ja vesialueiden omistajien kanssa.

Koskiensuojelulaki (35/1987) kieltää uuden voimalaitoksen rakentamisen laissa lueteltuihin vesistöihin tai vesistön osiin. Sen nojalla on Pohjois-Karjalassa suojeltu

• Pankajärven yläpuoliset vesistöt Pielisen reitillä (Lieksa, Nurmes, Kuhmo)
• Vaikkojoki (Juuka, Kaavi)
• Koitajoki valtakunnan rajan ja Kahvisaaren välisellä alueella (Ilomantsi)
• Haapajoen-Ukonjoen vesistö (Ilomantsi, Lieksa)

Vesistön säännöstely ja rakentaminen

Pohjois-Karjalaan on myönnetty useita kymmeniä lupia vesistöjen säännöstelyyn, järjestelyyn sekä patojen ja voimalaitosten rakentamiseen (vrt. luku 6.5.6). Viime vuosikymmeninä maakunnassa on toteutettu kaikkiaan useita satoja, jopa tuhansia, vesirakentamishankkeita. Suurimmat ja merkityksellisimmät hankkeet, kuten säännöstelyt, uittosääntöjen vahvistamiset, järven laskua käsittäneet järjestelyt ja vesistöön rakennetut tie- ja siltapenkereet on toteutettu vuonna 1961 säädetyn vesilain tai sitä edeltävän vesilainsäädännön perusteella. Suurin osa ojitus- ja tulvapengerryshankkeista on toteutettu ojitustoimituksen päätöksellä. Lukumääräisesti eniten on kuitenkin toteutettu erilaisia pienehköjä vesitaloushankkeita, kuten perkauksia, ruoppauksia ja laitureiden tms. laitteiden rakentamisia yleiskäyttöoikeuden perusteella tai ilmoitusmenettelyyn pohjautuen. Valtaosa vesitaloushankkeista on vaikutuksiltaan pysyviä, eikä niihin liity hankkeen toteuttamismuotoa ja varsinaisen rakentamistyön mahdollisimman haitatonta suorittamista lukuun ottamatta juurikaan vesien tilaa parantavia tekijöitä.

Viime vuosikymmenellä pienimuotoisista rakentamishankkeista aiheutuvien haittojen minimoimiseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Pohjois-Karjalan ELY-keskus antaa erilaisista ruoppaushankkeista vuosittain noin 90 lausuntoa, joissa ohjataan hankkeen toteutusta vesiympäristön kannalta mahdollisimman haitattomasti. Hankkeeseen velvoitetaan tarpeen mukaan hakemaan vesilain mukaista lupaa.

Säännöstelyn kehittämistyötä tehdään yhteistyössä vesistön asianosaistahojen kanssa. Pohjois-Karjalassa toteutetut Koitereen ja Jänisjoen säännöstelyn kehittämishankkeet ovat seurantavaiheessa. Vuonna 2006 käynnistyi alueen kuntien aloitteesta Pielisen säännöstelyhanke, jossa päätavoitteena oli erityisesti kaikkein alimpien kesä- ja syysaikaisten vedenkorkeuksien nostomahdollisuuksien selvittäminen (ks. kohta 4.2.6). Säännöstelyvaihtoehdon toteutuksesta ei päästy riittävään yksimielisyyteen osapuolten kesken, ja hanke kariutui. Juoksutusvaihtoehtoja on tämän jälkeen selvitetty vesilain 7 luvun mukaisen menettelyn kautta. Suunniteltu vaihtoehto on vaikutuksiltaan varsinaista säännöstelyä lievempi, mutta sillä voitaisiin puuttua ääritilanteiden vedenkorkeuksiin. Pielisen juoksutusmuutosta koskeva lupa-asia on parhaillaan Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltävänä.

Ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisiin lupiin, kuten voimalaitos- ja säännöstelylupiin sisältyy usein velvoitteita kalataloudelle aiheutuvien haittojen kompensoimiseksi. Velvoiteistutuksiin ja kalatalousmaksuihin käytetään Pohjois-Karjalassa vuosittain noin 425 000 euroa. Merkittävä osa kalaistutuksista tehdään kalastolle ja kalastukselle aiheutuneiden menetysten vähentämiseksi. Arviota siitä, kuinka suuri osa kalatalousvelvoitteista kohentaa vesistön ekologista tilaa, ei ole tässä vaiheessa ole ollut mahdollisuutta tehdä.

Vesistöjen kunnostus ja arvio toimenpiteiden toteutumasta hoitokaudella 2016-2021

Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen alueella on tehty kunnostuksia Tohmajärven valuma-alueella vuosina 2015-2018. Hankkeen aikana kunnostettiin Lahdenjoen, Saarekkeenpuron, Ruostepuron, Lukkarinpuron ja Solikanpuron valuma-alueita. Lisäksi kunnostettiin järven lähivaluma-aluetta Jouhkolan ja Peijonniemenlahden alueella. Tohmajärvellä niitettiin ranta-alueita, hoitokalastettiin ja istutettiin siikaa. Peijonniemenlahden Natura-alueella osa ranta-alueista saatiin laidunnukseen. Sääperin Natura-alueella rakennettiin kosteikko Sotka-hankkeessa sekä toteutettiin koekalastus Helmi-hankkeessa. Sääperin yhteydessä olevalle Uudenkylänlammille, joka myös kuuluu Natura 2000 –alueisiin, tehtiin suunnitelmat lammen kunnostusta varten. Kiteenjärvelle rakennettiin monimuotoinen hulevesikosteikko. Pitkälammelle tehtiin valuma-aluekunnostussuunnitelmat.

Viinijärven-Höytiäisen alueella on jatkettu valuma-aluekunnostuksia sekä kunnostusten suunnittelua. Valuma-aluekunnostukset ovat edenneet pisimmälle Viinijoen ja Polvijärven osavaluma-alueilla. Vesikasvillisuutta on poistettu umpeenkasvaneilta lahtialueilta. Sotkuman osakaskunta on kokeillut ja jatkokehittänyt raivausnuottausta vesikasvillisuuden poistossa. Tavoitteena on alentaa kustannuksia sekä löytää keinoja myös muiden kuin ilmaversoiskasvillisuuden poistoon vesialueelta. Viinijärvellä on useita tahoja kunnostamassa umpeenkasvavia lahtialueita, ja toimijoiden kesken on muodostunut yhteistyötä. Höytiäiseen laskevissa joissa sekä Viinijärven Sukkulanjoessa on tehty kalataloudellisia virtavesikunnostuksia. Taipaleenjoen Siikakosken kunnostussuunnitelmat ovat valmistuneet. Sysmäjärven Natura 2000 -alueella on aloitettu lintuvesikunnostukset. Sysmänjoelle ja Sysmäjärvelle on laadittu myös valuma-aluekunnostusten yleissuunitelmat, tavoitteena maatalousvaltaisen alueen kuormituksen vähentäminen.

Pielisen reitillä toimenpiteenä esitetty Pielisen juoksuttamismääräysten muuttamista koskeva lupa-asia on Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Valtimon Sorsajärvellä on käynnissä keskivedenkorkeuden nostohanke aluehallintoviraston myönnettyä hankkeelle luvan keväällä 2021. Lieksanjokeen laskevalle merkittävälle taimenpurolle Saarijoki-Vinapurolle on rakennettu kalatie ja lisäksi on kunnostettu kutualueita taimenelle. Pankakosken voimalaitokselle toteutettiin alasvaeltavien smolttien kiinniottolaite 2021. Hanke Vuokonjärven järjestelypadon muuttamiseksi kalan kulun mahdollistavaksi pohjapadoksi on viivästynyt ja jatkuu vuonna 2022.  Juuanjoella/Vepsänjoella on käynnissä kalataloudellinen kunnostus järvitaimenkantojen elvyttämiseksi.  Saramojoella toteutetiin vuonna 2021 Louhikosken voimalaitoksen ja padon purkaminen osana valtakunnallista maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmaa.

Pielisjoen-Pyhäselän-Oriveden alueella mm. Pieni-Onkamolla ja Suuri-Onkamolla on tehty hoitokaudella 2016-2021 mittavia valuma-aluekunnostuksia, jotka saatetaan päätökseen 2021. Lisäksi Onkamojärvillä on hoitokalastettu. Särkijoella on aloitettu valuma-aluekunnostussuunnittelu. Pyhäjärvellä Mustolanjoen valuma-alueella on ennallistettu Juutinsuo, tavoitteena vähentää kuormitusta ja edistää karun, kirkasvetisen Pyhäjärven luontoarvojen säilymistä. Laajahkoja niittoja on tehty Oriveden ja Pyhäselän umpeenkasvavilla vesialueilla monimuotoisuuden ja virtausolojen parantamiseksi. Riihilampi-Reilammelle on valmistunut valuma-aluekunnostussuunnitelmat. Heposelällä on toteutettu monimuotoinen kosteikko ja aloitettu vesikasvillisuuden poisto niittämällä ja muilla toimin vesilinnuston elinolojen parantamiseksi. Myös Mattisenlahden Natura-alueella Pyhäselällä on tehty niittoja.

Jukajoen valuma-alueella on kunnostettu valuma-alueita. Lisäksi Linnunsuon kosteikkoaluetta ja vesiensuojelurakenteita on parannettu. Kuusojan Kankikosken kalatien rakentamissuunnitelma valmistuu 2021. Siilaisenpurolla on aloitettu valuma-aluekunnostukset. Puron latvoille entiselle turvetuotantoalueelle Kyyrönsuolle rakennetaan monimuotoisia kosteikkoja ja ennallistetaan Paskolähteenpuroa.

Freshabit LIFE IP -hankkeessa on toteutettu valuma-aluekunnostuksia Puruvedellä erityisesti Ristilahdella ja Villalassa Hummonselän pohjoisosassa. Lisäksi hankkeessa on toteutettu niittoja ja hoitokalastusta.  Kuoringalla, Natura 2000 -alueella, on aloitettu kunnostustoimet järvessä ja valuma-alueella, ja niitä jatketaan hoitokaudella 2022-2027.

Koitajoen alueella Ala-Koitajoella on tehty elinympäristökunnostuksia saimaanlohen elinolojen parantamiseksi. Koitajoen alajuoksulla kunnostukset on aloitettu planktonsiian elinolojen parantamiseksi. Kesonsuon Natura-alueen ympäristössä on toteutettu sekä valuma-aluekunnostuksia että soiden ennallistamista. Koitajoen kunnostuksia on tehty osittain osana Freshabit LIFE IP -hanketta. Lisäksi Ilomantsinjärven valuma-alueella Issakassa on aloitettu valuma-aluekunnostukset.

Heinäveden alueella Kermankoskessa ja Karvionkoskessa on tehty kalataloudellista kunnostusta. Jyrkylinjoella ja Petrumajoella on tehty kalataloudellisia kunnostuksia. Taimenille on kunnostettu lisääntymis- ja poikasalueita pitkin jokivartta. Jyrkylinjoessa taimenen nousuesteenä ollut jyrkkä koski ja pato kynnystettiin talkoovoimin ja kosken reunoille luotiin kalan nousua helpottava kalapolku. Täydennyskunnostustarvetta kohteissa on edelleen.

Toimenpiteet vesirakentamisessa, säännöstelyssä ja vesistökunnostuksissa hoitokaudella 2022-2027

Kolmannella suunnittelukaudella 2022-2027 on suunnittelussa ollut käytössä seuraavat sisävesien kunnostukseen, säännöstelyyn ja rakentamiseen liittyvät päätoimenpiteet (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas):

Rehevöityneen järven kunnostus

Rehevöityneiden järvien kunnostus jaetaan järven koon mukaan joko suuren rehevöityneen järven kunnostukseen (pinta-ala yli 5 km2) ja pienen rehevöityneen järven kunnostukseen (pinta-ala alle 5 km2). Lisäksi alueellisena toimenpiteenä on pienten rehevöityneiden järvinen kunnostus. Tähän päätoimenpiteeseen kuuluvat suoraan järveen kohdistuvat kunnostustoimenpiteet, joiden tavoitteena on vähentää rehevyyttä ja sisäistä kuormitusta. Kunnostusmenetelmiä voivat olla esimerkiksi hapetus, hoitokalastus, vesikasvillisuuden poisto, vedenpinnan nostaminen, fosforin saostaminen ja erilaiset sedimentin käsittelyt. Hoitokalastuksissa saaliin hyödyntäminen elintarvikkeena on edellytys kustannustehokkaalle toteutukselle ja se tuo jatkuvuutta vesien hoidolle. Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2021 kotimaisen kalan edistämisohjelman, jonka tavoitteena on lisätä kotimaisen, kestävästi kalastetun kalan kulutusta.

Joen, puron ja pienten virtavesien elinympäristökunnostus

Virtavesien elinympäristökunnostukset jaetaan valuma-alueen koon mukaan joen elinympäristökunnostuksiin (valuma-alue yli 100 km2) ja puron elinympäristökunnostuksiin (valuma-alue alle 100 km2). Lisäksi alueellisena toimenpiteenä on pienten virtavesien elinympäristökunnostus (valuma-alue alle 200 km2). Kunnostusmenetelminä voi olla mm. syvyys- ja virtausolojen monipuolistaminen kynnysten, syvänteiden ja kiveämisen avulla, kutusoraikkojen lisääminen, liettymien poistaminen ja kuivilleen jääneiden uoman osien vesittäminen. Puron elinympäristökunnostuksissa menetelmät ja tavoitteet ovat pääosin samoja kuin jokivesissä, mutta painopiste voi olla eri. Esim. liettymien poiston tarve on purovesissä usein suurempi kuin joissa. Purokunnostuksissa käytetään enemmän myös puurakenteita, jotka monimuotoistavat uomaa ja puhdistavat puron pohjaa hienosta aineksesta. Kolmannella suunnittelukaudella toimenpiteiden puron ja pienten virtavesien elinympäristökunnostus sisältää myös rumpujen ja siltarakenteiden esteellisyyden vähentämisen.

Kalankulkua helpottava toimenpide

Kalan kulkua helpottavilla toimenpiteillä tarkoitetaan rakenteita tai virtaamien muutoksia, joilla kalojen kulkumahdollisuutta vaellusesteiden ohi parannetaan. Parannusmenetelmiä ovat esimerkiksi vaellusesteiden poistot, kalatiet, kalahissit tai luonnonmukaiset ohitusuomat.  Myös kalojen vaelluksen helpottaminen alavirtaan voi olla osa kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä. Kalankulkua helpottava toimenpide jaettiin kolmannella suunnittelukaudella kolmeksi eri toimenpiteeksi esteen kokonaisputouskorkeuden perusteella (<1 m, 1-5 m tai > 5 m) sekä toimenpiteeseen sisällytettiin patojen poistaminen.

Säännöstelykäytännön kehittäminen

Säännöstelykäytännön kehittämisen tavoitteet voivat olla hyvin moninaisia. Osa säännöstelyn luvista on määräaikaisia ja lupien uusimisen yhteydessä tarkastellaan säännöstelyn kehittämistä useista näkökulmista. Tavoitteina voivat olla esimerkiksi säännöstellyn järven virkistyskäyttöarvon parantaminen, tehokkaampi vesivoiman hyväksikäyttö, tulva- ja kuivuusriskien hallinta, vesistön lähialueen kuivatustilan parantaminen, vesistön ekologian parantaminen tai lyhytaikaissäädöstä aiheutuvien ekologisten ja morfologisten haittojen vähentäminen. Virtavesissä pyritään takaamaan riittävä pysyvä virtaama (ympäristövirtaama) kokonaan tai osan vuotta kuivilleen jääneisiin uomiin, jos sen puuttuminen estää vesimuodostuman tavoitetilan saavuttamisen. Myös ilmastonmuutos lisää tarpeita säännöstelykäytäntöjen muuttamiseen.

Vesiliikenteen haittojen vähentäminen

Vesiliikenteen haittoja voidaan vähentää liikenteeseen kohdistuvilla rajoituksilla, kuten nopeusrajoituksilla, aallokonaiheuttamiskielloilla sekä tiettyjä vesikulkuneuvoja koskevilla käyttökielloilla ja rajoituksilla. Haittoja voidaan rajoittaa myös ohjaamalla vesiliikennettä väylämuutosten avulla pois vesiluonnon kannalta herkiltä alueilta, joille haittaa aiheutuu, mikäli väyläsiirrot ovat mahdollisia.

Vesirakentamisen haittojen vähentäminen järvi- ja rannikkovesimuodostumissa

Vesirakentamisen haittojen vähentäminen järvi- ja rannikkovesimuodostumissa on toimenpide, jolla pyritään vähentämään hydrologis-morfologisia muutoksia. Toimenpide sisältää niin rakentamisen aikaisen haitan vähentämisen kuin jo tehtyjen rakenteiden muuttamisen. Hydrologis-morfologisen tilan parantamistarve voi aiheutua esimerkiksi satamien, rantojen ja laivaväylien ruoppauksista. Säännöstelyissä järvissä haittoja voidaan vähentää esimerkiksi eroosiosuojauksin ja pohjapatoja rakentamalla.

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostus

Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostustoimenpiteeseen kirjataan sellaiset kunnostustoimenpiteet, joiden pääasiallinen tarkoitus on alueen suojeluarvojen ylläpitäminen tai parantaminen ja jotka edistävät myös vesienhoidon tavoitteita. Pääsääntöisesti toimenpiteet kohdistuvat suoraan vesimuodostumaan, mutta ne voivat olla myös valuma-alueella toteutettavia toimenpiteitä, jos niillä on vaikutusta kyseisen vesimuodostuman tilaan ja/tai suojeluarvoihin. Pääasiassa toimenpiteet ovat lintuvesikunnostuksia, joissa pyritään palauttamaan avovettä pahasti umpeenkasvaneille kohteille.

Muu suoraan vesistöön kohdistuva toimenpide

Muita toimenpiteitä ovat sellaiset kunnostustoimenpiteet, jotka eivät kuulu mihinkään muista kunnostus, säännöstely ja rakentaminen -sektorin toimenpideluokkaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. suoraan vesistöön kohdistuva kalkitus, erodoituvien rantojen ekologinen kunnostus (erityisesti säännöstellyillä järvillä) ja haitallisten aineiden pilaamien vesimuodostumien kunnostus. Toimenpide kohdistetaan aina tiettyyn vesimuodostumaan.

Kalaistutukset ja kalatalousmaksut

Pääsääntöisesti kalaistutuksia ei käsitellä vesimuodostumakohtaisena toimenpiteenä ekologisen tilan parantamiseksi. Poikkeuksena on keinotekoisiin tai voimakkaasti muutettuihin vesimuodostumiin tehtävät istutukset siinä tapauksessa, että niiden pääasiallinen tarkoitus on taantuneiden kalakantojen luontaisen elinkierron tukeminen/palauttaminen ja istutus tehdään osana muita toimenpiteitä.

Ehdotukset toimenpiteiksi hoitokaudella 2022-2027

Vesistöjen kunnostuksen, säännöstelyn ja rakentamisen toimenpiteitä on suunniteltu kaikille toimenpideohjelman osa-alueille. Suunnittelussa on huomioitu paikallisten aktiivisuus alueella sekä jo meneillään olevat ja vireillä olevat hankkeet. Toimenpiteet on koottu taulukkoon 33.

Kaikille osa-alueille on aluetoimenpiteenä esitetty pienten virtavesien (valuma-alue < 200 km2) elinympäristökunnostuksen suunnittelua ja toteutusta. Suunnittelussa on arvioitu, että elinympäristökunnostusten lisäksi tarvitaan muun muassa eroosiosuojauksia, jotka nostavat toimenpiteiden kustannuksia. Aluetoimenpiteissä ei ole nimetty muodostumia erikseen, sillä tässä vaiheessa ei tiedetä, mitkä esillä olleet kohteet etenevät suunnitteluun ja toteutukseen.

Toimenpideohjelmassa esitetyt toimet on kohdistettu pääosin ekologisesti tai hydrologis-morfologisilta ominaisuuksiltaan hyvää heikommassa tilassa oleviin vesistöihin. Toteutuksen eteenpäin viemiseen tarvitaan paikallista aktiivisuutta. Myös muiden hyvää heikommassa tilassa olevien vesistöjen kunnostustoimia esitetään.  Usein kiinnostus vesistön tilaa kohentaviin toimiin herää vesien virkistyskäyttöä lisäävien hankkeiden jälkeen, minkä vuoksi myös virkistyskäytön edistäminen on tärkeää.

Kunnostustoimenpiteitä edistetään myös pienvesissä sekä vesiluonnoltaan arvokkaissa vesistöissä, esimerkiksi erityisalueiksi määritellyillä alueilla Natura-arvojen sekä saimaannorpan ja järvilohen suojelun kannalta. 

Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen alueella kunnostustoimia esitetään Kiteenjärvelle (suuri rehevöitynyt järvi) ja Pitkälammelle (pieni rehevöitynyt järvi). Myös Tohmajärvellä jatketaan valuma-aluekunnostusten jälkeen lahtialueiden kunnostustoimenpiteitä. Erillisinä kunnostuskohteina ovat Tohmajärven Peijonniemenlahti, Kiteenjärven Päätyeenlahti sekä Sääperi ja Uudenkylänlampi, jotka ovat erityisalueiksi nimettyjä Natura-lintuvesikohteita. 

Viinijärven-Höytiäisen alueella Viinijärveä ja Höytiäisen pohjoisosaa esitetään suurten rehevöityneiden järvien kunnostuskohteiksi. Viinijoen valuma-alueella on tehty edellisellä hoitokaudella mittavia kunnostustoimenpiteitä. Tällä hoitokaudella viedään eteenpäin erityisesti virtavesikunnostuksena Viinijokea ja rehevöityneen järven kunnostuksena Viinijoen suistoaluetta, Laikanlahtea sekä Kylänlahtea Viinijärven länsiosassa. Viinijärvellä jatketaan niittoja lintulahdilla ja salmikohdissa umpeenkasvun sekä vedenvirtauksen parantamiseksi. Höytiäisen pohjoisosien lahtialueille esitetään kunnostustoimenpiteitä. Lahtien tilan parantaminen vaatii toimenpiteitä etenkin valuma-alueella, mutta myös järveen kohdistuvia toimia, kuten hoitokalastusta ja niittoja. 

Sysmäjärvelle on tehty lintuvesikunnostuksia hoitokaudella 2016-2021. Kunnostukset jatkuvat muun muassa Helmi-hankkeessa.

Sukkulanjokea ja Taipaleenjokea on esitetty joen elinympäristökunnostuksiin kalataloudellisena elinympäristökunnostuksena. Taipaleenjoessa kunnostukset kohdistuvat Siikakoskeen. 

Pielisen reitillä pienen rehevöityneiden järvien kunnostusta esitetään mm. Sorsajärvellä, Pohjajärvellä, Vuokonjärvellä ja Vuonisjärvellä umpeenkasvun hillitsemiseksi. Sorsajärvellä toimet täydentävät loppuvuodesta 2021 toteutettua keskivedenkorkeuden nostoa. Toisella hoitokaudella valmistellut hankkeet Kelvänjoessa sijaitsevan Ala-Kelvän myllypadon sekä Vuokonjärven järjestelypadon muuttamiseksi kalan kulun mahdollistavaksi pohjapadoksi on esitetty toteutettavaksi kaudella 2022-2027. Kalataloudellisia kunnostuksia tehdään Lieksanjoella Ruunaan alueella ja joen yläjuoksulla. Palojärvellä, Melakko-Loitimossa ja Heinäselällä tehdään selvitys säännöstelyn haittojen vaikutuksista. Purojen elinympäristökunnostuksia esitetään useaan kohteeseen.

Pielisjoen-Pyhäselän-Oriveden alueella esitetään suurten rehevöityneiden järvien kunnostusta Oriveden Heposelälle, Ätäskölle, Pieni-Onkamolle, Suuri-Onkamolle ja Pyhäselälle. Onkamojärvillä on tehty mittavat kunnostustoimenpiteet edellisillä hoitokausilla. Toimenpiteet keskittyvät jatkossa suoraan vesistöön, kuten hoito- ja tehokalastukseen sekä umpeenkasvun hillitsemiseen. Oriveden Heposelälle ja Ätäskölle on esitetty kalastorakenteen selvittämistä ja hoitokalastusta sekä umpeenkasvun hillitsemiseksi toimenpiteitä lahtialueilla. Pyhäselälle on esitetty mm. lahtialueiden lintuvesikunnostuksia.

Etelä-Savon ELY-keskuksen toimesta on valmistunut vesienhoidon yleissuunnitelma Puruveden kalatalousalueelle toukokuussa 2021. Suunnitelmassa esitettyjä toimenpiteitä edistetään.

Natura-lintuvesialueita on alueella kuusi, jotka kaikki tarvitsevat ja niille esitetään toimenpiteitä lintuvesiarvojen parantamiseksi. Näistä Juurikkajärvelle on suunniteltu toimenpiteitä osana Helmi-hanketta. Kuusojan Kankikoskelle valmistuu hoitokaudella 2016-2021 suunnitelmat kalankulkua helpottavan kalatien rakentamisesta. Kalatien toteutus tapahtuu hoitokaudella 2022-2027. Purojen elinympäristökunnostuksia esitetään useaan kohteeseen.

Koitajoen alueella esitetään suurten rehevöityneiden järvien kunnostuskohteiksi Ilomantsinjärveä ja Ilajanjärveä. Koitajoen alajuoksulle on esitetty Kesonsuon ympäristön planktonsiian kutualueiden kunnostusta. Ala-Koitajoella jatketaan kalataloudellisia kunnostuksia ja selvitetään ympäristövirtaaman riittävyyttä. Aluetoimenpiteenä esitetään pienten virtavesien elinympäristökunnostuksen toteutusta kahdelle virtavedelle kolmesta. Koitereen säännöstelykäytännön kehittämishanke jatkuu alueella.

Haukiveden-Heinäveden-Enonveden alueella ja Juojärven reitillä jatketaan Palokin koskialueita koskevia selvitysten ja suunnitelmien valmistelua vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Kustannuksia ei ole tässä vaiheessa arvioitu. Kalatievaihto ei ratkaise allastumisen aiheuttamia kutualueiden häviämisiä. Jyrkylinjoen yläosalle esitetään pääosin virtavesikunnostuksia talkootyönä. Petrumajoella ja Heinäjoella esitetään kalojen vaellusteiden, vanhojen patojen poistoa. Lisäksi esitetään Heinäjoen kunnostusta paikallisena hankkeena padon poiston yhteydessä. Vääränselälle on esitetty hoitokalastustarpeen selvittämistä koekalastuksella ja tehokalastuksen aloittamista. Toimenpiteet on suunniteltu Etelä-Savon ELY-keskuksessa ja siirretty Pohjois-Karjalan ELY-keskukselle Heinäveden liityttyä Pohjois-Karjalan maakuntaan.

Heinäveden reitille on valmistunut Etelä-Savon ELY-keskuksen toimesta myös Heinäveden reitin kalatalousalueen vesienhoidon yleissuunnitelma huhtikuussa 2021. Suunnitelmassa Pohjois-Karjalan alueelle esitettyjä toimenpiteitä edistetään.

Taulukko 33. Arvio vesistöjen kunnostustoimenpiteiden sekä säännöstely- ja rakentamishaittojen vähentämiseen tähtäävien vesiensuojelutoimenpiteiden määristä ja kustannuksista hoitokaudella 2022-2027. Lähde: HERTTA/TOSSU, toiminnansuunnittelujärjestelmä, syyskuu 2021.

Ohjauskeinot, rahoitus ja toteutusvastuut

Vesistöjen kunnostukseen liittyvien vesienhoitotoimenpiteiden toteuttamisvastuuta on usein vaikea kohdistaa yksittäiseen toimijaan. Valtion lisäksi kunnostustoimien rahoittamiseen ja toteuttamiseen ovat osallistuneet myös EU, kunnat, yritykset, säätiöt ja yksityiset vesien käyttäjät. Etenkin pienten kunnostusten vireillepanossa, suunnittelussa ja toteutuksessa ranta-asukkailla ja muilla vesien käyttäjillä on merkittävä rooli. Aivan pienimpiä kohteita lukuun ottamatta he organisoituvat yleensä esim. osakaskuntien, kalatalousalueiden, järvi- ja virtavesiyhdistysten tai kyläyhdistysten puitteissa. Suurimmissa kohteissa voidaan perustaa järven suojelusta tai hoidosta vastaava erillinen organisaatio kuten säätiö, neuvottelukunta tai suojelurahasto. ELY-keskukset keskittyvät enenevässä määrin hankkeiden asiantuntijaohjaukseen ja rahoittamiseen avustuksin.

Vesistöjen kunnostukseen, säännöstelyyn ja rakentamiseen liittyvät ohjauskeinot, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut on kuvattu suunnitteluoppaassa (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas) sekä ehdotuksessa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuoteen 2027. Pohjois-Karjalassa keskeisiä ohjauskeinoja ovat mm.

• Kansallisen kalatiestrategian toteuttaminen
• Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategian toteuttaminen
• Kansallisen vesien kunnostusstrategian toteuttaminen
• Kunnostusten rahoitusmahdollisuuksien monipuolistaminen sekä omaehtoisen kunnostustoiminnan ja alueellisten toimijaverkostojen tukeminen
• Kunnostusmenetelmien ja eri menetelmien vaikuttavuuden, tehokkuuden ja pysyvyyden seurannan kehittäminen
• Vesilainsäädännön tarkistaminen vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi