3.2.1 Teollisuus ja energiantuotanto

Pohjois-Karjalan teollisuustuotanto on ollut pitkään puunjalostus- ja kaivannaisteollisuuden varassa. Muovi- ja metalliteollisuus sekä kiviteollisuus ovat olleet kehittämisaloja. Pohjois-Karjalan älykkään erikoistumisen kärjet ovat olleet metsäbiotalous sekä teknologiat ja materiaalit (Maakuntaohjelma POKAT 2021, www.pohjois-karjala.fi/pokat2021). Vastauksena globaaleihin muutoksiin tulevina vuosina tähdätään kohti hiilineutraaliutta ja vihreän siirtymän edelläkävijyyttä (POKAT 2025, luonnos, www.pohjoi-karjala.fi/pokat2025). Kärkialana ”Uudistuva teollisuus ja kehittyvät teknologiat” -pilari tukee teollisuuden muutosta vähähiiliseksi digitaalisuuden, kiertotalouden, uusien ratkaisuiden ja teknologioiden kautta. Vihreä siirtymä tukee talouden rakennemuutosta ja hiilineutraalia hyvin-vointiyhteiskuntaa.

Vihreän siirtymän toimeenpanossa kaivannaisalan rooli ja kaivostoiminnan vastuullisuus ovat keskeisiä (POKAT 2025 luonnos). Malmi- ja akkumineraalien tutkiminen on aktiivista, ja vireillä on uusia metallien hyödyntämishankkeita, mm. nikkeli- ja kobolttikaivos Outokummussa. Taloudellinen tilanne ja metallien hinnankehitys vaikuttavat kaivoshankkeiden toiminnan edellytyksiin. Pampalon kultakaivoksen ja rikastamon toiminta Ilomantsissa on ollut keskeytyksissä vuodesta 2018 ja käynnistyi uudelleen vuonna 2021.

Pohjois-Karjalan mineraaliesiintymät sijaitsevat melko lähekkäin malmirikkailla Outokummun - Polvijärven alueilla, ja myös hankkeiden ympäristövaikutukset kohdistuvat usein samoihin vesistöihin. Uraanivarojen tutkimuksia on tehty viime vuosina Joensuussa ja Kontiolahdella. Mikäli uraanikaivoshanke tulevaisuudessa toteutuisi, siitä aiheutuisi merkittäviä vaikutuksia Pohjois-Karjalaan. Heinävedellä on käynnissä tutkimuksia grafiittikaivoksen perustamiseksi Aitolammen alueelle, mikä on herättänyt asukkaissa vastustusta.

Metsäbiotalous muodostaa maakunnan vahvimman tutkimus- ja osaamispohjaisen kokonaisuuden. Runsaat metsävarat, alueen metsä- ja bioenergiaan liittyvä tutkimus- ja kehittämisosaaminen sekä kansainvälistyminen luovat tähän hyvän pohjan. Kaksi uutta biotuotantolaitosta on aloittanut toimintaansa vuosina 2020-2021: Suomen ensimmäinen aktiivihiilitehdas Ilomantsissa ja bioöljyjalostamo Lieksassa. Joensuun Biohiiili Oy suunnittelee biohiilitehdasta. Lisäksi useita biokaasulaitoshankkeita on käynnissä. Myös muita hankkeita on vireillä.

Maakunnan energiahuolto perustuu pääosin uusiutuviin energialähteisiin, erityisesti metsähakkeen ja metsäteollisuuden sivutuotteiden hyödyntämiseen. Energiantuotanto on murroksessa. Vuonna 2021 vahvistetussa Pohjois-Karjalan ilmasto- ja energiaohjelmassa vuoteen 2030 tavoitteena on päästötön energiahuolto, joka perustuu maakunnan omaan energiantuotantoon ja luonnonvaroihin. Vuonna 2018 uusiutuvien energialähteiden osuus energiahuollosta oli 67 %, kun valtakunnallinen keskiarvo oli noin 41 %. Tässä suhteessa Pohjois-Karjala on ollut edelläkävijä. Kaikesta energiasta puuenergian osuus on noin puolet ja energiaomavaraisuus energian käytöstä 64 %. (https://www.pohjois-karjala.fi/ilmasto-ja-energiaohjelma) 

Turvetuotannossa vanhimpia tuotantoalueita jää turpeen loppumisen vuoksi pois käytöstä. Tuotanto vähentynee merkittävästi myös energiaturpeen kysynnän laskun myötä. Samaan aikaan joitain uusia tuotantoalueita on käynnistymässä mm. Juuassa. Turvetta käyttävä Neova Oy:n aktiivihiililaitos aloitti toimintansa Ilomantsissa vuonna 2021. Hallitusohjelman tavoitteena on vähintään puolittaa energiaturpeen käyttö 2030 mennessä, kun Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Samalla turvealan laajapohjainen työryhmä selvittää, kuinka turpeen käyttöä voidaan hallitusti suunnata polton sijasta korkeamman jalostusasteen innovatiivisiin tuotteisiin. 

Turvetuotannon ilmastovaikutukset sekä vesistöhaitat ovat olleet voimakkaasti esillä viime vuosien aika-na. Vesistöhaitoista erityisesti kiintoaine- ja humuskuormituksesta aiheutuva vesistöjen liettyminen ja samentuminen huolestuttavat haitankärsijöitä. Vesienhoitolakiin kirjattu tavoite vesien hyvästä tilasta vaikuttaa keskeisesti ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa. Lisäksi ympäristönsuojelulakiin (527/2014) sisällytetty sijaintipaikan luonnonarvoja koskeva säädös sekä valtioneuvoston periaatepäätös (2012) soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta (Suot ja turvemaat - Maa- ja metsätalousministeriö (mmm.fi) ohjaavat turvetuotannon sijoittumista.