6.5.7 Muu muuttava toiminta

Virtavesien perkaukset

Virtavesien perkausten tarkoituksena on yleensä ollut tulvahaittojen poistaminen maa- ja metsätalousalueilta, muu edellä mainittujen alueiden kuivatustilanteen parantaminen tai puutavaran uittomahdollisuuksien lisääminen. Myös voimalaitosrakentamisen yhteydessä on perattu laitosten alapuolisia uomia putouskorkeuden kasvattamiseksi tai uoman virtausominaisuuksien parantamiseksi.

Virtavesien perkauksia on aikanaan tehty Pohjois-Karjalassa kaikkialla. Merkittävimmät kohteet käyvät ilmi kuvasta 10. Perkaukset ovat merkittävästi vaikuttaneet muun muassa pienten jokien ja purojen luonnontilaan. Nykyisin uudet perkaukset ovat harvinaisia. Uuden vesilain mukaan puron luonnontilan muuttaminen edellyttää aina aluehallintoviraston lupaa.

Järvenlaskut

Järvien veden korkeuksiin on ihmistoimin puututtu jo satojen vuosien ajan. Suurimmat vedenkorkeuden muutokset ovat liittyneet järvien laskuihin, joita toteutettiin karjan rehuksi tarvittavan niitty- ja myöhemmin peltoalan lisäämiseksi 1700-luvun lopussa ja varsinkin 1800-luvun puolivälissä. Suomen vanhin tiedossa oleva järvenlasku tapahtui Enon Sarvingissa vuonna 1743, jolloin vesimassojen hallitsemattoman purkauksen seurauksena yli viiden neliökilometrin suuruinen Alimmainen Sarvinginjärvi kuivui kokonaan. Pohjois-Karjalassa arvioidaan lasketun kaikkiaan noin 150 järven vedenkorkeutta, osaa useaan otteeseen. Yleensä kohteena olivat pienet ja matalat järvet, tai jos kyse oli suuresta järvestä, veden pintaa alennettiin enintään pari metriä. Pielistä ja Saimaata lukuun ottamatta kaikkien maakunnan suurimpien järvien vedenkorkeutta on laskettu ainakin jonkin verran. Suurimmat laskut on tehty Herajärvessä (10 m), Höytiäisessä (9,5 m), Kannusjärvessä (noin 7 m), Vuokonjärvessä (noin 7 m) ja Juuan Sorveusjärvessä, joka Sarvinginjärven tapaan kuivattiin kokonaan (noin 5 m). Tiedot Pohjois-Karjalassa tehdyistä järvenlaskuista on koottu toimenpideohjelman 2010-2015 liitteeseen 6 (Mononen ym. 2011).

Höytiäisen yli 9 metrin pinnan lasku vuonna 1859 muutti alueen maisemia ja hydrologisia oloja peruuttamattomasti. Entinen lasku-uoma Viinijokeen Viinijärven suuntaan kuivui puroksi, järven pinta-ala pieneni noin kolmanneksella ja vesitilavuus alle puoleen entisestä. Uusia saaria syntyi satoja. Järven ympärille paljastui 15 700 ha ravinteikasta vesijättömaata, joka on otettu valtaosiltaan viljelykseen. Järvien laskun ympäristövaikutukset olivat huomattavia ja pysyviä. Altaan vesitilavuus pieneni ja ääritapauksissa koko ekosysteemi ja järvimaisema hävisivät. Höytiäisen lasku oli tuhoisa muun muassa järven ja sen alapuolisten vesien nieriä- ja harjuskannoille.

Järvenlaskut yhdessä luontaisen mataluuden ja ulkoisen kuormituksen kanssa ovat edesauttaneet etenkin järvenlahtien ja pienikokoisten järvien mataloitumista ja rehevöitymistä ja synnyttäneet tarpeen järvien kunnostuksille. Toisaalta monista lasketuista järvistä tai niiden matalista lahdista on kehittynyt arvokkaita lintuvesiä. Tällaisia ovat mm. Kiteenjärven Päätyeenlahti, Sääperi, Sysmäjärvi, Juurikkajärvi, Joki-Hauta-lampi, Tohmajärven Peijonniemenlahti ja Höytiäisen Ruvaslahti. Laskun seurauksena syntyneet matalat järvet ovat geologisessa mielessä lyhytikäisiä, joten laskuista kuluneen runsaan vuosisadan aikana useimmat niistä ovat huomattavasti kasvaneet umpeen. Valtaosalla lintuvesistä onkin kunnostustarvetta liiallisen umpeenkasvun heikentäessä linnuston elinoloja. Useassa yllä mainituista lintuvesistä tullaan toteuttamaan kunnostustoimia ympäristöministeriön HELMI-elinympäristöohjelman rahoituksella (kohta 7.1.4 ja 8.2.11).

Rantarakentaminen

Rantarakentaminen on viime vuosina ollut vilkasta varsinkin maakunnan suurten järvien rannoilla, mutta monin paikoin myös aiemmin lähes erämaisilla metsäjärvillä. Rakentamispaine on kohdistumassa yhä enemmän virkistyskäyttöön huonosti soveltuville kasvillisuusrannoille. Tällöin rakentaminen johtaa usein ympäristöä suuresti muuttaviin maa- ja vesirakennustöihin. Etenkin rantojen ruoppaukset ja täytöt ovat merkittävästi köyhdyttäneet pohjan ja rantavyöhykkeen elinympäristöjä.

ELY-keskukseen tehtyjen ruoppausilmoitusten perusteella Pohjois-Karjalassa toteutetaan vuosittain noin 90 rantojen ruoppaushanketta.  Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella ohjauksella on vesilain ohella suuri merkitys vesi- ja rantaluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.