6.4.1 Pintavesimuodostumien tilan luokittelu

Vesienhoitolain mukainen pintavesien tilan luokittelu perustuu luokitusjärjestelmään, jossa ekologisen tilan luokittelumuuttujat, aineistojen edustavuus ja yleistettävyys sekä ihmisen toiminnan aiheuttaman muutoksen voimakkuuden yhdennetty tarkastelu muodostavat pohjan ekologisen tilan luokan määräytymiselle. Ensimmäinen pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelu tehtiin vuonna 2008 tätä varten laaditun ohjeistuksen mukaisesti (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 3/2009, Vuori ym. 2009). Toiselle suunnittelukaudelle vesienhoidon arviointiperusteita päivitettiin ja kehitettiin: yksittäisille luokittelutekijöille otettiin käyttöön uusia vesimuodostumien tilan muutoksia paremmin kuvaavia indeksejä, huomioiden samalla maantieteellisten tekijöiden vaikutus. Lisäksi päivitettiin vertailuolotietoja (Ympäristöhallinnon ohjeita OH 7/2012, Aroviita ym. 2012). Kolmannelle suunnittelukaudelle tarkennettiin joitakin luokittelumuuttujien raja-arvoja ja täsmennettiin hydro-morfologisten tekijöiden merkitystä ekologisen tilan luokittelussa. Kolmannen suunnittelukauden pintavesien luokittelun ja arvioinnin perusteet on julkaistu Suomen ympäristökeskuksen raporttisarjassa 37/2019 (Aroviita ym. 2019).

Vesistöjen ekologinen tila arvioidaan biologisten laatutekijöiden (kasviplankton, rantavyöhykkeen päällyslevät, syvänteiden ja ranta-alueiden sekä jokialueiden koskipaikkojen pohjaeläimet, vesikasvit ja kalat) sekä niitä tukevien laatutekijöiden (vedenlaatu ja hydro-morfologinen muuttuneisuus) perusteella. Pintaveden ekologisen tilan luokittelussa käytetyt määritelmät on kuvattu vesienhoitoasetuksen (1040/2006) liitteessä 1. Toinen keskeinen arviointitekijä on vesien kemiallinen tila, joka määritetään haitallisten aineiden ympäristölaatunormien täyttymisen perusteella joko hyväksi tai hyvää huonommaksi. Ympäristönlaatunormit on määritelty valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006). Luokitteluohjeistus on koottu vesienhoidon suunnittelun opas –sivustolle (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas) ja verkkoon (www.ymparisto.fi /Vesi/Pintavesien tila/Pintavesien luokittelu).

Ekologinen tila

Ekologisen tilan arvioinnin pohjana ovat vesistöjen luontaiset ominaispiirteet, joiden mukaan pintavedet on jaettu tyyppeihin. Kullekin pintavesityypille on määritetty vertailuolot, jotka vastaavat mahdollisimman häiriintymätöntä, luonnontilaista vesien tilaa. Vesistön ekologista tilaa määritetään ensisijaisesti biologisten muuttujien perusteella. Veden fysikaalis-kemialliset ja hydrologis-morfologiset tilatekijät tukevat biologisiin tekijöihin perustuvaa ekologisen tilan arviointia.  Vesimuodostuman tilan arviointi on tehty vertaamalla tarkasteltavia laatutekijöitä vastaaviin tekijöihin vertailuoloissa. Eri tekijöille määritettyjen mittarien avulla on saatu tila-arvio, joka on esitetty viisiportaisella asteikolla: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.

Ekologisen luokittelun pohjaksi tarvittavaa biologista tietoa oli vesienhoidon suunnittelutyön alkuaikoina niukasti. Biologiseen aineistoon perustuva ekologisen tilan arvio voitiin Pohjois-Karjalassa tehdä ensimmäisellä suunnittelukaudella noin 60 vesimuodostumalle ja toisella suunnittelukaudella 155 vesimuodostumalle (taulukko 6). Kolmannen hoitokauden suunnittelua varten luokiteltiin Pohjois-Karjalan kaikki 576 pintavesimuodostumaa. Biologisen aineiston täydentymisen ansiosta suppeaan tai laajaan ekologiseen aineistoon perustuva tila-arvio oli mahdollista tehdä 276 vesimuodostumalle, 91 joelle ja 185 järvelle. Laajaan aineistoon perustuvia luokitteluja niistä oli 62, kun vuonna 2012 luku oli 53. Uusia luokiteltavia pintavesimuodostumia oli seitsemän. Luokittelu perustuu alle puolella vesimuodostumista vedenlaatutietoihin tai asiantuntija-arvioon. Ympäristöhallinnon yhteisessä seurantaohjelmassa lisättiin tälle kaudelle biologista seurantaa tuottamaan aineistoa luokittelua varten, mutta yhä on tarvetta lisätä vedenlaatuaineistojen ohessa biologisia aineistoja.

Toimenpideohjelmassa esitetyt vesimuodostumien ekologisen ja kemiallisen tilan arviot perustuvat pääosin vesienhoitoalueen seurannassa vuosina 2012-2017 kerättyyn tietoon. Vesistöissä, joista ei ollut tietoja käytettävissä seurantakaudelta 2012-2017, tila-arvio on tehty aiempien vuosien tai vuosien 2018-2019 aineistojen perusteella. Lisäksi osa vesistöistä, joilla ei ole ollut seurantaa ollenkaan, on luokiteltu muiden vesimuodostumien tietojen pohjalta tai asiantuntija-arviona käyttäen tukena satelliittiaineistoja, VEMALA-mallin antamaa vedenlaadun pitoisuusarvioita ja kuormituspainetarkastelua (mm. valuma-alueen maankäyttö).

 Pohjois-Karjalan vesimuodostumat ovat pääosin hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa (kuva 4). Luokitellusta järvipinta-alasta 31 % on erinomaisessa, 62 % hyvässä ja 7 % hyvää heikommassa tilassa. Jokien tila on jonkin verran heikompi kuin järvissä. Jokimuodostumista 4,5 % on erinomaisessa, 78 % hyvässä ja 17,5 % hyvää huonommassa tilassa niiden pituuden perusteella tarkasteltuna. Heinäveden maakuntavaihdoksen myötä erinomaiseen tilaan luokiteltujen järvien osuus lisääntyi yli 4 %. Suurista järvistä ekologinen tila on hyvää huonompi Oriveden Heposelässä, Viinijärven länsiosassa, Kiteenjärvessä ja Onkamojärvissä. Pääosa muista tyydyttävään tai sitä huonompaan ekologiseen tilaan luokitelluista vesimuodostumista on pienehköjä järviä ja jokia taikka kenotekoisia ja voimakkaasti muutettuja vesistöjä (kuva 5).

Vesimuodostumien ekologisen tilan luokittelujärjestelmää on kehitetty uuden biologisen seuranta-aineiston pohjalta ja sen luotettavuus mm. siitä, miten nyt käytetyt biologiset indikaattorit kuvastavat paineiden vaikutuksia vesiekosysteemissä, lisääntyy koko ajan. Edelleen kuitenkin biologisten laatutekijöiden vaste mm. jokivesimuodostumissa on jonkin verran ristiriitainen ja voi olla vesimuodostuman todelliseen tilaan nähden parempi.

Edellisten hoitokausien luokitteluissa Pohjois-Karjalan luontaisesti karut vesistöt näyttivät sijoittuvan vedenlaatuluokituksessa käytettyjen laatutekijöiden osalta hieman parempaan tilaan kuin aikaisempi käsitys vesien tilasta oli ollut. Joissakin kohteissa on ollut myös vaikea erottaa, mikä on ihmistoiminnasta johtuvaa muutosta ja mikä luontaisista häiriötekijöistä johtuvaa muutosta (esim. humusjärvien ajoittain luontaiset happiongelmat pohjanläheisissä vesikerroksissa tai luontaisesti happamat pienet uomat). Lisäksi järvien ekologisen tilan arvio on tehty koko vesimuodostumalle pääosin selkävesien tilan perusteella, jolloin suurten järvien lahtialueilla mahdollisesti tapahtuneet muutokset eivät näy luokittelussa. Vesienhoitotyön jatkuessa ekologisen tilan arviointimenetelmät yhä tarkentuvat.

Taulukko 6. Pintavesien luokittelun taso Pohjois-Karjalassa eri kausina. Tiedot: Hertta, Vesimuodostumat tietojärjestelmä, heinäkuu 2021.

Kuva 4. Pintavesien ekologisen tilan kokonaisarvio Pohjois-Karjalassa (osuus  järvien pinta-alasta, jokien pituudesta ja lukumäärästä, %). Tiedot Hertta-tietojärjestelmä syyskuu 2021.

Kuva 5. Pintavesien ekologinen tila Pohjois-Karjalassa. Tiedot: Hertta-tietojärjestelmä, helmikuu 2021. 

Kemiallinen tila

Pintavesien kemiallinen tila määritellään hyväksi, jos vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa asetuksessa (1022/2006) tarkoitetun vesiympäristölle vaarallisen tai haitallisen aineen ympäristönlaatunormi ei ole ylittynyt. Ympäristönlaatunormien kautta arvioidaan pintaveden kemiallista laatua suhteessa vesieliöihin ja vesiympäristöön. Laatunormit tulivat käyttöön toiselle suunnittelukaudelle.

Uudet prioriteettiaineet ja päivitetyt laatunormit lisättiin vaarallisten aineiden asetukseen 2015, ja niitä sovellettiin pintavesien luokittelussa vuosina 2019-2020. Muutoksessa joidenkin aineiden laatunormin raja-arvo tai matriisi muuttui (esim. mittauskohde vaihtui vedestä ahveneksi). Sisävesissä nikkelin ja lyijyn veden liukoisen pitoisuuden normista siirryttiin biosaatavan pitoisuuden laatunormiin. Lisäksi monille aineille on annettu enimmäispitoisuuden laatunormi. Kemiallisen tilan määrittelyperusteet muuttuivat niin paljon, että vertailu vuonna 2015 tehtyyn kemialliseen tilan arviointiin on mielekästä vain ainetasolla. Yksittäisen aineen kohdalla eniten muuttui polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE) ympäristönlaatunormi, joka vaihtui vedestä kalaan. Laatunormin tiukentumisen johdosta kemiallinen tila-arvio muuttui kaikissa Suomen vesimuodostumissa hyvää huonommaksi.

Pohjois-Karjalassa pintavesien kemiallista tilaa heikentää polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE) lisäksi paikoitellen kohonneet veden kadmiumin ja biosaatavan nikkelin pitoisuudet sekä humuksissa vesistöissä yleisesti korkeahko ahvenen elohopeapitoisuus (vrt. kohta 6.5.4). Käytössä olevan mittaustiedon perusteella kemiallinen tila on arvioitu hyvää huonommaksi nikkelin biosaatavan laatunormin ylityksen perusteella yhdeksässä vesimuodostumassa: Lahdenjoessa, Ruutunjoessa, Sysmäjärvessä, Sysmänjoessa ja Sätösjoki-Vuonosjoessa, Polvijärvessä, Huutojoessa, Ilajanjoen yläjuoksulla ja Rämepurossa. Kadmiumin ympäristölaatunormi ylittyy Polvijärvessä (kuva 6a). Ahvenista mitatun elohopeapitoisuuden perusteella kemiallinen tila on hyvää huonompi 13 järvessä (kuva 6b). Ahvenen elohopeapitoisuudesta Pohjois-Karjalan vesistöissä on toistaiseksi käytettävissä melko vähän tuloksia. Niissä vesimuodostumissa, joista ei ole ollut mittaustuloksia, tila määriteltiin valtakunnallisen ohjeen mukaisesti vesimuodostuman tyypin perusteella (Kangas ym. 2018). Riskityypin vesimuodostumiin asetettiin arvioksi ”ylittyy kaukokulkeumariskin ja luonnonolosuhteiden perusteella”. Kuvassa 6a on esitetty kemiallinen tila Pohjois-Karjalassa muiden aineiden kuin elohopean ja PBDE:n osalta. Kuvassa 6b on kalaelohopean mittaustulosten mukainen sekä lisäksi elohopean suhteen riskissä olevien pintavesityyppien perusteella arvioitu vesimuodostumien kemiallinen tila Pohjois-Karjalassa.

Seuraavassa on kuvattu Pohjois-Karjalan vesimuodostumien ekologista tilaa osa-alueittain; luokiteltujen vesistöjen tila on esitetty kuvassa 5 ja verkkosivuilla vesikartta-sovelluksessa (http://paikkatieto.ymparisto.fi/vesikartta). Rakenteellisesti voimakkaasti muutettuja ja keinotekoisia vesistöjä on tarkasteltu tarkemmin erikseen kohdassa 6.6. Erityisiä alueita käsitellään kohdassa 6.7. Joidenkin vesimuodostumien tila on joko parantunut tai heikentynyt. Muutos johtuu suurimmalta osin uudesta tai täydentyneestä biologisesta seuranta-aineistosta. Osassa vesistöistä tilan arvioidaan olevan riskissä heikkenemisestä joko kuormituspaineiden aiheuttaman rehevöitymisen tai hydro-morfologisten muutosten takia.

Kuva 6a. Pintavesien kemiallinen tila Pohjois-Karjalassa, muiden aineiden kuin elohopean ja PBDE:n laatunormin perusteella. Tiedot Hertta-järjestelmä, helmikuu 2021.

Kuva 6b. Pintavesien kemiallinen tila Pohjois-Karjalassa, elohopean ympäristönlaatunormin perusteella. Tiedot Hertta-järjestelmä, helmikuu 2021.