7.2.4 Tavoitteet erityisillä alueilla pintavesissä

Yhdyskuntien vedenhankinta perustuu Pohjois-Karjalassa lähes kokonaan pohjaveteen. Heinäveden Kermajärvi toimii tarvittaessa raakavesilähteenä. Käytettäessä pintavettä talousveden valmistukseen vaaditaan aina veden käsittelyä. Käsittelyvaatimus on asetettu sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) perusteella. Pintaveden käyttäminen talousveden valmistuksessa vaatii luvan, josta säädetään terveydensuojelulaissa (736/1994) ja -asetuksessa (1280/1994). Lupamenettelyssä arvioidaan raakaveden laatu sekä tarvittava käsittelymenetelmä. Tavoitteet ovat Kermajärvellä yhteneviä vesienhoidon tavoitteiden kanssa. Pohjavesien tavoitteet on esitetty pohjavesiä koskevassa luvussa 11.2.

Uimarantojen ja kalavesien tavoitteet ovat yhteneväisiä edellä kohdassa 7.2.1 esitettyjen pintavesien tavoitteiden kanssa.

Suojelualueet

Vesienhoitolain 21 §:n 2 momentin mukaan suojeltavaksi määritellyn alueen vesien tilan tulee olla suojelun edellyttämällä tasolla viimeistään vuonna 2015. Aikataulupoikkeamia voidaan asettaa samoin perustein kuin muissa vesimuodostumissa. Natura-alueilla pinta- ja pohjavesien tilaa tarkastellaan suhteessa alueen suojeluperusteina oleviin vesiluontotyyppeihin ja lajeihin. Pinta- ja pohjavesien tilan tulee olla sellaisella tasolla, että se kykenee ylläpitämään alueen suojeluarvoja.

Vesistä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien vaatimukset asetetaan siis etusijalle tilatavoitteita ja toimenpiteitä suunniteltaessa. Niissä tapauksissa, joissa suojeluperusteena on esimerkiksi vesien luonnontilaisuus tai karuus ja kirkasvetisyys, vesienhoitolain mukainen hyvän tilan tavoite ei välttämättä ole riittävä. Myös jonkin erityisesti suojellun lajin elinolot voivat edellyttää hyvää parempaa tilaa. Joissakin tapauksissa vesienhoitolain ja luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet vesien tilan suhteen voivat olla yhtenevät.

Natura-verkostoon kuuluvassa rehevöityneessä järvessä, jonka suojeluperusteena on runsas linnusto, edellytyksenä voi olla järven korkeahko rehevyystaso. Vesienhoitolain perusteella järvi luokiteltaisiin hyvää huonompaan tilaan, ja olisi tehtävä toimenpiteitä tilan parantamiseksi. Koska suojeluarvojen turvaamisen edellytyksenä kuitenkin on korkeahkon rehevyystason ylläpitäminen, myös vesienhoidon tilatavoite ko. kohteella tietyn rehevyystason ylläpitäminen. Tilatavoitteeseen asetetaan tällöin poikkeama vesienhoidon yleisestä tavoitteesta.

Natura-alueilla sijaitsevien vesimuodostumien ekologinen tila on arvioitu vuonna 2020 pintavesien luokittelun yhteydessä. Seuraavassa on tarkasteltu suojelualueverkoston kohteiden vesistöjen tilaa vuonna 2020, alueilla esiintyviä ongelmia ja arvioitu toimenpiteiden tarvetta kaudella 2022-2027. Toimenpiteillä pyritään turvaamaan alueen luontoarvot Natura-vaatimusten mukaisesti.

Sysmäjärvi, Outokumpu

Sysmäjärvi on luokiteltu tilaltaan tyydyttäväksi veden laadun ja kalaston sekä hydro-morfologisen muuttuneisuuden perusteella. Järveen kohdistuu merkittävää kaivannaisteollisuuden ja asutuksen jätevesikuormitusta sekä viljelyalueilta tulevaa hajakuormitusta. Pitkään jatkunut ravinne- ja metallikuormitus on nähtävissä vedessä ja pohjalietteessä kohonneina pitoisuuksina. Kemiallinen tila on hyvää huonompi. Vedenkorkeutta on laskettu useaan otteeseen, ja lasku-uomaan on rakennettu pohjapato.

Sysmäjärven vesialue on rauhoitettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Hoito- ja käyttösuunnitelma on valmistunut vuonna 2008. Järven umpeenkasvu ja rantojen pensoittuminen ovat suurimpia uhkia. Ranta-alueilla tehdään toistuvaa niittoa liiallisen umpeenkasvun estämiseksi. Tarvetta olisi myös pohjakerrosten hapettamiselle ja hoitokalastukselle. Valuma-alueelta tulevaa kuormitusta on myös tarvetta vähentää, mutta lintuvedelle tyypillisen rehevän järven luonnetta ei ole tarvetta poistaa. Natura-tavoitteet ovat osittain yhtenevät vesienhoidon tavoitteiden kanssa. Edellytykset ja mahdollinen tarve lieventää ekologisen tilan tavoitetta selvitetään vesienhoitokauden aikana.

Järvellä tehtyjen hoitotoimien avulla on tähän mennessä vähennetty jonkin verran umpeenkasvuongelmaa, ja suojelupäätöksen kautta on saatu pesimäaikaisia liikkumisrajoituksia. Veden laatuun ja kuormitukseen on pyritty vaikuttamaan mm. lupamenettelyjen kautta. Vuosina 2019-2020 on tehty toimenpiteitä rantaluhtien, umpeen kasvavien vesialueiden ja lintuluotojen kasvillisuuden hillitsemiseksi. Nykyisten hoitotoimien lisäksi lintuvesiarvojen turvaamiseksi tarvittaisiin erityisesti taantuneen vesilinnuston kannalta lisätoimia, kuten vesikasvien niittoa, rantapensaikkojen raivauksia ja laidunnusta. Kunnostustoimia tehdään osana HELMI-elinympäristöohjelmaa.

Juurikkajärvi, Kitee

Lintuvesille on tyypillistä rehevyys ja runsas vesikasvillisuus. Juurikkajärven Natura-alueeseen kuuluvan pohjoisosan umpeenkasvu uhkaa kuitenkin jo järven linnustollisia arvoja. Asiantuntija-arviona veden laadun perusteella järven tila on arvioitu tyydyttäväksi. Linnustollisten arvojen kannalta olisi tarpeen rajoittaa vesikasvien kasvua ja määrää laskemalla järven ravinnetasoa ja ruoppaamalla pahimmin umpeenkasvaneita alueita. Suojelutavoitteiden ja vesiensuojelun tarpeet ovat näin osin samansuuntaisia. Natura-alueiden tila-arvioinnin yhteydessä on esitetty järven linnuston kannalta tärkeät hoitotoimenpiteet, joita ovat rantaluhta-alueiden raivaukset ja hoitokalastus. Hoitotoimia tehdään osana HELMI-ohjelmaa.

Päätyeenlahti, Kitee

Kiteenjärven Päätyeenlahti on luokiteltu tilaltaan tyydyttäväksi veden laadun ja hydro-morfologisen muuttuneisuuden perusteella. Suojeluarvojen toteuttamista ohjaavat Natura-aluevaatimukset. Päätyeenlahti on melko umpeenkasvanut, joten linnustollisten arvojen säilyttämiseksi alueella on tarvetta toistuvaan vesikasvien niittoon umpeenkasvun estämiseksi. Lisäksi olisi tarvetta ravinnekuormituksen vähentämiseen ja pohjan hapettamiseen, mutta lintuvedelle ominaista rehevyyttä ei tule täysin poistaa.  Natura-alueiden tila-arvioinnin yhteydessä on esitetty järven linnuston kannalta tärkeät hoitotoimenpiteet. Kunnostustoimia, muun muassa umpeenkasvaneen lahdenpohjukan ruoppausta, tehdään osana Metsähallituksen Hydrologia LIFE –hanketta. Lisäksi HELMI-ohjelman rahoituksella suunnitellaan mahdollisesti tarvittavia jatkotoimia.

Joki-Hautalampi, Rääkkylä

Kannaksen erottamasta kahdesta lintujärvestä muodostuva Joki-Hautalammen alue on arvokas lintuvesi. Jokilammen tila on arvioitu tyydyttäväksi. Hautalammen tila on heikentynyt välttäväksi kohonneiden ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien perusteella. Vesienhoidon ja Natura-alueen suojeluarvojen tavoitteet ovat osin yhteneväiset, mutta suojelutavoitteet ovat etusijalla. Edellytykset ja mahdollinen tarve lieventää ekologisen tilan tavoitetta on syytä selvittää vesienhoitokauden aikana. Natura-alueiden tila-arvioinnin yhteydessä on esitetty järven linnuston kannalta tärkeät hoitotoimenpiteet, joita ovat vesikasvillisuuden niitot ja veden laadun parantaminen. Hoitotoimia tehdään osana Helmi-ohjelmaa. Lisäksi vedenlaadun parantamiseksi on tarvetta valuma-alueelta Piimäjoen kautta Jokilampeen tulevan ravinne- ja humuskuorman vähentämiseen.

Peijonniemenlahti, Tohmajärvi

Tohmajärven Peijonniemenlahti on luokiteltu veden laadun perusteella tilaltaan hyväksi, mutta arvioidaan olevan riskissä merkittävien yhdyskuntajätevesistä ja maataloudesta tulevien kuormituspaineiden vuoksi. Peijonniemenlahti on linnustollisesti arvokas, ja lisäksi alueella esiintyy harvinaista hentonäkinruohoa. Lahdessa on toistuva niittotarve liiallisen umpeenkasvun estämiseksi. Umpeenkasvaneelle alueelle tulisi tehdä kunnostussuunnitelma. Hoito- ja käyttösuunnitelma on tehty vuonna 2013. Peijonniemenlahteen tulevaa humus- ja ravinnekuormaa on pyritty vähentämään Lahdenjoen valuma-aluekunnostuksin vuosina 2015-2018. Alueelle rakennettiin monimuotoista kosteikkoaluetta noin 15 hehtaaria ja ennallistettiin noin 10 hehtaarin suoalue.

Vesienhoidon ja Peijonniemenlahden Natura-alueen suojelutavoitteet ovat yhteneväisiä. Alueella tarvitaan edelleen hajakuormituksen ja orgaanisen aineen vähentämistä. Natura-alueiden tila-arvioinnin yhteydessä on esitetty järven linnuston kannalta tärkeät hoitotoimenpiteet, joita ovat hoitokalastuksen jatkaminen, vesikasvillisuuden niitto, rantapensaikkojen raivaus ja laidunnus. Hoitotoimia tehdään osana Helmi-ohjelmaa.

Oriveden-Pyhäselän saaristot

Oriveden-Pyhäselän alue on erittäin uhanalaisen saimaannorpan tärkeitä pesimä- ja elinalueita. Viime vuosina virkistys- ym. vapaa-ajantoiminta on alueella lisääntynyt. Norppien pesimärauhaa häiritsee pesimäalueiden läheisyydessä tapahtuva moottorikelkkailu marras-huhtikuussa. Verkkokalastus norppien tärkeimmillä elinalueilla huhtikuun puolivälin ja heinäkuun alun välisenä aikana on suuri uhka lajin lisääntymiselle. Orivesi-Pyhäselkä on myös äärimmäisen uhanalaisen järvilohen vaelluspoikasten ja emokalojen vaellusreitti Saimaan ja Pielisjoen välillä. Alueelle on asetettu järvilohelle kalastusrajoituksia, muun muassa rauhoituksia uuden kalastuslainsäädännön nojalla.

Orivesi-Pyhäselän vesialueet ovat erinomaisessa-hyvässä ekologisessa tilassa. Valuma-alueiden hajakuormitus, kaavoitus ja rantarakentaminen sekä vesistöjen lisääntyvä käyttö ovat suurimpia paineita alueella. Vesienhoitoon ja Natura-alueeseen liittyvät tavoitteet ovat yhteneväiset. Vesistöjen tilan säilyminen hyvänä/erinomaisena edellyttää niihin kohdistuvan ravinnekuormituksen pysymistä mahdollisimman pienenä.

Huurunlampi-Sammakkolampi–Huurunrinne ja Kangasvaaran-Kenraalinkylän lammet

Näillä Natura-kohteilla ei sijaitse vesienhoidon toimenpideohjelmassa tarkasteltavia vesimuodostumia eikä ole määritelty vesienhoidollisia tavoitteita. Alueilla on rupimanterin (rupiliskojen) elinympäristöjä. Huurunlammen-Sammakkolammen alueella ei tällä hetkellä tehdä toimenpiteitä rupiliskokannan ylläpitämiseksi vaan kannankokoa tarkkaillaan seurantaohjelman mukaan. Seurantaohjelma sisältyy rupiliskon suojelusuunnitelmaan (Vuorio 2009).

Kangasvaaran-Kenraalinkylän rupiliskojen elinolosuhteita on parannettu hoitotoimin. Suurin uhka on lampien kuivuminen, mitä edistävät alueella tehtävät ojitukset sekä lammen rantaan ulottuvat hakkuut. Myös valuma-alueella tapahtuva kulotus saattaa muuttaa lammen elinoloja rupiliskolle epäsuotuisaksi.

Värtsilän laakso

Värtsilän laakson Natura-alueen kosteikoista muodostuva luontokokonaisuus koostuu Sääperistä ja Uudenkylänlammesta. Sääperin ekologinen tila on arvioitu välttäväksi kasviplanktonin ja hydrologis-morfologisen muuttuneisuuden perusteella. Sääperi on määritelty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi. Veden laadussa on ollut havaittavissa lievää kohenemista. Sääperille toteutetaan koekalastus vuonna 2021 Helmi-hankkeen rahoituksella, ja valuma-alueelle on rakenteilla kosteikko MMM:n SOTKA-hankkeessa. Uudenkylänlampi on matala ja lähes umpeenkasvanut. Sitä ei ole rajattu erilliseksi vesimuodostumaksi. Uudenkylänlammelle valmistuu kunnostussuunnitelma vuonna 2021 osana Helmi-hanketta.

Värtsilän laakson Natura-arvojen toteutumisen tavoitteet poikkeavat jonkin verran vesienhoidon tavoitteista: vesialueiden rehevyys ja runsas kasvillisuus ovat luonteenomaisia lintuvesille. Alueilla on toistuva hoitotarve liiallisen umpeenkasvun ja rantojen pensoittumisen ehkäisemiseksi. Vuosina 2005-2007 toteutetussa suojelu- ja hoitohankkeessa on raivattu mm. kasvillisuutta rantaluhdilta ja rakennettu pesimäsaarekkeita lokeille. Natura-alueiden tila-arvioinnin yhteydessä on esitetty järven linnuston kannalta tärkeät hoitotoimenpiteet, joita ovat Sääperillä hoitokalastus sekä laidunnuksen järjestäminen Lösönlahdelle ja Uudenkylänlammella ruoppaus ja vedenpinnan nosto. Hoitotoimia tehdään osana Helmi-ohjelmaa. Edellytykset ja mahdollinen tarve lieventää ekologisen tilan tavoitetta on syytä selvittää vesienhoitokauden aikana.

Särkijärvi, Liperi

Liperin Särkijärvi on tyypiltään matala humusjärvi ja vesiluontotyyppinä runsasravinteinen järvi. Luontoarvot ovat erittäin arvokkaat kasvillisuuden (näkinruohot) ja linnuston perusteella. Tila on luokiteltu kokonaisuutena hyväksi, mutta vesikasvillisuustulosten perusteella on tunnistettu riski ekologisen tilan säilymiselle hajakuormituspaineiden vuoksi. Lintuvesiarvot ovat järvellä hyvät. Vesienhoitoon liittyvä tavoite ei poikkea Natura-tavoitteesta.

Koitajoen alue

Koitajoen alue on laaja ja monimuotoinen suojelukokonaisuus. Ympäröivien turvemaiden laajat kuivatukset ovat vaikuttaneet rajaukseen sisältyvien luonnontilaisten soiden, pienvesien ja Koitajoen luonnontilaan. Myös osa rajaukseen kuuluvista soista on ojitettu. Alueella virtaava Koitajoen yläjuoksu on luokiteltu tilaltaan hyväksi kuten edellisillä suunnittelukausilla. Vesienhoitoon liittyvät ja Natura-tavoitteet ovat alueella yhteneväiset ja niiden arvioidaan toteutuneen jo vuoteen 2015 mennessä. Valuma-alueella vireillä olleet suuri turvetuotantohanke ja kaivoshankkeet eivät ole näillä näkymin toteutumassa. Koitajoen alajuoksulla on Freshabit LIFE IP –hankkeen aikana tehty Kesonsuon ympäristössä valuma-aluekunnostuksia sekä soiden ennallistamista vuosina 2016-2021. Lisäksi Metsähallitus on ennallistanut muita suoalueita Koitajoella (Juurikkasuo, Puohtiinsuo ja Koivuluhdansuo).

Petkeljärvi-Putkelanharju

Petkeljärven-Putkelanharjun alue koostuu monen tyyppisistä alueista, harjuista, soista, vanhoista metsistä sekä karuista järvistä ja lammista. Alueeseen kuuluu useita vesimuodostumia, jotka pääosin on arvioitu erinomaiseen tilaan aiempien vuosien tapaan. Biologiseen aineistoon ja veden laatuun perustuvan luokittelun mukaan Valkiajärvi on erinomaisessa ja Petkeljärvi hyvässä tilassa.

Vesienhoidolliset ja Natura-suojelutavoitteet ovat alueella yhteneväiset, ja niiden arvioidaan toteutuneen jo vuoteen 2015 mennessä. Petkeljärvi-Putkelanharjun kokonaisuudelle on tehty hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2006 Metsähallituksen toimesta. Putkelan kylän kohdalla harjun ja sen deltamaisen laajentuman pinnalla on paikoin eroosioherkkää lössimäistä hietaa ja hienoa hiekkaa. Vaikka kyseiset alueet ovatkin maastoltaan niin jyrkkiä, että tehokas metsätalous ei ole mahdollista, tulisi näillä alueilla metsätaloussuunnitelmissa kiinnittää erityisesti huomiota siihen, ettei alueella tehdä voimakasta maanmuokkausta.

Ruunaa

Ruunaan alueelle ovat luonteenomaisia matalat vaarat ja mäet, lukuisat pienehköt harjut, pienialaiset suot sekä erilaiset vesistöt, järvet ja joet. Alueen läpi virtaa osa Lieksanjoen yläjuoksusta, joka luokittelun mukaan on hyvässä, veden laadultaan erinomaisessa kunnossa. Tilan arvioidaan olevan riskissä joen alaosassa olevien kalojen luonnollisen kulun estävien patojen takia. Tyypiltään lyhytviipymäiset Ruunaanjärvi ja Polvijärvi on luokiteltu veden laadun ja biologisten laatutekijöiden perusteella erinomaiseen tilaan. Myös muut alueen järvet Kokkojärvi, Heinäjärvi, Kivijärvi ja Rajalampi ovat tilaltaan edelleen erinomaisia.

Vesien tilatavoitteet vesienhoidon ja suojelun kannalta ovat yhteneväiset, ja niiden arvioidaan toteutuneen jo vuoteen 2015 mennessä. Ruunaan alueelle on tehty käyttö- ja hoitosuunnitelma, jonka avulla ohjataan mm. alueen metsästystä, kalastusta ja metsänkäsittelyä. Lieksanjokea on käytetty uittoväylänä 1850-luvulta lähtien vuoteen 1984 saakka. Väylää on uiton vuoksi perattu ja paalutettu sekä sivuhaaroja padottu. Pääosa uittorakenteista on tarkoitus purkaa. Naarajoen Naarakoskessa, Käpykoskessa ja Saarikoskessa on tehty kalataloudellista kunnostusta järvilohen elinolojen parantamiseksi. Ne jatkuvat, samoin kuin muut elinympäristökunnostukset alueella. Osa Ruunaan retkeilyalueen soista on ojitettu. Ruunaankoskiin ja Ruunaanjärveen istutetaan taimenia, kirjolohia ja järvilohia kesällä lähes viikoittain. Lisäksi istutetaan taimenen, harjuksen ja kuhan poikasia.

Patvinsuo

Patvinsuon kansallispuisto on laaja suoluonnon suojelualue ja edustavimpia erämaa-alueita maamme eteläosissa. Alueeseen sisältyy myös useita vesialueita kuten Suomunjärvi, Suomunjoki ja Iso Hietajärvi. Hietajärven valuma-alue on yksi neljästä Suomessa toiminnassa olevasta, kansainväliseen seurantaverkostoon kuuluvasta ympäristön yhdennetyn seurannan tutkimusalueesta. Ympäröivien turvemaiden ojitukset ovat jossain määrin vaikuttaneet pienvesien luonnontilaan, esimerkiksi Suomunjokeen laskee itäpuolisten ojitusalueiden laskuojia. Laajan biologisen aineiston perusteella Suomunjärven ja Iso-Hietajärven tila on edelleen erinomainen. Myös Suomunjoen tila on arvioitu edelleen hyväksi, mutta tunnistettu morfologista muuttuneisuutta. Patvinsuon Natura-suojelutavoitteet ovat yhtenevät vesienhoidon tavoitteiden kanssa ja niiden arvioidaan toteutuneen vuoteen 2015 mennessä.

Kuorinka ja Pyhäjärvi

Kuorinka ja Pyhäjärvi ovat Pohjois-Karjalan ja samalla myös koko Suomen edustavimpia niukkaravinteisia nuottaruohotyypin järviä. Vesi on erittäin kirkasta, joten tuottava kerros ulottuu syvälle, monin paikoin pohjaan asti. Molemmat järvet ovat hyvin herkkiä kuormitukselle, ja jo pieni ravinnetason kohoaminen näkyy päällyslevästön kasvun kiihtymisenä. Pyhäjärvi on luokiteltu tilaltaan erinomaiseksi ja Kuorinka hyväksi laajan biologisen aineiston perusteella. Veden laatu on järvissä erinomaista. Paikoitellen on havaittavissa rehevöitymisen merkkejä, kuten vesikasvillisuuden lisääntymistä, rantakivien ja kalaverkkojen limoittumista sekä sinileväkasvustoja. Kuoringassa vesiruton leviäminen on tunnistettu paikoin uhaksi arvokkaan pohjaruusukekasvillisuuden säilymiselle. Kuormitus on pääsääntöisesti lähtöisin hajapäästöistä. Molemmissa järvissä on tunnistettu riski tilan säilymiselle kuormituspaineiden ja hydrologis-morfologisen muuttuneisuuden vuoksi.

Natura-alueen ja vesienhoitoon liittyvät tavoitteet ovat järvissä yhteneväiset. Jotta järvien ekologinen tila ja erinomainen veden laatu säilyisi, tulee valuma-alueelta tulevaa kuormitusta edelleen vähentää. Kuoringalle on valmistunut vuonna 2019 vesien ja vesiluonnon hoitosuunnitelma (Rissanen ym. 2019). Pyhäjärvelle suunnitelman (Kukkonen ym. 2003) tarkistus on viimeistelyvaiheessa. Suunnitelmissa kuvataan järviin kohdistuvat uhat ja esitetään toimenpidetarpeet Natura-suojeluarvojen ja vesienhoidon tilatavoitteiden turvaamiseksi.

Jorhonkorpi

Jorhonkorven Natura-alueella ei sijaitse vesimuodostumia, joita käsiteltäisiin toimenpideohjelmassa. Alue käsittää suon läpi kulkevan puron, jonka ympäristöä luonnehtii runsaan lähteisyyden luomat tihkupinnat ja silmäkkeet. Alueelle ei ole määritelty vesienhoidollisia tavoitteita.

Jouhtenuslampi

Suomen tärkeisiin lintuvesialueisiin kuuluva Jouhtenuslampi on tyypiltään matala runsashumuksinen järvi ja luokiteltu veden laadun ja kasviplanktonin perusteella tyydyttävään tilaan. Vesienhoidon ja Natura-alueen suojeluarvojen tavoitteet ovat osin yhteneväiset, mutta suojelutavoitteet ovat etusijalla. Alueelle on valmistunut hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2013. Natura-alueiden tila-arvioinnin yhteydessä on esitetty järven linnuston kannalta tärkeät hoitotoimenpiteet, joita ovat vesikasvillisuuden niitot ja mahdollisesti ruoppaus. Linnustoselvitys ja hoitotoimien suunnittelu tehdään osana Helmi-ohjelmaa. Edellytykset ja mahdollinen tarve lieventää ekologisen tilan tavoitetta on syytä selvittää vesienhoitokauden aikana.

Hovinlampi-Ylälampi

Suomen tärkeisiin lintuvesialueisiin kuuluva Hovinlampi-Ylälampi Natura-alue on lisätty vesienhoidon erityisalueisiin vuonna 2014. Kahden lammen kokonaisuus on järviruokovaltainen ja voimakkaasti umpeenkasvanut. Ylälampi on rajattu vesimuodostumaksi. Se on tyypiltään matala runsashumuksinen järvi ja luokiteltu veden laadun perusteella edelleen tyydyttävään tilaan. Vesienhoidon ja Natura-alueen suojeluarvojen tavoitteet ovat osin yhteneväiset, mutta suojelutavoitteet ovat etusijalla. Alueelle on valmistunut hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna 2013. Natura-alueiden tila-arvioinnin yhteydessä on esitetty järven linnuston kannalta tärkeät hoitotoimenpiteet, joita ovat mm. vesikasvillisuuden niitot. Linnustoselvitys ja hoitotoimien suunnittelu tehdään mahdollisesti osana Helmi-ohjelmaa.

Särkijärvi, Tohmajärvi

Kirkasvetinen ja karu Särkijärvi on lisätty erityisalueisiin vuonna 2014. Se on luokiteltu laajaan aineistoon perustuen erinomaiseen tilaan, mutta arvioidaan olevan riskissä hydrologis-morfologisen muuttuneisuuden vuoksi. Vesienhoidollinen ja Natura-suojelutavoite tavoite on yhteneväinen. Erinomaisen tilan turvaamiseksi tulee huolehtia, että järveen kohdistuva kuormitus ja muut paineet eivät nykyisestä lisäänny, vaan niitä saadaan jopa vähennettyä.

Kolovesi-Vaaluvirta-Pyttyselkä

Kolovesi-Vaaluvirta-Pyttyselän Natura-alueeseen sisältyy vesimuodostuma Heinävedenselkä-Kolovesi, jonka ekologinen tila on arvioitu erinomaiseksi perustuen laajaan aineistoon. Kolovesi on saimaannorpan tärkeä elinalue, merkittävä metsiensuojelukohde ja sillä on merkitystä myös luonnontilaisen ja karun järviluonnon säilymiselle. Alueen Natura-suojelutavoite on yhteneväinen vesienhoidon tavoitteen kanssa. Saimaannorppakannan suurimmat uhat ovat pesimäaikainen häiriö, kalastus sekä pieni ja pirstoutunut populaatiokoko. Valuma-alueen metsänkäsittely voi vaikuttaa veden laatuun. Iso osa alueen soista on aikanaan ojitettu.

Kakonsalon järvialue, Heinävesi

Saimaan alueen pienvesistöjä ja vanhoja, hyvin luonnontilaisia metsiä edustava Natura-alue kuuluu rantojensuojeluohjelmaan. Alue sijoittuu pääosin Etelä-Savon maakuntaan. Pohjois-Karjalan puolella on kaistale, jolla on pienvesiä, mutta ei rajattuja vesimuodostumia, joille tavoitteet olisi asetettu. Yleisesti purojen ruoppaukset ja metsäojitus uhkaavat aluetta. Voimakkaasta metsien käsittelystä aiheutuu maisemallisia haittoja. Valtion maiden ulkopuolella loma-asutus on mahdollinen uhkatekijä.

Kermajärvi, Heinävesi

Humusväritteinen, oligotrofinen ja lähes luonnontilainen Kermajärvi on luokiteltu laajaan aineiston perustuen erinomaiseen ekologiseen tilaan. Kalataloudelliselta arvoltaan järvi on huomattava. Järvi kuuluu rantojensuojeluohjelmaan ja erityissuojelua vaativiin vesistöihin. Alueen Natura-suojelutavoite on yhteneväinen vesienhoidon kanssa. Kohteeseen kuuluva Kermankoski on suojeltu koskiensuojelulailla. Kermankoskessa tavataan järvilohta ja -taimenta. Koski on maisemallisesti merkittävä vesistöluonnon ja maisemansuojelukohde. Aluetta uhkaavia ihmistoimintoja ovat loma-asutus sekä maa- ja metsätalous (maisemahaitat, hajakuormitus).