11.3.1 Pohjavesiseurannan järjestäminen

Pohjaveden seurannan järjestäminen on lähtenyt yleensä vedenhankinnan tai vesiensuojelun tarpeista. Usein seuranta on liittynyt tiettyihin hankkeisiin ja ollut laajuudeltaan paikallista tai alueellista ja siten myös kestoltaan lyhytaikaista (Soveri ym. 2001). Viime vuosina vedenhankintaan liittyvä velvoitetarkkailu on usein laajentunut käsittämään myös vedenlaadun. Myös uusimmissa ympäristöluvissa on usein velvoitteena pohjaveden tilan tarkkailu.

Pohjavesiasemilla seurataan erilaisissa ilmasto-, maasto- ja maaperäoloissa pohjaveden pinnankorkeuden ja laadun vaihteluita. Asemat edustavat luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia alueita. Ihmisen toiminnat näkyvät kuitenkin monin tavoin asemien seurantasarjoissa. Asemaverkko on perustettu 1970-luvun puolivälissä. Pohjaveden pinnankorkeutta mitataan manuaalisesti kahden viikon välein sekä automaattimittauksella päivittäin ja vedenlaatua kaksi tai neljä kertaa vuodessa. Pohjavesiasemia on Pohjois-Karjalassa 4 kappaletta. Kaksi niistä sijoittuu luokitellulle pohjavesialueelle, yksi muulle sora- ja hiekka-alueelle ja yksi moreenialueelle.

Toimenpideohjelman toteutumista seurataan sekä pohjaveden tilan että toimenpiteiden avulla. Pohjavesien vesienhoitoon liittyvä seurantaohjelma koostuu määrällisen tilan seurannasta sekä pohjaveden laadun perusseurannan ja toiminnallisen seurannan kohteista. Pohjavesialueet on ryhmitelty perusseurantaa varten ja niille on laadittu ensimmäiset vesienhoitolain mukaiset seurantaohjelmat vuonna 2006. Ohjelmat on uusittu vuonna 2013 ja tarkistettu vuosina 2015 ja 2018.

Vuosina 2013–2020 pohjavesien määrällisen tilan seurantaa on tehty Pohjois-Karjalan alueella 13 seurantapaikassa. Kemiallisen tilan perusseurantaa on tehty 13 seurantapaikassa ja toiminnallista seurantaa 10 seurantapaikassa (taulukko 42 ja kuva 20). Seuranta perustuu ympäristöhallinnon pohjavesiasemiin ja kartoituksiin sekä lainsäädännön perusteella määrättyyn tarkkailuun ja sitä täydentäviin määrityksiin.

Vedenottamolle myönnetyssä vesilain mukaisessa luvassa määrätään vedenototon suuruus ja tarkkailusuunnitelma, jolla oton vaikutuksia pohjavesialueen määrälliseen tilaan tarkkaillaan. Yksitäisissä uudemmissa tarkkailusuunnitelmissa on mukana myös pohjaveden kemiallisen tilan tarkkailua. Vedenottamon käyttötarkkailu- ja valvontatutkimusohjelma on terveysviranomaisten valvonnassa, ja valvonta käsittää myös raakaveden valvontaa. Vedenottamoiden talousveden käyttöön ja vedenottolupaan liittyvien velvoitetarkkailujen tuloksia voidaan hyödyntää toimenpideohjelman toteutumisen seurannassa. Lisäksi ympäristölupiin liittyviä pohjaveden tilan seurantatuloksia on mahdollista hyödyntää.

Pohjois-Karjalassa tiesuolauksen vaikutusta seurataan Jaamankankaan pohjavesialueella, jolla on havaittu tiesuolauksen aikaansaamia kohonneita kloridipitoisuuksia. Maatalouden pohjavesivaikutuksia tarkkaillaan lähinnä MaaMet-seurannan (Maa- ja metsätalouden vaikutukset pohjaveteen) ja valvontatapausten yhteydessä. Lisäksi yksittäisissä eläinsuojien ympäristöluvissa on tarkkailuvelvoite. Torjunta-aineita on selvitetty rutiinitutkimuksissa sekä osin Suomen ympäristökeskuksen rahoittamissa hankkeissa mm. vuosina 2010–2014. ”Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä" on selvitetty torjunta-aineiden esiintymistä pohjavedenottamoiden raakavedessä (Vuorimaa ym. 2007). Tutkimus kohdistui pohjavesialueille, joilla sijaitsee tai on aiemmin sijainnut toimintaa, johon liittyy torjunta-aineiden käyttöä.

Taulukko 42. Pohjavesien seurantaohjelman seurantapaikkoja Pohjois-Karjalassa vuosina 2013-2020.

Kuva 20. Pohjavesien kemiallisen ja määrällisen tilan seurantaverkko Pohjois-Karjalassa vuosina 2013–2020