7.2.3 Tavoitteet keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi nimetyissä vesissä

Keinotekoiseksi ja voimakkaasti muutetuiksi nimetyillä vesimuodostumilla on alhaisemmat ympäristötavoitteet ja erilainen menettely tilaluokittelussa kuin muilla vesimuodostumilla. Tila määritetään suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (ekologinen potentiaali), joka on huonompi kuin hyvä tila ekologisessa luokittelussa. Luokittelussa arvioidaan tärkeälle käyttömuodolle (esimerkiksi voimataloudelle, tulvasuojelulle, vedenotolle) ei-merkittävää haittaa aiheuttavan, hydrologis-morfologisia olosuhteita parantavan toimenpidekokonaisuuden vaikutus luokittelun osatekijöihin, tehdään kokonaisarvio sen vaikutuksesta ekologiseen tilaan ja muutetaan vaikutusarvio tilaluokaksi (kuva 17). Tarkemmat tiedot keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutettujen nimeämisen määrittelystä löytyvät vesienhoidon suunnittelun aineistoista (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas).

Tarkastelun aluksi tunnistettiin kaikki sellaiset hydrologis-morfologiset parannustoimet, joilla voidaan parantaa vesistön ekologista tilaa. Niistä karsittiin pois sellaiset, jotka aiheuttavat merkittävää haittaa vesienhoitolain 22 §:ssä mainituille käyttömuodoille (virkistyskäyttö, vesiliikenne, vesivoiman tuotanto, tulvasuojelu, luonnonsuojelu, jne.). Toisessa vaiheessa arvioitiin suuruusluokkatasolla, kuinka suuria vaikutuksia yksittäisillä toimenpiteillä on biologisiin laatutekijöihin, veden laatuun ja vesistön käyttömuotoihin. Seuraavaksi arvioitiin kaikkien tarkasteltujen parannustoimien kokonaisvaikutuksia vastaaviin tekijöihin.

Voimakkaasti muutetut vesistöt ovat voimakkaimmin ihmistoiminnalla, rakentamistoimilla, muutettuja vesimuodostumia. Usein niissä voitaisiin erilaisilla kunnostustoimenpiteillä saada aikaan merkittävääkin tilan parantumista. Kunnostusmahdollisuutta rajoittaa usein kuitenkin vesienhoitolain 22 §:n tarkoittama merkittävän haitan aiheutuminen jollekin vesistön käyttömuodolle. Tämän lisäksi joissakin voimakkaasti muutetuissa vesistöissä luonnontilaiset erityiset ominaispiirteet on rakentamistoimilla voitu menettää palauttamattomasti.

Kuva 17. Parantamistoimenpiteiden ekologisten vaikutusten ja voimakkaasti muutettujen vesistöjen tilan välinen yhteys.

Pohjois-Karjalan keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesistöjen tila ja tavoitteet

Pohjois-Karjalan keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesistöjen tilatavoitteet on määritelty vesienhoidon 1. ja 2. kaudella, ja niitä päivitettiin tämän työn yhteydessä. Tilatavoitteet päivitettiin ELY-keskuksen asiantuntija-arvioina.  Tarkastelu tehtiin kaikille keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuiksi nimetyille vesistöille ja ulotettu myös nimeämisen rajatapauksiin. Tilan määrittämisessä tarkasteltiin lähinnä seuraavia toimenpiteitä:

• säännöstelyn kehittäminen ekologisen säännöstelyn periaatteiden mukaan
• lyhytaikaissäännöstelyn lieventäminen
• kalaportaiden tai luonnonmukaisten kalateiden rakentamismahdollisuudet
• vähävetisten uomien virtaaman lisääminen
• elinympäristökunnostukset

Tarkastelun mukaan Pohjois-Karjalan keinotekoiset tai voimakkaasti muutetut vesimuodostumat ovat pääosin hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa (taulukko 13).

Järvet

Keinotekoisista tai voimakkaasti muutetuista järvistä Palojärvi, Heinäselkä ja Melakko-Loitimo ovat hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. Veden laatu ilmentää erinomaista/hyvää luokkaa. Sääperi ja Lapinpesä ovat tyydyttävässä tilassa. Sääperin nykyistä veden laatua voidaan pitää riittävänä Naturan lintuvesiarvojen turvaamiseksi. Veden laatua ja suojeluarvoja voidaan parantaa muilla kuin HyMo-toimenpiteillä, kuten valuma-aluekunnostuksella, teho- ja hoitokalastuksella sekä pensoittuneiden rantojen raivauksella ja laiduntamisella. Lapinpesälle on esitetty pitkänajan tavoitteeksi Palokin koskien kunnostamista ja vedenpinnan palauttamista takaisin voimantuotantoa edeltävälle tasolle. Tämä vaatii selvityksiä vaihtoehdoista. Tärkeät käyttömuodot, joille ei aiheuteta haittaa hydrologis-morfologisilla parantamistoimenpiteillä, ovat voimatalous (Palojärvi, Melakko-Loitimo, Heinäselkä) ja tulvariskien hallinta (Sääperi).

Joet

Keinotekoisista tai voimakkaasti muutetuista joista Puhoksen kanava, Höytiäisen kanava ja Kallion kanava, Pamilon tunneli ja alakanava sekä Jänisjoen alajuoksu ja Karhunjoki-Valtimonjoki-Hovilanjoki ovat hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. Veden laatu ilmentää erinomaista/hyvää luokkaa. Puhoksen kanava on Pyhäjärven ja Höytiäisen kanava Höytiäisen purku-uoma. Kallion kanava on keinotekoinen Pamilon voimalaitoksen yläkanava. Se on kaivettu voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä. Myös Pamilon tunneli ja alakanava ovat Pamilon voimalan rakenteita, joiden kautta on ohjattu suurin osa alkuperäisen uoman vesistä. Jänisjoen kaikki koskialueet on rakennettu neljän voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä. Vaikutusten vähentäminen ja uomien ennallistaminen merkitsisivät nykyiselle voimatalouskäytölle merkittäviä haittoja em. jokimuodostumissa.

Pielisjoki, Lieksanjoen alajuoksu ja Ala-Koitajoki on arvioitu tämänhetkisen käytettävissä tiedon perusteella hyvään saavutettavissa olevaan tilaan. Vaikutusten vähentäminen ja uomien ennallistaminen merkitsisivät nykyiselle voimatalouskäytölle merkittäviä haittoja. Pielisjoessa ja Lieksanjoen alajuoksulla on kummassakin kaksi voimalaitosta ja uoma on lähes täysin porrastettu. Kaikki koskialueet Pielisjoen alajuoksulla sijaitsevia Joensuun kaupungin koskia lukuun ottamatta ovat hävinneet. Vedenlaatutekijät ilmentävät erinomaista/hyvää luokkaa.  Joet on luokiteltu biologisten tekijöiden perusteella tyydyttävään ekologiseen tilaan. Pielisjoella ja Lieksanjoen alajuoksulla on merkitystä äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen ja erittäin uhanlaisen järvitaimenen selviytymisen kannalta. Pielisjoki ja Lieksanjoki ovat kansallisessa kalatiestrategiassa lohikalojen luonnonkierron palauttamisen kärkikohteita. Hyvän tilan saavuttamisen edellytyksenä on, että niissä on tehty teknis-taloudellisesti toteuttamiskelpoiset toimenpideyhdistelmät, joilla voidaan saada aikaan vaelluskalojen kestävä, luontaisesti lisääntyvä kanta. Pielisjoella jatketaan järvenlohen ylisiirtoa Ala-Koitajoelle ja Lieksanjoelle sekä taimenen ylisiirtoa Lieksanjoelle.

Pielisjoen kosket olivat merkittävimpiä Saimaan järvilohen lisääntymisalueita. Ainoat jäljellä olevat järvilohen luontaiset lisääntymisalueet sijaitsevat Pielisjokeen laskevassa Ala-Koitajoessa. Alkuperäinen Koitajoen vesistön virtaama (MQ n. 70 m³/s) on nykyisin ohjattu Pamilon voimalaitoksen kautta Jäsykseen. Vanhaan luonnonuomaan on juoksutettu normaalisti Hiiskosken padolta 2 m³/s virtaamaa. Korkeimman hallinto-oikeuden 29.1.2013 päätöksen mukaisesti vuosina 2013-2019 Ala-Koitajokeen on juoksutettu vettä 4-6 m³/s 1.10.–31.3. välisenä aikana ja vähintään 6 m³/s 1.4.–31.9. välisenä aikana. Tutkimukset ja selvitykset eri juoksutusvaihtoehtojen merkityksestä Ala-Koitajoen kalakannalle, järvilohen poikastuotannolle ja kannan ylläpidolle sekä taloudellisista vaikutuksista energian tuotannolle on tuona aikana toteutettu yhteistyössä voimayhtiön, Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen, Pohjois-Savon ELY-keskuksen ja muiden osapuolten kanssa. Itä-Suomen aluehallintovirasto pysytti 4-6 m³/s minimijuoksutusmääräyksen päätöksellään 13.12.2019.

Pielisen alueella järvilohen luontaiset lisääntymisalueet sijoittuivat Lieksanjoen alaosaan Pankajärven alapuolelle. Koskialueet ovat hävinneet voimalaitosten rakentamisen ja joen allastumisen myötä. Järvilohen pienimuotoinen luontainen lisääntyminen on Lieksankosken ns. vanhassa uomassa mahdollista, mutta Pankajärven yläpuoliselle jokiosuudelle lohikaloilla ei ole nykyisellään vaellusyhteyttä. Kutu- ja poikastuotantoalueita reitillä, mm. Naarajoen osuudella on ja niitä kunnostetaan lisää. Pankakosken voimalaitoksen yhteyteen on rakennettu alas vaeltavien smolttien kiinniottolaite, joka on otettu käyttöön kesäkuussa 2021.