8.2.8 Metsätalous

Metsätaloustoiminnassa toteutettavat vesiensuojelutoimenpiteet perustuvat metsälain ohella kestävän metsätalouden rahoituslakiin, metsäsertifiointiin, metsänhoitosuosituksiin ja toimijoiden omiin laatujärjestelmiin.

Metsälain uudistus (1085/2013) tuli voimaan vuoden 2014 alusta. Laki edellyttää kestävää metsien hoitoa ja ympäristöasioiden huomioimista metsätaloudessa, mutta ei suoranaisesti sisällä vesiensuojelua koskevia säädöksiä. Metsälain 10 §:n mukaan metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että turvataan yleiset edellytykset biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen säilymiselle. Pykälän 3 momentissa määritellään suoelinympäristöt, joiden yhteisenä ominaispiirteenä on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous. Kohteilla voidaan tehdä varovaisia hoito- ja käyttötoimenpiteitä, joissa elinympäristön ominaispiirteet säilytetään tai niitä vahvistetaan. Esimerkiksi 10 §:n tarkoittamien pienvesien suojavyöhykkeillä voidaan tehdä varovaisia poimintaluonteisia hakkuita, jotka säilyttävät puuston luonnontilaisena tai luonnontilaisen kaltaisena siten, ettei elinympäristön luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen vesitalous muutu.

Metsälain uudistamisvelvoite ei koske puuntuotannollisesti vähätuottoisella ojitettuja turvemaita (kitu- ja joutomaat). Tämän seurauksena runsaasti turvamaita tullee jäämään ennallistumaan tai ennallistetaan aktiivisesti, jolloin vesiensuojelun huomioiminen on tärkeää.

Vuoden 2012 alusta voimaan tullut vesilaki (587/2011) sisältää mm. ojitusta ja pienvesien suojelua ohjaavat säädökset. Määritelmiä on laissa pyritty selkiyttämään; puro on jokea pienempi virtaavan veden vesistö, noro sellainen puroa pienempi vesiuoma, jonka valuma-alue on alle 10 km² ja jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista. Noro, oja ja lähde eivät ole vesistöjä.

Vesilain mukaan hankkeesta vastaavan on kirjallisesti ilmoitettava muusta kuin vähäisestä ojituksesta valtion valvontaviranomaiselle (ELY-keskukselle) vähintään 60 vrk ennen ojitukseen ryhtymistä. Jos ojituksesta tai ojan käyttämisestä/kunnossapidosta voi aiheutua vesilaissa tarkoitettuja seurauksia taikka ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua pilaantumista vesialueella, siihen tarvitaan lupa. Ojitusilmoituksen sisällöstä, luvan hakemisesta ja käsittelystä on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksessa vesitalousasioista (1560/2011).

Luonnontilaisen lähteen, noron ja enintään yhden hehtaarin kokoisen lammen luonnontilan vaarantaminen esimerkiksi metsätaloustoimin on kielletty; lupaviranomainen (aluehallintovirasto) voi kuitenkin yksittäistapauksissa myöntää tähän poikkeuksen. Vesitaloushanke edellyttää lupaa, mikäli toiminta vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen.

Pohjois-Karjalassa yksityismetsien, Metsähallituksen ja metsäyhtiöiden ojitushankkeiden samoin kuin yksityismetsissä toteutettujen metsätiehankkeiden suunnitelmat on toimitettu ELY-keskukselle (aik. ympäristökeskukselle) tarkastettavaksi jo 1990-luvulta lähtien. Luvantarve harkitaan tapauskohtaisesti. Kunnostusojitushankkeissa lupaa on edellytetty erittäin harvoin. Ojitushankkeet toteutetaan valtaosin lausunnon esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

Yksityismetsissä metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet koostuvat metsätaloushankkeissa tehtävistä vesiensuojelutoimenpiteistä ja luonnonhoito- tai muissa hankkeissa toteutettavista vesiensuojeluratkaisuista. Hakkuiden, maanmuokkauksen, kunnostusojitusten ja lannoitusten vesiensuojeluvaatimukset huomioidaan metsälakiin, metsäsertifiointiin ja toimenpiteiden toteuttajien omiin laatujärjestelmiin sisältyvin käytännöin. Ne perustuvat metsätoimijoiden yhdessä laatimiin hyvän metsänhoidon suosituksiin, jotka on valmisteltu Tapio Oy:n koordinoimana.  Suositukset perustuvat voimassa oleviin lakeihin ja uusimpiin tutkimustietoihin. Hyvän metsänhoidon suositukset on hyväksytty vuonna 2013. Ilmastonmuutosta koskevat päivitykset on hyväksytty 2018 ja jatkuvaa kasvatusta koskeva päivitys 2019.

Kunnostusojituksissa käytettäviä vesiensuojelun perusrakenteita ovat lietekuopat, kaivu- ja perkauskatkot, laskeutusaltaat ja pienimuotoinen pintavalunta; lannoituksissa ja uudistushakkuissa suositusten mukaiset suojakaistat. Viime vuosina erilaiset pintavalutuskenttä- ja putkipatorakenteet sekä kosteikot ovat yleistyneet. Uutena metsänkasvatustapana suosituksissa on eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatus (jatkuva kasvatus) turvemailla. Menetelmän vesiensuojelullisia etuja ovat kohteen puustoisena pysyminen ja maanmuokkaukselta välttyminen. Jatkuvalla kasvatuksella voidaan monissa tapauksissa vähentää ojien kunnostustarvetta. Valuma-alueajattelu on keskeistä kaikessa metsätalouden vesiensuojelussa.

Lähes kaikki metsäalan toimijat ja metsänomistajat ovat sitoutuneet yleismaailmalliseen PEFC- sertifiointijärjestelmään (https://pefc.fi/palvelut/standardit/). Sertifioinnissa sitoudutaan noudattamaan yhteisesti sovittuja kestävän metsätalouden kriteerejä, ja ulkopuolinen valtuutettu tarkastaja seuraa kriteereiden noudattamista vuosittaisissa katselmuksissa. Kansallisesti laadittujen PEFC- metsäsertifiointijärjestelmien vaatimukset metsien käytölle ja hoidolle tarkistetaan viiden vuoden välein; viimeisin päivitys on vuosilta 2013-2014. Kriteeristö on otettu käyttöön vuonna 2016. PEFC- vaatimusten päivitystyö on käynnissä. Muun muassa vesistöjen suojakaistakriteeriin on tulossa tiukennuksia.

Sertifioinnin vesiensuojelua koskevia kriteereitä ja indikaattoreita (PEFC-standardi 27.10.2014) ovat mm.:

• Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova suojakaista (leveys vähintään 5-10 m), jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Suojakaistalla ei tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, kantojen korjuuta, kasvillisuuden raivausta eikä kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla
• Luonnontilaisia soita ei uudisojiteta, kunnostusojituksia tehdään vain alueilla, joilla ojitus on lisännyt selvästi puuston kasvua
• Kunnostusojitussuunnitelmiin sisältyy vesiensuojelusuunnitelma, johon sisältyvät vesiensuojelutoimet on toteutettu tarkoituksenmukaisella tavalla. Uudistusaloilla, joilta johdetaan vesiä laskuojaan, toteutetaan tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet
• ja II-luokan pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita
• I-luokan pohjavesialueilla ei käytetä lannoitteita eikä korjata kantoja. Tuhkalannoitus on turvemailla sallittua.

Valtionmailla toteutettavat vesiensuojelutoimet poikkeavat jonkin verran yksityismetsistä. Osin vaatimukset ovat yhteneviä metsäsertifioinnin kriteereiden kanssa, mutta ensisijaisesti metsätaloustoimia ohjaavat Metsähallituksen omat ohjeet, kuten vuonna 2018 julkaistu Metsähallituksen Metsätalous Oy:n ympäristöopas (https://julkaisut.metsa.fi/). Valtion metsien hoitoon on päivitetty Metsänhoito-ohje (15.4.2020). Ohjeet ylittävät joiltain osin sertifioinnin (2014) vaatimustason, esimerkiksi suojakaistojen leveydessä.

Toteutuma vesienhoitokaudella 2016-2021

Toimenpideohjelmassa kaudelle 2016-2021 esitettiin perustoimenpiteiden lisäksi täydentävinä toimenpiteinä mm. tehostettua vesiensuojelua kunnostusojitushankkeissa, suojakaistoja uudistushakkuissa ja lannoituksissa, eroosiohaittojen torjuntaa, vesiensuojelun tehostettua suunnittelua sekä neuvontaa ja koulutusta. Toimenpiteiden edistymisen väliarvioinnin mukaan kunnostusojituksia on toteutettu ELY-keskukselle tehtyjen ojitusilmoitusten perusteella vuosina 2016-2018 noin 2800 ha, selvästi vähemmän kuin metsäohjelman tavoitteisiin pohjautuen suunniteltiin. Näin ollen vesiensuojelun perusrakenteista olisi toteutunut vain noin 14 % arvioidusta määrästä. Vastaavasti myös tehokkaampia vesiensuojelurakenteita olisi ojitushankkeissa tehty tavoiteltua vähemmän, noin 10 % suunnitellusta. Luonnonvarakeskuksen vuonna 2020 julkaisemien metsätilastojen mukaan kunnostusojituksia on kuitenkin tehty lähes 4400 ha, mikä on 22 % hoitokaudelle suunnitellusta määrästä. Ojitusilmoitusten perusteella kunnostusojitusten ja myös tehokkaampien rakenteiden määrä on lisääntymässä hoitokauden loppuvuosina. 

Suojakaistoja on metsien uudistushakkuissa ja lannoituksissa toteutettu väliarvioinnin mukaan reilut puolet suunnitellusta määrästä. Tehostettua vesiensuojelun suunnittelua on tehty Freshabit LIFE IP-hankkeessa, Jukajoen valuma-aluekunnostushankkeessa sekä KEMERA-varoin luonnonhoitohankkeina, ja määrällinen tavoite on jo ylitetty.  Valuma-alueiden kunnostushankkeiden yhteydessä on toteutettu eroosion vähentämiseen liittyviä rakenteita vuosina 2016-2018 noin kolmannes suunnitellusta määrästä. Parhaillaan ovat käynnissä mm. Freshabit LIFE IP –hanke (Puruveden ja Koitajoen alueet) sekä Onkamojärvien, Pyhäjärven Mustolanlahden valuma-alueiden kunnostushankkeet. Koulutuksen ja neuvonnan toteuma on suuntaa-antava, vajaa neljännes on väliarvioinnin perusteella toteutunut.

Ehdotukset toimenpiteiksi hoitokaudelle 2022-2027

Metsätalouden aiheuttamia haittoja on tarpeen ehkäistä erityisesti herkillä pitkäviipymäisillä ja karuilla järvillä sekä latvavesistöissä. Kuormitusmallitarkastelujen perusteella metsätalouden kuormittavimmat alueet sijaitsevat erityisesti Pielisen reitin pohjois- ja itäosissa, Koitajoen valuma-alueella ja maakunnan eteläosissa. Metsätalous on tunnistettu merkittäväksi paineeksi kaikkiaan noin 50 vesimuodostumassa yhdessä muiden kuormittavien paineiden kanssa.

Vesistöjen erityispiirteet tulee ottaa huomioon vesiensuojelua ja toimenpiteitä mitoitettaessa, mm. uudistamistavassa, suojavyöhykkeissä, maanmuokkauksessa sekä kunnostusojituksissa. Lannoitusten suunnittelussa ja toteutuksessa tulee kiinnittää erityistä huomiota vesiensuojeluun, ja herkimmillä alueilla niistä tulisi mahdollisuuksien mukaan pidättäytyä. Hakkuut ja puun käyttö ovat viime vuosina merkittävästi lisääntyneet, ja mm. bioenergian tuotannon vesiensuojelukysymykset ja ilmastokestävyys tulee ottaa erityisesti tarkasteluun. Ilmastonmuutoksen myötä metsien kasvu paranee. Tällä on puuston haihduntaa lisäävä vaikutus mikä voi osaltaan vähentää kunnostusojitustarvetta etenkin turvemailla. Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteiden tärkeyttä on tarpeen lisätä neuvonnalla ja koulutuksella, joka kohdistuu sekä suunnitteluun että toteutukseen. Uusia vesiensuojelumenetelmiä ja suunnittelutyökaluja kehitetään aktiivisesti. 

Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet ja siihen liittyvät tehostetun vesiensuojelun toimenpiteet on kolmannella suunnittelukaudella koottu yhden toimenpiteen alle, Kunnostusojituksen vesiensuojelu ja suunnittelu osana suometsänhoitoa (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas). Toimenpiteen määräksi vuosille 2022-2027 esitetään viime vuosien toteutuneiden ojitusten perustella 1000 ha vuodessa (taulukko 33). Täydentävinä toimenpiteinä esitetään kaudella 2022-2027 edelleen mm. valuma-aluekohtaista suunnittelua vesiensuojelun tehostamiseksi metsätalousalueilla (hoitokaudella 22 000 ha) sekä vesiensuojelurakenteiden toteuttamista (220 kpl) kuormituksen ja eroosiohaittojen vähentämiseksi. Uudistushakkuiden suojakaistojen määrä on arvioitu Suomen Metsäkeskuksen viime vuosien hakkuutiedoista valmisteleman paikkatietoaineiston perusteella käyttäen kaistan keskimääräisenä leveytenä 15 metriä. Ehdotettu suojakaistojen määrä 1850 ha on kolminkertainen edelliseen kauteen verrattuna. Tästä Heinäveden alueelta siirtynyt lisäys on noin 8 %. Metsätalouden vesiensuojelun koulutusta ja neuvontaa esitetään kaikkiaan 300 henkilölle vuosittain. Koulutus suunnataan metsäalan suunnittelijoille, toimihenkilöille ja urakoitsijoille ja neuvonta metsänomistajille.

Toimenpiteet on kohdennettu suunnittelun osa-alueille ja kustannukset arvioitu suunnitteluoppaan mukaisesti (taulukko 32).  Vuosittaiset kustannukset ovat noin 1,0 milj. euroa.

Metsätaloutta koskevat ohjauskeinot, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut on kuvattu Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2027. Keskeisiä ohjauskeinoja Pohjois-Karjalassa ovat mm. luonnonhoitohankkeiden rahoituksen turvaaminen ja vesiensuojelutoimien rahoitus, toteutettujen ojitus- ja vesiensuojeluhankkeiden digitoinnin edistäminen sekä yhtenäisten kriteerien mukaisten metsätalouden vesiensuojelun painopistealueiden laatiminen Pohjois-Karjalaan. Myös kuulemisen jälkeen ohjauskeinoihin lisätty turvemaiden maanmuokkauksen ja erityisesti ojitusmätästysten seurannan kehittäminen on tärkeää.

Taulukko 32. Arvio metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteiden määristä ja kustannuksista hoitokaudella 2022-2027. Lähde: Hertta-tietojärjestelmä, TOSSU 9/2021.