8.2.3 Teollisuus

Teollisuus- ja jätteenkäsittelylaitosten toimintaa säädellään ympäristönsuojelulain mukaisilla ympäristöluvilla soveltaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Ympäristöluvat sisältävät mm. päästömääräyksiä sekä tarkkailuvelvoitteita vaikutusten arviointia varten.  Muun muassa metsä- ja kaivannaisteollisuudessa laitoksilla on pääosin omat jätevedenkäsittelyjärjestelmät, joille on asetettu ympäristöluvissa päästörajat jätevesien laadusta riippuen esimerkiksi orgaaniselle ainekselle, kiintoaineelle, fosforille, sulfaatille, happamuudelle sekä ympäristölle vaarallisille ja haitallisille aineille, kuten arseenille ja raskasmetalleille (vrt. kohta 6.4.4). Ympäristölupiin sisältyvät myös laitosten jätealueita koskevat velvoitteet. Valtaosin teollisuuslaitosten jätevedet puhdistetaan kuitenkin kunnallisissa jätevedenpuhdistamoissa niiden luvissa ja liittymissopimuksissa asetettujen velvoitteiden mukaisesti.

Ympäristönsuojelulainsäädännön uudistuksessa (527/2014, voimaan 1.9.2014) on pantu toimeen teollisuuspäästödirektiivin ns. direktiivilaitoksia koskevat velvoitteet. Direktiivilaitoksissa päästöraja-arvojen, tarkkailun ja muiden lupamääräysten on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen toteuttamiseksi perustuttava päätelmiin, Euroopan komission hyväksymiin BAT-vertailuasiakirjoihin.

Haitallisten aineiden vesistöpäästöjä ja tarkkailua ohjaa valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ympäristönlaatunormeineen. Pohjois-Karjalassa haitallisten aineiden päästöjä, lähinnä raskasmetalleja ja arseenia johdetaan vesistöihin kaivannaisteollisuudesta. Vuonna 2018 voimaan tullut nikkelille asetettu uusi biosaatavan pitoisuuden ympäristönlaatunormi ylittyy useissa vesimuodostumissa Outokummussa ja Polvijärvellä Viinijärven-Höytiäisen suunnittelualueella sekä Juuassa ja Ilomantsissa (vrt. kohta 6.5.4, kuva 6a). Kaivostoiminnan ympäristöluvissa on määrätty alapuoliseen vesistöön asetuksen (1022/2006) tarkoittamia sekoittumisvyöhykkeitä, joilla nikkelille asetettu ympäristönlaatunormi saa ylittyä. Juuan Tulikivi Oy:n ja Nunnanlahti Oy:n vuolukivilouhosten ympäristölupapäätöksissä (2018) sekoittumisvyöhykettä ei ole määrätty, vaan lupaviranomainen on hyväksynyt alapuolisen vesistön nikkelin biosaatavan pitoisuuden ympäristönlaatunormiksi alueen taustapitoisuus huomioiden 9,3 µg/l. Ilomantsissa Rämepuron louhoksella Endomines Oy on lupahakemuksessa esittänyt sekoittumisvyöhykettä purkuvesistöön, ja asia on valituksen johdosta palautunut aluehallintoviraston käsittelyyn.

Toteutuma vesienhoitokaudella 2016-2021

Jätevesien käsittely on ollut viime vuodet vakiintuneella tasolla. Stora Enso Oyj:n Enocellin tehtaalla vuonna 2013 aloitettu liukosellun tuotanto aikaansai fosforipäästössä kasvua. Yhtiö on ilmoittanut luopuvansa liukosellun tuotannosta vuodesta 2022 alkaen.

Kaivannaisteollisuudessa kaudelle 2016-2021 esitetyt metallipäästöjen vähentämiseen tähtäävät toimet ovat edenneet mm. lupaehtojen tarkistamisen kautta Juuan alueen vuolukivilouhoksissa. Päästöjen hallintaan liittyviä toimia sisältyy myös toimintansa lopettavien louhosten jälkihoitoon Polvijärvellä ja Ilomantsissa. Kaivannaisteollisuuden nikkelipäästöt ovat kokonaisuutena vähentyneet hoitokaudella.

Ehdotukset hoitokaudelle 2022-2027

Pohjois-Karjalan metsäteollisuuden päästöissä ei ole odotettavissa merkittäviä muutoksia hoitokauden 2022-2027 aikana. Toimenpiteet on kohdistettu erityisesti kaivannaisteollisuuteen ja muihin laitoksiin, joista aiheutuu merkittäviä päästöjä vesistöihin. Heinäveden alueelle ei ole esitetty teollisuuden toimenpiteitä.

Hoitokaudelle 2022-2027 esitetään perustoimenpiteinä laitosten käyttöä ja ylläpitoa toimintatasoltaan vähintään suunnittelukauden alkuvaiheen tasoisena sekä riskienhallintasuunnitelman päivittämistä laitoksilla kerran hoitokauden aikana (taulukko 27). Lisäksi esitetään tarkistettavaksi ja tarpeen mukaan tehostettavaksi kemiallisen metsäteollisuuden haitallisten aineiden tarkkailua. Sysmäjärvessä ja Polvijärvessä on todettu sulfaattipäästöistä aiheutuvaa happivajetta syvänteissä. Ilmastuksen avulla happiolojen heikentyvää kehitystä voidaan hillitä. Ilmastusta koskeva asia voidaan saattaa käsiteltäväksi Sysmäjärven osalta ympäristönsuojelulain 89 §:n mukaisessa Vuonoksen tehtaan luvan muuttamista koskevassa menettelyssä. Velvoite on tällä hetkellä ainoastaan Outokummun kaupungin Jokipohjan jätevedenpuhdistamon ympäristöluvassa. Polvijärven osalta asia tullaan käsittelemään Kylylahden kaivoksen jälkihoitoa koskevan lupamenettelyn yhteydessä.

Tarve toimenpiteiden mahdolliseen lisätehostamiseen liittyy jatkossakin kaivannaisteollisuuteen. Akkumineraalien etsintä on aktiivista. Kaivosvedet on tunnistettu merkittäväksi paineeksi kaikkiaan 10 vesimuodostumassa. Toimenpiteitä tarvitaan edelleen raskasmetalli- tai muiden haitallisten aineiden päästöjen vähentämiseksi. Sekoittumisvyöhykkeet antavat aikaa vähentämistoimenpiteiden toteuttamiseen. Myös niiden tarpeellisuusn ja rajaus tulee tarkastella uudelleen lupakäsittelyjen yhteydessä päästöjen muuttuessa, tarkkailutuloksia hyödyntäen. Lisäksi louhinnassa käytettävät räjähteet ovat paikoin lisänneet typpipäästöjä vesistöön, mikä on nähtävissä veden laadussa.

Kaivosalueilta tulevien nikkeli- ja muiden haitallisten aineiden päästölähteiden tarkempi kartoittaminen, mm. vanhojen kaivostoimintojen vaikutusten selvittämiseksi, on myös edelleen tarpeen. Selvitystyö on Outokummun alueella käynnissä. Tiedot teollisuudesta aiheutuvien haitallisten aineiden päästöistä ovat tarkentuneet, mutta ovat edelleen osin puutteellisia mm. uusien aineiden myötä. 

Teollisuutta koskevat keskeiset ohjauskeinot on kuvattu suunnitteluoppaassa (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas) ja Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoito-suunnitelmassa vuosille 2022-2027.

Taulukko 27. Arvio teollisuuden vesiensuojelutoimenpiteiden määristä hoitokaudella 2022-2027. Lähde: Hertta-tietojärjestelmä, TOSSU 9/2021.