14.1.1 Pintavedet

Vesienhoidon suunnittelua varten Pohjois-Karjalan 576 pintavesimuodostumaa on tyypitelty ja niiden ekologinen tila on arvioitu vuosien 2012-2017 seurantatietojen perusteella (taulukko 6). Heinäveden maakuntavaihdoksen yhteydessä vesimuodostumien määrä lisääntyi 31:llä. Tarkastellut vesistöt ovat pääosin vähintään hyvässä tilassa. Luokitellusta järvipinta-alasta 31 % on erinomaisessa, 62 % hyvässä ja 7 % hyvää heikommassa tilassa. Jokimuodostumista 4,5 % on erinomaisessa, 78 % hyvässä ja 17,5 % hyvää huonommassa tilassa pituuden perusteella tarkastellen. Tyydyttävään tai sitä huonompaan ekologiseen tilaan luokiteltiin 85 vesimuodostumaa (39 järveä ja 46 jokea).

Voimakkaasti muutetuiksi vesimuodostumiksi on nimetty seitsemän jokea ja kaksi järveä sekä keinotekoisiksi kaksi jokea ja kolme järveä, yhteensä 14 vesimuodostumaa. Näistä Sääperi ja Heinävedellä sijaitseva Lapinpesä on arvioitu tyydyttävään saavutettavissa olevaan tilaan ja muut, mm. Pielisjoki, Ala-Koitajoki, Lieksanjoen alajuoksu ja Jänisjoen alajuoksu hyvään (taulukko 13). Voimakkaasti muutetuksi tai keinotekoiseksi nimeämisen edellytyksenä oleva vesistön tärkeä käyttötavoite on Sääperissä tulvasuojelu ja muissa muodostumissa vesivoimantuotanto.

Vesistöjen hyvää huonompi ekologinen tila tai riski tilan heikentymiselle on seurausta pistekuormituksesta, hajapäästöistä sekä hydrologis-morfologisesta muuttuneisuudesta. Ihmistoiminnan aiheuttamia merkittäviä tekijöitä on tunnistettu lukuisissa vesimuodostumissa (taulukko 17, liite 3). Pistekuormitus on arvioitu merkittäväksi paineeksi 41, hajakuormituksen ravinnepäästöt 196 ja hydro-morfologiset muutokset 137 vesimuodostumassa. Ihmisen toiminnoista aiheutuvien ravinnepäästöjen vähentämistarve on useissa hyvää huonommassa tilassa olevissa vesistöissä 50-70 %.

Pintavesien kemiallista tilaa heikentää Pohjois-Karjalassa veden kohonnut nikkelipitoisuus kaivostoiminnan seurauksena, runsashumuksisten vesistöjen yleisesti korkeahko ahvenen elohopeapitoisuus (vrt. kohta 6.5.4) sekä palonestoaineet eli polybromatut difenyylieetterit (PBDE). Biosaatavan nikkelin ympäristönlaatunormi ylittyy yhdeksässä vesistössä, jotka sijaitsevat pääosin Sysmänjoen ja Viinijärven länsiosan valuma-alueilla. Kadmiumin ympäristönlaatunormi ylittyy Polvijärvessä (kuva 6a). Ahvenesta mitattujen elohopeapitoisuuksien perusteella kemiallinen tila on arvioitu hyvää huonommaksi Pielisjoessa ja 13:ssa, erityisesti humustyypin järvessä (kuva 6b). Lisäksi pintavesityyppiin perustuvan riskinarvioinnin perusteella elohopean ympäristönlaatunormi ylittyy yleisesti maakunnan humuspitoisissa vesistöissä kaukokulkeumariskin ja luonnonolosuhteiden perusteella. Kaikkiaan 86 % vesimuodostumista kemiallinen tila on hyvää huonompi kalaelohopean vuoksi. PBDE-aineiden ympäristölaatunormi ylittyy kaikissa vesistöissä Suomessa.