12.2.6 Maa-ainesten otto ja rakentaminen

Maa-ainesten oton pohjavesiasiat käsitellään maa-ainesten ottoluvassa (Maa-aineslaki 555/1981, valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta 926/2005). Lisäksi ympäristönsuojelulain mukainen lupa tarvitaan kiinteisiin murskaamoihin ja esim. ottoalueille sijoitettaviin siirrettäviin murskaamoihin, jonka toiminta-aika on yhteensä vähintään 50 päivää. Ympäristönsuojelulakia ja maa-aineslakia muutettiin 1.7.2016 voimaan tulleella lailla (424/2015). Muutoksilla poistettiin samaa hanketta koskevien maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain lupajärjestelmien päällekkäisyys sekä yhdenmukaistettiin maa-aineslain menettelysäännöksiä ympäristönsuojelulain menettelysäännösten kanssa.

Ympäristöministeriö on laatinut oppaan maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten (Maa-ainesten ottaminen: Opas ainesten kestävään käyttöön, Ympäristöministeriön julkaisuja 2020:24). Maa-ainesten ottamislupaa haettaessa esitetään ottamissuunnitelma, jossa huomioidaan muun muassa alueen yleiset pohjavesiolot, pohjavesialueen luokitus, vedenottamot ja suojavyöhykkeet; pohjavedenpinnan ylin luonnollinen korkeusasema ja pohjavedenpinnan vaihteluiden seuranta; pohjaveden laadun seuranta sekä toimet ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Luvissa annetaan velvoitteet myös alueen jälkihoidosta.

Maa-ainesten ottaminen pohjavesialueilla edellyttää luvan haltijaa järjestämään ottoalueille pohjaveden korkeus- ja laatumuutosten seurannan. Seurantajärjestelmä esitetään lupamääräyksissä. Ottotoiminnasta aiheutuvia mahdollisia pohjavesivaikutuksia seurataan maa-ainesten ottajien ja valvontaviranomaisten toimesta koko ottotoiminnan ajan. Pohjaveden tarkkailu parantaa tietoa alueen pohjavesiolosuhteista ja toiminnan vaikutuksista. Pohjaveden laadun tarkkailua ottoalueilla erityisesti uusien lupien yhteydessä tulee edelleen lisätä.

Uusien ottamisalueiden avaaminen heikentää maisemakuvaa ja lisää melua ja pölyä sekä raskasta liikennettä. Oton loppumisen myötä vanhoilla alueilla melu-, pöly- ja liikennevaikutukset loppuvat ja alueen jälkihoidon myötä myös maisema paranee. Soranottoalueiden jälkihoito on normaalia vaativampaa vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla. Jälkihoidon toimenpiteillä, kuten alueen siistimisellä, uudella pintamateriaalilla ja kasvillisuuden palauttamisella lievennetään maa-ainesten oton pohjavesivaikutuksia. Jälkihoidon tason toteutus vaihtelee.

Maa-aineslain mukaista ottoalueiden tilan ja ympäristöriskien seurantaa tulee tehostaa. Vanhat ottoalueet, joilla ei ole lupaa, tulee tarvittaessa siistiä ja maisemoida tai kunnostaa. Alueiden jälkihoidon ja kunnostustarpeen arviointi on tehty Pohjois-Karjalassa 2003 (SOKKA, Isola ja Antikainen 2003).

Maa-ainestenoton yleissuunnittelu tulee ottaa osaksi kaavoitusta ja maa-ainesten otto suunnata pohjavesialueiden ulkopuolelle. Kalliokiviaineksen ja korvaavien materiaalien käyttöä tulisi lisätä.

Edellisen suunnittelukauden toimenpiteiden toteutuminen

Toisella hoitokaudella esitettiin maa-ainesten ottaminen -sektorin täydentävänä toimenpiteenä maa-ainestenottoalueiden kunnostussuunnitelman laatimista ja kunnostusta Taivaanpankon pohjavesialueella. Toimenpide ei ole toteutunut.

Esitykset toimenpiteiksi kaudelle 2022–2027

Toimenpideohjelmassa esitetään täydentävänä toimenpiteenä pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamishankkeen (POSKI) päivittämistä Pohjois-Karjalan kaikilla pohjavesialueilla.