7.3.4 Pielisjoen – Pyhäselän – Oriveden alue

Pielisjoen-Pyhäselän-Oriveden alueella on 27 hyvää huonompaan ekologiseen tilaan luokiteltua vesimuodostumaa, joissa ravinne- tai muu kuormitus on arvioitu merkittäväksi painetekijäksi. Lisäksi 13 hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevassa vesistössä on tunnistettu kuormituspaineisiin liittyvä riski (liite 3). Kuormituksen vähentämistarpeet kohdistuvat edelleen erityisesti Heposelkään ja siihen laskeviin vesiin, Onkamojärviin sekä Pyhäselkään laskeviin vesistöihin, kuten Iiksenjokeen. Niiden tilassa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia edelliseen arviointiin verrattuna. Riihilammen tila on heikentynyt välttävästä huonoon. Ätäskössä ja Jukajoessa tilan arvioidaan parantuneen hyväksi, mutta on tunnistettu kuormituspaineisiin liittyvä riski. Arvioitu ihmistoiminnasta aiheutuvan fosforikuormituksen (P) vähentämistarve on 30-75 % ja typpikuorman (N) 5-75 % (vrt. taulukko 23).

Heposelkään kohdistuva kokonaiskuormitus on noin 11 000 kg fosforia vuodessa, josta yli 70 % tulee Taipaleenjoen kautta Viinijärven valuma-alueelta. Ravinnekuormitusta vähentämällä voidaan vaikuttaa rehevöitymistä ilmentäviin biologisiin tekijöihin, kuten kasviplanktoniin, levähaittoihin ja pohjaeläimistöön. Sisäisen kuormituksen arvioidaan olevan useissa järvissä merkittävää, ja myös sen hallintaan tarvittaisiin keinoja.

Alueella on lisäksi matalia vesistöjä, kuten Hanelinlampi, Riihilampi ja Reilampi sekä useita lintuvesiä, joihin kohdistuvan kuormituksen vähentäminen on tarpeen. Fosforin hyvän tilan luokkarajan saavuttaminen edellyttäisi niissä kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuuden huomattavaa alentumista nykyisestä (taulukko 19).  Myös lukuisten pienten vesistöjen, kuten Sulkamajärvien, Lepikonjoki-Sirkkajoen, Sahinjoen, Putaanjoen, Piimäjoki-Myllyjoen, Siilaisenpuron ja Myllypuro-Uilonpuron tilan paraneminen edellyttää ravinnekuormituksen merkittävää vähentymistä. Fosforikuormituksen vähentämistarpeeksi arvioidaan alueesta riippuen 50-75 % (taulukko 23). Maatalouden osuus kokonaisfosforikuormituksesta on monessa vesistössä yli 50 %. Turvetuotannon ja metsätalouden vaikutus on nähtävissä Piimäjoessa, kalankasvatuksen Myllypuro-Uilonpurossa.

Taulukko 23. Keskimääräinen fosforikuormitus (P kg/vuosi, 2012–2019, Vemala-kuormitusmalli, elokuu 2020), eri sektoreiden osuus kokonaiskuormituksesta sekä arvioitu ihmistoiminnasta aiheutuvan kuormituksen vähennystarve (P=fosfori, N=typpi) eräissä hyvää tilaa heikommissa vesistöissä Pielisjoen-Pyhäselän-Oriveden alueella. Lask. + lh = laskeuma ja luonnonhuuhtouma. (Lähde: VEMALA-malli, lokakuu 2020)

Jukajoen tilan arvioidaan parantuneen hyväksi, mutta riskiä aiheuttavat hajakuormituspaineet ja veden ajoittainen happamuus. Valuma-alueella on happamia sulfaattimaita, joiden vaikutuksia on pystytty vähentämään valuma-aluekunnostuksin. Happaman kuormituksen vuoksi valuma-alueen turvetuotanto loppui 2011 ja jälkikäyttökosteikko valmistui 2013. Kosteikko siirtyi yksityisomistukseen vuonna 2017.

Hyvää huonompaan tilaan luokitellut Juurikkajärvi, Jokilampi, Hautalampi, Jouhtenuslampi ja Ylälampi ovat Natura 2000 –verkoston lintuvesikohteita, ja niitä tarkastellaan erityisalueiden yhteydessä (kohta 7.2.4).

Tilaltaan erinomaisissa Karjalan Pyhäjärvessä ja Puruvedessä sekä hyvään tilaan luokitellussa Kuoringassa vesistöihin kohdistuvaa ravinnekuormitusta on tarpeen edelleen vähentää, jotta erinomainen veden laatu voidaan turvata. Kuormituspaineisiin liittyvä riski on näissä vesistöissä tunnistettu. Järvet ovat Natura 2000 -suojelualueverkoston kohteina erityisalueita, luontotyypiltään karuja kirkasvetisiä järviä, ja suojelutavoitteiden toteutumiseksi tarvitaan vesistön mahdollisimman hyvä tila. Vesi vaihtuu niissä hitaasti, Kuoringassa viipymä on lähes 21 ja Pyhäjärvessä lähes 8 vuotta. Pitkäviipymäiset järvet ovat erityisen herkkiä kuormitukselle, sillä vähäinenkin lisäkuormitus voi vaikuttaa niissä kumuloituvasti.