10.1 Pohjavedet, niiden rajaus ja luokittelu

Pohjavesialueiden rajauksesta ja luokituksesta sekä pohjavesialueiden suojelusuunnitelmista säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 2a luvussa sekä vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 2a luvussa.

Pohjavesimuodostumalla tarkoitetaan maa- tai kallioperämuodostumassa yhtenäisenä esiintymänä olevaa vettä. Pohjavesimuodostuma mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai merkittävän pohjavedenoton (keskimäärin vähintään 10 m³/vrk). Käytännössä pohjavesimuodostumat sisältyvät ympäristöhallinnon kartoittamiin ja luokittelemiin vedenhankintaa varten tärkeisiin ja muihin vedenhankintaan soveltuviin pohjavesialueisiin.

Suomessa pohjavesialueet sijaitsevat pääosin sora- ja hiekkamuodostumissa, kuten harjuissa ja reunamuodostumissa (kuva 19). Pohjavesialueiden rajaus perustuu alueen maa- ja kallioperän hydrogeologisiin ominaisuuksiin: alueiden rajaamisessa on kiinnitetty huomiota etenkin esiintymän maalajikoostumukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen sekä vedenläpäisevyyteen. Pohjavesialueen uloin raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesimuodostuman veden laatuun tai muodostumiseen. Tämän lisäksi on erikseen rajattu pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa eli muodostumisalue siten, että tällä alueella maaperän vedenläpäisevyys on vähintään hienohiekan läpäisevyyttä vastaava. (Britschgi ym. 2009).

Kuva 19. Harjun poikkileikkaus. 1. kallio; 2. pohjamoreeni; 3. harjuaines (sora ja hiekka); 4. savi ja siltti; 5. rantakerrostuma (hiekka). Harjuilla on usein "sianselkämäinen" muoto jyrkkine rinteineen. Tavallisesti harjussa on karkea, kivi- ja soravaltainen ydin ja aines muuttuu hienommaksi harjun reunoille päin (Kuva: Harri Kuvonen ja Jukka Pekka Palmu, GTK)

Pohjavesialueiden luokittelu perustuu vedenhankintakäyttöön soveltuvuuteen ja suojelutarpeeseen. Vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi (1-luokka) luokitellaan pohjavesialue, jonka vettä käytetään tai jota on tarkoitus käyttää yhdyskunnan vedenhankintaan taikka talousvetenä enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Muuksi vedenhankintaan soveltuvaksi pohjavesialueeksi (2-luokka) luokitellaan alue, joka pohjaveden antoisuuden ja muiden ominaisuuksiensa perusteella soveltuu 1 luokan mukaiseen vedenottoon, mutta aluetta ei ole kuitenkaan tarvetta ottaa vedenhankintakäyttöön eikä sitä ole mainittu vedenhankinnan suunnitelmissa. Pohjavesialue luokitellaan luokkaan 2, kun alueella muodostuu pohjavettä pääsääntöisesti yli 100 m³/d ja pohjavesialue soveltuu myös muuten ominaisuuksiltaan vedenhankintakäyttöön. E-luokkaan luokitellaan pohjavesialue, jonka pohjavedestä luonnonsuojelu- tai muun lainsäädännön perusteella suojeltu pintavesi- tai maaekosysteemi on suoraan riippuvainen. E-luokka voi olla lisämääreenä luokkien 1 ja 2 pohjavesialueilla (1E, 2E) tai itsenäisenä luokkana E.

Suomessa on tällä hetkellä noin 5100 ympäristöhallinnon luokittelemaa pohjavesialuetta. Tutkimusten myötä pohjavesialueiden luokitus on tarkentunut; muita vedenhankintaan soveltuvia alueita on otettu vedenhankintakäyttöön ja ne ovat siirtyneet 2-luokasta 1-luokkaan. Alueita on voitu myös poistaa kokonaan luokituksesta, mikäli ne on todettu tutkimuksissa soveltumattomiksi vedenhankintaan.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettua lakia (1299/2004) muutettiin vuonna 2015 ja vesienhoidon järjestämistä koskevaa asetusta vuonna 2016. Uuden lainsäädännön vuoksi kaikkia pohjavesialueita tarkasteltiin niiden suojelutarpeen ja vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden kannalta kuin ne määritettäisiin ensimmäisen kerran. Pohjavesialueiden määrittämisestä ja luokituksesta vastaa ELY-keskus. Pohjois-Karjalan ELY-keskus tarkisti maakunnan pohjavesialueiden luokitukset ja rajaukset lainsäädännössä tapahtuneiden muutoksien vuoksi vuosien 2017–2020 aikana.