11.4.3 Riskinarviointi pohjavesialueittain

 

Sonkaja (luokka 1), Ilomantsi

• Kokonaispinta-ala: 1,52 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 0,98 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 170 m³/vrk

Sonkajan pohjavesialue sijaitsee moreenimuodostumassa Sonkajanjärven luoteisrannalla, moreenipeitteisen vaaran rinteessä. Pohjavesi virtaa Roninvaaralta kohti Sonkajanjärveä. Alueella on vedenottamo, joka sijaitsee lähdepurkaumassa lähellä Sonkajanjärven rantaa. Vedenottamolta otetaan vettä seitsemän talouden käyttöön keskimäärin 1,5 m³/vrk. Alueen pohjavedestä on löytynyt torjunta-aineita. Kyseessä on historiallinen pilaantuminen, jonka riski pohjavesialueelle on arvioitu suureksi. Haja-asutuksen ja maatalouden aiheuttamien hajapäästöjen riski on arvioitu kohtalaiseksi.

Vedenottamon raakavedessä on aiemmin todettu torjunta-aineita yli ympäristönlaatunormin. Torjunta-aineiden pitoisuudet vedenottamon raakavedessä alittivat yksittäisessä näytteenotossa vuonna 2018 pohjaveden ympäristönlaatunormit. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2012. Vedenottamolle on asennettu aktiivihiilisuodatus torjunta-ainejäämien poistamiseksi verkostovedestä. Torjunta-aineen puhdistaminen maasta ja pohjavedestä on teknisesti liian hankalaa. Asia korjaantuu vähitellen luontaisesti. Pohjavettä pilaavien aineiden poistuminen pohjavedestä on hidasta. Pohjaveden tilan palautuminen vie aikaa. Alueelle esitetään määräajan pidentämistä torjunta-aineiden kohdalla luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden vuoksi. Hyvä tila arvioidaan saavutettavan vuoden 2027 jälkeen.

Tannilanvaara (luokka 1), Joensuu

• Kokonaispinta-ala: 3,38 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 2,89 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 2000 m³/vrk

Tannilanvaaran pohjavesialue sijaitsee hieman Enon keskustaajamasta pohjoiseen. Lähes pohjois-etelä-suuntaisen harjuselänteen aines on karkeaa, heikosti lajittunutta hiekkaista tai kivistä soraa ja vedenjohtavuus on hyvä selänteen suunnassa. Selänteen itäpuolella maaperä on ainekseltaan hiekkavaltaista. Vedenottamoaluetta kohden aines hienonee hiekaksi ja lajittuneisuus paranee. Tannilanvaaran moreenipeitteisiltä kalliorinteiltä on pintavesivaluntaa pääselänteen länsipuoliseen maastopainanteeseen. Myös Pielisjoen rannalla on havaittu useita lähteitä. Pohjavedenpinta laskee alueella jyrkästi pohjois-eteläsuunnassa. Kalliopaljastumat rajaavat pohjavesialuetta useammalta taholta.

Alueella on Valliniemen vedenottamo, josta lupa ottaa vettä 600 m³/vrk. Vedenottomäärät ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana reilusti alle luparajan lukuun ottamatta vuotta 2010. Vedenottamon veden laatu on ollut hyvä. Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan.

 Pohjavesialueen merkittävin riskitekijä on Enon ratapihan pohjavesiseurannassa havaitut alhaiset bensiinin lisäaineiden (MTBE, TAME, ETBE) pitoisuudet, joiden lähde ei ole tiedossa. Ratapihan pohjavesiseurannassa on havaittu myös torjunta-aineita (mm. bromasiili) alhaisina pitoisuuksina. Väyläviraston mukaan bromasiilia käytettiin radanpidossa vuosien 1970 ja 1983 välisenä aikana ja torjunta-aineet ovat Suomen pohjavesiolosuhteissa hitaasti hajoavia, joten pohjavedessä todettu bromasiili voi olla peräisin radanpidosta aiemmilta vuosilta. Koska bensiinin lisäaineiden lähde ei ole tiedossa, on pohjavesialueelle merkitty riskiosatekijä historiallinen pilaantuminen, jonka riski on arvioitu kohtalaiseksi. Pohjavesialueella sijaitsevan lopetetun polttonesteiden jakeluaseman, liikenteen aiheuttamien päästöjen, vaarallisten aineiden kuljetusten, ampumaradan ja maa-ainesten oton riskit on myös arvioitu kohtalaiseksi.  Polttonesteiden jakeluaseman toiminta on päättynyt vuonna 2015, rakenteet ovat paikoillaan.

Alueelle on laadittu suojelusuunnitelma vuonna 2012. Enon ratapihan kohonneiden haitta-ainepitoisuuksien lähde selvitetään. Lopetetun jakeluaseman alueen pilaantuneisuus selvitetään / mahdollisesti pilaantunut alue puhdistetaan.

Pitkälampi (luokka 1E), Kitee

• Kokonaispinta-ala: 6,42 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 5,88 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 3850 m³/vrk

Pitkälammen pohjavesialue sijaitsee Kiteen Kesälahden keskustaajaman pohjoisosassa II Salpausselän distaaliosassa. Reunamuodostuman poikki kulkee katkonainen luode-kaakkosuuntainen pitkittäisharju. Paksuja soralajitteisia maakerroksia on etenkin Lamminniemen ja Hellaniemen selänteessä. Reuna-alueitten maaperä on pääasiassa hienoa hiekkaa etenkin alueen luoteisosassa, Kylänkankaan alueella, esiintyy välikerroksina silttiä ja savea. Harjuselänne toiminee ympäristöstään vettä kokoavana ja johtavana muodostumana. Pohjaveden päävirtaussuunta on luoteesta kaakkoon. Edullisia vedenottopaikkoja saattaisi löytyä muualtakin Savilahden pohjoispuolitse aina Uukuniemelle asti jatkuvasta selväpiirteisestä harjuselänteestä. Maastopainanteissa sijaitsevat lammet ovat pohjavesilampia.

Pohjavesialue luokitellaan E-luokkaan sen koillisosassa olevan raviinilähteikön vuoksi. Tämä vesienhoitoasetuksen mukainen E-luokitukseen johtava pohjavedestä suoraan riippuvainen ekosysteemi koostuu yli kolmestakymmenestä avolähteestä, niistä yhdistävistä norouomista sekä tihkupinnoista. Lähteikössä esiintyy mesotrofiseen korpeen sijoittuvalle lähteikölle tyypillistä lähteikkölajistoa, kuten kiiltolehväsammal, hetealvesammal ja purosuikerosammal.

Alueella on kaksi vedenottamoa, Sortolampi ja Pitkälampi, joista tällä hetkellä vain Sortolampi on käytössä. Siitä otetaan vettä noin 130 m³/vrk. Sortolammen vedenottamolla on lupa ottaa vettä 500 m³/vrk ja Pitkälammesta 560 m³/vrk. Pitkälammen vedenottamo on varavedenottamo. Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan.

Asutuksen ja maankäytön, liikenteen aiheuttamien päästöjen, vaarallisten aineiden kuljetusten, maatalouden aiheuttamien hajapäästöjen, haitallisten aineiden suotautumisen pilaantuneilta maa-alueilta sekä teollisuus ja yritystoiminnan riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Valtatiellä on pohjavesisuojaus. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2011.

Ansonniemi (luokka 2), Kitee

• Kokonaispinta-ala: 0,84 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 0,44 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 250 m³/vrk

Ansonniemen pohjavesialue on II Salpausselkään liittyvä pienialainen harjumuodostuma, johon liittyy myös deltamaisia elementtejä. Alue rajoittuu Puruveden lisäksi suoalueisiin. Pohjavedet purkautuvat läpäisevällä rantavyöhykkeellä Puruveteen. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on kohtalainen. Kankaan itäosassa materiaali on hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Pohjavesialueella ei ole vedenottamoa.

Maatalouden aiheuttamien hajapäästöjen riski on pohjavesialueella arvioitu kohtalaiseksi. Yhtenä vuotena yksittäisen pohjavesinäytteen ammoniumtypen pitoisuus ylitti pohjaveden ympäristönlaatunormin. Muissa näytteissä ylityksiä ei ole tapahtunut. Pohjavesialueen pohjaveden laatua seurataan, jotta alueen kemiallinen tila voidaan arvioida.

Kitee (luokka 1E), Kitee

• Kokonaispinta-ala: 6,2 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 4,7 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 3700 m³/vrk

Kiteen pohjavesialue sijaitsee Kiteen kaupungin keskustassa. Laajan topografialtaan epätasaisen deltamaisen alueen keskiosassa kulkee haarautunut, jyrkkäselänteinen syöttävä harju, joka näyttää liittävän I ja II Salpausselän reunamuodostumat toisiinsa. Harjuselänteiden aines on erittäin hyvin vettä johtavaa, runsaslohkareista, kerroksellista kivistä soraa. Laajan sora-alueen liepeillä maaperä on eteläpuolella hiekkaa, kaakkoispuolella silttiä ja savea. Luoteessa muodostumisalue rajoittuu kallioharjanteeseen ja moreenialueeseen. Myös kaakossa on runsaasti kalliopaljastumia. Kirkkosärkkien koillispuolella oleva maastopainanne toimii pohjaveden kerääntymisaltaana. Päävirtaussuunnat ovat selänteiden suuntaiset; pohjaveden pääpurkautuminen tapahtuu luonnontilassa selänteiden päässä sekä useina lähteinä pitkin ranta-aluetta Kiteenjärveen. Ranta-alue on hyvin vettä läpäisevää ja etenkin tulva-aikoina on todennäköistä, että Kiteenjärvestä tapahtuu rantaimeytymistä, mikä heikentää pumpattavan veden laatua.

Pohjavesialue luokitellaan E-luokkaan sen eteläosassa sijaitsevan luonnontilaisen lähteikön vuoksi. Lähteikkö on vesienhoitoasetuksen mukainen E-luokitukseen johtava pohjavedestä suoraan riippuvainen ekosysteemi. Lähteikkö muodostuu avolähteestä alkavasta norosta ja sitä ympäröivästä tihkupinnasta. Pohjavesi ylläpitää pohjakerroksessa runsasta lähteiköille tyypillistä lajistoa, johon kuuluu mm. hetesirppisammal, kiiltolehväsammal ja lähdelehväsammal.

Alueella on Kiteen vedenottamo, josta otetaan vettä noin 900 m3/vrk. Vedenottamolla on lupa ottaa vettä 3000 m³/vrk. Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan. Asutuksen ja maankäytön, liikenteen aiheuttamien päästöjen, maatalouden aiheuttamien hajapäästöjen, rantaimeytymisen, haitallisten aineiden suotautumisen pilaantuneilta maa-alueilta sekä teollisuus ja yritystoiminnan riskit on arvioitu kohtalaisiksi. Keskustaajaman vedenottamolla on nitraattitypen pitoisuus ollut koholla (vuonna 2020: 2,5 mg/l). Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2013.

Jaamankangas (luokka 1E), Kontiolahti

Pohjavesialueet Jaamankangas A, Jaamankangas B ja Sairaalasuo yhdistettiin yhtenäiseksi pohjavesialueeksi toukokuussa 2020.

• Kokonaispinta-ala: 47,66 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 43,51 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 30900 m³/vrk

Jaamankangas on laaja, monimutkainen muodostumakompleksi. Se on kerrostunut osittain kahden jäätikön kielekevirran välissä saumamuodostumana, osin sandurdeltana. Maaperän paksuus alueella vaihtelee noin 30–100 metrin välillä ja on paksuimmillaan alueen koillisosassa. Koska maanpinta alueella on varsin tasainen, johtuu kerrospaksuuden suuri vaihtelu lähinnä kallioperän aseman vaihtelusta. Vettä johtava pohjavesivyöhyke on paksuimmillaan noin 75 m alueen koillisosassa, missä sijaitsevat myös suurimmat maakerrospaksuudet. Käytännössä laajoilla alueilla Jaamankankaalla pohjavesivyöhyke on myös useamman kymmenen metriä paksu. Proksimaaliosassa Höytiäisen ranta-alueella on moreenipeitteinen paksu hiekka- / hienohiekkakerrostuma, jonka morfologia on osittain päätemoreenityyppiä. Distaaliosassa etelään päin on ohuempia hienohiekka- / silttikerrostumia. Jaamankankaan pintaosissa on sandurdeltalle tyypillisesti huuhtoutunutta kivistä materiaalia joitakin metrejä, mutta syvemmällä materiaali on pääosin hiekkavaltaista.

Jaamankankaan läpi kulkee (kangasta vanhempia) harjujaksoja, joiden aines on hyvin vettä johtavaa karkeampaa hiekkaa ja soraa sekä syvemmissä osissa myös kivistä soraa. Merkittävin harjujakso kulkee luoteesta Iso-Hirviniemeltä Välilampien kautta Kylmälammelle. Soramateriaalia on myös itäosassa Kontiomäen alueella, jossa on havaittavissa kaakosta tulevan Kruununkankaan-Pöllönvaaran harjujakson jatkeet ulottuen ainakin Uuron kautta Sairaalansuon laitaan, mahdollisesti kauemmaksikin luoteeseen. Harjujakson kuitenkin (ainakin näennäisesti) katkaisee Pielisjoki.

Pohjavesipinnan korkeus vaihtelee alueella +78 - +102 m mpy välillä. Matalimmillaan pohjavesipinta on itäosassa Pielisjoen suunnassa, jonka rannalla sijaitsee useita lähteitä ja laajempia tihkupintoja. Länsiosassa alue rajoittuu Höytiäisen kanavaan, joka on Puntarikosken voimalaitoksen alapuolella tasossa noin +78 m mpy. Pohjavesien purkautumista kanavaan kuitenkin hidastaa mm. kallioperän korkea asema, ja pohjavesipinta kohoaakin Jaamankankaan länsiosassa lyhyellä matkalla tasolle noin +90 m mpy. Kanavan ali on myös olemassa hydraulinen yhteys. Höytiäisen rannalla pohjavedenpinta luonnollisesti seuraa järvenpintaa tasolla noin +88 m mpy. Muualla Jaamankankaan keskiosissa pohjavedenpinta on maaperän virtausvastuksesta johtuen patoutunut korkeimmillaan tasolle noin +99–102 m mpy. Jaamankankaalla pohjavesien virtaus suuntautuu reunamuodostumien tapaan säteettäin alueen keskiosista kohti alueen liepeitä. Välilampien-Kylmälammen syöttöharjujaksossa pohjavedenpinta on kuitenkin muuta kangasta alemmalla tasolla (+95–96 m mpy), eli harjujakso toimii salaojana johtaen ympäristössään Jaamankankaalla muodostuvia pohjavesiä sekä luoteeseen että kaakkoon. Välilampien-Kylmälammen harjujaksolla sijaitsevat myös alueen pohjavedenottamot. Merkittäviä lähdepurkautumia on Pielisjoen varren lisäksi Höytiäisen ranta-alueilla sekä alueen eteläosassa, jossa pohjavesiä purkautuu laajoina tihkupintoina suoalueille ja mm. lounaisosan Paskolähteen kautta. Materiaali Jaamankankaan eteläisessä distaaliosassa on kuitenkin pääasiassa liian hienorakeista pohjavedenottoa ajatellen.

Pohjavesialue luokitellaan E-luokkaan, sillä alueella sijaitsee useita E-luokkaan oikeuttavia vesienhoitoasetuksen mukaisia pohjavedestä suoraan riippuvaisia merkittäviä ekosysteemejä. Pohjavesialueen eteläosassa sijaitsee kaksi lähteikköä, joista toinen koostuu merkittävän suuresta antoisasta avolähteestä, tihkupinnasta ja lähdepurosta ja toinen avolähteestä ja lähdenorosta. Kummatkin lähteiköt ylläpitävät edustavaa lähdekasvillisuutta ja toisella lähteiköllä esiintyy alueellisesti uhanalainen särmälähdesammal. Alueen itäosassa sijaitsee erityisen laaja lähteikkökokonaisuus, joka koostuu vetisistä tihkupinnoista ja useista lähdenoroista. Lähteikön monipuoliseen lajistoon kuuluu mm. lettonauhasammal, hetehiirensammal, hetekuirisammal, purolähdesammal sekä alueellisesti uhanalaiset haaraliuskasammal, korpinurmikka ja harsosammal. Pohjavesialueen länsi- ja pohjoisosissa sijaitsee pohjavesivaikutteinen letto ja lettorämeitä, joilla esiintyy lähdevaikutteisuudesta hyötyvää lajistoa, kuten kiiltolehväsammal, hetesirppisammal ja alueellisesti uhanalainen kampasammal, haaraliuskasammal, lettohammassammal ja lettokilpisammal.

Alueella on kaksi vedenottamoa, Lehmon vedenottamo sekä Jaamankankaan vedenottamo. Lehmon ottamolla on lupa ottaa vettä 900 m³/vrk, mutta pumppausmäärät ovat olleet noin 560 m3/vrk. Jaamankankaan vedenottamosta otettava vesimäärä voi luvan mukaan olla korkeintaan 2000 m³/vrk ja vettä on otettu noin 1760 m³/vrk. Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan.

Liikenteen aiheuttamien päästöjen riski pohjavesialueella on arvioitu suureksi. Asutuksen ja maankäytön, vaarallisten aineiden kuljetuksien, metsätalouden hajapäästöjen, haitallisten aineiden suotautumisen pilaantuneilta maa-alueilta sekä teollisuus ja yritystoiminnan riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Lisäksi muun merkittävän tilaa heikentävän tekijän riski pohjavesialueella on arvioitu kohtalaiseksi: alueella on todettu ympäristönlaatunormien ylittäviä sinkin, koboltin ja nikkelin pitoisuuksia, jotka ovat mahdollisesti luontaisia. Valtatielle on rakennettu osittain pohjavesisuojaukset. Jaamankankaan pohjavesialueella käytetään liukkaudentorjunnassa suolan asemasta kalium- tai natriumformiaattia. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2011 ja lisäksi alueelle on tehty rakenne- ja pohjavesiolosuhteiden selvitys vuosina 2017–2018. Alueen tila säilyy hyvänä, kun pohjaveden suojeluun kiinnitetään erityistä huomiota.

Kulho (luokka 1), Kontiolahti

• Kokonaispinta-ala: 12,12 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 9,74 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 8500 m³/vrk

Alue kuuluu II Salpausselän Jaamankankaan reunamuodostumaan liittyvään jatkeeseen. Karkea soravaltainen aines kulkee luode-kaakko-suunnassa alueen eteläosassa, muualla maaperä on hiekkavaltaista. Paikoin esiintyy silttisiä välikerroksia. Reuna-alueiden maaperä on silttiä. Pohjavesialue on joen alitse jatkuvien hyvin vettä johtavien sorakerrostumien kautta yhteydessä Utranharjuun, mikä on huomioitava vedenotossa. Kerrospaksuudet ovat alueella huomattavia, keskimäärin noin 20 m. Pohjaveden päävirtaussuunta on länteen / luoteeseen. Luonnontilassa pohjavettä purkautuu sekä Aittolampeen että Pielisjokeen. Aittolammen koillispuolella on pohjois-eteläsuuntainen kallioselänne, jonka kohdalla pohjavedenpinnan tasossa tapahtuu jyrkkä nousu. Pohjavedet virtaavat kuitenkin kalliokynnyksen yli länteen. Kulhon pohjavesialueen ja pohjoispuolella sijaitsevan Kruununkangas-Pöllönvaaran alueen rajalla on pohjaveden jakaja (pehmeä vedenjakaja), jonka tarkka sijainti riippuu osittain Kuikkalammen pohjavedenottamon ottomääristä. Runsas soranotto on alueella suurin pohjavettä vaarantava tekijä.

Alueella sijaitsee kolme vedenottamoa: Erolanniemi, Kerola ja Kulho. Erolanniemen vedenottamolla on lupa ottaa vettä 4000 m3/vrk ja vedenotto on ollut noin 2000 m³/vrk. Kerolan vedenottamolla on lupa ottaa vettä 3000 m³/vrk ja vedenotto on ollut myös noin 2000 m³/vrk. Kulhon vedenottamolla ei ole lupaa. Erolanniemen ja Kerolan ottomääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelmien mukaan.

Maa-ainesten oton riski pohjavesialueella on arvioitu suureksi. Asutuksen ja maankäytön, maatalouden aiheuttamien hajapäästöjen ja metsätalouden hajapäästöjen riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Lisäksi muun merkittävän tilaa heikentävän tekijän riski pohjavesialueella on arvioitu kohtalaiseksi: pohjavedessä on todettu nikkelipitoisuuksien kohoamista. Alueella on todettu ympäristönlaatunormien ylittäviä sulfaatin, sinkin, nikkelin, kadmiumin ja koboltin pitoisuuksia.

Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2013 ja lisäksi alueelle tehtiin rakennetutkimus ja pohjavesien virtausmallinnus vuonna 2020. Maa-ainesten oton ja mahdollisten muiden tekijöiden vaikutukset pohjavesialueen koholla oleviin sulfaatti- ja raskasmetallipitoisuuksiin tulee selvittää. Nykyiset tiedot alueen tilasta, tilaa heikentävästä tekijästä, sen lähteestä tai vaikutuksista sekä ongelman laajuudesta eivät ole riittäviä, ajantasaisia tai luotettavia tarvittavan toimenpiteen määrittämiseksi. Vedenottamon kaivojen raakavedessä on todettu merkittävää nikkelipitoisuuksien kohoamista noin vuodesta 2013 alkaen. Toimenpiteet ovat kesken tai aloittamatta, tiedot alueen tilasta ja tilaa heikentävästä tekijästä ovat puutteelliset, joten kaikkia tarvittavia toimenpiteitä ei voida vielä määrittää. Kun tilaa parantavat toimenpiteet päästään aloittamaan, niin koholla olevien haitta-ainepitoisuuksien lasku pohjavedessä tapahtuu vähitellen vuosien aikana. Edellä mainituista tekijöistä johtuen hyvää tilaa ei saavutettu vuoteen 2021 mennessä. Alueelle esitetään määräajan pidentämistä nikkelin kohdalla teknisen toteuttamiskelvottomuuden vuoksi. Hyvä tila arvioidaan saavutettavan vuoteen 2027 mennessä.

Lykynlampi (luokka 1), Kontiolahti

• Kokonaispinta-ala: 10,23 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 8,19 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 11000 m³/vrk

Alueen halki kulkee luode-kaakkosuunnassa II Salpausselkään liittyvä harju, joka on ainekseltaan vettä hyvin johtavaa lajittunutta karkeaa hiekkaa ja soraa. Reuna-alueet lännessä ja etelässä ovat hienompaa hiekkaa, pohjoisessa on moreenialueita ja kalliopaljastumia. Pienen Mertalammen koillispuolella nousee kallio lähelle maanpintaa ja pohjavedenpinnan lasku on alueella tästä syystä melko jyrkkää. Pohjaveden päävirtaussuunta ydinharjussa on luoteesta kaakkoon. Joensuun lentoaseman kohdalla sijaitsee pohjaveden jakaja (pehmeä vedenjakaja), jonka kohdalle on rajattu Lykynlammen ja länsipuolisen Konivaaran pohjavesialueiden välinen raja. Lentoaseman alueelta tapahtuu pohjaveden virtausta koilliseen kohti ydinharjua. Pääpurkautumisalue on vedenottamon kaakkoispuolelle leviävä deltamainen, vettä huonosti läpäisevä, silttisiä välikerroksia sisältävä hiekkamuodostuma. Pintavettä imeytyy harjuun Hupenevanlahdesta ja Keskimmäisestä Polvijärvestä sekä myös Höytiäisen kanavasta.

Alueella on vedenottamo, josta otetaan vettä noin 550 m³/vrk. Ottamolla on lupa pumpata vettä 6000 m³/vrk. Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan. 

Historiallisen pilaantumisen (ammoniumtyppi, nitraatti typpenä) riski pohjavesialueella on arvioitu suureksi. Lentokentän kiitoradan liukkauden torjuntaan käytettiin aikaisemmin ureaa, joka johti alueen nitraattitason kohoamiseen. Urean käyttö lopetettiin vuonna 1998. Haitallisten aineiden suotautumisen pilaantuneilta maa-alueilta riskit pohjavesialueella on arvioitu myös suureksi. Onttolan vanhan, puhdistetun ampumaradan alueella on todettu pohjavedessä PAH-yhdisteitä ja raskasmetalleja sekä lisäksi lentokentän harjoitustoiminnassa on käytetty vuoteen 2012 saakka sammutusvaahtoja ja pohjavedessä on todettu PFAS-yhdisteitä. PAH-yhdisteitä ei todettu kohonneina pitoisuuksina enää vuoden 2019 pohjavesinäytteissä ja pohjavedessä todetut kohonneet koboltin, kuparin, nikkelin ja sinkin pitoisuudet eivät ole olemassa olevien lähtötietojen perusteella peräisin kohteessa harjoitetusta ampumaratatoiminnasta, joten ne voivat olla luontaisia. Lyijypitoisuus on ylittänyt lievästi ympäristönlaatunormin. Asutuksen ja maankäytön sekä liikenteen aiheuttamien päästöjen (lentokenttä) riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Lentokenttä ja siihen liittyvät toiminnot ovat saaneet ympäristöluvat polttonesteiden jakelun osalta vuonna 2007, muiden toimintojen osalta vuonna 2008 ja lentopetrolin varastoinnin osalta vuonna 2014. Alueella on havaittu kohonneita ammoniumtypen, nitraattitypen, PAH-yhdisteiden, kadmiumin, koboltin, kuparin, lyijyn, nikkelin, sinkin ja PFAS-yhdisteiden pitoisuuksia.

Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty 2011. Onttolan vanhan ampumaradan alueella jatkuu puhdistuksen jälkeinen vesistötarkkailu. Joensuun lentoasemalla PFAS-yhdisteiden levinneisyyttä ja kulkeutumista selvitetään mallintamalla. Alueen pohjavedessä on todettu edelleen ympäristönlaatunormit ylittäviä ammoniumtypen ja nitraatin (typpenä) pitoisuuksia. Alueella on suoritettu lentoaseman ympäristöluvan mukaista liikenteen alueen (lentokenttä) pohjavesivaikutusten seurantaa. Alueen saaminen hyvään tilaan vuoteen 2027 mennessä vaatisi satojen tuhansien kuutioiden maamassojen vaihtoja sekä massiivista pohjaveden puhdistamista lentokentän alueella. Ravinteiden lähdettä ei enää ole, joten tilanne korjaantuu vähitellen luontaisesti. Alueelle esitetään määräajan pidentämistä ammoniumtypen ja nitraatin (typpenä) kohdalla luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden vuoksi. Pohjavettä pilaavien aineiden poistuminen pohjavedestä on hidasta. Pohjaveden tilan palautuminen vie aikaa. Hyvä tila arvioidaan saavutettavan vuoden 2027 jälkeen.

Ruunaa (luokka 1E), Lieksa

• Kokonaispinta-ala: 1,32 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 0,41 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 500 m³/vrk

Harjun pintaosat ovat hienoa hiekkaa ja silttistä hiekkaa, pohjaveden alapuolella selänteen keskellä kuitenkin hyvin vettä johtavaa kivistä soraa ja hiekkaa. Maa-ainesta on laajalla alueella poistettu lähes pohjaveden pintaan asti. Harjuun suodattuu vesiä länsi- ja lounaispuolen moreeni/kalliomäiltä ja suolta. Pohjaveden päävirtaussuunta on etelästä pohjoiseen. Pohjavesialueen eteläosassa pohjaveden virtaus suuntautuu pohjoisesta etelään.

Pohjavesialue luokitellaan E-luokkaan pohjavesialueen pohjoisosassa sijaitsevan pohjavesivaikutteisen Reposuo-Kalliolahdensuo Natura 2000 -alueella sijaitsevan pohjavesivaikutteisen lettorämeen vuoksi. Lettoräme on vesienhoitoasetuksen mukainen E-luokitukseen johtava pohjavedestä suoraan riippuvainen ekosysteemi. Lettorämeellä esiintyy runsaasti lähdevaikutteisuudesta hyötyviä sammallajeja, kuten hetehiirensammal, kalvaskuirisammal, kultasammal, lettohiirensammal ja lettolehväsammal.

Alueella on vedenottamo, josta otetaan vettä noin 65 m³/vrk. Ottamolla on lupa pumpata vettä 430 m³/vrk. Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan.

Jälkihoitamattomien maa-ainesten ottoalueiden ja haitallisten aineiden suotautumisen pilaantuneilta maa-alueilta (entinen Anttosen ampumarata) riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi.

Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty 2011. Entisen Anttosen ampumaradan riskit pohjavesialueelle arvioidaan.

Jyrinkylä (luokka 1E), Liperi

• Kokonaispinta-ala: 5,16 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 4,1 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 1500 m³/vrk

Pohjavesialue liittyy Jaamankankaan huomattavaan reunamuodostumaan. Alueella on maapeitteen paksuus yleensä suuri noin 20–30 metriä. Vedenottamon pohjoispuolisella alueella maaperä on hyvin vettä johtavaa soraa ja karkeaa hiekkaa, maapeite ohenee ja Pärnävaaran kalliopaljastuma rajaa muodostumisalueen pohjoisessa. Ottamon eteläpuolisen alueen maaperä on hiekkaa. Pohjavedenpinta kallistuu selvästi Jyrinjärven altaan suuntaan. Ottamoalueella pohjaveden virtausta tapahtuu sekä etelästä että pohjoisesta. Leinosen lammesta saattaa ajoittain tapahtua rantaimeytymistä.

Pohjavesialue luokitellaan E-luokkaan sen länsiosassa sijaitsevan luonnontilaisen kaltaisen lähteikköekosysteemin vuoksi. Lähteikkö on vesienhoitoasetuksen mukainen E-luokitukseen johtava pohjavedestä suoraan riippuvainen ekosysteemi. Lähteikkö koostuu useasta lähdenorosta, tihkupinnasta ja avolähteestä. Lähteikön pohjavesi ylläpitää monimuotoista lähdekasvillisuutta, johon kuuluu mm. lähdelehväsammal, lettolehväsammal, hetealvesammal ja korpikerrossamal.

Alueella on vedenottamo, josta otetaan vettä noin 870 m³/vrk. Ottamolla on lupa pumpata vettä 1500 m³/vrk. Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan.

Asutuksen ja maankäytön, liikenteen aiheuttamien päästöjen, vaarallisten aineiden kuljetuksien sekä teollisuus- ja yritystoiminnan (ampumarata) riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2013.

Konivaara (luokka 1E), Liperi

Pohjavesialueet Konivaara A ja Konivaara B yhdistettiin yhtenäiseksi pohjavesialueeksi toukokuussa 2020.

• Kokonaispinta-ala: 21,83 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 19,57 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 12 500 m³/vrk

Konivaaran pohjavesialue kuuluu Jaamankankaan reuna- / saumamuodostuman länsiosiin ja tällä alueella muodostuma on itäosassa varsin tasaista hiekkakangasta (Joensuun lentoasema). Länsiosa alueesta on erittäin vaihtelevaa suppaista / mäkistä maastoa, jossa siellä täällä pistää myös kalliot esiin. Alueella on runsaasti suppalampia ja suhteelliset korkeuserot ovat muutoinkin varsin suuria. Materiaali on Konivaaran pohjavesialueella vaihtelevaa, kuten topografiakin. Alueella muodostuvat pohjavedet purkautuvat ympäröiviin vesistöihin ja suoalueille. Alueen lammet ja järvet ovat pohjavesivaikutteisia. Joensuun lentoaseman kohdalla sijaitsee pohjaveden jakaja (pehmeä vedenjakaja), jonka kohdalle on rajattu Konivaaraan ja itäpuolisen Lykynlammen pohjavesialueiden välinen raja. Alueen länsi- ja luoteisosa on pääosin lähes luonnontilaista, itäosassa sijaitsee Joensuun lentoasema ja aluetta halkovan Polvijärventien varrella sijaitsee maa-ainesten ottoalue, moottorirata ja Välikankaan teollisuusalue. Alueen käyttökelpoisuus vedenhankintaan on kuitenkin hyvä. Pohjoisosassa on alueen suurin lähde, joka purkaa pohjavesiä Kiehuvanlahteen.

Pohjavesialue luokitellaan E-luokkaan usean vesienhoitoasetuksen mukaisen E-luokitukseen johtavan pohjavedestä suoraan riippuvaisen ekosysteemin vuoksi. Näistä pohjavesivaikutteisista ekosysteemeistä merkittävimmät ovat korpisiin ympäristöihin sijoittuvat luonnontilaiset lähteiköt Munakukkualalla ja Törisevänsuolla Munakukkula-Niinivaaran Natura 2000-alueella sekä soidensuojeluohjelman Veteläsuon huurresammallähteikkö. Konivaaran pohjavesialueen vedestä riippuvaisilla lähteiköillä esiintyy useita harvinaistuneita lähdevaikutuksesta hyötyviä lajeja, kuten alueellisesti uhanalaiset lettokilpisammal, tihkulehväsammal, punasirppisammal, kultasuikerosammal, haaraliuskasammal ja vilukko sekä valtakunnallisesti uhanalaiset harsosammal, vakoruutusammal, pohjanhuurresammal, korpinurmikka ja lehtokattara. Lisäksi alueen länsiosassa sijaitsee merkittävän suuri avolähde ja itäosassa avolähteistä, lähdenorosta ja tihkupinnasta koostuva lähteikkö, jossa esiintyy monipuolinen ja runsas lähdelajisto.

Alueella on vedenottamo, josta otetaan vettä noin 400 m³/vrk. Ottamolla on lupa pumpata vettä 1300 m³/vrk. Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan.

Asutuksen ja maankäytön, liikenteen aiheuttamien päästöjen, vaarallisten aineiden kuljetuksien sekä teollisuus- ja yritystoiminnan (Välikankaan teollisuusalue) riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Pohjavesialueella on todettu yhdessä näytteessä ympäristönlaatunormin ylitys dikloorimetaanin osalta, mutta uusintanäytteissä pitoisuus ei ylittänyt ympäristönlaatunormia. Lisäksi lyijypitoisuus on ylittänyt muutamassa näytteessä ympäristönlaatunormin. Muutamassa näytteessä on todettu pieniä pitoisuuksia myös haihtuvia orgaanisia yhdisteitä.

Pohjavesialueen suojelusuunnitelma (riskikartoitus) on päivitetty 2013 entiselle Konivaara B pohjavesialueelle. Pohjaveden laatua haitallisten aineiden osalta tulee seurata ja pohjavesialueen suojelusuunnitelma tulee päivittää.

Porokylä (luokka 1), Nurmes

• Kokonaispinta-ala: 6,62 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 4,89 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 2600 m³/vrk

Pohjaveden muodostumisalue käsittää osan huomattavasta harjumuodostelmasta, joka jatkuu ensin länsi-itä ja sitten kaakko-luode-suuntaisena Valtimolle saakka. Muodostuman arvioitu länsirajan sijainti riippuu vedenoton määristä eri pohjavesialueilla. Varsinaisen harjuselänteen aines on karkeaa hiekkaa ja soraa, osittain melko huonosti lajittunutta. Vedenottamoiden alueella selänteen jyrkkäpiirteisyys osoittaa karkeampaa soralajitettakin olevan runsaasti. Kerrospaksuudet ovat paikoin melko suuria. Lievealueilla maaperä on hienoa hiekkaa ja karkeaa silttiä. Muodostumisalueesta suurin osa on asutuksen, tiestön ja teollisuuden alla. Pohjaveden päävirtaussuunta on itään / kaakkoon.

Alueella on vedenottamo, josta otetaan vettä noin 320 m3/vrk. Ottamolla on lupa pumpata vettä 1750 m3/vrk.  Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan.

Asutuksen ja maankäytön, liikenteen ja tienpidon, vaarallisten aineiden kuljetuksien, maatalouden aiheuttamien hajapäästöjen sekä pilaantuneiden maa-alueiden riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty 2012. Pohjaveden laatua haitallisten aineiden osalta tulee seurata.

Juposärkkä (luokka 1), Nurmes

• Kokonaispinta-ala: 1,2 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 0,52 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 400 m³/vrk

Juposärkkä kuuluu huomattavaan luode-kaakko-suuntaiseen pitkittäisharjujonoon. Harju jatkunee matalampana peltojen alitse lähes pohjois-eteläsuuntaisena. Harjuaineksen päälajitteena on keskikarkea hiekka, paikoin esiintyy myös soralajitteita. Reuna-alueet ovat viljeltyjä ja ainekseltaan hienompaa. Nurmeksen Valtimon taajama-alue liittyy Juposärkän pohjavesialueeseen. Päävirtaussuunta on mittausten perusteella kaakosta luoteeseen.

Alueella on varavedenottamona toimiva ottamo, josta otetaan vettä alle kuutio vuorokaudessa. Ottamolla on lupa pumpata vettä 400 m³/vrk. Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan.

Asutuksen ja maankäytön, liikenteen aiheuttamien päästöjen, vaarallisten aineiden kuljetuksien, maatalouden aiheuttamien hajapäästöjen sekä pilaantuneiden maa-alueiden riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2016.

Saari-Oskamo (luokka 1E), Outokumpu

• Kokonaispinta-ala: 9,85 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 6,75 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 3300 m³/vrk

Pohjavesialue sijaitsee Salpausselän jatkeella, luode-kaakko-suuntaisella Jaamankankaan länsiosaan liittyvällä saumaharjumuodostumalla, joka ulottuu Pohjanlahdelle saakka. Sysmänjärven pohjoispään kohdalla harju jakautuu Likolammen pohjoispuolella kahteen haaraan, joista toinen haara kulkee Väärä- ja Pitkälampien kautta Saari-Oskamon pohjoispuolella ja toinen haara painuu Lahdenjokisuun kautta silttisten maakerrosten alla luoteeseen. Väärälammen kaakkoispuolella muodostuma on harju- tai saumadelta ja Saari-Oskamon eteläpuolella deltamainen laajentuma. Väärälammin paikkeilta pohjoiseen ulottuva harju muodostuu Väärälammen ja Saari-Oskamon eteläpäässä. Pitkä- ja Pahalammet sijaitsevat näiden harjuselänteiden välissä.

Maaperä on harjujen keskiosissa hyvin vettä johtavaa hiekkaa ja soraa. Harjujen reunamilla esiintyy paksujakin kerrostumia hienoa hiekkaa ja hiekkaa, ns. rantakerrostumia. Näissä kerrostumissa on todettavissa silttisiä välikerrostumia ja niiden päällä vesikerrostumia. Pohjaveden päävirtaussuunta on pääselänteessä pohjoisesta etelään ja purkautuminen tapahtuu alueen keskipaikkeilla Pitkälampeen ja Väärälampeen.

Pohjavesialue luokitellaan E-luokkaan kahden vesienhoitoasetuksen tarkoittaman pohjavedestä suoraan riippuvaisen merkittävän ekosysteemin vuoksi. Sysmäjärven rantaluhdalla on lähteinen tervaleppäluhta, jonka lajistoon kuuluu mm. otasammal, hetehiirensammal ja korpilehväsammal. Toinen lähdevaikutteinen merkittävä ekosysteemi sijaitsee pohjavesialueen pohjoisosassa, missä lähdenoro laskee avosuolle muodostaen lähdevaikutteisen ekosysteemin, jonka lajistoon kuuluu mm. rätvänä. kilpilehväsammal, lähdelehväsammal ja alueellisesti uhanalainen särmälähdesammal.

Alueella on vedenottamo, josta otetaan vettä noin 270 m³/vrk. Ottamolla on lupa pumpata vettä 11000 m³/vrk.  Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan.

Historiallisen pilaantumisen (ent. Keretin kaivoksen jätevesipäästöt), maa-ainesten oton, liikenteen aiheuttamien päästöjen sekä pilaantuneiden maa-alueiden riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2018.

Onkilamminsärkät (luokka 2E), Outokumpu

• Kokonaispinta-ala: 4,04 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 2,77 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 1100 m³/vrk

Onkilammensärkät liittyy Outokummun keskustaajaman itäpuolelle erkanevaan läntisempään harjujaksoon. Särkillä on erotettavissa selkeä pääselänne ja siihen liittyviä harjulaajentumia etenkin eteläosalla. Onkilamminsärkät rajoittuu kauttaaltaan soihin, joille myös muodostuvat pohjavedet purkautuvat. Aluetta reunustavat useat lammet ja myös muutama suppalampi on alueella. Pohjoisessa pääasiallinen virtaussuunta on etelä. Aivan Onkilamminsärkkien itäpuolisella Hyttisuolla on Vuonoksen kaivoksen erittäin laaja jätealue, josta ei liene harjun pohjavesille haittaa. Maa-ainestenotto on pinta-alaan nähden vähäistä ja keskittynyt alueen eteläosiin.

Alue luokitellaan E-luokkaan Kehkolanpuronvarren laajojen tihkupinta-alueiden vuoksi. Tihkupinnat ovat vesienhoitoasetuksen mukainen E-luokitukseen johtava pohjavedestä suoraan riippuvainen ekosysteemi. Tihkupinta on merkittävä sen suuren koon, luonnontilaisuuden ja monipuolisen lähdelajiston vuoksi. Tihkupinnalla esiintyy mm. röyhelösammal, purolähdesammal, lettorahkasammal ja Pohjois-Karjalassa uhanalainen tihkulehvasammal.

Maa-ainesten oton, liikenteen aiheuttamien päästöjen, vaarallisten aineiden kuljetusten sekä kaivosten jätevesipäästöjen (rikastushiekan läjitysalue) riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Koboltin pitoisuus on ylittänyt vuosina 2013–2018 pohjaveden ympäristönlaatunormin yhdessä havaintoputkessa pohjavesialueella. Vuonna 2019 koboltin pitoisuus ko. havaintoputkessa alitti ympäristönlaatunormin. Pohjavesialueella ei ole suojelusuunnitelmaa. Alueen itäpuolella on talkkikaivoksen rikastushiekan läjitysalue, jonka ympäristövaikutuksia seurataan tarkkailusuunnitelman mukaisesti.

Lavalampi (luokka 1), Polvijärvi

• Kokonaispinta-ala: 4,01 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 2,14 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 1600 m³/vrk

Lavalammen pohjavesialue käsittää lähes pohjois-eteläsuuntaiseksi kääntyneen pitkittäisharjun, joka on suuren suoalueen ympäröimä. Harjun pääselänne on varsin jyrkkärinteinen, ainekseltaan pääasiassa karkeampia hiekka- ja soralajitteita. Pohjaveden päävirtaussuunta on todennäköisesti etelästä pohjoiseen ottamon alueella. Pohjavettä purkautunee Lavalampeen ottamon kohdalla ja pintavettä mahdollisesti imeytyy harjuun Lavalammen pohjoispäässä. Lammesta ei ole laskuojaa.

Alueella on vedenottamo, josta otetaan vettä noin 380 m3/vrk. Ottamolla on lupa pumpata vettä 750 m3/vrk. Pumppausmääriä ja vedenkorkeustietoja valvotaan tarkkailusuunnitelman mukaan.

Historiallisen pilaantumisen (torjunta-aineiden historiallinen käyttö metsätaloudessa) riski pohjavesialueella on arvioitu suureksi. Alueen pohjavedestä on löytynyt torjunta-aineita. Yhdestä havaintoputkesta otetuissa näytteissä on edelleen esiintynyt ympäristönlaatunormin ylittäviä desetyylidesisopropyyliatratsiinin ja terbutylatsiinin pitoisuuksia vuosina 2016 ja 2019. Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on päivitetty vuonna 2013. Pohjaveden laatua tulee edelleen seurata torjunta-aineiden osalta. Alueen tila säilyy hyvänä, kun pohjaveden suojeluun kiinnitetään erityistä huomiota.

Rääkkylän kirkonkylä (luokka 2E), Rääkkylä

• Kokonaispinta-ala: 2,26 km²
• Muodostumisalueen pinta-ala: 1,26 km²
• Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä: 600 m³/vrk

Pohjavesialue on hiekkamoreenin peittämä ainekseltaan hiekkavaltainen reunamuodostuma. Lopetetun vedenottamon kohdalla koillisesta luoteeseen kääntyvän harjanteen aines on huonosti lajittunutta, selviä silttisiä ja soraisia välikerroksia sisältävää hiekkaa tai hiekkamoreenia. Kerrospaksuus on melko suuri. Pohjaveden päävirtaussuunta on lounaasta koilliseen. Maastopainanteeseen, jossa lopetettu vedenottamo sijaitsee, kerääntyy pohjavettä ympäröiviltä alueilta, myös pintavaluntana rinteiltä.

Maa-ainesten oton, vanhan kaatopaikan ja ampumaradan riskit pohjavesialueella on arvioitu kohtalaisiksi. Pohjavesialueelle on laadittu suojelusuunnitelma 2012 (riskikartoitus).