7.2.1 Yleiset tilatavoitteet ja arvio ekologisen tilan toteutumisesta vuoteen 2021

Vesienhoitolain yleisenä tavoitteena on, että pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä. Tavoitteena on myös, että tila ei nykyisestä heikkene. Näin ollen myös tilaltaan erinomaisiksi ja hyviksi luokitelluissa vesimuodostumissa on tarpeen arvioida, miten niiden tilan säilyminen voidaan turvata.

Vesienhoidon ympäristötavoitteen saavuttamisen määräaikaa on voitu tietyin ehdoin pidentää 6 tai 12 vuodella vuodesta 2015. Pidentämistarve voidaan todeta vasta toimenpiteiden suunnittelun ja toimenpide-esitysten tarkastelun jälkeen, ja sille esitetään selkeät perusteet. Vesimuodostumalle voidaan tietyin ehdoin asettaa myös tavanomaista lievemmät ympäristötavoitteet, mutta niitä ei ole edellisillä suunnittelukausilla Suomessa sovellettu. Ympäristötavoitteista voidaan lisäksi tietyin ehdoin poiketa merkittävistä uusista hankkeista aiheutuvien vaikutusten vuoksi (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas).

Toimenpideohjelmassa vuosille 2016-2021 (Mononen ym. 2016) arvioitiin, että ekologisen tilan tavoitteet olivat täyttyneet vuonna 2015 yhteensä 489 pintavesimuodostumassa. Kaikkiaan 22 vesimuodostumalle asetettiin aikataulupoikkeama tavoitetilan saavuttamiseksi vuoteen 2021 mennessä ja 27 muodostumalle viimeistään vuonna 2027. 

Vuonna 2019 tehdyn tila-arvioinnin perusteella tilatavoite on saavutettu Heinäveden alueelta siirtyneet vesimuodostumat huomioiden 503 (87 %) muodostumassa (taulukko 18). Valtaosassa luokitelluista vesimuodostumista tila on pysynyt ennallaan. Ekologinen tila on parantunut hyvästä erinomaiseen 32:ssa ja tyydyttävästä hyvään yhdeksässä vesimuodostumassa. Tilaluokan muutos johtuu valtaosin menetelmällisistä muutoksista tai uudesta seuranta-aineistosta.

Kaikkiaan 73 vesimuodostumassa, 36 järvessä ja 37 joessa, hyvän ekologisen tilan tavoitetta ei ole saavutettu (Liite 4). Näistä kaksi, Sääperi ja Lapinpesä ovat kenotekoisiksi tai voimakkaasti muutettuja (ks. luku 7.2.3). Heikentymistä on tapahtunut 13 vesimuodostumassa, joista yhdeksässä, esimerkiksi Kiteenjärvessä ja Tohmajoessa hyvä tila on alentunut hyvästä tyydyttäväksi (ks. luku 6.4.2). Heinävedellä sijaitsevassa Jyrkylinjoessa tila-arvio on heikentynyt erinomaisesta hyväksi. Ruutunjoessa, Hautalammessa ja Riihilammessa tila näyttää seuranta-aineiston perusteella edelleen heikentyneen. Kahdessa muodostumassa, Pohjajärvessä ja Kirkkojoki-Viinijoessa tilan arvioidaan parantuneen välttävästä tyydyttäväksi. Tilaluokan muutokset johtuvat valtaosin menetelmällisistä muutoksista tai uudesta seuranta-aineistosta.

Kolmannella vesienhoitokaudella pyritään vesien hyvän tilan saavuttamiseen viimeistään vuonna 2027. Toimenpiteiden toteutus on käynnissä kaikilla toimialoilla, mutta aikataulusta ollaan myöhässä. Tarvitaan myös lisää toimenpiteitä. Arvio vesienhoitotoimien edistymisestä ja toteutumisesta vuoteen 2021 sekä esitys toimenpiteiksi hoitokaudelle 2022-2027 on esitetty sektoreittain kohdassa 8.2. Voimakkaasti muutetuiksi ja keinotekoiseksi määritellyt vesimuodostumat on tarkasteltu erikseen kohdassa 7.2.3.

Tilatavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia muutoksia vesistössä on arvioitu ensisijaisesti vedenlaatuvaikutusten kautta; paljonko esimerkiksi ravinnekuormitusta tulisi vähentää, että luokituksen (hyvä tila) mukainen vedenlaatutavoite fosforille ja typelle voitaisiin saavuttaa. Arvioinnissa on hyödynnetty Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) kehittämiä mallitarkasteluja mm. kuormituksen vähentämistarpeista.

Biologisten vasteiden arviointi on huomattavasti vaikeampaa kuin vedenlaatuvaikutusten. Monissa järvissä, joissa ravinnepitoisuudet ovat melko alhaiset, levätuotantoa kuvaava a-klorofylli-pitoisuus tai kasviplanktonin biomassa-arvo ylittää tyydyttävän luokan raja-arvon. Esimerkiksi Heposelässä ja Viinijärven länsiosassa tila on kasviplanktonin biomassa-arvojen ja trofiaindeksin sekä syvänteiden pohjaeläimistön perusteella selvästi tyydyttävä, mutta veden ravinnepitoisuuksien perusteella hyvä. Kuvassa 16 on esitetty levätuotantopotentiaalia kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden vähentämistarve Pohjois-Karjalan järvissä verrattuna ekologisen tilaluokittelun järvityyppikohtaisiin hyvän tilan raja-arvoihin. Taulukkoon 19 on koottu esimerkkejä vesimuodostumien a-klorofyllin ja kokonaisfosforin pitoisuuksista ja tavoitetasoista.

Taulukko 18. Arvio ekologisen tilan tavoitteiden toteutumisesta Pohjois-Karjalan vesistöissä suunnittelualueittain. Mukana keinotekoiset ja voimakkaasti muutetuiksi nimetyt vesimuodostumat. (Lähde Hertta/Vesimuodostumat, syyskuu 2021)

Eräissä humusjärvissä havaittu a-klorofyllipitoisuus on poikkeuksellisen korkea todennäköisesti Gonyostomum semen –limalevän erittäin runsaan esiintymisen vuoksi yksittäisissä näytteissä, mikä näkyy tarkastelussa suurena vähennystarpeena esimerkiksi Jokilammessa, Hautalammessa (Rääkkylä) ja keinotekoiseksi vesimuodostumaksi määritellyssä Palojärvessä. Tämä antaa paikoin virheellisen kuvan levätuotantopotentiaalin todellisesta vähennystarpeesta.

Virtavesissä kuormituksen vähentämistarpeet on määritelty pääosin veden kokonaisfosfori- tai typpipitoisuuden perusteella. Ravinnepitoisuuksille määritellyt tyydyttävän luokan rajat ylittyvät useissa pienissä jokimuodostumissa. Ihmisen toiminnoista aiheutuvan ravinnekuormituksen vähentämistarpeet osa-alueittain on esitetty kohdassa 7.2.

Pohjois-Karjalassa on runsaasti pieniä järviä ja jokia, joiden tilan parantamiseen tarvitaan toimenpiteitä. Tiedot monien etenkin pienehköjen vesistöjen ekologisesta tilasta ovat edelleen puutteelliset, vaikka aineistoa on saatu täydennettyä aiempaan vuonna 2013 tehtyyn luokitukseen verrattuna.

Kuva 16. A-klorofyllipitoisuuden vähennystarve Pohjois-Karjalan järvissä. Vähennystarpeen osuus (%) on laskettu käyttäen apuna mitattua a-klorofyllipitoisuutta suhteessa ko. muuttujan tyyppikohtaiseen hyvän tilan raja-arvoon.

Taulukko 19. a-klorofyllin ja kokonaisfosforin (Kok.P) pitoisuus (µg/l) eräissä Pohjois-Karjalan hyvää huonompaan tilaan luokitelluissa järvissä ja järvityyppikohtainen tavoitetaso, tilaluokan hyvä ala-raja. (Lähde: Hertta, syyskuu 2021)