3.1.2 Vaikutukset vesistöjen vedenkorkeuksiin ja virtaamiin

Ilmastonmuutoksen tärkein vaikutus Suomen sisävesien hydrologisiin oloihin on siitä aiheutuva muutos valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiseen jakaumaan. Ilmaston muuttuessa talven valunta kasvaa merkittävästi lumen sulamisen ja vesisateiden lisääntymisen vuoksi. Suurten keskusjärvien vedenkorkeudet nousevat talvella nykyistä ylemmäksi. Vastaavasti kevään lumen sulamisen aiheuttama valunta (kevättulva) pienenee, etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, kun lumipeitettä ei enää kerry lämpimien talvien aikana. Vuoksen vesienhoitoalueella valunnan ennustetaan lisääntyvän vuosijaksolla 2040-2069 keskimäärin 6 % vuodessa verrattuna referenssijaksoon 1981-2010. Kasvu on suurinta talvella, 68 %. Valunta pienenee keväällä 8 % ja kesällä 21 %.

Etelä- ja Keski-Suomen jokivesistöissä kevättulvat pienenevät ja niissä vesistöissä, joissa kevättulvat ovat nykyään selvästi suurimpia tulvia, tulvariski todennäköisesti pienenee. Sen sijaan syksyn ja talven tulvat kasvavat, ja talven jääpeiteajan lyheneminen lisää hyydetulvien todennäköisyyttä hyyteelle alttiissa joissa. Lisääntyvien rankkasateiden myötä rajut kesätulvat saattavat yleistyä taajama-alueilla ja pienissä jokivesissä.