6.5.2 Pistekuormitus
Yhdyskunnat
Pohjois-Karjalan alueella on 17 yli sataa asukasta palvelevaa yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoa, jolla on ympäristölupa (2021). Näissä käsitellään kaikkiaan noin 129 000 asukkaan jätevedet, mikä kattaa noin 79 % maakunnan väestöstä. Puhdistamojen lukumäärä on viime vuosina edelleen vähentynyt, kun jätevesien käsittelyä on keskitetty suurempiin yksiköihin. Joensuussa käsitellään nykyisin mm. Kontiolahden, Polvijärven ja Liperin kuntien sekä Joensuun (ent. Pyhäselän) Reijolan, Niittylahden ja Hammaslahden sekä Kiihtelysvaaran alueiden jätevedet. Valtimon jätevedet johdetaan Nurmeksen Mikonsalmen puhdistamolle. Tohmajärven Kemien puhdistamolla käsitellään nykyisin kaikki kunnan viemäröidyt jätevedet. Vuonna 2021 Pohjois-Karjalan maakuntaan liittyneen Heinäveden kunnan alueella on kolme puhdistamoa.
Yhdyskuntien aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseen on viimeisten vuosikymmenten aikana panostettu voimakkaasti. Jätevesien tehokkaan käsittelyn ansiosta kuormitus onkin typpeä lukuun ottamatta pienentynyt merkittävästi. Maakunnan laitosten keskimääräinen puhdistustulos oli vuonna 2020 fosforin osalta 95 %, orgaanisen aineksen (BOD7atu) osalta 97 % ja typen osalta 41 %. Fosforikuormituksen tasossa suuria muutoksia ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana enää tapahtunut, vaan kuormituksen vaihtelut johtuvat lähinnä yksittäisten laitosten toiminnan vaihteluista (kuva 8a).
Jätevedenpuhdistamoista suurin on Joensuun Kuhasalon jätevedenpuhdistamo, jossa käsitellään noin 59 % koko maakunnan viemäröidyistä jätevesistä. Sen ravinnekuormitus oli vuonna 2020 noin 1500 kg fosforia ja 380 000 kg typpeä (keskimäärin 4 kg fosforia ja 1040 kg typpeä vuorokaudessa), mitkä vastaavat 56 % ja 72 % koko maakunnan jätevedenpuhdistamoiden ravinnekuormituksista. Puhdistamon typpikuormitus on kasvanut jätevedenpuhdistuksen keskittämisen myötä merkittävästi, mikä on nähtävissä lisäyksenä myös pistemäisten typpipäästöjen kokonaismäärässä (kuva 8b).
Jätevedenpuhdistamoiden kautta kulkeutuu vesistöön myös haitallisia aineita, kuten nikkeliä. Kuhasalon jätevedenpuhdistamon nikkelikuormitus vesistöön vuonna 2020 oli 128 kg.
Teollisuus
Pohjois-Karjalassa on teollisuustoimintojen valvontakohteita (sisältäen ympäristölupa-, ilmoitus- ja rekisteröintivelvolliset kohteet) yhteensä vajaa 373 kpl, joista ELY-keskus valvoo 56 kohdetta. Merkittävimmät vesistöjä kuormittavat laitokset sijoittuvat Joensuuhun ja Lieksaan, joissa on metsäteollisuutta. Kaivosteollisuus sijoittuu suurimmaksi osaksi Outokumpuun, Polvijärvelle, Juukaan ja Ilomantsiin. Metsäteollisuudesta johdetaan vesistöihin ravinne- ja orgaanista kuormitusta; kaivannaisteollisuudesta kiintoainesta, sulfaattia ja arseenia sekä raskasmetalleja, kuten nikkeliä.
Suurin vesistökuormittaja on Stora Enso Oyj:n Enocell:n sellutehdas Uimaharjussa, jonka kuormitus oli vuonna 2020 noin 7500 tonnia happea kuluttavaa orgaanista ainesta (CODCr), 1900 kg fosforia ja 39 000 kg typpeä vuodessa (vrt. kuvat 7a ja 7b, kappale 6.5.1). Fosforipäästössä on nähtävissä vuonna 2013 käynnistynyt liukosellun tuotanto, joka on lisännyt fosforikuormitusta vesistöön. Sittemmin yhtiö on ilmoittanut luopuvansa liukosellun tuotannosta vuodesta 2022 alkaen.
Teollisuustoiminnoista, erityisesti kaivannaisteollisuudesta kulkeutuu vesiin vesiympäristölle haitallisia aineita, kuten arseenia ja nikkeliä. Nikkelin päästöt vesistöihin ovat olleet vielä 2010-luvulla koko vesienhoitoalueen näkökulmasta merkittävät. Päästöt ovat viime vuosina kuitenkin vähentyneet merkittävästi. Suurin kuormittaja on Outokummun Vuonoksen rikastamo ja talkkitehdas, jonka päästöt olivat vuonna 2020 noin 200 kg nikkeliä ja 43 kg arseenia. Haitallisten aineiden päästöjä ja esiintymistä säädellään valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006, muutokset 868/2010), ja niitä käsitellään tarkemmin kohdassa 6.5.4.
Turvetuotanto
Pohjois-Karjalassa on 13 ympäristöluvanvaraista turvetuotantoaluetta sekä lisäksi kaksi vuonna 2021 raukeavaa lupaa jälkihoitovaiheen päättymisen myötä (YLVA, lokakuu 2021). Lainvoimaisten ympäristölupien kokonaispinta-ala on noin 3800 hehtaaria. Tästä noin 1200 hehtaaria on tuotannon ulkopuolella, esim. kunnostamatonta tai jo kokonaan muuhun maankäyttöön siirtynyttä alaa, eli vesienkäsittelyn piirissä olevaa tuotantoalaa on noin 2600 hehtaaria (kts. luku 8.2.6., taulukko 28). Tuotantoalueiden koko vaihtelee 13 - 820 hehtaariin. Laajimmat turpeennostoalueet sijaitsevat Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen ja Koitajoen alueilla. Alueista vanhimmat, kuten Valkeasuo Tohmajärvellä, on otettu käyttöön jo 1970-luvun alussa. Turvekerroksen ehtymisen myötä käytöstä on poistunut satoja hehtaareja ja laajoja poistumia on myös tulevaisuudessa tulossa. Hallitusohjelman linjaukset ja toimintaympäristön muutos ovat aikaansaaneet turpeen energiakäytön nopean vähentyminen. Tämä on osaltaan lisännyt sekä tuotantoalueiden että tuotantolohkojen lopettamisilmoituksia. Uusia tuotantoalueita on alkamassa tai suunniteltu aloitettavaksi Vaikkojoen alueelle Juukaan sekä Ilomantsin Iljansuolle. Ilomantsin aktiivihiililaitoksen käynnistyminen voi osaltaan vaikuttaa Koitajoen alueen vielä tuotantoon kunnostamattomien alueiden käyttöönottoon sekä uusien alojen tarpeeseen.
Turpeennoston aiheuttama kuormitus sisältää ravinteita (typpi, fosfori), rautaa, liuennutta orgaanista humusainesta ja kiintoainesta. Kuormitus voi olla huomattavaa suurten virtaamien, tulvien ja rankkasateiden aikana, ja vaihtelee vuosittain, vuodenajoittain sekä alueen sijainnin mukaan. Myös talvella huuhtoutuu sekä ravinteita että kiintoainesta. Tuotantoaluekohtaisissa ominaispäästöissä on suurta vaihtelua johtuen veden ja turpeen laadusta sekä valunnan määrästä. Kuormitustiedot on tallennettu vuodesta 2003 lähtien VAHTI- ja vuodesta 2017 alkaen YLVA-tietojärjestelmään (kuvat 8a ja 8b). Turvetuotannon vesiensuojelua on tehostettu vesiensuojelun perustasolla olevilla tuotantoalueilla vuosina 2014-2016.
Kalankasvatus
Kalaa, pääosin kirjolohta, tuotetaan Pohjois-Karjalassa vuosittain noin 180 tonnia. Tuotanto on pysynyt edellisen suunnittelukauden tasolla. Ympäristöluvanvaraisia kalankasvatuslaitoksia on maakunnassa viisi kappaletta, ja kaikki laitokset ovat tyypiltään läpivirtauslaitoksia (YLVA 2021). Lisäksi Heinävedellä on yksi luvanvarainen luonnonravintolammikko. Suurin kasvatuslaitos on Pankakosken kalalaitos Lieksanjoessa, jonka tuotanto on luvan mukaan noin 100 000 kg vuodessa.
Järvilohen ja -taimenen 1-, 2- ja 3-vuotiaiden istukaspoikasten sekä istukaskirjolohen (ns. onkikala) tuotannolla on suurempi merkitys maakunnan kalankasvatuslaitoksille kuin ruokakalatuotannolla. Lisäksi Pohjois-Karjalassa on muutamia aktiivisesti toimivia luonnonravintolammikkoyrittäjiä. Luonnonravintolammikoissa tuotetaan kesänvanhoja kuhan- ja siianpoikasia istutuksia varten, joinakin vuosina vähän myös harjuksia.
Kalankasvatuksesta aiheutuu etenkin ravinnepäästöjä, joiden rehevöittävä vaikutus on suurimmillaan kasvatuskauden loppuvaiheessa elo-syyskuussa. Laitosten fosforipäästöt ovat 2000-luvun aikana pienentyneet noin 1600 kg/v tasolta noin 600 kg/vuosi tasolle (kuva 8). Tämä johtuu kasvatetun kalamäärän vähenemisestä sekä kalojen ruokintaan käytettävien rehujen laadun parantumisesta, minkä ansiosta tuotettua kalakiloa kohti syntyvä fosforin ominaiskuormitus on alentunut. Päästöt heikentävät kuitenkin paikoin purkuvesistöjen tilaa etenkin pienehköissä vesistöissä.
Kuva 8a. Kokonaisfosforin pistekuormitus (kg/v) vesistöihin Pohjois-Karjalassa 2000-2020 (turvetuotannon osalta tiedot vuodesta 2003 alkaen). Tiedot: Vahti- ja YLVA -tietojärjestelmät 2021.
Kuva 8b. Kokonaistypen pistekuormitus (kg/v) vesistöihin Pohjois-Karjalassa 2000-2020 (turvetuotannon osalta tiedot vuodesta 2003 alkaen). Tiedot: Vahti- ja YLVA -tietojärjestelmät 2021.
Kaatopaikat ja pilaantuneet maa-alueet
Pohjois-Karjalassa on kaksi jätekeskusta, joissa toimii yhdyskuntajätteen loppusijoitusalue; Kontiosuon jätekeskus Joensuussa ja Jyrin käsittelyasema Outokummussa. Kontiosuon jätekeskuksessa biojätteiden aumakompostointi lopetettiin vuonna 2010. Jyrin käsittelyasemalla toimii edelleen biojätteiden ja lietteiden kompostointi sekä pilaantuneiden maiden loppusijoitusalue ja öljyisten maiden aumakompostointi. Lisäksi maakunnassa on lukuisia teollisuusjätteen ja maankaatopaikkoja sekä lopetettujen kaivosten jätealueita.
Yhdyskuntajätteen loppusijoitus loppui vuonna 2007 Sopensuon jätteenkäsittelypaikalla Kiteellä ja Imanteen jätehuoltoalueella Nurmeksessa. Sopensuon ympäristöluvan mukainen toiminta sisältää tavanomaisen jätteen sulkemistoimien lisäksi pysyvän jätteen loppusijoitusalueen toiminnan. Biokymppi Oy:n biokaasulaitos toimii Kiteellä 2010 loppuneen kompostointilaitoksen paikalla. Sopensuon siirtokuormaus- ja jäteasemalla on kunnan ympäristölupa. Imanteen jätehuoltoalueella toimii vielä pienimuotoinen lietteen aumakompostointialue.
Maaselän kaatopaikka Juuassa ja Riihivaaran kaatopaikka Lieksassa suljettiin vuoden 2004 lopussa. Heinäveden Raaminmäen kaatopaikan toiminta päättyi vuonna 1996. 1990-luvun lopulla on Pohjois-Karjalassa lakkautettu kaikkiaan yhdeksän kuntien ylläpitämää kaatopaikkaa, jotka ovat suurimmaksi osaksi toimineet ilman erityisiä rakenne- ja vesienkäsittelyvaatimuksia, ja ovat sen vuoksi voineet olla riski alueen pohja- ja pintavesille. Kaatopaikan ja sen ympäristön ominaisuuksia, kuten muitakaan mahdollisesti pilaantuneita alueita, ei tunneta riittävän hyvin. Näin ollen riskit on arvioitava tapauskohtaisesti. Kaatopaikoilta pääsee vielä vuosikymmeniä niiden sulkemisen jälkeen vesiin orgaanista ainesta, kiintoainesta, ravinteita sekä kaatopaikan ominaisuuksista riippuen myös metalleja ja muita haitallisia aineita. Kuormitus vaihtelee eri vuosien valuntaolojen mukaan suuresti.
Merkittävimmät mahdollisesti pilaantuneet tai jo tutkimuksin pilaantuneeksi todetut maa-alueet (PIMA-kohteet) ovat polttoaineiden jakelupisteitä, kaatopaikkoja, korjaamoja, saha-alueita ja ampumaratoja. Lukuisia pienempialaisia kohteita ovat lisäksi esimerkiksi romuttamot, taimi- ja kauppapuutarhat, ja metalliteollisuuden laitokset. Maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI) on tallennettu Pohjois-Karjalasta kaikkiaan 1647 kohdetta, joista 621:lla ei ole puhdistustarvetta. Arvioitavia tai puhdistettavia kohteita on 97, selvitystarvekohteita 438 ja toimivia kohteita 489 (MATTI, syyskuu 2021). Osa toimivista kohteista on myös puhdistettu. Pääosa mahdollisesti pilaantuneista kohteista sijoittuu kuntakeskusten ja kaupunkien alueille.
Merkittävimpiä puhdistus- ja kunnostuskohteita on Joensuun keskustan läheisyydessä sijaitsevan entisen Penttilän sahan teollisuusalueen puhdistaminen vuosina 2009-2012. Hanke sisälsi 29 hehtaaria maa-aluetta, noin 7 hehtaarin kaatopaikka-alueen sekä Pielisjoessa sijaitsevan tukkialtaan. Alueen maaperässä ja tukkialtaan pohjalietteessä oli runsaasti puunjalostuksessa käytettyjä kemikaaleja sekä muista toiminnoista maaperään tai tukkialtaaseen joutuneita haitta-aineita. Teollisuusalueen maaperä puhdistettiin kaivamalla pilaantuneita maita saha-alueelta pois kaikkiaan 340 000 m3 (749 000 t) ja viemällä ne muualle jatkokäsittelyyn tai loppusijoitukseen. Kaatopaikka pienennettiin ja maisemoitiin. Tukkialtaan sedimentti poistettiin imuruoppaamalla ja kuivaamalla tuubeissa ennen muualle viemistä. Kuivattua lietettä kertyi 36 000 tonnia. Tukkiallas eristettiin Pielisjoesta töiden ajaksi ja altaan vesi puhdistettiin ennen vesiyhteyden palauttamista jokeen. Hankkeen kokonaiskustannukset olivat noin 14,3 milj. euroa.
Tällä hetkellä (2021) merkittävin pilaantuneen maaperän selvityskohde on Outokummun kaupungin keskustaajama. Kaupungin maaperän metallipitoisuuksilla on vaikutusta kulkeutumisen kautta myös lähimpien vesistöjen, kuten Sysmäjärven, vedenlaatuun. Kaupungin keskustaajaman metallipitoisten maa-ainesten riskienhallintaa koskeva hanke on parhaillaan tutkimusvaiheessa. Hankesuunnitelma, joka käsittää noin 1200 ha alueen, valmistui vuonna 2021. Tutkimushanke toteutetaan Pirkanmaan ELY-keskuksen ja Outokummun kaupungin välisen sopimuksen mukaisesti KAJAK-hankkeena. Kunnostushanke ajoittuu kokonsa vuoksi useiden vuosien, jopa vuosikymmenen ajanjaksolle. Uutena kohteena on käynnistymässä vuonna 2022 vanhan Kiteen Sahan tukkialtaan imuruoppaus Oriveden Puhoslahdella. Pirkanmaan ELY-keskuksen “Maaperä kuntoon” -ohjelmassa vuosina 2022-2023 toteutetaan lisäksi Liperin Nivan vanhan kaatopaikan ekologisten riskien selvitykset, sisältäen mahdolliset vaikutukset Härkinlammen lintuvesien suojelukohteeseen.
Pilaantuneiden alueiden merkitystä Pohjois-Karjalan vesistöjen tilaan on vaikea arvioida, koska valtaosaa kohteista ei vielä ole tutkittu. Puhdistetut kohteet eivät yleensä aiheuta riskiä ympäristön vesistöihin, koska maaperän puhdistaminen toteutetaan nykyisin riskiarvioperusteisesti. Tutkimukset ja puhdistustoimet ovat kohdistuneet ensi vaiheessa pohjavesialueille. PIMA-kohteiden selvityksiä ja niiden vaikutuksia ympäristöön tulee jatkossa tehdä nykyistä enemmän, jotta riskikohteet ja niiden vaikutukset saataisiin esille.
