12.2.8 Maa- ja metsätalous

Maatalous

Ympäristönsuojelulaissa (527/2014, liite 1) on määritelty eläinsuojat, jotka ovat ilmoituksen- tai luvanvaraisia (vrt. kohta 8.2.7). Ilmoitusvelvollisia ovat mm. vähintään 50 lypsylehmälle, 100 naudalle, 60 hevoselle, 100 emakolle ja 250 lihasialle tarkoitettu eläinsuoja.

Tätä vähäisempäänkin toimintaan tarvitaan ympäristölupa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Ympäristönsuojelulain 17 § perusteella pohjaveden laadun vaarantaminen on kielletty. Pohjavesialueilla lupaharkinta tehdään aina tapauskohtaisesti. Pääsääntöisesti uusia karjasuojia tai lantavarastoja ei ole mahdollista perustaa vedenhankintaa varten tärkeille tai siihen soveltuville pohjavesialueille. Pohjavesialueilla tulee huomioida myös mahdolliset vedenottamoiden suoja-aluepäätökset, joissa on vesilain nojalla annettuja määräyksiä toiminnasta suoja-alueella. Vakiintuneen käytännön mukaan eläinsuojien rakenteet ja suojaukset perustuvat parhaaseen olemassa olevaan tekniikkaan.

Peltojen lannoitusta säätelee valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014, ns. nitraattiasetus). Asetuksen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lannan sekä muiden lannoitteiden käytöstä, varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia päästöjä pintavesiin, pohjavesiin, maaperään ja ilmaan. Se koskee koko maata ja kaikkia viljelijöitä. Asetuksen mukaan lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden varastointitilaa, jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa sijoittaa pohjavesialueelle, ellei maaperäselvitysten perusteella osoiteta, että pohjaveden pilaantumisvaaraa ei aiheudu. Lannan varastointi aumassa on kielletty pohjavesialueella. Talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille on jätettävä maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista riippuen vähintään 30–100 m levyinen vyöhyke, jota lannoiteta lannalla ja orgaanisilla lannoitevalmisteilla.

Karjanlannan ja orgaanisten lannoitteiden levittämisessä peltoon noudatetaan nitraattiasetuksen säännöksiä, kuntien antamia paikallisia ympäristönsuojelumääräyksiä sekä tilakohtaisen ympäristöluvan määräyksiä. Väkilannoitteet ja orgaaniset lannoitteet levitetään pelloille siten, että valumat vesiin estetään mahdollisimman tehokkaasti. Nurmeksen kaupunkia lukuun ottamatta (määräysten tarkistustyö vireillä) Pohjois-Karjalan kaikkien kuntien ympäristönsuojelumääräyksissä pohjavesialueilla oleville pelloille on lietelannan, virtsan, stabiloidun jätevesilietteen ja säilörehun puristusnesteen ja muiden nestemäisten lannoitteiden levittäminen kielletty ilman erityistä syytä tai ainakin pohjaveden muodostumisalueilla sijaitseville pelloille kielletty. Lisäksi em.  kuntien ympäristönsuojelumääräyksissä määrätään, että talousveden hankintaan käytettävien kaivojen ja lähteiden ympärille tulee jättää vähintään 30-100 metrin levyinen suojavyöhyke käsittelemättä kotieläinten lannalla tai jossakin määräyksissä nestemäisillä lannoitteilla ylipäätään. Torjunta-aineiden käyttöä pohjavesialueilla on rajoitettu, ja tuotteen pakkauksesta käy ilmi tuotteen soveltuvuus pohjavesialueella käytettäväksi.

Maatalouden ympäristötukijärjestelmän pohjaveden suojeluun liittyvät ehdot ovat aiheuttaneet joillain tiloilla käytännön ongelmia. Näissä tapauksissa on ongelmaksi muodostunut se, että pohjavesialueen ulompaa rajaa ei ole määritelty maatalouden ympäristötukea silmällä pitäen, vaan se on arvio alueesta, jolla voi olla hydraulinen yhteys pohjaveden muodostumisalueeseen.

Nestemäiset lannoitteet tulee ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueiden ulkopuolelle sijaitseville peltolohkoille. Lietelannan, virtsan, nestemäisten lannoitusaineiden ja puristenesteen levitys pohjavesialueille on sallittu ainoastaan poikkeustapauksissa. Poikkeuksista on neuvoteltava ympäristönsuojeluviranomaisen kanssa. Tarvittaessa tulee edellyttää maaperätutkimuksia pohjaveden laadulle aiheutuvien riskien selvittämiseksi ja/tai asettaa tarkkailuvelvoite. Nestemäisiä lannoitteita on mahdollista kuitenkin levittää pohjavesialueen reunavyöhykkeelle (= pohjavesialuerajan ja muodostumisalueen rajan väliin jäävä pohjavesialueen osa) keväällä, kesällä tai kasvustoa perustettaessa syksyllä, jos pohjaveden laatua ei heikennetä (maaperän laatu ja pellon viettosuunta). Asiasta on neuvoteltava ympäristöviranomaisen kanssa. Myös talousveden hankinta omista kaivoista on tarpeen huomioida lannoituksia suunniteltaessa. Tämä on ensiarvoisen tärkeää niin elinkeinotoiminnan harjoittamisen kuin yksityisen vedenkäytön kannalta. Kotieläintalous tai esim. elintarvikkeiden jatkojalostus ovat riippuvaisia hyvälaatuisesta talousvedestä.

Tuottajat kehittävät toimintaansa vähemmän ympäristöä kuormittavaksi ja viljelykäytäntöjä ympäristön kannalta parhaaseen käytäntöön perustuviksi. Lannoitteiden käyttömäärät perustuvat kasvin ravinnetarpeeseen ja hyvän viljelykäytännön vaatimuksiin. Lannoituksessa tulee noudattaa varovaisuutta ja pyrkiä sellaiseen lannoitusmäärään, minkä kasvit pystyvät käyttämään hyväkseen. Säätila ratkaisee paljon, miten kasvit ravinteita käyttävät, vaikka viljavuusanalyysit olisikin tehty.

EU:n ohjelmakaudella 2014-2020 maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyvä ympäristökorvausjärjestelmä sisältää pohjavesien suojelua edistäviä toimenpiteitä, kuten suojavyöhykkeiden perustaminen pohjavesialueilla sijaitseville pelloille. Toimenpiteiden kautta lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö pohjavesialueilla vähenee.   Ympäristökorvausjärjestelmän pohjavesien suojelua parantavien toimien käyttöä on tarpeen edistää neuvonnan ja koulutuksen kautta. Ohjelmakauden 2021-2027 ja maataloustukijärjestelmän valmistelu on käynnissä ja toimenpideohjelmaa on täydennetty ohjelman sisällön muutosten jälkeen.

Metsätalous

Metsätaloutta koskevaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä metsätalouden vesiensuojelussa on kuvattu edellä kohdassa 8.2. Maa- ja metsätaloudessa lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytöstä ei saa aiheutua pohjaveden pilaantumisriskiä. Lähes kaikki metsäalan toimijat ja metsänomistajat ovat sitoutuneet yleismaailmalliseen PEFC- sertifiointijärjestelmään (vrt. kohta 8.2.8). Sertifioinnissa sitoudutaan noudattamaan yhteisesti sovittuja kestävän metsätalouden kriteerejä ja ulkopuolinen valtuutettu tarkastaja seuraa kriteereiden noudattamista vuosittaisissa katselmuksissa. Sertifioinnin pohjavesiensuojelua koskevia kriteereiden mukaan I- ja II –luokan pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita eikä I-luokan pohjavesialueilla käytetä lannoitteita tai korjata kantoja. Yksityismetsissä metsätaloustoimien vesiensuojelua ohjaavat lisäksi Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion hyvän metsänhoidon suositukset (2013) ja valtion mailla metsähallituksen metsätalouden ympäristöopas (2011), jotka sisältävät myös mm. maanmuokkausta ja kunnostusojitusta koskevaa ohjeistusta pohjavesialueilla toimittaessa.

Lannoitevalmisteista säädetään Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa nro 24/11. Asetuksen mukaan tuhkalannoitteen, johon on lisätty booria, levittäminen pohjavesialueilla ja suojelualueilla on kielletty ja epäorgaanisen metsälannoitteen, johon on lisätty booria, levittäminen luokan 1 pohjavesialueilla on kielletty.

Vesilain (587/2011) mukaan muusta kuin vähäisestä ojituksesta tulee ilmoittaa valtion valvontaviranomaiselle (ELY-keskukselle) vähintään 60 vrk ennen siihen ryhtymistä. Pohjavesialueella toimittaessa ilmoitus tehdään aina.  Jos ojituksesta tai ojan käyttämisestä/kunnossapidosta voi aiheutua vesilaissa tarkoitettuja seurauksia taikka ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua pilaantumista vesialueella, siihen tarvitaan lupa.

Taimi- ja kauppapuutarhat

Pohjavesialueille ei perusteta uusia taimi- tai kauppapuutarhoja. Tuottajat kehittävät toimintaansa ympäristön kuormitusta vähentävillä ympäristön kannalta parhaaseen käytäntöön perustuvilla viljelykäytännöillä. Toiminta ei ole ympäristölupavelvollista, ja sitä on ohjeistettu tapauskohtaisesti pohjaveden pilaamiskiellon kautta.

Turkistuotanto

Pohjois-Karjalan alueella ei ole nykyisin turkistarhatoimintaa pohjavesialueilla. Juuassa osin pohjavesialueella sijainneen turkistarhan toiminta on päättynyt vuonna 2009 ja varjotaloalue on kunnostettu. 

Edellisen suunnittelukauden toimenpiteiden toteutuminen

Toisella hoitokaudella esitettiin maataloussektorin täydentävänä toimenpiteenä peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteitä Sonkajan pohjavesialueella. Toimenpiteet ovat toteutuneet.

Esitykset toimenpiteiksi kaudelle 2022–2027

Toimenpideohjelmassa esitetään maataloudessa täydentävänä toimenpiteenä peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteitä viisi hehtaaria Sonkajan pohjavesialueelle.