8.2.7 Maatalous

Peltoviljelyn lakisääteiset vesiensuojelutoimenpiteet ovat perustuneet nitraattidirektiiviin (91/676/ETY), puhdistamolietedirektiiviin (86/278/ETY) ja EU:n asetukseen (1782/2003) yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä. Nitraattidirektiivin vaatimukset pantiin Suomessa toimeen valtioneuvoston asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000, ns. nitraattiasetus) ja puhdistamolietedirektiivi lannoitevalmistelain (539/2006) nojalla annetulla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella lannoitevalmisteista (24/2011).  Lakisääteisiin velvoitteisiin sisältyvät myös kasvinsuojelulainsäädännön (1563/2011) mukaiset toimenpiteet.

Nitraattiasetuksen korvaava valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014, muutokset 435/2015, 1261/2015) tuli voimaan 1.4.2015. Asetusta sovelletaan maa- ja puutarhatalouden harjoittamiseen, ja se sisältää mm. vaatimuksia lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden varastoinnille, varastojen koolle, sijoittamiselle ja rakenteille. Asetuksessa on myös vaatimukset lannan, muiden orgaanisten lannoitteiden sekä kivennäislannoitteiden käytölle, ja se määrittää suurimmat sallitut typen käyttömäärät. Valmisteilla on asetus, jolla säädellään maaperän fosforilannoitusta.

Lakisääteisten velvoitteiden lisäksi maatalouden vesiensuojelua edistetään tukijärjestelmien kautta. Maatalouden tukijärjestelmä on kokonaisuus, joka muodostuu useasta eri tukivälineestä. Keskeisenä osana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa vuosille 2014-2020 on ympäristökorvausjärjestelmä, joka on otettu käyttöön vuonna 2015. Saadakseen EU:n joko kokonaan tai osittain rahoittamia maataloustukia viljelijän on tullut noudattaa EU-asetuksen mukaisia ns. täydentäviä ehtoja. Täydentävät ehdot jakautuvat lakisääteisiin hoitovaatimuksiin sekä hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin. Lakisääteisiin hoitovaatimuksiin sisältyy mm. nitraattiasetuksen noudattaminen.

Ympäristökorvausjärjestelmän ympäristösitoumus koostuu tila- ja lohkotason toimenpiteistä. Tilatasolla tehtäviä toimenpiteitä ovat mm. ravinteiden tasapainoinen käyttö, mikä sisältää myös vesistöjen suojakaistavaatimuksen. Peltoalueilla toteutettavia lohkokohtaisia toimia ovat mm. suojavyöhykkeiden perustaminen ja hoito sekä lannan ympäristöystävällisenä levitysmenetelmänä lietelannan sijoittaminen peltoon. Peltoalueiden ulkopuolelle tehtävistä toimenpiteistä tehdään pääsääntöisesti erillisiä ympäristösopimuksia, esimerkiksi kosteikkojen hoidosta. Monivaikutteisten kosteikkojen rakentamista rahoitetaan ei-tuotannollisten investointien tuella (www.ruokavirasto.fi/viljelijat/tuet-ja-rahoitus/).

Ohjelmakauden 2021-2027 valmistelu on käynnissä ja Suomen kansallinen strateginen CAP27-suunnitelma valmistelussa. Uuden ohjelmakauden toimenpiteet käynnistyvät vuonna 2023, ja siihen saakka noudatetaan kauden 2014-2020 ohjelmaa. Toimenpiteet on päivitetty syksyn 2021 tiedon pohjalta.

Karjasuojat ja turkistarhat

Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin (YSL 527/2014) ja -asetukseen (713/2014).  Eläinsuojat ovat kokonsa perusteella ilmoitusvelvollisia tai luvanvaraisia. Myös kokorajaa pienemmällä eläinsuojalla tulee olla ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista (YSL 27 §). Toiminta tarvitsee luvan myös silloin, jos siitä aiheutuu naapuruussuhdelaissa (26/1929) tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Myös eläinsuojan luvan tai ilmoituksen käsittelevä viranomainen määräytyy eläinsuojan koon perusteella, mistä on säädetty asetuksessa. Lupaviranomaisia ovat kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja valtion lupaviranomainen eli aluehallintovirasto. Aluehallintoviraston myöntämiä lupia valvoo valtion valvontaviranomainen, ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat –vastuualue.

Ilmoitusvelvollisia ovat mm. vähintään 50 lypsylehmän, 100 lihanaudan, 130 emolehmän, 60 hevosen, 100 emakon, 250 lihasian ja 4000 munituskanan eläinsuojat. Ympäristölupa tarvitaan mm. eläinsuojalle, joka on tarkoitettu vähintään 300 lypsylehmälle, vähintään 500 lihanaudalle, vähintään 600 emolehmälle, yli 750 emakolle, yli 2 000 lihasialle, tai yli 40 000 paikan siipikarjakasvattamoille. Ilmoituksen käsittelee kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ja suurien eläinsuojien ympäristöluvat aluehallintovirasto. Turkistarha tarvitsee luvan, jos se on tarkoitettu vähintään 500 siitosnaarasminkille tai –hillerille taikka vähintään 250 siitosnaarasketulle tai -supille. Lupaviranomainen on kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Suurten yli 2800 siitosnaarasminkin tai hillerin taikka 1400 siitosnaarasketun tai supikoiran tai vastaavan turkistarhan luvan myöntää aluehallintovirasto.

Pohjois-Karjalassa on runsaat 300 ympäristöluvanvaraista tai ilmoitusvelvollista eläinsuojaa (YLVA 2020). Näistä valtaosa on maito- ja lihatiloja, sikaloita on vähän. Ympäristöluvanvaraisia turkistarhoja on muutamia. Eläinsuojien ympäristöluvissa/ilmoituspäätöksissä annetaan määräyksiä toiminnan laajuudesta, päästöistä ja niiden vähentämisestä. Luvanvaraisuuden kokorajan nousun myötä luvan/ilmoituksenvaraisten eläinsuojien määrä on vähentynyt noin 30 % vuoteen 2013 verrattuna. Valtaosa on kuntien ympäristönsuojeluviranomaisen ja kymmenkunta valtion valvontaviranomaisen valvonnassa.

Eläinsuojien lupamenettelyn ohella karjataloudesta lannanlevityksen yhteydessä aiheutuvia ravinnepäästöjä säädellään valtioneuvoston asetuksella eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014). Myös kuntien ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan antaa lannanlevitystä koskevia rajoituksia. Lisäksi luvan/ilmoituksenvaraisuutta pienempien lypsykarjatilojen maitohuonepesuvesien käsittelyä ohjataan haja-asutusalueiden talousjätevesisäädösten kautta.

Toteutuma vesienhoitokaudella 2016-2021

Toimenpideohjelmassa vuoteen 2021 esitettiin maataloudessa tarvittavat täydentävät toimenpiteet. Toimenpidemäärien tarvearviointi koski pääosin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän kautta toteutuneiden toimenpiteiden lisäksi tarvittavia toimenpiteitä vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Toimenpiteiden toteutuman vuosien 2016-2018 väliarvio on esitetty taulukossa 30.  Väliarviointi tehtiin maaseutuvirastossa (MAVI) valmisteltujen paikkatietoaineistojen pohjalta, ja toteutuma-arvio sisältää tiedot myös Juojärven reitin suunnittelualueelta, jolle toimenpiteitä ei ole hoitokaudelle 2016-2021 suunniteltu. Lannan prosessoinnin toteutuma on ollut alle 20 %, kosteikkojen 30 % ja lannan ympäristöystävällisen käytön (lietelannan sijoittaminen peltoon) noin 50 % koko hoitokaudelle esitetystä määrästä. Suojavyöhykkeiden, kasvinsuojeluaineiden käytön vähentämisen sekä koulutuksen ja neuvonnan toimenpiteet ovat toteutuneet hyvin. Muut toimenpiteet pääosin toteutunevat vuoteen 2021 mennessä.

Suojavyöhykkeet eivät ole aiemmin kiinnostaneet viljelijöitä toivotulla tavalla, mikä todennäköisesti on johtunut alhaisemmasta korvaustasosta C-tukialueella. Myös ohjelmakaudella 2014-2020 korvaus on porrastettu siten, että suurempaa korvausta maksetaan ohjelmassa määritellyllä kohdentamisalueella Itämereen laskevien jokien valuma-alueilla. Vuoden 2015 tukihaussa kiinnostus suojavyöhykkeisiin oli kuitenkin suurta ja sitoumuksia on tehty Pohjois-Karjalassa yli 2000 hehtaarin alalle. Väliarvion toteuma on sitoumusten kokonaisala. Suojavyöhykkeiden kohdentumista vesienhoidon tavoitteiden näkökulmasta ei ole toistaiseksi selvitetty. 

Kiinnostus kosteikkoihin on viime vuosina lisääntynyt, ja hankkeita on vireillä runsaasti. Kosteikon hoitosopimuksia oli vuonna 2019 tehty 32 kosteikolle, reilun 50 hehtaarin alalle. Kosteikkojen suunnittelu ja rakentaminen rahoitusjärjestelyineen voi viedä vuosia, minkä vuoksi suuri osa jo suunniteltujen hankkeiden toteutuksesta tullee ajoittumaan seuraavalle hoitokaudelle. Maatalouden kosteikkojen toteutukseen on vaikuttanut investointitukirahoituksen väheneminen ohjelmakauden loppuvaiheessa. Vuoteen 2021 mennessä toteutunee alle 50 % suunnitellusta määrästä. Kosteikkojen rakentamista on pyritty edistämään monin keinoin, mm. monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnittelun kautta. Vesienhoidon kannalta tärkeille alueille kohdistettua kosteikkojen yleissuunnittelua on tehty mm. Tohmajärvellä sekä Taipaleenjoen ja Sysmänjoen alueilla (2008), Valtimonjoen alaosan alueella (2009), Sysmäjärven ja Viinijärven länsiosan alueilla (2010), Kiteenjärven, Ätäskön ja Juurikkajärven alueilla (2011), Onkamojärvien alueella (2012), Viinijärven pohjoisosan, Viinijoen ja Sotkuman alueilla (2013) ja Heposelän alueella (2014) sekä eri hankkeissa valuma-aluekunnostusten suunnittelun yhteydessä mm. Sysmäjärven-Sysmänjoen alueella.

Taulukko 30. Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuma vuosina 2016-2018. Lähde: Hertta/Vesimuodostumat-tietojärjestelmä.

Ehdotukset toimenpiteiksi hoitokaudelle 2022-2027

Vesienhoidon maatalouden toimenpiteet on aiempien hoitokausien tapaan sovitettu yhteen maataloustukijärjestelmän kautta.  CAP27 -uudistuksen ja ohjelmakauden 2021-2027 valmistelun ollessa kesken toimenpiteet on tarkistettu ja päivitetty syyskuussa 2021 maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmistellun Suomen CAP-suunni-telmaluonnoksen perusteella valtakunnallisen ohjeistuksen mukaisesti (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas). Muutoksia on toimenpiteiden nimissä, sisällöissä ja kustannuksissa. Ravinteiden käytön hallinta -toimenpide poistui ja uutena toimenpiteenä mukaan otettiin kerääjäkasvit. Fosforilannoitusta säädellään jatkossa valtioneuvoston asetuksella, joka lisättiin perustoimenpiteeksi.

Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteet perustuvat pitkälti vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämiseen, eroosion torjuntaan, ravinteiden (lannan) käytön hallintaan ja pellon kasvukunnon säilyttämiseen. Tavoitteena on jatkaa nykyisiä toimenpiteitä, varmistaa niiden oikea mitoitus ja kohdennus sekä täydentää niitä uusilla mm. vesien hallinnan toimilla (taulukko 31). Toimenpiteiden kohdennus riskialueille, kuten vesistöihin rajoittuville kalteville, eroosio- ja tulvaherkille peltolohkoille, on vesien tilatavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeistä. Turvepelloilla tehtävät toimet edistävät myös hiilensidontaa ja vähentävät kasvihuonekaasujen päästöjä.

Maatalous on toimenpideohjelmassa tarkasteltujen vesistöjen merkittävin kuormittaja ja tunnistettu merkittäväksi paineeksi 122 vesimuodostumassa Pohjois-Karjalassa. Kuten edellä kohdassa 7.1 on todettu, hoitokaudelle 2016-2021 esitettyjä pintavesien tilatavoitteita ei tulla saavuttamaan, ja poikkeamia tavoitteiden myöhentämiseksi esitetään. Maatalouden vesiensuojeluun tarvitaan edelleen monenlaisia kattavasti toteutettuja toimenpiteitä. Tehokkaita toimia ravinnehuuhtoumien vähentämiseksi on tarpeen toteuttaa koko toimenpideohjelma-alueella, jotta voitaisiin turvata myös erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevien vesistöjen tilan säilyminen. 

Toimenpidemääriin vaikuttaa oleellisesti, miten kattavasti viljelijät osallistuvat uuteen ympäristötukijärjestelmään ohjelmakaudelle 2021-2027. Edellisillä ohjelmakausilla yli 90 % viljelijöistä on sitoutunut noudattamaan ohjelman täydentäviä ehtoja. Toimenpidesuunnittelun lähtökohtana on ollut, että osallistuvuus säilyy ennallaan, samoin peltoala 86 000 ha. Luonnonmukaisesti viljellyn peltoalan arvioidaan säilyvän vähintään nykytasolla, 23 000 ha.

Täydentäviin toimenpiteisiin aiemmin kuulunut tukijärjestelmän ”Ravinteiden käytön hallinta”-toimenpide on poistunut. Sen korvaa perustoimenpiteenä valtioneuvoston asetus, jolla säädellään maaperän fosforilannoitusta. Toimenpide koskee koko maata ja koko peltoalaa.

Suojavyöhykkeitä esitetään perustettavaksi viisinkertaisesti edelliseen ohjelmakauteen verrattuna. Tarve on arvioitu valtakunnallisten KOTOMA- ja RUSLE-aineistojen avulla paikkatietoanalyysein. Suojavyöhykkeeksi on rajattu eroosioherkät ja yli 3 % kaltevat pellot ns. VIPU-vesistöjen varrella, 30 metrin levyisenä alueena. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden tarve kohdistuu ensisijaisesti maakunnan länsi- ja eteläosien viljanviljelyalueilla. Tavoitteeksi esitetään 70 % kokonaispeltoalasta, mikä tarkoittaa 60 550 ha talvella kasvipeitteistä alaa. Kosteikkojen määrään esitetään 100 ha: n lisäystä nykyiseen ja kohdennusta tilaltaan heikentyneiden vesistöjen valuma-alueille. Luonnonmukaisen peruskuivatuksen toimenpiteitä esitetään toteutettavaksi vuosittain vähintään yhdessä ojitus- tai pengerrysyhtiön kuivatusalueen kunnossapitohankkeessa.  

Ravinteiden kierrätykseen ja erityisesti lannan käyttöön liittyviä toimenpiteitä tarvitaan edelleen, kuten lannan ympäristöystävällisiä levitysmenetelmiä (20 000 ha) ja orgaanisen aineksen kierrättämistä (500 ha). Lannan prosessointia, esim. separointia tai biokaasutusta (3 uutta laitosta) esitetään lisättäväksi, jolloin prosessoidun lannan määrä olisi kaikkiaan 55 000 m³/v hoitokaudella. Uutena toimenpiteenä esitetään nurmiviljelyä (noin 6000 ha) ja säätösalaojitusta (200 ha) jo käytössä olevien turvemaiden pelloille. Näillä toimenpiteillä on mahdollista osaltaan hillitä ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

Myös koulutuksen ja neuvonnan tarve on edelleen suuri, ja vesiensuojelua edistävää neuvontaa esitetään tehtäväksi vesienhoitokaudella puolitoista kertaa tilojen määrä, sisältäen mm. Neuvo2020-hankkeen kaltaisen neuvonnan.

Maataloutta koskevat ohjauskeinot, rahoitusjärjestelmät ja toteutusvastuut on kuvattu suunnitteluoppaassa (www.ymparisto.fi/vesienhoito/opas) ja Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosiksi 2022-2027. Keskeistä Pohjois-Karjalassa on, että ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteitä kohdennetaan alueellisesti sekä tila- että lohkokohtaisesti vesiensuojelun kannalta herkimmille alueille ja että vesiensuojelullisten hankkeiden toteutumista edistetään maaseudun kehittämisohjelman rahoituksella, mm. Järvi-Suomen ympäristö- ja ilmasto-ohjelmassa esitetyin toimin. Vesiensuojelu- ja muiden toimien kehittäminen turvepelloille on tarpeen. Myös tilakohtaista neuvontaa on tarpeen lisätä samoin kuin edistää viljelijöiden yhteistyöhankkeita esimerkiksi kuivatusalueiden vesiensuojelun ja vesienhallinnan parantamiseksi sekä luonnonmukaisten vesienhallintajärjestelmien käyttöön ja maan rakenteen parantamiseen. 

Lisäksi EU:n maaseuturahaston elpymisvaroilla (2021-2022) edistetään vihreää siirtymää, digitalisaatiota ja sosioekonomista kestävyyttä. Vesienhoitoa edistäviä toimia ovat maatalouden ympäristöinvestoinnit, ympäristökorvaukset kiertotalouden edistämiseen (lietelannan sijoittaminen sekä ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrättäminen) ja luonnonmukaisen tuotannon tukeminen.

Taulukko 31. Arvio maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden määristä ja kustannuksista hoitokaudella 2022-2027 Pohjois-Karjalassa. Lähde: Hertta-tietojärjestelmä, TOSSU 9/2021.

1) Arvioidaan vesienhoitoalueittain ja esitetään vesienhoitosuunnitelmassa