4.2.5 Tulvariskien arviointi ja hallinta

Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010, ns. tulvariskilaki) ja asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010) tulivat voimaan vuonna 2010. Tulvariskien hallintaa ohjaavan lainsäädännön tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Lailla ja asetuksella pantiin kansallisesti täytäntöön vuonna 2007 voimaan tullut EU:n tulvadirektiivi.

Vuonna 2011 valmistui tulvariskilaissa ja -asetuksessa määritelty tulvariskien alustava arviointi, joka tarkistettiin vuonna 2018. Arvioinnissa tarkasteltiin Suomen vesistöjen ja merialueiden tulvariskejä ja nimettiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä 22 merkittävää tulvariskialuetta. Merkittäville tulvariskialueille on tehty tulvariskikartat ja tulvariskien hallintasuunnitelmat. Tulvariskien hallintasuunnitelmat on tarkistettu vuonna 2020, ja ehdotukset hallintasuunnitelmiksi vuosille 2022–2027 ovat olleet nähtävänä samaan aikaan vesienhoitosuunnitelmaehdotusten kanssa. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi tulvariskien hallintasuunnitelmat joulukuussa 2021. Vuoksen vesistöalueelta ei ole nimetty merkittäviä tulvariskialueita. Lisäksi kunnat ovat arvioineet taajama-alueilla hulevesitulvariskejä tulvariskilain mukaisesti. (Tulvariskien hallinta | Vesi.fi)

Vuonna 2014 ilmestyi ”Tulviin varautuminen rakentamisessa” -opas (Parjanne ja Huokuna 2014), johon on koottu yhtenäiset ohjeet alimpien rakentamiskorkeussuositusten määritysperusteista mm. erilaisille rakennus- ja rakennetyypeille. Oppaassa on huomioitu mm. ilmastonmuutoksen vaikutukset tulvien suuruuteen. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa on laadittu suosituksia alimmiksi rakentamiskorkeuksiksi rannoille yhteensä noin 80 järvelle. Jokivesistöistä suosituksia on laadittu Pielisjoelle.

Vuonna 2009 valmistui Saimaan alueen tulvantorjunnan toimintasuunnitelma (Höytämö ja Leiviskä 2009), joka täydentää aiemmin valmistunutta suunnitelmaa (Ollila 1997) erityisesti viranomaisyhteistyön, maankäytön ja rakentamisen ohjauksen sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnin osalta. Pielisen tulvariskien hallinnan yleissuunnitelmassa (Kärkkäinen 2007) ja Oriveden-Pyhäselän tulvariskien hallinnan yleissuunnitelmassa (Linjama 2012) kartoitetaan suurella tulvalla syntyviä vahinkoja sekä keinoja tulvavahinkojen pienentämiseksi. Pohjois-Karjalan tulvantorjunnan toimintasuunnitelma (Pohjois-Karjalan pelastuslaitos ja Pohjois-Karjalan ELY-keskus 2011) käsittelee erityisesti tulvantorjunnan viranomaisyhteistyötä sekä toimintaa tulvatilanteessa.

Yleispiirteisiä tulvariskikarttoja on Pohjois-Karjalan alueelta tehty Juuan, Lieksan, Enon ja Nurmeksen alueilta. Joensuun taajaman alueelta on tehty yksityiskohtainen tulvariskikartta, ja lisäksi koko Saimaan ranta-alueilta, mukaan lukien Liperin taajama, on tehty yksityiskohtaiset tulvavaarakartat. Kartoissa esitetään ne alueet, jotka jäävät veden alle erittäin harvinaisella tulvalla. Veden peittävyyden lisäksi kartoilla esitetään veden syvyys eri alueilla ja tulvariskikohteet.