6.7.2 Suojelualueet

Vesienhoidossa kiinnitetään erityistä huomiota sellaisiin elinympäristöjen tai lajien suojeluun määriteltyihin alueisiin, joilla veden tilan ylläpito tai parantaminen on suojelun kannalta tärkeää. Alueet on sisällytetty ns. suojelualueiden rekisteriin. Ne on valittu luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) alueista Natura 2000 –verkoston kohteista. Pääkriteereinä on luontodirektiivin osalta käytetty vesiluontotyyppien, vesissä esiintyvien lajien sekä vesistä suoraan riippuvaisten luontotyyppien ja lajien esiintymistä alueella. Lisäksi on arvioitu alueen merkitystä kyseisten luontotyyppien ja lajien suojelulle. Lintudirektiivin osalta pääkriteereinä ovat olleet vesistä riippuvaiset lajit ja lajit, joille vesielinympäristöt ovat tärkeitä muuton aikaisia ruokailu- ja levähdyspaikkoja sekä alueen merkitys ko. lajien suojelulle. Valinnan kriteerinä ovat olleet myös kansallisesti uhanalaiset kalalajit.

Esitys pinta- ja pohjavedestä suoraan riippuvaisten luontotyyppien ja lajien kannalta tärkeimmistä Natura 2000 –alueista on laadittu Suomen ympäristökeskuksessa (Leikola ym. 2006). Erityisalueiden täydennyksessä vuonna 2014 vedestä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien valintaperusteet säilyivät muilta osin samana kuin vuonna 2006, mutta lintudirektiiviin lisätyt lajit: punasotka, tukkasotka, liejukana, virtavästäräkki, pussitiainen ja pikku-uikku, tulivat mukaan tarkasteluun. Rekisteriin liittäminen ei tuo uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita Natura 2000 -alueille. Natura-alueen ottaminen rekisteriin korostaa kuitenkin alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoidon suunnittelussa ja lupaprosesseissa.

Pohjois-Karjalan Natura-kohteilla suojeltuja luontodirektiivin (SCI) mukaisia vesiluontotyyppejä ovat:

• Karut kirkasvetiset järvet (3110), hiekkamaiden niukkamineraaliset ja niukkaravinteiset vedet (Littorelletalia uniflorae), niukkaravinteiset järvet, joissa on runsaasti pohjaversoiskasvillisuutta
• Humuspitoiset järvet ja lammet (3160). Luonnontilaiset humusvedet, joiden vesi on turpeen ja happaman humuksen ruskeaksi värjäämä, pH usein alhainen, (3-6).
• Luontaisesti runsasravinteiset järvet (3150). Järviä ja lampia, joiden vesi on yleensä likaisen sinihar-maata, enemmän tai vähemmän sameaa, emäksistä (pH yleensä >7) ja joissa irtokellujakasvillisuutta (Hydrocharition) tai syvemmällä suurten vitojen muodostamia yhdyskuntia (Magnopotamion).
• Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210). Luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia jokireittejä tai niiden osia boreaalisella ja hemiboreaalisella vyöhykkeellä. Vesi on niukkaravinteista, veden pinnan vuodenaikainen korkeusvaihtelu on suurta, ja talvella vedenpinta jäätyy.
• Pikkujoet ja purot (3260), vuorten alapuoliset tasankojoet. Tasankojen ja vuoristojen jokia ja puroja (kesällä vedenpinnan taso alhainen), joissa vedenalaista tai kelluslehtistä kasvillisuutta (Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachion) tai vesisammalia.

Osassa suojeluperusteena ovat lähteet ja lähdesuot, jotka luokitellaan suoluontotyyppeihin:

• Lähteet ja lähdesuot (7160), Fennoskandian lähteet ja lähdesuot. Lähteitä ja lähdesoita luonnehtii jatkuva pohjaveden virtaus. Vesi on kylmää, tasalämpöistä ja virtauksen vuoksi hapekasta ja mineraalirikasta. Lähteissä voi olla purkautumisallas, mihin pohjavesi kerääntyy ja erityisen kasvillisuuden luonnehtima laskupuro. Lähdesoilla pohjavesi tihkuu pintaan maaperän tai turpeen läpi ylläpitäen erityistä kasvillisuutta. Alueilla esiintyy usein luontotyyppiin erikoistuneita selkärangattomia ja kasvilajistossa on runsaasti pohjoisia lajeja.

Suojelualuerekisteriin valituilla alueilla elää mm. seuraavia lintudirektiivin liitteen I lajeja: kalatiira, kuikka, kaakkuri, laulujoutsen, kalasääski, liro, luhtahuitti, mustakurkku-uikku, pikkulokki ja vesipääsky. Vesienhoidon toisella kaudella lintudirektiivin lajeista valintaperusteiden listaan lisättiin punasotka, tukkasotka, liejukana, virtavästäräkki, pussitiainen ja pikku-uikku.

Luontodirektiivin liitteen II vesiympäristöistä riippuvia lajeja alueilla ovat mm. kirjojokikorento, saukko, jättisukeltaja ja saimaannorppa ja kasvilajeista mm. erittäin uhanalaiseksi luokiteltavat notkeanäkinruoho ja hentonäkinruoho. Muita huomioitavia lajeja alueilla ovat mm. uhanalainen Saimaan järvilohi (Salmo salar m. sebago), harjus ja planktonsiika.

Pohjois-Karjalasta suojelualueiden rekisteriin valittiin ensimmäisellä vesienhoitokaudella 17 Natura 2000 –verkoston aluetta. Kaudelle 2016-2021 kohteita täydennettiin valtakunnallisen Natura 2000-tietokannan päivittämisen yhteydessä (taulukko 14 ja kuva 13). Rekisteriin lisättiin Tohmajärven Särkijärvi sekä Jouhtenuslammen ja Hovinlammen-Ylälammen lintuvesikohteet. Osa alueista sisältyy toisen alueen sisälle. Heinäveden alueella sijaitsee kolme kohdetta, mm. Kermajärvi. Alueiden pinta-ala maa-ala mukaan lukien on yhteensä 855,7 km². Lisäksi rekisterissä on pääosin Etelä-Savon ELY-keskuksen alueella sijaitseva Puruvesi, jonka koko pinta-ala maa-ala huomioon ottaen on 319,6 km². Yksityiskohtaisia tietoja löytyy verkkosivuilta (www.ymparisto.fi/natura).

Sysmäjärvi (FI0700001), Outokumpu

Outokummun taajaman lähellä sijaitseva ja viljelyalueiden ympäröimä rehevä Sysmäjärvi on yksi Suomen arvokkaimmista ja kansainvälisesti arvokas lintuvesi. Sysmäjärvellä on huomattava merkitys lintujen muutonaikaisena levähdysalueena. Alueella on monimuotoinen ja arvokas pesimälinnusto. Natura-alueeseen sisältyy Sysmäjärven vesialue sekä rantaluhtia ja –metsiä. Sysmäjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan, kansainvälisesti arvokkaisiin lintualueisiin (IBA) sekä kansainvälisesti arvokkaisiin kosteikkoalueisiin (RAMSAR).  Aluetta on hoidettu vesikasvillisuutta ajoittain niittämällä.

Juurikkajärvi (FI0700002), Kitee

Juurikkajärvi on pitkälle umpeenkasvanut ja osin soistunut arvokas lintujärvi, jossa on monipuolinen pesimälajisto. Natura-alueeseen sisältyy Juurikkajärven matala, lähes umpeenkasvanut pohjoisosa. Juurikkajärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan sekä kansainvälisesti arvokkaisiin kosteikkoalueisiin (RAMSAR).

Joki-Hautalampi (FI0700005), Rääkkylä

Joki-Hautalammen lintuvesialue muodostuu kapean kannaksen erottamista Jokilammen ja Hautalammen reunoiltaan umpeenkasvaneista altaista. Alue on metsä- ja maatalousvaltaista. Jokilammen alueelle tulee vesistökuormitusta turvetuotantoalueelta. Kansainvälisesti arvokkaalla lintuvedellä on monipuolinen pesimälinnusto, jossa ovat monipuolisesti edustettuina vesilinnut ja ruovikkolajit. Joki-Hautalampi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan sekä kansainvälisesti arvokkaisiin kosteikkoalueisiin (RAMSAR).

Päätyeenlahti (FI0700003), Kitee

Päätyeenlahti on Kiteen kaupungin keskustaajaman välittömässä läheisyydessä sijaitseva järvikortevaltainen, matala, pitkä ja pohjukastaan umpeenkasvanut Kiteenjärven lahti. Kansainvälisesti arvokkaalla lintuvesialueella on erittäin monipuolinen pesimälajisto.  Päätyeenlahdella on myös huomattava merkitys lintujen (mm. laulujoutsenen ja metsähanhen) muutonaikaisena levähdysalueena. Päätyeenlahti kuuluu pääosin valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan, kansainvälisesti arvokkaisiin lintualueisiin (IBA) sekä kansainvälisesti arvokkaisiin kosteikkoalueisiin (RAMSAR). Alue sisältää SCI-alueen Päätye-Sepänniemi (FI0700148), jolla esiintyy lajia isolampisukeltaja.

Peijonniemenlahti (FI0700009), Tohmajärvi

Peijonniemenlahti on Tohmajärven pohjoisosan lahti, jonka erottaa järven pääaltaasta Kirkkoniemen ja Peijonniemen harjujen välinen kapeikko. Kansainvälisesti arvokkaalla lintuvedellä on huomattava merkitys vesilintujen muutonaikaisena levähdysalueena. Alueella on aiemmin pesinyt yksi maakunnan suurimmista nauru- ja pikkulokkikolonioista. Peijonniemenlahti on reunoiltaan umpeen kasvavaa vesialuetta. Avoveden ja kasvillisuuden määrä on optimaalinen kosteikkolinnuille. Alueelle virtaavat Tohmajärven Kemien jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet Lahdenjoen kautta, lisäksi alueelle tulee maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen hajakuormitusta.

Peijonniemenlahti on Euroopan Unionin luontodirektiivissä priorisoidun (= ensisijaisen tärkeä laji) hentonäkinruohon (Najas tenuissima) kasvupaikka. Alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Alueeseen sisältyy SCI-alue Peijonniemenlahden vesialue (FI0700093), joka on uhanalaisen hentonäkinruohon esiintymisaluetta.

Oriveden-Pyhäselän saaristot (FI0700018)

Oriveden-Pyhäselän saariston Natura-alue muodostuu lukuisia saaria ja vesialueita käsittävästä kahdesta erillisestä osa-alueesta, joista eteläinen on Paasiveden ja pohjoinen Pyhäselän alueella. Alueet ovat erittäin uhanalaisen saimaannorpan tärkeitä pesimä- ja elinalueita, ja niillä elää noin 5 % koko saimaannorppakannasta. Pyhäselkä on myös uhanalaisen Saimaan järvilohen vaellusalueita. Alue on lisäksi merkittävä selkävesilinnuston elinalue.

Huurunlampi-Sammakkolampi–Huurunrinne (FI0700021), Kontiolahti

Huurunlammen-Sammakkolammen alue on jyrkähkön vaaranrinteen juurella sijaitseva biologisesti ja maisemallisesti merkittävä suoalue. Suot ovat Herajärven vesijätölle syntyneitä nuoria sukkessiosoita. Alueella on Pohjois-Karjalan laajimmat yhtenäiset lettosuot. Soilla on edustava ja monipuolinen lettolajisto, merkittävimpänä verikämmekkä. Alueella esiintyy rupiliskoja.

Värtsilän laakso (FI0700025) ja Värtsilänlaakson luontokokonaisuus (FI0700004), Tohmajärvi

Värtsilän laakson luontokokonaisuus muodostuu kahdesta erillisestä alueesta, joista pohjoisemman muodostaa Sääperi ympäröivine peltoalueineen. Sääperi on Pohjois-Karjalan arvokkaimpia ja kansainvälisesti arvokas lintuvesi ja lintujen muuton aikainen levähdyspaikka. Se kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan sekä kansainvälisesti arvokkaisiin lintualueisiin (IBA). Järven ja sen lähiympäristön pesimälajistoon kuuluu mm. mustakurkku-uikku. Natura-alueen eteläisempi osa muodostuu Uudenkylänlammesta sekä sitä ympäröivästä luhta-alueesta, mikä täydentää linnustollisesti Sääperiä.

Särkijärvi (FI0700030), Liperi

Särkijärvi sijoittuu itä-länsi -suuntaisen Jaamankankaan reunamuodostuman juurelle, ja on sen lähdevaikutuksen piirissä. Loivarantaise

n saarettoman ja kauttaaltaan laakeapohjaisen järven maksimisyvyys on vain runsas metri. Kansainvälisesti arvokas lintuvesi on myös kasvistollisesti erittäin arvokas. Kasvilajistoon kuuluvat mm. hento- ja notkeanäkinruoho.  Järvi edustaa Pohjois-Karjalassa harvinaista vesiluontotyyppiä: Luontaisesti runsasravinteiset järvet. Alue kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan.

Koitajoen alue (FI0700043), Ilomantsi

Koitajoen alue on laaja ja monimuotoinen suojelualuekokonaisuus, joka on valtakunnallisesti merkittävä luonnontilaisten keidassoiden sekä joki- ja metsäalueiden tutkimisen kannalta. Alue koostuu useiden soiden ja vanhojen metsien muodostamasta alueesta, joiden läpi Koitajoki virtaa mutkitellen tulvahiekkamaiden välisessä uomassa, välillä matalia koskia pitkin. Lukuisat vanhat joenuomat ovat osittain soistuneet. Koitajoen alue kuuluu kansainvälisesti arvokkaisiin lintualueisiin (IBA). Lisäksi siellä suojellaan luontotyyppejä mm. pienvesiä. Joen alajuoksulla elää valtakunnallisestikin tärkeä alkuperäinen planktonsiikakanta, joka kuuluu uhanalaisuusarvioinnissa luokkaan vaarantunut, mutta on käytännössä tätä uhanalaisempi.

Petkeljärvi-Putkelanharju (FI0700044), Ilomantsi

Petkeljärven-Putkelanharju koostuu Petkeljärven kansallispuistosta, siihen rajautuvasta Putkelanharjun harjujensuojeluohjelma-alueesta, harjun länsipuolella sijaitsevista valtionmaista sekä Petkeljärven kansallispuiston pohjoispuolella sijaitsevasta kapeasta harjusta. Alue on merkittävä ja monipuolinen kokonaisuus, jossa on useita edustavia direktiivin luontotyyppejä. Eteläosassa sijaitsee Petkeljärven kansallispuisto. Lähes puolet puiston pinta-alasta on karuja järviä ja lampia.

Ruunaa (FI0700045), Lieksa

Ruunaa edustaa Pohjois-Karjalan erämaisten ylänköseutujen maisemia. Alueelle ovat luonteenomaisia matalat vaarat ja mäet, lukuisat pienehköt harjut, pienialaiset suot sekä erilaiset vesistöt. Lieksanjoki virtaa polveilevana alueen halki. Ruunaanjärven eteläpuolella sijaitsevat Ruunaankosket muodostavat maisemaltaan edustavan koskireitin ja ne kuuluvat maamme eteläosien viimeisiin huomattaviin luonnontilaisiin koskiin. Alueen eläimistöä luonnehtivat erämaalajit sekä monet ihmistoimintoa karttavat petolinnut. Joki on myös kalastoltaan arvokas, siinä elää mm. järvitaimen ja alkuperäinen harjuskanta. Ruunaan retkeilyalue on erittäin merkittävä virkistysalue, jossa harrastetaan kalastusta, koskenlaskua, vaellusta ja melontaa. Ruunaa kuuluu kansainvälisesti arvokkaisiin lintualueisiin (IBA).

Patvinsuo (FI0700047), Lieksa ja Ilomantsi

Patvinsuon kansallispuisto on laaja, kansainvälisesti merkittävä suoluonnon suojelualue ja edustavimpia erämaa-alueita Suomen eteläosissa. Erityyppisten järvien ja luonnontilaisten pienvesien, erityisesti Nälämänjoen ja Suomunjoen, monipuolisuus tekee alueesta merkittävän vesiekosysteemien suojelukohteena. Nälämänjoki ja Suomunjoki ovat meanderoivia, hiekkakankaita halkovia luonnontilaisia jokia. Suomunjärvi ja Hietajärvi ovat niukkaravinteisia nuottaruohotyypin järviä. Muiden järvien ja lampien vedet ovat ruskeita ja humuspitoisia. Patvinsuon linnusto on erittäin monipuolinen ja pesimälajistoon kuuluvat mm. kaakkuri, kuikka, kalasääski ja ampuhaukka. Patvinsuo kuuluu kansainvälisesti arvokkaisiin lintualueisiin (IBA).

Taulukko 14. Suojelualueverkostoon ehdotetut Natura 2000-verkoston kohteet Pohjois-Karjalassa. Suojeluperusteen luontotyyppinumero viittaa luontodirektiivin mukaiseen vesi- tai suoluontotyyppiin. SAC on luontotyypin ja SPA lajin perusteella suojeltu kohde. Lähde: Ympäristöhallinnon tietojärjestelmät, 2020.

Kuorinka (FI0700089), Liperi

Kuorinka on erittäin kirkasvetinen karu järvi, jonka keskimääräinen näkösyvyys on yhdeksän metriä. Järven keskisyvyys on 10 metriä ja maksimisyvyys 32 metriä. Kuoringan valuma-alue on järven pinta-alaan nähden varsin pieni; valuma-alueen pinta-alasta on järven osuus 43 %. Järvi on kirkkautensa, karuutensa ja kokonsa vuoksi ainutlaatuinen Pohjois-Karjalassa, ja se on luontotyyppinsä (niukkaravinteiset järvet, joissa on runsaasti pohjaversoiskasvillisuutta) edustavimpia järviä koko Suomessa.

Pyhäjärven alueen luontokokonaisuus (FI0700091)

Pyhäjärvi on ensimmäisen ja toisen Salpausselän välisellä alueella sijaitseva hyvin karua tyyppiä edustava suurjärvi. Karuus johtuu järveä ympäröivän valuma-alueen lajittuneesta maa-aineksesta. Veden laadultaan Pyhäjärvi on koko Suomen edustavimpia niukkaravinteisia nuottaruohotyypin järviä. Ensimmäinen Salpausselkä kulkee järven eteläosan kautta muodostaen laajoja ja monimutkaisia harjumuodostumakomplekseja. Järven etelä- ja pohjoisosassa on edustavia rantojensuojeluohjelmaan kuuluvia harjusaaria ja -niemiä. Alueen lähdevaikutteiset suot ovat Pohjois-Karjalan Natura-kohteiden edustavimpia ja valtakunnallisesti arvokkaita kohteita. Pyhäjärvi kuuluu Pohjoismaiden ministerineuvoston esittämiin suojeluvesiin ja erityistä suojelua vaativiin vesiin.

Jorhonkorpi (FI0700094), Ilomantsi

Rajaus käsittää suotyypiltään monimuotoisen Jorhonkorven ojittamattoman itäosan, jonka kapeat kangasmaat erottavat suon ojitetusta osasta. Jorhonkorven reuna-alueet ovat topografialtaan pienpiirteisesti vaihtelevia rehevien suotyyppien monimuotoisia yhdistelmiä. Suon läpi kulkevan puron ympäristöä luonnehtivat runsaan lähteisyyden luomat tihkupinnat ja silmäkkeet. Alueeseen sisältyy puustoisten ja lähteisten suotyyppien ohella lettoa ja reheviä lehtokorpia sekä luonnonmetsää.

Kangasvaaran-Kenraalinkylän lammet (FI0700147)

Rajaukseen sisältyy geomorfologialtaan vaihtelevassa maastossa sijaitsevia lampia ja lampiryhmiä lähiympäristöineen. Lammet ovat sekametsien, soiden ja havumetsien reunustamia. Alueella elää keskeinen osa uhanalaisen rupimanterin (rupiliskon) tunnetusta Manner-Suomen populaatiosta. Lampien ohella rajaukset sisältävät sen talvehtimiselle tärkeän rantametsävyöhykkeen.

Puruvesi (FI0500035), Kitee ja Savonlinna

Puruvesi on Saimaan päävirtaamasta erillään oleva osa, joka koostuu laajoista selkävesistä ja niitä jakavista harjusaarista ja -niemistä. Vedenlaadultaan ja luontotyypiltään alue on erittäin karu nuottaruohotyypin järvi. Sen veden laatu on erinomainen, ravinne- ja humuspitoisuudet ovat alhaisia. Puruvedelle on tyypillistä runsas pohjaversoiskasvillisuus, jonka valtalajeina ovat nuottaruoho ja lahnaruoho. Isokoskelo, tukkakoskelo ja selkälokki ovat Suomen erityisvastuulajeja. Järvikutuinen harjus on harvinaistunut. Natura-alue on pääosin Etelä-Savon ELY-keskuksen toimialueella.

Jouhtenuslampi (FI0700007), Rääkkylä

Jouhtenuslampi on Piimäjoen Oriveteen yhdistämä matala, lähes umpeenkasvanut järviruokovaltainen lintuvesi. Jouhtenuslampi on noin 170 ha suuruinen, runsasravinteinen ns. pohjoisen tyypin lintujärvi. Se on aiemmin luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintujärveksi, mutta linnusto on taantunut ja suojelupisteet ovat laskeneet mm. vedenpinnan alhaisuuden vuoksi. Nykyisin Jouhtenuslampi luokitellaan maakunnallisesti arvokkaaksi. Järvi on hydrologisessa yhteydessä Oriveteen, jonka ajoittain alhainen vedenpinnan taso heijastuu myös Jouhtenuslampeen ja sen lajistoon. Jouhtenuslampi on luonteeltaan erämainen, sillä rannoilla ei ole asutusta eikä juurikaan viljelyksiä. Jouhtenuslampi kuuluu kansainväliesti arvokkaisiin kosteikkoalueisiin (RAMSAR) sekä Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA).

Hovinlampi-Ylälampi (FI0700008), Kitee ja Rääkkylä

Keskellä laajaa suoaluetta sijaitsevat, kapean joen yhdistämät Hovinlampi ja Ylälampi muodostavat järviruokovaltaisen ja reunoiltaan voimakkaasti umpeenkasvaneen lintuvesikohteen. Hovinlampi-Ylälampi on noin 330 ha suuruinen voimakkaasti umpeenkasvanut ja soistunut vesialue, joka on kansainvälisesti arvokas pohjoisen tyypin lintuvesikohde. Sillä on merkitystä myös muutonaikaisena levähdysalueena ja vesilintujen sulkimisalueena. Järven tila on säilynyt viime vuosikymmeninä melko vakaana. Hovinlampi-Ylälampi kuuluu kansainvälisesti arvokkaisiin kosteikkoalueisiin (RAMSAR) sekä Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA).

Särkijärvi (FI0700090), Tohmajärvi

Harjujen ympäröimä ja noin neliökilometrin kokoinen Särkijärvi on kirkasvetinen ja vähäravinteinen järvi, jossa on harvinaista vesikasvilajistoa. Natura-alueen perustana on luontotyyppi ”Niukkaravinteiset järvet, joissa on runsaasti pohjaversoiskasvillisuutta”. Vuonna 2009 alueelta löytyi uhanalaista ja erityisesti suojeltaviin lajeihin kuuluvaa hentonäkinruohoa, joka on myös luontodirektiivin liitteen IV laji. Järven vesikasvillisuus on poikkeuksellisen edustava (mm. pohjaruusukekasvien vyöhykkeisyys). Kalastoon kuuluu mm. maakunnallisesti harvinainen pohjasiika. Kirkasvetisiä järviä suosivia kuikkia esiintyy Särkijärvellä kesäisin suurempina parvina kuin millään muulla maakunnan vesistöllä.

Kolovesi-Vaaluvirta-Pyttyselkä (FI050001), Heinävesi ym.

Kolovesi-Vaaluvirta-Pyttyselkä sijoittuu pohjoisosiltaan Heinävedelle vesimuodostuman Kolovesi-Heinävedenselkä pohjoisosiin. Etelään Natura-alue jatkuu Joutenvesi-Pyyvesi (FI0500031) -alueena, sijoittuen pohjoisosasta hieman Heinävedelle, mutta pääosin Etelä-Savon puolelle. Kolovesi on Saimaan päävirtaamasta erillään oleva latvavesi, jota luonnehtivat jyrkkärantaiset suuret saaret ja luode-kaakko -suuntaiset pitkät, kapeat selät ja salmet. Rannat ovat lähes kauttaaltaan kalliorantoja. Rantametsät ovat hyvin karuja kalliometsiä, mutta välittömästi rantavyöhykkeen takana on rehevämpiä notkoja. Koloveden suhteelliset korkeuserot ovat suuria ja koko alue on maisemallisesti arvokas. Koloveden alue on säilynyt poikkeuksellisen erämaisena eteläiseen sijaintiinsa nähden. Alueella on merkitystä luonnontilaisen ja karun järviluonnon säilymiselle ja se on tärkeä saimaannorpan elinalueena. Arvioitu määrä on noin 15 norppaa, 5 % kannasta. Kannan tiheys suhteessa vesipinta-alaan on Saimaan suurin ja se vastannee saimaannorpan luontaista tiheyttä. Kanta on tällä hetkellä tasainen ja vakaa. Alueella ei ole merkittäviä uhkia, sillä pääosa alueesta on kansallispuistoa.  

Kakonsalon järvialue (FI0500010), Heinävesi

Kakonselän järvialue sijoittuu lähes kokonaan Etelä-Savon maakunnan alueelle. Heinäveden puolella sijaitsee kaistale, jolla on pienvesiä, mutta ei rajattuja vesimuodostumia. Kokonaisuudessaan alue koostuu jyrkänteiden ja soiden reunustamista pienehköistä järvistä ja lammista sekä niiden välisistä puroista Kakonsalon jylhässä kalliomaastossa. Korkeuserot lampien rannoilla ovat paikoin huomattavia. Rannat ovat vaihtelevia moreeni-, kallio- ja sorarantoja.

Kermajärvi (FI0500011), Heinävesi

Humusväritteinen, oligotrofinen Kermajärvi on Heinäveden reitin pääjärvi. Järven keskiosassa on suuri selkävesialue, joka rajoittuu lähes joka puolelta sokkeloiseen saaristoon. Itäosan laaja saaristo koostuu suurista saarista ja niiden välisistä salmista, joita rikkovat pienet kallioiset saaret ja luodot. Kermajärvelle ovat tyypillisiä pitkät, kapeat luode-kaakko -suuntaiset lahdet ja niemet. Rannat ovat lähes pelkästään karuja kallio- ja kivikkorantoja. Useiden saarien rannoilla on komeita louhikoita. Yli 30 m:n suhteelliset korkeuserot ovat yleisiä. Paljaita kallioita ja jyrkänteitä on paljon. Kalataloudelliselta arvoltaan järvi on huomattava. Selkälokki (Larus fuscus fuscus) on Suomen erityisvastuulaji. Kohteeseen kuuluu lisäksi Kermankoski, joka on suojeltu koskiensuojelulailla. Kermankoskessa tavataan kahta Suomessa uhanalaista kalalajia, järvilohta ja järvitaimenta. Koski on maisemallisesti merkittävä vesistöluonnon ja maisemansuojelukohde.

Kuva 13. Erityisalueet Pohjois-Karjalassa. Mukana ovat myös kalavesidirektiivin mukaiset kalavedet.