7.3.2 Koitajoen alue

Koitajoen alueella vesistöjen tilaan on vaikuttanut voimakkaimmin metsätalous lannoituksineen ja ojituksineen sekä Koitajoen alajuoksulla, Kelsimänjoessa ja Ilajanjoessa myös turvetuotanto. Turvetuotanto on vähentynyt. Edellisellä hoitokaudella suunnitteilla olleet Mekrijärvensuon ja Koivu-Ruosmesuon hankkeet eivät ole toteutuneet. Iljansuon jo luvitetun tuotantoalueen avaaminen on riippuvainen uuden aktiivihiililaitoksen tarpeista. Aktiivihiililaitos voi vaikuttaa muutoinkin alueen turvetuotantohankkeisiin. Pampalon kultakaivos on ollut keskeytyksissä vuodesta 2018 lähtien. Rämepuron louhoksen toiminta Ilajanjärven valuma-alueella on päättynyt ja jälkihoitovaiheessa, muut aiemmin vireillä olleet satelliittilouhoshankkeet eivät ole käynnistyneet. Kaivostoiminnasta on aiheutunut kiintoaineen ohella mm. metallikuormitusta ja sulfaattipäästöjä purkuvesistöihin.

Koitajoen alueella on 10 hyvää huonompaan tilaan luokiteltua vesimuodostumaa, joissa ravinne- tai muu kuormitus on arvioitu merkittäväksi painetekijäksi. Lisäksi yhdeksässä hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevassa vesistössä on tunnistettu riski kuormituspaineisiin liittyen (liite 3).

Matalan Ilomantsinjärven tilaa heikentävät hajapäästöjen lisäksi yhdyskuntajätevedet. Veden laadussa on havaittavissa lievää typpipitoisuuden nousua edelliseen arviointiin verrattuna. Typpikuormituksen vähentämistarpeeksi on arvioitu 25 % (Vemala-malli, 2020).  Ilajanjoessa fosforikuorman vähennystarve on mallin mukaan 56 % ja typen 25 % (taulukko 21). Ilajanjoen yläjuoksulla keskimääräinen fosforipitoisuus on seurannan perusteella kohonnut 2000-luvun alkuun verrattuna. Sivakkojoen tilaan vaikuttavat erityisesti veden melko voimakkaat happamuuden vaihtelut, jotka todennäköisesti ovat osin seurausta valuma-alueen maa- ja kallioperän luontaisista ominaisuuksista. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämisellä olisi myönteinen vaikutus joen tilaan.

Koitajoen alaosaan (04.912) virtaa vesiä monelta eri valuma-alueelta, Koitereesta sekä Ilomantsin alueelta Koitajoen suunnasta. Fosforikuormituksesta noin 20 % tulee Koitereen alueelta. Vedet ovat humuspitoisia sekä ajoittain happamia. Kuormituksen vähentämistarpeet liittyvät erityisesti metsätalouden humus- ja kiintoainekuormitukseen ja sitä kautta muun muassa liettymishaittojen vähentämiseen. Samalla vähenee myös ravinnekuormitus.

Taulukko 21. Keskimääräinen fosforikuormitus (P kg/vuosi, 2012–2019, Vemala-kuormitusmalli, elokuu 2020), eri sektoreiden osuus fosforikokonaiskuormituksesta sekä arvioitu ihmistoiminnasta aiheutuvan fosfori- ja typpikuormituksen vähennystarve eräissä hyvää tilaa heikommissa vesistöissä Koitajoen alueella. Lask. + lh = laskeuma ja luonnonhuuhtouma. P=fosfori, N=typpi. (Lähde: VEMALA-malli, lokakuu 2020)