3.2.2 Maatalous

Maataloudessa on ollut käynnissä voimakas rakennemuutos erityisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Kehitys jatkuu edelleen tuotanto- ja tilarakenteessa. Tilojen määrä vähenee ja tilakoko kasvaa. Peltoala-perusteista tukea hakeneiden maatilojen määrä on Pohjois-Karjalassa vähentynyt Suomen EU-jäsenyyden aikana yli 50 prosenttia, maitotilojen peräti 84 %. Maatilojen keskikoko on yli kaksinkertaistunut ja on tällä hetkellä yli 42 hehtaaria. Kokonaispeltoalan odotetaan pysyvän suurin piirtein ennallaan, noin 86 000 ha:ssa. Käytössä olevan maatalousmaan osuus on noin 4 % koko Suomen maatalousmaasta. Luomuviljellyn peltoalan osuus kokonaispeltoalasta on Pohjois-Karjalassa maan korkein, lähes 30 %. Pellon käyttö voi muuttua kotieläintuotannon vähenemisen myötä. Yksikkökoon kasvaessa tiloilla on yleensä paremmat mahdollisuudet ottaa käyttöön uudempaa ja ympäristöä vähemmän kuormittavaa teknologiaa. Toisaalta tuotannon voimakas keskittyminen voi paikoin heikentää mahdollisuuksia saavuttaa alueen vesien tilatavoitteet ja olla ristiriidassa alueelle suunniteltujen vesiensuojelullisten toimenpiteiden kanssa.

Hallitusohjelman (2019, www.valtioneuvosto.fi) ja CAP-uudistuksen ilmastokestävyyttä ja hiilineutraaliutta koskevat tavoitteet ja toimet tulevat merkittävästi vaikuttamaan maataloudessa tulevina vuosina. Ilmastonmuutoksen hillinnässä tärkeässä osassa ovat päästöjen vähentäminen sekä hiilen sidonnan kasvattaminen. Erityisesti nurmilla ja turvepeltojen nurmiviljelyn kehittämisellä voidaan vaikuttaa suotuisasti maaperän hiilivarastoihin. Maa- ja metsätalouden ympäristötoimilla on kokonaisuutena tärkeä rooli maaseutualueiden ilmastotoimissa.

Maailmanlaajuinen elintarvikkeiden hintojen vaihtelu asettaa haasteita maataloudelle myös Suomessa. Sillä on vaikutuksia maataloustuotannon kehityssuuntiin myös Pohjois-Karjalassa. Tuotannon kasvattamisen ja keskittymisen vaarana on lisääntyvä ravinnekuormitus vesistöihin ja päästöihin ilmaan. Tämä asettaa uusia haasteita tuotanto- ja puhdistusteknologialle. Ilmastonmuutoksen myötä leutojen talvien toistuvat sulamisjaksot vaikeuttavat osaltaan maataloudessa tavoiteltujen kuormitusvähennysten saavuttamista. Peltojen vesitalouden hallinta ja parantaminen luonnonmukaisin menetelmin korostuu muuttuvissa sää- ja vesioloissa.