10.3.5 Turvetuotanto

Pohjois-Karjalassa on 13 ympäristöluvanvaraista turvetuotantoaluetta sekä lisäksi kaksi vuonna 2021 raukeavaa lupaa jälkihoitovaiheen päättymisen myötä (YLVA, lokakuu 2021, ks. Kohta 6.5.2 sekä 8.2.6). Lainvoimaisten ympäristölupien kokonaispinta-ala on noin 3800 hehtaaria. Tästä noin 1200 hehtaaria on tuotannon ulkopuolella, esim. kunnostamatonta tai jo kokonaan muuhun maankäyttöön siirtynyttä alaa, eli vesienkäsittelyn piirissä olevaa tuotantoalaa on noin 2600 hehtaaria (kts. luku 8.2.6., taulukko 28).  Laajimmat turvetuotantoalueet sijaitsevat Ilomantsissa ja Keski-Karjalassa. Turvetuotanto on maakunnassa viime vuosina vähentynyt ja edelleen vähenemässä. Pienehköjä uusia tuotantohankkeita on vireillä muutamia. Pohjavesialueilla turvetuotantohankkeita ei ole. Yksittäisiä tuotantolohkoja sijaitsee pohjavesialueiden välittömässä läheisyydessä ja osa näistäkin on loppumassa ja siirtymässä jälkikäyttöön.

Turvetuotannon pohjavesivaikutukset voivat liittyä pohjaveden määrän ja laadun muutoksiin. Suon kuivatus turvetuotantoon aikaansaa suoalueen pohjavedenpinnan alenemisen. Kivennäismaahan ulottuessaan ojitus voi aiheuttaa pohjaveden pinnan alenemisen tai virtaussuunnan muuttumisen myös tuotantoalueen ulkopuolella ja siten vähentää pohjaveden saatavuutta. Pohjaveden laatu voi muuttua turvetuotannon seurauksena, mikäli tuotantoalueen vesiä suotautuu pohjaveden muodostumisalueelle. Tämä voi johtaa esimerkiksi kohonneisiin rauta-, mangaani- tai humuspitoisuuksiin pohjavedessä. Turvetuotannon ympäristöhaittoja vähennetään tuotannon huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella sekä erilaisilla ympäristönsuojeluratkaisuilla, jotka määritellään ympäristöluvassa. (Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje 2015).