3.1.4 Vaikutukset veden laatuun ja ekologiaan

Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesien tilaan ovat sekä suoria että epäsuoria. Lämpötilojen ja sateiden sekä tulvien ajankohtien muutosten myötä jääpeiteaika on lyhentynyt, ja järvien lämpötilakerrostuneisuus on muuttunut vuosisyklin aikana. On kuitenkin hyvin vaikea erottaa ilmastonmuutoksen osuutta muista veden laatuun ja ekologiaan vaikuttavista tekijöistä, kuten maankäytöstä ja muusta ihmistoiminnasta. Tietoa ja ymmärrystä tarvitaan lisää. Lisäksi ilmastonmuutoksen aiheuttamien muutosten suuruudet ja suunnat todennäköisesti poikkeavat merkittävästi toisistaan erityyppisissä vesistöissä eri puolilla Suomea.

Veden lämpötilan nousun ja kasvukauden pitenemisen myötä vesistöjen perustuotanto saattaa lisääntyä, rehevöityminen voimistua ja leväkukintojen määrä kasvaa. Tämä todennäköisesti lisää hapenkulutusta järvissä. Toisaalta jääpeitekauden lyheneminen voi olla happitilanteen kannalta eduksi.

Ilmastonmuutos voimistaa valuma-alueelta tulevaa ravinnekuormitusta vesiekosysteemeihin ja sitä kautta rehevöitymisen riskiä. Valunnan kasvaessa huuhtoutumariski on lisääntynyt erityisesti talviaikana. Peltojen lumettomuus tullee lisäämään ravinteiden, fosforin ja typen, huuhtoutumista vesistöihin talvella. Turvepelloilta huuhtoutuu typpeä noin kolminkertaisesti kivennäismaihin verrattuna. Myös routa vaikuttaa ravinnehuuhtoumiin. Roudan vähentymisen myötä sen vaikutus savimaiden rakenteeseen vähenee, ja eroosio maaperästä voi talvella lisääntyä. Valunnan ja rankkasateiden kasvaminen todennäköisesti lisää ravinnekuormitusriskiä myös metsäalueilta, sillä merkittävä osa metsäalueiden ravinteista huuhtoutuu vesistöihin tulva-aikana. Roudattoman ajan valunnan kasvu lisää alttiutta eroosiolle.

Ilmastonmuutos vaikuttaa vesieliöiden levinneisyyteen ja runsauden vaihteluun sekä vesien käyttöön, kuten kalastukseen ja virkistyskäyttöön. Paikoitellen lisääntyvä rehevöityminen ja mahdolliset vieraslajit voivat aiheuttaa riskejä vesistöjen ekosysteemeille. Eteläiset, lämmintä vettä suosivat lajit leviävät pohjoiseen ja pohjoiset, kylmää vettä suosivat lajit häviävät tai joutuvat pakenemaan yhä pohjoisemmaksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa kalastoon kevätkutuisia lajeja, erityisesti ahvenkaloja suosimalla sekä ranta- ja vesikasvillisuuteen, jotka ovat sopeutuneet nykyisen kaltaiseen vedenkorkeuden vaihtelun rytmiin.

Ilmastonmuutos ja vieraslajit aiheuttavat uusia uhkia pienvesille, joiden tila on arvioitu heikoksi valtakunnallisessa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa. Pienet vesistöt, purot ja lammet ovat erityisen herkkiä lämpötilastressille.

Pintavesien tummuminen johtuu maa-alueilta peräisin olevan liuenneen orgaanisen hiilen määrän lisääntymisestä. Pitkien seurantajaksojen aineistoissa on nähtävissä orgaanisen hiilen määrän kasvua laajasti pohjoisissa vesistöissä. Ilmastonmuutoksen on havaittu keskimäärin voimistavan vesien tummumista.