6.3 Pintavesien seuranta

Laki vesien ja meren hoidosta edellyttää, että seurannalla saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva vesistöjen tilasta. Sen perusteella arvioidaan myös tilan parantamiseksi tarvittavia toimenpiteitä ja toimenpiteiden vaikuttavuutta. Vesienhoidon seurannassa yhdistetään soveltuvilta osin viranomaisten järjestämä seuranta sekä toiminnanharjoittajien ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla tekemä velvoitetarkkailu. Vuonna 2015 vesienhoidon seurantaohjelma uudistettiin vuosille 2016-2022. Ohjelmassa pyritään huomioimaan seurannassa tapahtuva kehitys ja aiemmat kokemukset vesimuodostumien tilan luokittelusta. Seurantaohjelman seuraava päivitys tehdään vuonna 2022. Pintavesien vesienhoidon seurantaohjelman periaatteet ja menetelmät on kuvattu tarkemmin Vuoksen vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen osassa 2 (www.ymparisto.fi/vesienhoito/suunnitelmat  ja www.ymparisto.fi/vesienhoitoalue/vuoksi).

Seurantaohjelma sisältää veden laadun ohella biologisten tekijöiden (kasviplankton, päällyslevät, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalasto) seurantaa, minkä perusteella vesimuodostumien ekologista tilaa arvioidaan (taulukko 5). Seuranta jakaantuu perusseurantaan ja toiminnalliseen seurantaan, joista perusseurannan tavoitteena on antaa yleiskuva vesistöjen tilasta ja kehityksestä sekä seurata pitkäaikaisia muutoksia vesien laadussa. Perusseurantaa tehdään lievästi kuormitetuilla sekä hajakuormitetuilla vesistöillä. Siihen sisältyvän kalastoseurannan toteuttaa Luonnonvarakeskus (Luke). Toiminnallista seurantaa tehdään sekä pistekuormitetuissa että hyvää huonommassa tilassa olevissa vesistöissä. Velvoitetarkkailuista on otettu mukaan sellaisia kohteita, jotka antavat paikallista päästölähdettä laajemman kuvan vesistön kokonaistilasta. Osa havaintopaikoista on mukana sekä perus- että toiminnallisessa seurannassa (kuva 3, kartassa seurantapaikat, ei sisällä kaikkia havaintoasemia).

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen seuranta painottuu perusseurantaan, koska alueella on vähän tarkkailuvelvollisia toimijoita verrattuna esim. Etelä-Suomeen. Seurantakaudella 2012–2017 velvoitetarkkailun tuottamia tuloksia on hyödynnetty noin 50 vesimuodostuman tilan arvioinnissa.

Seurantaan sisältyy Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) koordinoimia hankkeita, joissa seurataan järvien ja jokien pitkäaikaismuutoksia, maa- ja metsätalouden kuormitusta, ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaikutuksia, haitallisia aineita ja erikseen rajavesistöjä. Pohjois-Karjalassa sijaitsee myös kansainväliseen ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen (EEC/CLTRAP 1979) ja EU:n päästökattodirektiivin (NECD (EU) 2016/2284) alaiseen seurantaohjelmaan kuuluva ympäristön yhdennetyn seurannan Lieksan Hietajärven alue, jolla toteutetaan usean tutkimuslaitoksen seurantaohjelmaa. Alue kuuluu myös EU:n ICP -kansainvälisiin ohjelmiin.

Taulukko 5. Pintavesien ekologisen luokittelun laatutekijät ja lukumäärät vesimuodostumissa, joissa laatutekijää on käytetty suunnittelukaudella 2012-2017.

Vesimuodostumista seurataan laatutekijöitä joko yhden, kolmen, kuuden vuoden välein tai harvemmin. Seurantaan sisältyy biologisia, fysikaalis-kemiallisia (ml. vesiympäristöä pilaavat aineet) ja hydrologis-morfologisia laatutekijöitä. Perusseurantakohteilla vedenlaadun näytteitä otetaan 3-8 kertaa vuodessa. Vedenlaadun seurannan lisäksi pyritään mahdollisimman laajaan biologiseen seurantaan, jonka sisältö ja tiheys vaihtelevat laatutekijöittäin. Perusseurannassa biologista tietoa tuotetaan laatutekijästä riippuen yleensä kolmen-kuuden vuoden välein, toiminnallisessa seurannassa vähintään kolmen vuoden välein. Ympäristön yhdennetyn seurannan alueella, maa- ja metsätalouden seurannan kohteilla sekä joissakin merkittävissä vesimuodostumissa osaa biologisista laatutekijöistä (kasviplankton, pohjaeläimet) on seurattu vuosittain. Muiden tekijöiden (kalasto, päällyslevät, vesikasvit) seurantatiheys on ollut tätä harvempi. Tarkemmat tiedot seurantapaikoista ja seurattavista muuttujista on tallennettu ympäristöhallinnon tietojärjestelmään (HERTTA, Pintavesien tila, VESLA). Tietoihin voi tutustua ympäristöhallinnon ympäristö- ja paikkatietopalvelussa (www.syke.fi/avointieto).

Valtiontalouden sopeuttamistoimien ja 20 % säästötavoitteen seurauksena pintavesien seurantaa supistettiin vuoden 2016 alusta. Ohjelman karsinnalla pyrittiin ensisijaisesti vähentämään maastotyötä ja päällekkäisyyksiä velvoitetarkkailuohjelmien kanssa. Vuoden 2016 alusta pinta- ja pohjavesien seurannan näytteenotto- ja laboratoriopalvelut on hankittu ostopalveluina.

Pintavesien seurantaan sisältyy myös hydrologista seurantaa noin 30 valtion ja 20 muulla havaintoasemalla Pohjois-Karjalassa (mm. vedenkorkeudet, virtaamat, valunta). Suurin osa havaintoasemista on automatisoitu, joten niiden tuottamaa aineistoa voidaan hyödyntää lähes ajantasaisesti. Vedenkorkeuksien ja virtaamien seurantaverkosto jakaantuu ELY-keskuksen ja ulkopuolisten toimijoiden, kuten voimalaitosyhtiöiden ylläpitämiin havaintoasemiin. Hydrologinen seurantaverkosto on tarkistettu valtakunnallisesti vuonna 2017. Valtion ylläpitämillä vedenkorkeus- ja virtaama-asemilla toteutettava seuranta on vuodesta 2018 alkaen hankittu ostopalveluna. Hankintaa koordinoi Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. 

Tulevaisuudessa seurantaverkkoa kehitetään edelleen säilyttäen seurantaverkon luotettavuus, edustavuus ja vertailukelpoisuus. Varsinkin biologista aineistoa tarvitaan lisää, jotta tila-arvioihin on käytettävissä nykyistä laajempi aineisto. On tärkeää seurata myös erinomaisessa tai hyvässä tilassa olevien vesimuodostumien tilan mahdollisia muutoksia. Kunnostetuista kohteista on tarkoituksenmukaista seurata toimenpiteiden vaikutusta vesistöjen ekologiseen tilaan. Myös uusia ja kehitettäviä menetelmiä kuten kaukokartoitusmenetelmiä, mallintamista ja kansalaishavainnointia hyödynnetään tulevaisuudessa enemmän. Tällä hetkellä kansalaishavainnointia tehdään erityisesti sinileväseurannassa ja näkösyvyysmittauksissa. Kummassakin seurannassa on järviä, joista on kertynyt yli 20 vuoden havaintosarjoja.

Kuva 3. Pohjois-Karjalan pintavesien seurantapaikat, joiden tietoa ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelussa on hyödynnetty. Yhdellä seurantapaikalla etenkin suurissa järvissä voi olla useampi havaintoasema, jotka eivät kaikki näy kartassa. (Lähde Hertta, syyskuu 2021)