10.1.2 Luodon-Öjanjärveen laskevien vesistöjen tulvien vähentämiseen liittyvät suunnitelmat

Ähtävänjoen suuria järviä (Lappajärvi, Alajärvi ja Evijärvi) säännöstellään. Lappajärven säännöstely ja Ähtävänjoen tulvasuojelu perustuu 1954 annettuun toisen vesistötoimikunnan päätökseen, jota ryhdyttiin toteuttamaan vuonna 1960. Säännöstelylupaa on muutettu useaan otteeseen ja nykyään voimassa oleva lupa on vuodelta 1991.

Ähtävänjoen ja Purmonjoen alaosalla ja jokisuistossa on tehty tulvariskin vähentämiseksi perkauksia vuosina 1993–1997. Ähtävänjoella joudutaan joinakin talvina tekemään hyydepatotulvien torjuntaa räjäyttämällä, esimerkiksi talvella 2013–2014 räjäytyksiä tehtiin viidellä eri koskella neljän päivän ajan. Hyydepatojen torjunnan vaikutuksia joen jokihelmisimpukkakantaan on selvitetty, ja varoetäisyydet lajin esiintymispaikan ja räjäytyspaikan kannalta täyttyvät.

Vimpelinjoen tulvasuojelu ja kunnostussuunnitelman toteutus on aloitettu vuonna 2010, ja hankkeen on tarkoitus valmistua 2014–2015 talvella, jolloin tehdään perkaukset Savonjoessa ja jokisuulla. Hanke on valmistunut ja luovutettu vuonna 2018.

Kruunupyynjoen alaosan perkaus valmistui vuonna 1964 ja yläosan perkaus Sääksjärvelle asti valmistui vuonna 1967. Kruunupyynjoen kokonaissuunnittelun (Känsälä & Björkgård 2002: Helhetsplan för Kronoby å) yhteydessä on sovittu lukuisista toimenpiteistä, joilla vähennetään kesätulvien haittoja, kehitetään Djupsjön ym. järvien säännöstelyä, edistetään vesiensuojelua, vähennetään happamuushaittoja, kunnostetaan vesistöä kalataloudellisesti ja virkistyskäyttöä varten sekä edistetään kulttuurimaisemaan ja ulkoiluun liittyviä toimintoja.

Purmonjoki on perattu Överpurmosta Purmojärvelle. Perkaus tehtiin vuosina 1955–1970 ja Norijokea perattiin 1971–1978. Purmonjoen keskiosan tulvasuojeluhanke valmistui vuonna 2011. Hanke käsitti tulvasuojeluperkauksia pääuomassa ja Ruohojärven ojassa sekä siivousperkauksia tulvahaittojen lisääntymisen ehkäisemiseksi, lisäksi rakennettiin viisi pohjapatoa.

Kovjoen alaosa on perattu vuosina 1968–1976, Kovjoen keskiosan 1973–1978 ja Kovjoen päähaara on perattu 1952–1957. Alueella ei ole tiedossa uusia perkaussuunnitelmia.

Luodonjärvi muodostettiin vuonna 1961 ja Öjanjärvi vuonna 1969. Ensimmäisen lupapäätöksen mukaan järviä säännösteltiin yhdessä ja järvien vedenpinta seurasi meriveden pintaa. Säännöstelyä muutettiin 1998. Uudessa säännöstelyluvassa järvien vedenpinta on pidettävä mahdollisimman tarkasti tasolla  N₆₀ + 0,10–0,20 ja järvien veden pinta ei enää ole sidottu merivedenpinnan vaihteluihin. Alueella ei ole suunnitteilla säännöstelyn muutosta, mutta kalojen vaellusmahdollisuuksia ja veneväyliä pyritään parantamaan säännöstelykäytäntöjä muuttamalla.

Ähtävänjoen, Kruunupyynjoen, Kovjoen ja Purmonjoen vesistöalueilta ei tunnistettu tulvariskien alustavassa arvioinnissa (2018) merkittäviä tulvariskialueita. Ähtävänjoen vesistöalueelta nousi tarkasteluissa kuitenkin esille alue Åminne-Ytteresse (Pedersöre) ja Kruunupyynjoen vesistöalueelta nousi esille Kruunupyyn taajama. Alueita esitettiin muiksi tulvariskialueiksi ja alueille suositeltiin tehtäväksi tarkempia selvityksiä. Alueet eivät kuitenkaan täyttäneet merkittävän tulvariskialueen kriteereitä (620/2010, 8§). (Saarniaho & Rautio 2011).