3.5.1 Pistekuormitus

Pistekuormitus on pistemäisistä lähteistä (kuva 3.5.1a) tulevaa kuormitusta eli kuormitusta, jonka lähtöpiste voidaan selkeästi osoittaa.

Kuva 3.5.1a. Pistekuormittajat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimenpideohjelma-alueella.

Yhdyskunnat, teollisuus ja yritystoiminta

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsee monipuolista teollisuutta. Pohjanmaalla tärkeimpiä teollisuudenaloja ovat energia-, metalli- ja sähkötekninen teollisuus, puunjalostusteollisuus, kemianteollisuus ja elintarviketeollisuus. Etelä-Pohjanmaalle on keskittynyt elintarvike-, metalli- ja puutuoteteollisuutta ja Keski-Pohjanmaalle metalli-, puu- ja prosessiteollisuutta edustavaa kemianteollisuutta. Puutarhatalous on voimakkainta Teuvan, Närpiön ja Korsnäsin kuntien alueilla.

Yhdyskuntien jätevesipuhdistamoissa tulee vesistöihin ravinnepäästöjä, vaikka jäteveden puhdistusmenetelmät ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä. Puhdistamojen kautta tuleva kuormitus kuluttaa lähivesistöjen happivarastoja ja heikentää vesistöjen hygieenistä tilaa. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen kautta vesistöihin pääsee myös haitallisia aineita, kuten metalleja, orgaanisia ympäristömyrkkyjä sekä lääkeaineita. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella noin 276 600 asukasta liittynyt viemäriverkostoon.

Teollisuuden jätevedet johdetaan joko teollisuuden omiin jätevedenpuhdistamoihin tai niihin yhdyskunnanjätevedenpuhdistamoihin, joiden kanssa teollisuuslaitos on tehnyt sopimuksen jätevesien puhdistamisesta. Kuten yhdyskuntien jäteveden puhdistamoista, tulee teollisuudenkin puhdistamoista ravinteita ja haitallisia aineita. Se, mitä haitallisia aineita vesistöön päätyy, riippuu teollisuuden jätevesien sisältämistä aineista.

Teollisuuden ja yritystoiminnan pohjavesiriskit johtuvat yleisimmin pohjavedelle haitallisten kemikaalien kuljetuksesta, varastoinnista ja käytöstä. Riskejä aiheutuu etenkin huoltoasemista, sahoista ja puunkyllästämöistä, pesuloista sekä metalli- ja kemianteollisuudesta. Pohjavesialueille ei nykyisin sijoiteta enää uutta pohjaveden määrälle tai laadulle mahdollista riskiä aiheuttavaa teollisuus- tai yritystoimintaa, mutta pohjavesialueilla aiemmin toimintansa aloittaneet yritykset jatkavat toimintaansa (taulukko 3.5.1). Pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla tulee olla ympäristölupa, jossa on annettu tarvittavat määräykset pohjaveden pilaantumisriskin pienentämiseksi.

Pohjaveden pilaantumistapaukset ovat tavallisesti seurausta viemäreiden ja säiliöiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Kemikaaleja voi päästä maaperään ja pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä ovat öljyhiilivedyt, liikennepolttoaineet ja raskasmetallit.

Pohjavesialueilla on sijainnut lukuisia taimi- ja kauppapuutarhoja, mutta moni niistä on lopettanut tai toiminta on siirtynyt pohjavesialueiden ulkopuolelle. Tarhoilla varastoidaan ja käytetään lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita, joista osa saattaa huuhtoutua valuma- ja vajovesien mukana ympäristöön. Viimeisten vuosikymmenien aikana kauppapuutarhojen lukumäärä on ollut laskussa, mutta puutarhojen kasvihuoneviljelyn kokonaispinta-ala on kasvanut.

Joissakin kunnissa, kuten Kokkolassa ja Kauhavalla laajoja teollisuusalueita on keskittynyt tärkeille pohjavesialueille muodostaen siten uhan pohjaveden laadulle. Esimerkiksi Kauhavan Pöyhösenkankaan pohjavesialueella sijaitsevan Ylihärmän teollisuusalueen yritysten yhteenlaskettu kemikaalien käyttömäärä on yli 350 000 kg/vuosi (Kauhavan pohjavesialueiden suojelusuunnitelma, 2014). Länsi-Suomessa teollisuusalueilla suurimpia riskinaiheuttajia ovat yleensä pienet toiminnanharjoittajat, joiden kemikaalien varastoinnissa ja käytössä sekä jätteiden käsittelyssä voi olla puutteita. Usein pienillä toiminnanharjoittajilla on kiinteistöillään myös öljysäiliöitä, joiden kunnosta ja tarkastuksista ei välttämättä ole huolehdittu.

Taulukko 3.5.1. Teollisuus ja palvelut pohjavesialueilla Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella (teollisuuden ja palveluiden aluetta > 3 % ja > 4 ha pohjavesialueen pinta-alasta) (Corine 2018).

Turvetuotanto

Suomessa turvetuotannossa on soita noin 62 000 hehtaaria. Suurimmat tuotantoalat ovat Pohjois-Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Pääosa tuotetusta turpeesta käytetään nykyisin kasvualusta- ja kuiviketurpeena, kun taas energian tuotantoon käytetty turve on voimakkaasti vähentymässä. Kokonaisuudessaan turpeen kysyntä on laskussa.

Turvetuotantoalueilta huuhtoutuu vesistöihin ravinteita, kiintoainetta, humusta ja rautaa. Turvetuotannon kuivatuksen yhteydessä voi esiintyä myös happamuushaittoja, jos alue sijaitsee happamilla sulfaattimailla. Päästöjen suuruus vaihtelee alueen sijainnin ja käytössä olevien vesiensuojelumenetelmien mukaan. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella turvetta tuotetaan noin 800 turvetuotantoalueella (vuoden 2020 maaliskuun YLVA-tieto). Näistä luvitettuja on noin 570. Luvitettujen turvetuotantoalueiden yhteispinta-ala on noin 24 000 hehtaaria. Lisäksi alueella on alle 10 ha alueita noin 220 kpl ja näiden yhteispinta-ala on noin 1400 ha.

Turvetuotannon mahdolliset pohjavesivaikutukset liittyvät pohjaveden määrän ja laadun muutoksiin. Suon kuivatus turvetuotantoon aikaansaa suoalueen pohjavedenpinnan alenemisen. Kivennäismaahan ulottuessaan ojitus voi aiheuttaa pohjaveden pinnan alenemisen tai virtaussuunnan muuttumisen myös tuotantoalueen ulkopuolella ja siten vähentää pohjaveden saatavuutta. Pohjaveden laatu voi muuttua turvetuotannon seurauksena, mikäli tuotantoalueen vesiä suotautuu pohjaveden muodostumisalueelle. Tämä voi johtaa esimerkiksi kohonneisiin rauta-, mangaani- tai humuspitoisuuksiin pohjavedessä. Turvetuotannon ympäristöhaittoja vähennetään tuotannon huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella sekä erilaisilla ympäristönsuojeluratkaisuilla.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella turvetuotantoa ei pääsääntöisesti sijoitu pohjavesialueille. Noin kymmenen tuotantoaluetta sijaitsee kuitenkin pohjavesialueen reuna-alueilla ja useita sijoittuu jonkin matkan päähän pohjavesialueista, niiden läheisyydessä oleville suoalueille. Turvetuotantoalueilta johdetaan vesiä pohjavesialueiden halki, jolloin humuspitoisen veden imeytyminen pohjaveteen on joissain tapauksissa mahdollista.

Kaikki turvetuotanto on muuttunut luvanvaraiseksi 1.9.2020 lähtien. Uusien tuotantoalueiden ympäristöluvissa edellytetään aina parhaan käyttökelpoisen vesienkäsittelyn (BAT) käyttöä. Lupamääräyksissä on huomioitu, mikäli alue sijoittuu pohjavesialueelle tai sen läheisyyteen tai potentiaalisten happamien sulfaattimaiden alueelle.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on laadittu ohje jälkikäyttöön siirtyvän turvetuotantoalueen haltijalle. ”Ohje turvetuotannosta jälkikäyttöön siirtyvien alueiden omistajille ja haltijoille"-PDF-linkin löydät sivulta ymparisto.fi/Jälkihoito ja -käyttö

Kaatopaikat ja pilaantuneet maa-alueet

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on toiminnassa viisi jätekeskusta ja kymmenen teollisuuskaatopaikkaa. Suljettuja kaatopaikkoja, joilla on jälkitarkkailu, on 62 kpl. Sellaisia pilaantuneita maa-alueita, joilla voi olla vaikutusta pintavesiin on seitsemän kappaletta.

Maaperä voi pilaantua paikallisesti esimerkiksi onnettomuuksien, vahinkotapausten tai normaalin toiminnan ympäristöpäästöjen seurauksena. Pilaantuminen voi tapahtua kemiallisesti ympäristölle haitallisilla aineilla tai mikrobiologisesti esimerkiksi taudinaiheuttajilla. Ilmaperäinen laskeuma sen sijaan voi aikaansaada laaja-alaisempaa maaperän pilaantumista, muun muassa happamoitumista ja raskasmetallipitoisuuksien kohoamista maaperässä. Pilaantuneen maaperän käsitettä käytetään yleisesti silloin, kun tarkoitetaan selvästi rajattavissa olevaa maa-aluetta, jonka pilaantuminen on aiheutunut alueella aikaisemmin tapahtuneesta tai nykyisin harjoitettavasta toiminnasta.

Maaperän pilaantumisriski liittyy usein tiettyihin toimintoihin, kuten polttoaineen jakeluun ja varastointiin, sahoihin ja kyllästämöihin, kaatopaikkoihin, ampumaratoihin, puu- ja taimitarhoihin, romuttamoihin sekä kemiallisiin pesuloihin. Maaperä on voinut pilaantua esimerkiksi öljyillä, raskasmetalleilla, arseenilla, polyaromaattisilla hiilivedyillä, polyklooratuilla bifenyyleillä (PCB), kloorifenoleilla, dioksiineilla ja furaaneilla tai kasvinsuojeluaineilla, kuten atratsiinilla, heksatsinonilla, bromasiililla ja bentatsonilla. Kaatopaikoilta kulkeutuu kaatopaikkajätteen ja sen alapuolisen maaperän läpi imeytyneitä suotovesiä, joissa eri haitta-aineiden pitoisuudet voivat olla tavallisia jätevesiä korkeampia. Suoto- ja hulevedet voivat kohottaa esimerkiksi pohjaveden sähkönjohtokykyä, orgaanisen hiilen kokonaispitoisuutta sekä typpi- ja kloridipitoisuutta.

Pohjavesialueilla sijaitsevat pilaantuneet maa-alueet ovat ongelmallisia, sillä riski haitta-aineiden kulkeutumisesta maaperästä pohjaveteen on suuri. Monia terveydelle haitallisia yhdisteitä voi liueta maaperästä pohjaveteen jopa vuosikymmenien ajan. Esimerkiksi torjunta- tai kasvinsuojeluaineet säilyvät, muuntuvat ja kulkeutuvat pohjavedessä, vaikka niiden käyttö olisi lopetettu vuosikymmeniä sitten.

Pilaantuneita maa-alueita on kartoitettu ja kunnostettu eri hankkeilla 1980-luvulta saakka. Selvitysten mukaan Suomen pohjavesialueilla sijaitsee esimerkiksi ampumaratoja muutamia satoja, sahoja noin 20 ja vanhoja, toimintansa lopettaneita kaatopaikkoja noin 350. Pohjavesialueilla on noin 4 000 pilaantuneeksi epäiltyä maa-aluetta, joilla tulisi tehdä maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuuden selvittämiseksi tarkempia tutkimuksia.

Tiedot tutkituista, mahdollisesti pilaantuneista ja kunnostetuista maa-alueista on koottu maaperän tilan tietojärjestelmään, jossa alueet luokitellaan käytettävissä olevien tietojen ja tehtyjen toimien perusteella neljään luokkaan. Toimivat kohteet -luokkaan kuuluvat alueet, joilla käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita. Maaperän tila on näillä alueilla tarvittaessa selvitettävä toiminnan loppuessa tai muuttuessa. Alueilla, joilla on viranomaisten saamien tietojen perusteella harjoitettu toimintaa, jossa käsitellään haitallisia aineita, joita on voinut joutua myös maaperään, kuuluvat selvitystarve -luokkaan. Näillä kohteilla toiminta on jo loppunut. Arvioitavilla tai puhdistettavilla alueilla maaperään päässyt jäte tai aine on todetusti huonontanut maaperän laatua. Alueen puhdistustarve on arvioitava ja tarvittaessa alue on puhdistettava. Mikäli maaperä on tutkimusten perusteella todettu pilaantumattomaksi tai alueen maaperä on puhdistettu viranomaisten asettamien tavoitteiden mukaisesti, todetaan sen kuuluvan luokkaan ei puhdistustarvetta.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on yhteensä noin 2200 maaperän tilan tietojärjestelmään tallennettua mahdollisesti pilaantunutta maa-aluetta (kuva 3.5.1b). Selvitystarve on 751 kohteella ja 95 kohteen tila on merkitty arvioitavaksi ja mahdollisesti puhdistettavaksi. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella merkittävimmät pohjavettä vaarantavat pilaantuneet maa-alueet ovat mm. vanhoja kaatopaikkoja ja jätetäyttöalueita, toimivia ja lopetettuja polttonesteiden jakeluasemia sekä ampumaratoja.

Kuva 3.5.1b. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella pohjavesialueilla sijaitsevat Maaperän tilan tietojärjestelmässä olevat kohteet (Maaperän tilan tietojärjestelmä MATTI 6/2020).

Asutukseen liittyvät pistemäiset pilaantumisriskiä aiheuttavat kohteet

Asutukseen liittyviä pistemäisiä uhkia pohjaveden laadulle ovat öljysäiliöt ja maalämpöjärjestelmät. Pientalojen vanhoja, pääosin 1960- ja 1970-luvuilla asennettuja lämmitysöljysäiliöitä sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeillä pohjavesialueilla arviolta kymmeniätuhansia kappaleita. Maanalaiset öljysäiliöt ovat yleensä tilavuudeltaan 3000–5000 litraa. Esimerkiksi Kauhavan Alahärmän Kirkonkylän pohjavesialueelta öljysäiliöitä on kartoitettu noin 90 kappaletta ja Kokkolassa Patamäen suojelusuunnitelman päivityksen yhteydessä tehdyssä kartoituksessa saatiin tiedot kaikkiaan 41 maanalaisesta ja 64 maanpäällisestä öljysäiliöstä.

Maalämpöjärjestelmät (energiakaivot ja maapiirit) ovat yleistyneet Suomessa 1990-lopulta alkaen. Energiakaivon rakentaminen voi heikentää pohjaveden laatua, mikäli pohjavesimuodostumassa laadultaan toisistaan poikkeavat pohjavesikerrokset pääsevät sekoittumaan porauksen aikana. Käytön aikana pohjaveden laatua uhkaavat maalämpöjärjestelmän vuodot, joiden seurauksena lämmönsiirtonestettä voi päätyä pohjaveteen. Paineellisen pohjaveden alueella energiakaivon teko voi lisäksi aiheuttaa hallitsemattoman pohjaveden purkautumisen, minkä seurauksena pohjaveden pinnankorkeus voi laskea jopa satojen metrien päässä. Pohjavesialueille sijoittuvia maalämpöjärjestelmiä on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella arviolta useita kymmeniä ja ne keskittyvät taajama-alueille.