2.2.8 Rannikkovesien ja pienten vesistöjen vesimuodostumat

Vesienhoidon suunnittelua varten on osa-alueelle rajattu 52 rannikko-, 5 järvi- ja 15 jokivesimuodostumaa (liite 1).

Eteläinen Perämeri

Eteläinen Perämeri ulottuu Uudenkaarlepyyn Munsalanjoesta Pöntiönjokeen aina Himangan pohjoisrajalle saakka. Rannikon vesimuodostumat (14 kpl) kuuluvat Perämeren ulompiin ja sisäisiin rannikkovesiin. Perämeren eteläosassa voi jo selvästi nähdä meren järvimäiset piirteet. Vesi on ruskeampaa, suolapitoisuus alhainen ja suurin osa eläimistöstä ja kasvistosta koostuu makeassa vedessä elävistä lajeista. Paikoitellen alueelta puuttuu kokonaan rannikkovyöhyke. Alueen merkitys kalataloudelle, virkistyskäytölle sekä merenkululle on erittäin suuri. Alueella on laajoja suojelu- ja Natura-2000-verkostoon kuuluvia alueita. Alueelle laskee neljä suurempaa jokikokonaisuutta: Lestijoki, Perhonjoki, Luodon-Öjanjärveen laskevat joet järvien purkautumispisteiden kautta sekä Lapuanjoki. Pienten jokien osalta eteläisen Perämeren alueella kuuluu tarkasteluun Munsalanjoki ja Socklotdiket.

Merenkurkku

Merenkurkun saaristo muodostaa matalan rannikkoalueen Selkämeren ja Perämeren väliin. Alue ulottuu Maalahden kunnan etelärajalta Munsalanjoelle Uudenkaarlepyyn kaupungin eteläpuolella. Rannikon vesimuodostumat (23 kpl) kuuluvat Merenkurkun sisä- ja ulkosaaristoon. Tunnusomaista alueelle on saarien ja luotojen suuri määrä sekä matalat ja sokkeloiset sisäsaariston selkävedet. Suurin saari on Raippaluoto. Saarien määrä ja koko kasvavat jatkuvasti samalla maankohoamisen myötä. Merivesi virtaa suhteellisen voimakkaasti Merenkurkun muodostaman kynnyksen yli. Osa merivedestä, joka virtaa Selkämeren eteläpuolelta, kääntyy länteen päin matalamman kynnyksen kohdalla. Merenkurkulle on myös alue, jossa suolapitoisuus laskee voimakkaasti alueen eteläosan ja pohjoisosan välillä. Tällä on huomattava vaikutus eliölajien määrään. Mereisten lajien yksilömäärät vähenevät tai ne korvautuvat makean vesien lajeilla pohjoiseen siirryttäessä. Alueen merkitys kalataloudelle, virkistyskäytölle sekä merenkululle on erittäin suuri. Alueella on laajoja suojelu- ja Natura-2000-verkostoon kuuluvia alueita sekä Unescon maailmanperintöalue. Kyrönjoki on suurin joki, joka laskee alueelle ja sen vaikutus ulottuu laajalle merialueelle Vaasan pohjoispuolella. Alueen pienet vesistöt ovat Kimonjoki, Vöyrinjoki, Laihianjoki, Sulvanjoki, Maalahdenjoki ja Petolahdenjoki. Karperönjärvi kuuluu alueen virkistyskäytön osalta tärkeimpiin järviin. Tarkastelussa mukana oleviin järviin kuuluu Keskis träsk ja Röukas träsk.

Pohjoinen Selkämeri

Pohjoinen Selkämeri ulottuu Kristiinankaupungin etelärajalta Korsnäsin pohjoisrajalle. Rannikon vesimuodostumat (15 kpl) kuuluvat Selkämeren ulompiin ja sisäisiin rannikkovesiin. Alueen rannikkovyöhyke on kapea. Vesi on täällä suolaisempaa kuin Merenkurkussa tai Perämerellä, mikä näkyy mereisten lajien runsaampana esiintymisenä. Muun muassa rakkohauru ja sinisimpukka esiintyvät täällä. Selkämeri on myös herkempi sinileväkukinnoille kuin Merenkurkku tai Perämeri. Alueen merkitys kalataloudelle, virkistyskäytölle sekä merenkululle on erittäin suuri. Alueella on laajoja suojelu- ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita. Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Lapväärtinjoki, Tiukanjoki ja Närpiönjoki. Alueen pienet vesistöt, joilla ei ole omaa toimenpideohjelmaansa rajoittuvat Harrströmin jokeen ja Kasalanjokeen. Tarkastelussa mukana oleviin järviin kuuluu Hinjärv ja Storsjöträsket.