16.3.1 Vesien tilan parantamistavoitteet kolmannella hoitokaudella

Ähtärin-Pihlajaveden reitin suunnittelualueella luokiteltiin toisella suunnittelukaudella yhteensä 39 vesimuodostumaa, joista viidelle hyvää huonommassa tilassa oleville vesimuodostumalle hyvän ekologisen tilan tavoite asetettiin vuoteen 2021. Näistä yksikään ei saavuttanut tavoitetta vuoteen 2021 mennessä. Kahta vesimuodostumaa ei luokiteltu ollenkaan.

Toisen suunnittelukierroksen tavoin on nytkin arvioitu hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvat merkittävät paineet eli tilaa heikentävät tekijät, mutta lisäksi niiden aiheuttajat. Tältä pohjalta voidaan erottaa ne vesimuodostumat, joilla vesienhoidon tavoite todennäköisesti täyttyy ilman uusia toimenpiteitä, sekä ne, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Taulukossa 16.3.1a on esitetty merkittävien paineiden kohdistuminen Ähtärin-Pihlajaveden reitin suunnittelualueella. Yksityiskohtaiset tiedot löytyvät vesimuodostumatietojärjestelmästä, joka löytyy vaikuta vesiin -sivuston kautta (https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vaikuta_vesiin/Vesienhoito). 

Taulukko 16.3.1a. Merkittävien paineiden kohdistuminen Ähtärin-Pihlajaveden reitin suunnittelualueella luokiteltuihin vesimuodostumiin (kpl). 

Erinomaisen tilan säilyttäminen on tavoitteena kahdessa (Valkeajärvi ja Hautojärvi) ja hyvän tilan säilyttäminen 30 vesimuodostumassa (21 järveä ja 9 jokea) (tauluko 16.3.1b). Muiden kohdalla tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen.

Taulukko 16.3.1b. Tilatavoitteet pintavesimuodostumissa, joita on tarkasteltu Ähtärin ja Pihlajaveden reittien suunnittelualueella. Voimakkaasti muutetut vedet on arvioitu suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaa.

Ähtärin-Pihlajaveden reittien suunnittelualueella seuraavat joet ja järvet eivät ole hyvässä ekologisessa tilassa:

• Joet: Inhanjoki, Kolunjoki, Liesjoki, Hirvijoki ja Maso-Ryönänkoski

• Järvet: Ähtärinjärvi, Välivesi, Köminjärvi ja Martinjärvi

Lisäksi alustavasti Liesjärven, Suojärven, Valkeajärven ja Koskelankosken alueen erinomaisen tai hyvän tilan voidaan katsoa olevan riskissä huonontua.

Rehevyys, kiintoainekuormitus ja varsinkin humuskuormitus heikentävät kaikkien tarkasteltujen jokialueiden ja järvien tilaa. Lisäksi vaellusesteet ja monet muutkin rakenteelliset muutokset vaikuttavat useiden tarkasteltujen vesialueiden tilaan.

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Ähtärin- ja Pihlajaveden reiteillä seuraavaa:

• Vesistön ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien laskeminen tai pitäminen korkeintaan nykytasolla, mikäli tavoitepitoisuus on saavutettu.

• Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueen latvoilla ja vesien väriarvojen kasvu tulee pysäyttää.

• Ähtärin alapuolisten vesien kalakantojen liikkuminen tulee olla mahdollista ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita.

• Jokien taimen- ja rapukantojen elinmahdollisuuksia on parannettava.

• Ähtärinjärven, Pihlajaveden, Uurasjärven, Niemisvesi-Pemun ja Peränteen kalastoa tulee hoitaa ekologisesti ja kalataloudellisesti kestävästi.

• Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista.

• Pihlajaveden reitin Natura 2000 -alueen erikoisvaatimukset tulee huomioida.

• Kalojen elohopeapitoisuudet ylittävät laajalti ympäristönlaatunormin riskiarvion perusteella. Pitoisuuksien tarkkailua on jatkettava

Jokien tilatavoitteet

Pihlajaveden reitin joet ovat hyvässä ekologissa tilassa, lukuun ottamatta Hirvijokea, Liesjokea ja Maso-Ryöninkoski-osuutta. Näillä vesistöillä tilan parantaminen tai ylläpitäminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Jokien ja koskijaksojen uoma ja rantavyöhyke ovat tyypillisesti melko luonnontilaisia, mutta esimerkiksi koskikunnostuksiin voi silti olla tarvetta. Humuspitoisuuden kehitystä on syytä seurata. Tavoitteet: ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien pitäminen korkeintaan nykytasolla sekä jokien ja niiden rantavyöhykkeen monimuotoisuudesta huolehtiminen tai sen lisääminen. Osa joista voisi pienehköillä kuormitusta vähentävillä ja rantaluontoa säästävillä toimilla saavuttaa jopa erinomaisen tilan. Osa jokijaksoista kuuluu edustavina reittivesinä Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Näillä kohteilla on ekologisen tilan tavoitteiden lisäksi huolehdittava luontodirektiivin tavoitteiden saavuttamisesta.

Ähtärin reitille laskevien Niemisjoen, Kolunjoen ja Myllypuro-Haapajoen tilaan vaikuttavat vaihtelevasti pääasiassa maa- ja metsätalouden, sekä turvetuotannon kuormitus. Ekologinen tila muodostumissa on tyydyttävä tai hyvä. Ravinnepitoisuuksien lisäksi uhkana veden laadulle ja ekologiselle tilalle on humus ja (orgaaninen) kiintoaine. Joet eivät ole kuitenkaan kauttaaltaan huonossa tilassa ja hyvän tilan saavuttaminen ei edellytä suuria toimenpiteitä. Tavoitteet: ravinne-, kiintoaine- ja humuspitoisuuksien vähentäminen <10 %. Ekologista tilaa voidaan parantaa myös jokiuomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuutta lisäämällä ja säilyttämällä, mikä vähentää myös kiintoaineen kulkeutumista joessa.

Lyhyen Pakarinjoen tilaan vaikuttaa yläpuoliselta suurelta valuma-alueelta tuleva kuormitus. Pakarinjoki on veden laadun perusteella hyvässä tilassa. Hyvän tilan säilyttäminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Humuspitoisuuden muutoksia on syytä seurata. Tavoitteet: ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien pitäminen korkeintaan nykytasolla sekä jokien ja niiden rantavyöhykkeen monimuotoisuudesta huolehtiminen tai sen lisääminen. Joki on tärkeä virkistyskalastuskohde ja ekologisen tilan parantamiseen tähtäävät toimet tukevat myös kalataloudellisia tavoitteita.

Inhanjoessa voimalaitosten, näitä varten kaivettujen uomien ja säännöstelyn vaikutukset ovat muita paineita merkittävimpiä. Ravinnepitoisuuksiltaan joki on hyvässä tilassa ja suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on vesistörakentamisen aiheuttama elinympäristöjen määrällinen ja laadullinen heikentyminen. Jokea ei ole nimetty voimakkaasti muutetuksi, koska joen kalataloudellinen ja luonnontaloudellinen potentiaali on suuri ja tärkeä koko vesistöalueen kannalta. Tästä huolimatta vesienhoidon tavoitteet on yhteen sovitettava voimatalouden asettamien reunaehtojen kanssa. Inhanjoen padot ja säännöstely vaikuttavat heikentävästi koko ylä- ja alapuolisen Ähtärin reitin ekologiseen ja hydro-morfologiseen tilaan. Tavoitteet: ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien pitäminen korkeintaan nykytasolla, mutta ennen muuta joen rakenteellisen tilan parantaminen ja vesieliöstön vapaan liikkumisen turvaaminen.

Järvien tilatavoitteet

Ähtärinjärvi sijaitsee vedenjakajaseudulla ja siihen kohdistuva ravinnekuormitus on suhteellisen vähäistä. Järvi on luokiteltu tyydyttävään tilaan pääasiassa toistuvien ja voimakkaiden sinileväkukintojen vuoksi. Järven tilan kannalta suuri ongelma on tällä hetkellä valuma-alueen maankäytön aiheuttama humus- ja orgaanisen aineksen kuormitus. Leväkukintoja ja veden tummumista voidaankin pitää kriittisinä tekijöinä järven tilaa arvioitaessa, muut ekologiset tekijät ja vedenlaatumuuttujat ilmentävät pääosin hyvää tilaa. Järveä myös säännöstellään. Samat tekijät ja tavoitteet koskevat myös alapuolista Välivettä, Hankavettä ja Moksunjärveä. Tavoitteet: Ravinnepitoisuuden pitäminen korkeintaan nykytasolla ja ennen kaikkea humuspitoisuuden kasvun pysäyttäminen sekä elinvoimainen ja monipuolinen kalasto sekä säännöstelyn kehittäminen ekologisesti kestäväksi.

Niemisveden, Kortteisen ja Kivijärven ekologinen tila on toistaiseksi pysynyt hyvänä. Kuitenkin varsinkin järviketjun yläosassa olevat matalat Kivijärvi ja Kortteinen ovat haavoittuvassa asemassa. Suurin ongelma ja uhka on laajalta valuma-alueelta järviin tuleva humus ja orgaanisen kiintoaineen kuormitus, joka saattaa ajan mittaa mataloittaa järviä, liettää pohjia sekä muuttaa veden väriä ja sitä kautta altistaa järviä rehevöitymiskehitykselle. Tavoitteet: Ravinnepitoisuuksien pitäminen korkeintaan nykytasolla, humuspitoisuuden seuraaminen. Elinvoimainen ja monipuolinen kalasto Niemisvedessä.

Ähtärin alapuoliset Ouluvesi, Peränne ja Iso Vehkajärvi ovat hyvässä ekologisessa tilassa. Järvien tilaa parantaa ylempänä oleviin järviin tapahtuva sedimentaatio, lisäksi kuormitus on valuma-alueen kokoon nähden suhteellisen vähäistä. Suurin ongelma on humuskuormitus, joka on peräisin koko laajalta valuma-alueelta. Näissä järvissä hyvän ekologisen tilan ylläpitäminen tai parantaminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Järvien ekologista tilaa heikentää myös Inhanjoessa olevat nousuesteet, jotka rajoittavat kalaston liikkumista. Tavoitteet: Ravinnepitoisuuksien pitäminen korkeintaan nykytasolla, humuspitoisuuden kasvun pysäyttäminen sekä vesieliöstön vapaan liikkumisen turvaaminen.

Muissa Ähtärin reitin järvissä hyvä ekologinen tila on saavutettu tai se on oletettavasti lähellä sitä. Näiden järvien valuma-alue on varsin pieni ja siten myös pääasiassa maa- ja metsätalouden muodostama kuormitus varsin vähäistä. Näillä järvillä tilan säilyttäminen edellyttää, että kuormittavaa toimintaa ei lisätä ja, että pienille järvillä tärkeä rantavyöhyke hoidetaan vesien tilatavoitteet huomioiden. Tavoitteet: Ravinnepitoisuuksien pitäminen korkeintaan nykytasolla tai vähennys <10 %. Näitä järviä ovat Valkeinen, Voilampi, Jauhojärvi, Iso Haapajärvi ja Vähä Haapajärvi.

Pihlajavesi on ekologisesti ja veden laadultaan hyvässä tilassa, mutta järvessä on havaittu pitkäaikaista nuhraantumiskehitystä, muun muassa näkösyvyys on selvästi laskenut. Järven rehevöityminen on edennyt toisen hoitokauden aikana. Järveä kuormittaa yläpuolisen valuma-alueen metsätalous ja turvetuotanto, sen sijaan maatalous on vähäistä ja asutusta on vähän. Tavoitteet: Ravinnepitoisuuksien kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun, humuspitoisuuden kasvun pysäyttäminen. Pihlajavesi kuuluu Natura 2000-suojelualueverkostoon, minkä vuoksi järvellä on ekologisen tilan tavoitteiden lisäksi huolehdittava luontodirektiivin tavoitteiden saavuttamisesta. Oikein mitoitetuilla toimilla Pihlajavesi voisi saavuttaa jopa erinomaisen tilan.

Myös muut Pihlajaveden reitin järvet ovat Martinjärveä ja Köminjärveä lukuun ottamatta hyvässä ekologisessa tilassa. Molempien järvien kehitys on ollut kuitenkin suotuisaa ja sekä ravinne- että klorofyllipitoisuudet ovat laskeneet. Veden laatu on myös periaatteessa hyvää, mutta reitin muita järviä koskevat samat nuhraantumiskehitykseen liittyvät uhkatekijät kuin Pihlajavettäkin. Reitin vesiä kuormittaa yläpuolisen valuma-alueen metsätalous ja turvetuotanto, sen sijaan maatalous on vähäistä ja asutusta on vähän. Tavoitteet: Ravinnepitoisuuksien kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun, humuspitoisuuden kasvun pysäyttäminen. Osa Pihlajaveden reitin järvistä kuuluu Natura 2000-suojelualueverkostoon, minkä vuoksi järvillä on ekologisen tilan tavoitteiden lisäksi huolehdittava luontodirektiivin tavoitteiden saavuttamisesta. Oikein mitoitetuilla toimilla osa järvistä voisi saavuttaa jopa erinomaisen tilan.