9.3.1 Vesien tilan parantamistavoitteet kolmannella hoitokaudella

Toisen vesienhoidon suunnittelukierroksen tavoin on nyt myös arvioitu hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvat merkittävät paineet eli tilaa heikentävät tekijät. Lisäksi on arvioitu niiden aiheuttajat. Tältä pohjalta voidaan erottaa ne vesimuodostumat, joilla vesienhoidon tavoite todennäköisesti täyttyy ilman uusia toimenpiteitä, sekä ne, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Taulukossa 9.3.1a on esitetty merkittävien paineiden kohdistuminen Perhonjoen-Kälviänjoen suunnittelualueella. Yksityiskohtaiset tiedot löytyvät vesimuodostumatietojärjestelmästä, joka löytyy vaikuta vesiin-sivuston kautta (https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vaikuta_vesiin/Vesienhoito).

Taulukko 9.3.1a Merkittävien paineiden kohdistuminen Perhonjoen-Kälviänjoen suunnittelualueella luokiteltuihin vesimuodostumiin. Vesimuodostumat on jaettu järviin ja jokiin sekä ilmoitettu niiden yhteismäärä (kpl). (kpl).

Hyvän ekologisen tilan säilyttäminen on tavoitteena 6 vesimuodostumassa (Ullavanjoki, Penninkijoki, Pajuoja, Kivioja, Pahkajoki ja Korpijärvi) (taulukko 9.3.1b). Muiden kohdalla tavoitteena on hyvän tilan tai hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen.

Taulukko 9.3.1b Tilatavoitteet Perhon-Kälviänjoen suunnittelualueen pintavesimuodostumissa, joita on tarkasteltu toimenpideohjelmassa. Voimakkaasti muutetut vedet on arvioitu suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Perhonjoen-Kälviänjoen suunnittelualueella seuraavat joet ja järvet eivät ole hyvässä ekologisessa tai parhaassa saavutettavissa olevassa tilassa:

• Joet: Köyhäjoki, Perhonjoen ala-, keski- ja yläosat, Halsuanjoki, Köyhäjoki, Tastulanoja, Korpilahdenoja, Patananjoen yläosa, Myllyoja, Kainobäcken, Såkabäcken, Hömossadiket, Kälviänjoki ja Vähäjoki.

• Järvet: Patananjärvi, Haapajärvi, Jängänjärvi, Emmes-Storträsket, Halsuanjärvi ja Ullavanjärvi

• Tekojärvet ja voimakkaasti muutetut vesistöt: Venetjoki, Patanajoen alaosa, Patanan tekojärven täyttökanava, Perhonjoen keskiosan järviryhmä, Vissaveden tekojärvi, Patanan tekojärvi ja Venetjoen tekojärvi.

Rehevyys ja kiintoainekuormitus heikentävät lähes kaikkien tarkasteltujen jokialueiden ja järvien tilaa. Maaperän happamuus heikentää Perhonjoen alaosan, siihen laskevien pienten jokien sekä Kälviänjoen ja Korpilahdenojan tilaa. Lisäksi säännöstely, perkaukset, rantavyöhykkeen muokkaus, vaellusesteet ja monet muutkin rakenteelliset seikat vaikuttavat useiden vesimuodostumien tilaan. Jokien yläosilla turvetuotanto on merkittävä kuormittaja ja alueen tunnusomainen kuormittaja on myös turkistalous. Kokkolan ympäristössä on edelleen nahkateollisuutta, ja vaikka laitosten määrä ja kuormitus on vähentynyt merkittävästi menneistä vuosikymmenistä, löytyy jokien suistojen sedimenteistä edelleen korkeahkoja kromipitoisuuksia. 

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Perhonjoen-Kälviänjoen toimenpidealueella seuraavaa:

• Vesistön ravinne- ja kiintoainepitoisuus tulee saada selkeästi alemmaksi.

• Perhonjoen alajuoksun ja muiden happamuudesta kärsivien jokien happamuuspiikkejä tulee lieventää ja samalla pienentää vesistön korkeita metallipitoisuuksia niin, että kalakuolemia ei enää esiinny ja, että kalasto saadaan palautumaan niihin vesistönosiin, joissa se on happamuuden vuoksi hävinnyt tai taantunut.

• Vaelluskalojen (siian, meritaimenen, ja nahkiaisen) liikkuminen tulee olla mahdollista vähintään Perhonjoen pääuomassa ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita.

• Perhonjoen vaelluskala- ja nahkiaiskantojen sekä keskiosan sekä vesistön latvaosien jokien taimen- ja rapukantojen elinmahdollisuuksia on parannettava.

• Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista.

• Jokiekosysteemin toimivuutta ja monimuotoisuutta ml. rantavyöhyke tulee turvata ja parantaa etenkin keskisuurten ja pienten jokien tilan parantamisessa

• Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueen latvoilla

• Tekojärvien ja niiden vaikutuspiirissä olevien jokien kalojen elohopeapitoisuuksia tulee saada pienemmäksi. Pitoisuuksien tarkkailua on jatkettava.

Jokien tilatavoitteet

Muutamassa alueen joessa hyvä tila on jo saavutettu, vaikka se saattaakin olla uhattuna. Näillä vesistöillä tilan parantaminen tai ylläpitäminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Näissä joissa uoma ja rantavyöhyke ovat tyypillisesti melko luonnontilaisia, mutta ravinne- ja kiintoainepitoisuudet voivat olla kohonneita. Joet ovat saattaneet kuitenkin kärsiä esimerkiksi valuma-alueen ojitusten aiheuttamisesta hiekoittumisesta ja humuskuormituksesta, minkä vuoksi kunnostuksille saattaa olla tarvetta. Ullavanjoen tila on muita jokia heikompi, jokeen kohdistuva kuormitus on suurempaa ja ravinnepitoisuudet ovat kohonneet. Tavoitteet: Jokien ja niiden rantavyöhykkeen monimuotoisuudesta huolehtiminen tai sen lisääminen, ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lasku 0–20 %. Osa joista voisi pienehköillä kuormitusta vähentävillä ja rantaluontoa säästävillä toimilla saavuttaa jopa erinomaisen tilan. Näihin vesistöihin kuuluvat Penninkijoki, Pahkajoki, Kivioja, Pajuoja ja Ullavanjoki.

Osa pienistä ja keskisuurista joista on maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja osittain myös esimerkiksi taajamien jätevesien siinä määrin kuormittamia, että hyvää tilaa ei ole saavutettu. Joissa voi olla myös huomattavia rakenteellisia muutoksia, kuten perkauksia ja patoja. Jokien tilana parantaminen edellyttää useimmiten selkeää ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä ja toisaalta rakenteellisia parannuksia, kuten nousuesteiden poistoa sekä uoman ja rantavyöhykkeen monimuotoisuuden lisäämistä. Tavoitteet: Ravinne-, kiintoaine- ja humuspitoisuuksien vähentäminen 20–60 %. Ekologista tilaa voidaan parantaa myös jokiuomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuutta lisäämällä ja säilyttämällä, mikä vähentää myös kiintoaineen kulkeutumista joessa. Köyhäjoella lisäksi pitemmän jakson pH-minimin tulisi olla yli 5,5. Näihin vesistöihin kuuluvat Perhonjoen keski- ja yläosa, Köyhäjoki, Halsuanjoki, Myllyoja ja Patananjoen yläosa.

Alunamaa-alueella virtaavien jokien keskeinen ongelma on happamuus. Näiden jokien tila on yleensä vain välttävä. Happamuuden suhteen kehityksessä on ollut suotuisia merkkejä viime vuosina, mutta kyse voi olla suotuisasta jaksosta, sillä perusongelma ei ole hävinnyt. Tämän alueen joilla tilan parantaminen edellyttää ensisijaisesti happamuuden vähentämistä sekä toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä ja elinympäristöjen kunnostuksia. Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia. Tavoitteet: Pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5; fosforipitoisuuksien lasku 20–50 % sekä uomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuuden lisääminen. Näihin vesistöihin kuuluvat Kälviänjoki, Vähäjoki, Kainobäcken, Hömossadiket, Såkabäcken ja Korpilahdenoja.

Perhonjoen alaosan ekologisen tilan keskeiset ongelmat ovat hydrologiset ja morfologiset muutokset, kuten pengerrykset, allastaminen ja lyhytaikaissäännöstely. Lisäksi joen ravinnepitoisuudet ilmentävät rehevyyttä ja ajoittain esiintyy happamuushaittoja. Tavoitteet: Tulvasuojelun, voimatalouden ja vesienhoidon tavoitteiden yhteensovittaminen ja luontoarvojen huomioiminen vesien ekologista tilaa parantavalla tavalla mm. säännöstelyn vaikutuksia lieventämällä, pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5, fosforipitoisuuksien vähentäminen 30 %, mikä tukee myös kiintoainekuormituksen vähentämistä.

Järvien tilatavoitteet

Ullavanjärven ja Halsuanjärven suurin ongelma on rehevöityminen ja sen aiheuttamat seuraukset, kuten kalaston muutokset. Molempien järvien tilan heikkeneminen vaikuttaa pysähtyneen ja Ullavanjärven jopa parantuneen. Kummatkin järvet ovat hyvin humuspitoisia ja veden tumma väri vaimentaa ravinnekuormituksen vaikutuksia esimerkiksi leväntuotantoon. Kumpikaan järvi ei ole kaukana hyvästä tilasta, vaikka hyvän tilan alaraja onkin järvien luonnontilasta varsin kaukana. Keskeisessä asemassa kuormituksen vähentämisessä on varsinkin Ullavanjärvellä lähivaluma-alue. Myös sisäisen kuormituksen merkitys lienee nykyisin merkittävä. Tavoitteet: Ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien lasku n. 10 % sekä elinvoimainen ja monipuolinen kalasto.

Korpijärvi on ainut hyvässä tilassa oleva järvi alueella. Järven valuma-alue on varsin pieni ja osin varsin luonnontilainen. Korpijärven hyvän ekologisen tilan ylläpitäminen tai parantaminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Tavoitteet: Tilaa heikentävien toimien välttäminen rannoilla ja valuma-alueella.

Osa alueen järvistä on siinä määrin rehevöityneitä tai kiintoaine- ja humuskuormituksen muuttamia, että ne eivät saavuta hyvää tilaa. Näihin kohdistuu voimakkuudeltaan vaihtelevaa maa- ja metsätalouden ravinnekuormitusta ja monet ovat kärsineet aiemmin soiden ojitusten ja turvetuotannon kiintoaine- ja humuskuormituksesta. Jo luonnostaan matalien järvien mataloituminen on kärjistänyt happitilannetta entisestään. Muutama järvi on umpeen kasvamassa usein sekä luontaisista tai historiallisista syistä (järvenlaskut), mutta ravinne- ja kiintoainekuormitus on nopeuttanut kehitystä selvästi. Tavoitteet: Ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien lasku 0–20 % sekä humuspitoisuuden kasvun pysäyttäminen. Monitavoitteiset kunnostukset umpeenkasvavilla järvillä. Näitä järviä ovat Jängänjärvi, Patananjärvi, Haapajärvi ja Emmes-Storträsket.

Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesistöjen tilatavoitteet

Kaikkien tekojärvien ja Perhonjoen keskiosan järviryhmän ongelmat liittyvät niiden käyttöön ja toisaalta syntyhistoriaan. Tilaa heikentävänä tekijöinä on suuri talviaikainen pinnanlasku, joka kuluttaa rantoja ja heikentää välillisesti happitilannetta. Lisäksi tekojärville tyypillisesti ongelmana ovat petokalojen kohonneet elohopeapitoisuudet. Perhonjoen keskiosan järviryhmässä myös ravinne- ja klorofyllipitoisuudet ovat selvästi kohonneet, koska järveen kohdistuu koko yläpuolisen Perhonjoen valuma-alueen kuormitus. Sen sijana varsinkin Venetjoen tekojärven ravinnekuormitus ja sitä kautta myös ravinnepitoisuudet ovat varsin alhaisella tasolla. Kaikki tekojärvet ovat kuitenkin hyvin tummavetisiä, minkä vuoksi orgaanista kuormitusta tulee vähentää. Tekojärville ovat syntyhistoriansa johdosta tyypillisiä kohonneet kalojen elohopeapitoisuudet. Kaikissa tekojärvissä ja järviryhmässä pitoisuudet ylittävät ympäristölaatunormit joko mittausten tai asiantuntija-arvion perusteella. Tavoitteet: Säännöstelykäytäntöjen ja tulvasuojelun yhteensovittaminen ekologisen tilan tarpeet huomioiden, kalaston liikkuvuuden ja elinvoimaisuuden turvaaminen järviryhmä, kalakantojen hoito tekojärvet sekä kalojen elohopeapitoisuuksien laskeminen.

Voimakkaasti muutetuissa joissa vesistörakentamisen ja säännöstelyn vaikutukset ovat muita paineita keskeisimpiä. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämisen on näissäkin joissa tärkeää, mutta suurin ekologiseen tilaan vaikuttava tekijä on vesistörakentamisen aiheuttama elinympäristöjen määrällinen ja laadullinen heikentyminen. Näissä jokimuodostumissa hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen edellyttää vesienhoidon tavoitteiden yhteensovittamista voimatalouden ja tulvasuojelun asettamien reunaehtojen kanssa. Tavoitteet: Ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien 0–30 % vähentäminen, jokiuoman ja rantavyöhykkeen monimuotoisuuden lisääminen ja vesieliöstön liikkuvuuden järjestäminen ja vesienhoidon tavoitteiden yhdistäminen tulvasuojelun tavoitteisiin. Näitä jokia ovat Venetjoki, Patananjoen alaosa ja Patanan tekojärven täyttökanava.