11.1 Johdanto

Lapuanjoki – elinvoimainen pohjalaisjoki

Vesistöalueena Lapuanjoen vesistöalue on läntisen Suomen kolmanneksi suurin, pinta-alaltaan 4 122 km². Sen järvisyysprosentti on 2,92 (Ekholm 1993). Vesienhoidon suunnittelua varten on Lapuanjoen vesistöalueelta rajattu pintavesimuodostumiksi 24 jokimuodostumaa ja 25 järvimuodostumaa. Vesien luokittelua ja ominaisuuspiirteiden arviointia varten pintavesimuodostumat on edelleen tyypitelty mm. järven pinta-alan/ joen valuma-alueen pinta-alan sekä valuma-alueen ominaisuuksien perusteella.

Miten Lapuanjoki voi?

Lapuanjoen pääuoma, Nurmonjoki, Kauhavanjoki sekä monet pienemmät joet virtaavat maatalousvaltaisten alueiden halki, minkä vuoksi maatalouden kuormituksen vaikutukset korostuvat. Vesistöalueen latvaosissa korostuvat turvetuotannon ja metsätalouden vaikutukset. Ojitettujen soiden osuus valuma-alueista on suuri. Alajuoksun ja siihen laskevien sivujokien, kuten Kauhavanjoen, suurin ongelma on kuitenkin happamuus. Suurin osa alajuoksun pelloista sijaitsee tehokkaasti kuivatuilla happamilla sulfaattimailla. Jokivedet ovat väriltään pääosin ruskeahkoja. Veden väriltään tummimpia ovat Kauhavanjoen vedet. Muutamien pienten latvajokien vesi on suhteellisen kirkasta. Lapuanjoen vesistö on myös usean kunnallisen jätevesipuhdistamon purkuvesistö. Alueella on myös turkistarhoja. Lapuanjoen vesistöalue on lisäksi voimakkaasti rakennettua. Melko suurta osaa toimenpidealueen joista on padottu, perattu, pengerretty ja suoristettu muun muassa maankuivatuksen, tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin, mikä on heikentänyt niiden ekologista tilaa. Lapuanjoessa, Nurmonjoessa ja Kauhavanjoessa on voimalaitoksia. Lapuanjoen alaosa ja Nurmonjoki onkin nimetty voimakkaasti muutetuiksi. Säännöstelyn vaikutukset näkyvät Nurmonjoen latvajärvissä, Hirvijärven ja Varpulan tekojärvissä, sekä niiden alapuolisessa Nurmonjoessa. Tekojärvissä korkeat elohopeapitoisuudet ovat aikaisemmin rajoittaneet kalojen käyttökelpoisuutta ravinnoksi.

Varsin arvokasta ja kohtuullisen hyvin säilynyttä virtavesiluontoa löytyy eniten Lapuanjoen latvoilta. Myös osa melko kuormitetuistakin joista on uomaltaan melko luonnontilaisia, mikä parantaa selvästi niiden ekologista tilaa, jopa silloin kun kuormitus on suhteellisen voimakasta. Keskisuurissa ja varsinkin pienissä joissa uomien ja rantavyöhykkeen tila onkin usein ravinnekuormitusta merkittävämpi tekijä ekologiselle tilalle.

Miten hyvä tila voidaan saavuttaa?

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Lapuanjoen valuma-alueella vesistöjen ravinne- ja kiintoainepitoisuuden alentamista ja happamuudesta kärsivien jokien happamuuspiikkien lieventymistä ja samalla vesistöjen korkeiden metallipitoisuuksien pienenemistä niin, että kalakuolemia ei esiinny ja, että kalasto saadaan palautumaan niihin vesistönosiin, joissa se on happamuuden vuoksi hävinnyt tai taantunut. Vaelluskalojen (siian, meritaimenen) ja nahkiaisen liikkuminen tulee olla mahdollista vähintään Lapuanjoen pääuomassa ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita. Lapuanjoen keskiosan ja vesistön latvaosien jokien taimen- ja rapukantojen elinmahdollisuuksia on parannettava. Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista. Kuortaneenjärven ja Kuorasjärven kalastoa tulee hoitaa ekologisesti ja kalataloudellisesti kestävästi.

Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueen latvoilla. Kalojen elohopeapitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormin kaukokulkeuman ja valuma-alueen ominaisuuksien perusteella tehdyn riskiarvon perusteella useissa Lapuanjoen vesimuodostumissa. Pitoisuuksien tarkkailua on jatkettava.

Miten toimenpiteet vaikuttavat?

Lapuanjoen vesistöalueella on saavutettu tai ylläpidetty hyvä ekologinen tila Kätkänjoella, Pahajoella, Lakajoella, Hakojoella ja Salonjoella sekä Ponnenjärvellä, Alavudenjärvellä, Kuorasjärvellä, Kauhajärvellä, Kuotesjärvellä, Iso Soukkajärvellä, Menkijärvellä, Vetämäjärvellä, Akkojärvellä ja Iso Liesjärvellä. Tiisijärven ja Iso Vehkajärven tila on arvioitu erinomaiseksi. Ensimmäisellä hoitokaudella hyvä tila arvioitiin saavutettavan lisätoimenpiteiden avulla vuoteen 2015 mennessä myös Ekoluomassa, Haapaluomassa ja Kuivasjärvellä. Näiden muodostumien osalta tilatavoitetta ei saavutettu vuoteen 2021 mennessä. Ehdotetuilla toimenpiteillä hoitokaudelle 2022–2027 saadaan Lapuanjoen vesistöjen ekologista tilaa parannettua. Jatkoaikaa vuoteen 2027 asti tarvitaan 14 vesimuodostumassa, jotka ovat: Kauhavanjoen yläosa, Hirvijoki (Lapuanjoki), Allasjoki, Lapuanjoen alaosa, Ekoluoma, Haapaluoma, Kuivasjoki, Saarijärvi, Edesjärvenpuro, Hirvijärven tekojärvi, Iso Allasjärvi, Varpulan tekojärvi, Mulkkujärvi ja Kuivasjärvi. Jatkoaikaa vuoden 2027 jälkeen tarvitaan Lapuanjoen alimmalle osalle luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden vuoksi, happamuusongelmista johtuen Haapojanluomalle ja Nurmonjoelle luonnonolosuhteiden ylivoimaisuuden vuoksi. Myös Kauhavanjoen alaosalle, Hirvijoelle (Lapuanjoelle), Allasjoelle, Lapuanjoen alaosalle, Ekoluomalle, Haapaluomalle, Kuivasjoelle, Edesjärven purolle sekä Hirvijärven tekojärvelle, Iso Allasjärvelle, Varpulan tekojärvelle, Mulkkujärvelle ja Kuivasjärvelle tarvitaan jatkoaikaa vuoden 2027 loppuun, että hyvä ekologinen tila voitaisiin saavuttaa.