9.1 Johdanto
Perhonjoki – Perämeren eteläisin nahkiaisjoki
Perhonjoki on Keski-Pohjanmaan alueen suurin vesistöalue. Valuma-alueen pinta-ala on 2524 km² ja sen järvisyysprosentti on tekojärvet huomioiden 3,4 % (Ekholm 1993). Kälviänjoen valuma-alueen pinta-ala on 433 km2 ja Korpilahdenojan pinta-ala on 82 km2.
Vesienhoidon suunnittelua varten on Perhonjoen, Kälviänjoen ja Korpilahdenojan vesistöalueilta rajattu pintavesimuodostumiksi 22 jokimuodostumaa ja 11 järvimuodostumaa. Vesien luokittelua ja ominaisuuspiirteiden arviointia varten pintavesimuodostumat on edelleen tyypitelty mm. järven pinta-alan/ joen valuma-alueen pinta-alan sekä valuma-alueen ominaisuuksien perusteella.
Miten Perhonjoki voi?
Perhonjoen pääuoma ja Kälviänjoki sekä monet alueen pienemmät joet virtaavat maatalousvaltaisten alueiden halki, minkä vuoksi maatalouden kuormituksen vaikutukset korostuvat. Vesistöalueiden latvaosissa korostuvat turvetuotannon ja metsätalouden vaikutukset. Ojitettujen soiden osuus valuma-alueista on suuri. Kälviänjoen, Korpilahdenojan ja Perhonjoen alajuoksun ja siihen laskevien sivujokien, kuten Såkabäckenin ja Hömossadiketin suurin ongelma on kuitenkin happamuus ja happamuuteen liittyvä metallikuormitus. Suuri osa alajuoksun pelloista sijaitsee tehokkaasti kuivatuilla happamilla sulfaattimailla. Happamuutta muodostuu ajoittain myös metsäisiltä alueilta ja turvetuotantoalueilta. Jokivedet ovat väriltään pääosin ruskeahkoja. Tummaan veden väriin vaikuttaa korkea orgaanisen aineksen määrä ja korkea rautapitoisuus.
Perhonjoen vesistö on myös usean kunnallisen jätevesipuhdistamon purkuvesistö. Turkiseläintuotanto on suunnittelualueella keskittynyt Kaustisen ympäristöön ja rannikolle. Perhonjoen vesistöä on lisäksi voimakkaasti rakennettu ruoppaamalla, pengertämällä ja mm. patoamalla maankuivatuksen, tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin, mikä on heikentänyt vesistön ekologista tilaa. Kälviänjoella vesistön rakentaminen on liittynyt tulvasuojelun ja maankuivatuksen tarpeisiin.
Perhonjoen pääuomassa on kaksi voimalaitosta, Alavetelissä sijaitseva Kaitforsin voimalaitos, joka harjoittaa lyhytaikaissäännöstelyä sekä Kaustisella sijaitseva Pirttikosken voimalaitos. Kaitforsin voimalaitoksen yhteyteen on rakennettu kalatie ja Pirttikosken voimalaitoksen kalatien rakentamisen asia on lupakäsittelyssä. Patananjoen vesistössä on kaksi voimalaitosta, ja joki on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi, kuten myös Venetjoki. Vesistöalueella on kolme, 1960-luvulla rakennettua tekojärveä. Patanan, Venetjoen ja Vissaveden tekojärvet on rakennettu vesistön tulvasuojelun tarpeisiin. Korkeat elohopeapitoisuudet ovat aikaisemmin rajoittaneet tekojärvien kalojen käyttökelpoisuutta ravinnoksi. Viime vuosina tekojärvien merkitys alueellisina virkistyskohteina on lisääntynyt.
Varsin arvokasta ja kohtuullisen hyvin säilynyttä vesiluontoa löytyy eniten Perhonjoen latvoilta. Penninkijoki, Pajuoja ja Korpijärvi ovat esimerkkejä vähän muuttuneista vesistöistä, vaikka niidenkin valuma-alueilla on maankäyttö ollut alueittain tehokasta. Myös osa melko kuormitetuistakin joista, kuten Ullavanjoki on uomaltaan melko luonnontilaisia, mikä parantaa niiden ekologista tilaa. Keskisuurissa ja varsinkin pienissä joissa uomien ja rantavyöhykkeen tila on usein ravinnekuormitusta merkittävämpi tekijä ekologiselle tilalle.
Miten hyvä tila voidaan saavuttaa?
Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää Perhonjoen-Kälviänjoen toimenpidealueella vesistöjen ravinne- ja kiintoainepitoisuuden alentamista, happamuudesta kärsivien jokien happamuuspiikkien lieventymistä ja samalla vesistöjen korkeiden metallipitoisuuksien pienenemistä niin, että kalakuolemia ei esiinny ja, että kalasto saadaan palautumaan niihin vesistönosiin, joissa se on happamuuden vuoksi hävinnyt tai taantunut. Vaelluskalojen (siian, meritaimenen ja nahkiaisen) liikkuminen tulee olla mahdollista Perhonjoen pääuomassa ja Halsuanjoessa, ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Vesistöjen rapukantojen elinmahdollisuuksia tulee myös parantaa. Luonnontilaisten tai sen kaltaisten uomien ja niiden rantavyöhykkeiden säästämistä ja niiden tilan parantamista siellä, missä se on mahdollista, tulee edistää. Jokiekosysteemin toimivuuden ja monimuotoisuuden ml. rantavyöhyke turvaaminen ja parantaminen on vesienhoidon tavoitteiden kannalta tärkeää. Säännöstelyn kehittämisessä tulee riittävästi ottaa huomioon myös luonnontalouden ja virkistyskäytön tarpeet. Voimakkaasti muutetuissa vesissä tavoitteeseen vaikuttaa kuitenkin vesistön alkuperäinen käyttö.
Orgaanisen kiintoaine- ja muun humuskuormituksen vähentäminen etenkin valuma-alueen latvoilla on tarpeen. Kalojen elohopeapitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormin kaukokulkeuman ja valuma-alueen ominaisuuksien perusteella tehdyn riskiarvon perusteella useissa alueen vesimuodostumissa. Pitoisuuksien tarkkailua on jatkettava
Hyvän tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää Perhonjoen-Kälviänjoen suunnittelualueella sekä vesienhoidon perustoimenpiteitä että monipuolisia täydentäviä toimenpiteitä. Perustoimenpiteillä tarkoitetaan toimintaa, joka perustuu nykyiseen lainsäädäntöön tai pysyväisluonteisiin sopimus- ja rahoitusjärjestelmiin.
Miten toimenpiteet vaikuttavat?
Perhonjoen-Kälviänjoen toimenpidealueella hyvä tila on saavutettu Ullavanjoella, Korpijärvellä, Penninkijoella, Pajuojalla, Kiviojalla ja Pahkajoella.
Perhonjoen-Kälviänjoen suunnittelualueen pintavesien arvioidaan pääsääntöisesti saavuttavan hyvän tilan vuoden 2027 loppuun mennessä, jos nykyinen suotuisa kehitys jatkuu. Poikkeuksena ovat rannikon pienet joet, Kälviänjoki, Vähäjoki, Korpilahdenoja ja Perhonjokeen laskevat Såkabäcken, Hömossadiket ja Kainobäcken sekä Patanan järvestä laskeva Myllyoja, joiden tavoitetila saavutetaan vasta vuoden 2027 jälkeen. Riskinä on, että vesistöjen orgaanisen kiintoaineen-, humus- ja happamuuskuormitus kasvaa ilmastomuutoksen vaikutuksien myötä. Hyvän tilan on arvioitu olevan uhattuna Ullavanjoella ilman riittäviä vesienhoidon toimenpiteitä.
Ehdotettujen toimenpiteiden toteuttaminen parantaa alueen asukkaiden viihtyvyyttä ja vesistön virkistyskäyttö- ja kalastusmahdollisuuksia. Vesien tilan paraneminen lisää sekä veden käyttöhyötyä, että käytöstä riippumatonta vesiluonnosta koituvaa ekosysteemihyötyä. Käytöstä syntyvää hyötyä tulee ammattikalastukselle, matkailulle ja rantakiinteistöjen arvonnousulle. Lisäksi tulee hyötyä virkistyskäytölle, vesiympäristön monimuotoisuudelle, asumisviihtyvyydelle ja vesiturvallisuudelle.
Toimenpiteet parantavat myös vaarantuneiden ja uhanlaisten lajien sekä kantojen elinolosuhteita sekä lisäävät luonnon monimuotoisuutta.
