3.5.2. Hajakuormitus

Hajakuormitukseksi lasketaan se kuormitus, jonka päästölähdettä ei voida määrittää tarkasti yhteen pisteeseen. Tällaista on esimerkiksi maataloudesta, metsätaloudesta, taajamien hulevesistä ja haja-asutuksesta peräisin oleva kuormitus. Veden kyky irrottaa maahiukkasia maaperästä ilmenee kaikkialla, missä vesi pääsee kosketukseen paljaan maan kanssa. Eroosio on merkittävä ongelma viettävillä pelloilla, metsätaloudessa ja vesistörakentamisessa. Eroosion irrottamiin maahiukkasiin on sitoutunut sekä ravinteita, metalleja että orgaanista ainetta. Eroosion voimakkuuden mittana voidaan pitää veden kiintoainepitoisuutta. Kiintoaineen kulkeuma on suuren pintavalunnan vuoksi huomattavasti suurempi sulan maan aikana kasvittomilla alueilla kuin maan ollessa roudassa.

Asutus ja maankäyttö

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella asui vuonna 2018 noin 438 900 henkilöä (Elinympäristön tietopalvelu Liiteri, tietolähde tilastokeskus). Eniten asukkaita oli Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vuonna 2018 oli noin 142 850 asuinrakennusta ja kesämökkejä noin 39 400 (Lähde: Rakennukset ja kesämökit, Tilastokeskus). Haja-asutuksen osuus alueen väestöstä vuonna 2018 oli noin 21 % (Lähde: Rakennukset ja kesämökit, Tilastokeskus).

Asutuksen vaikutukset vesiin liittyvät maaperän luonnontilan muuttamiseen. Rakentaminen vaikuttaa pohjaveden laatuun ja määrään pohjavettä suojaavaa maaperää ohennettaessa. Maanpinnan päällystäminen vähentää pohjaveden muodostumista ohjaamalla imeytyviä vesiä hulevedeksi. Pohjaveden virtauksia ohjaavien kalliokynnysten louhiminen voi myös vaikuttaa samalla tavoin. Rakentamisen monimuotoisuuden vuoksi ei ole voitu osoittaa aineita, jotka ilmentäisivät yksinomaan rakentamisen vaikutuksia vesissä. Rakentamisen aiheuttama pohjavedenpinnan aleneminen voidaan kuitenkin osoittaa pohjaveden pinnankorkeuksia mittaamalla.

Hulevesillä tarkoitetaan maan pinnalta, rakennuksen katolta, tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavia sade- tai sulamisvesiä. Hulevesiä syntyy erityisesti taajama-alueilla, joilla maankäyttö on tiivistä ja maaperää, johon sade- ja sulamisvedet voisivat imeytyä, on vähän. Hulevesien hallinta tulee ottaa huomioon jo maankäytön suunnittelussa, jotta saadaan paras mahdollinen tulos. Hulevesien hallinnassa pyritään vähentämään hulevesien muodostumista ja niiden laadun heikkenemistä. Hulevesien hallinnassa voidaan pyrkiä viivyttämään hulevesiä niiden muodostumisalueella imeyttämällä ne maaperään. Myös haitta-aineiden määrää voidaan pyrkiä vähentämään jo muodostumisalueella tapahtuvalla suodattamisella ja laskeuttamisella. Myös kasvillisuuteen sitoutuu haitta-aineita. Vasta tämän jälkeen jäljelle jäävät vedet tulee johtaa pois alueelta.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella asutus on pääosin väljää ja tasaisesti levittäytynyttä. Asutusta on kuitenkin keskittynyt monelle pohjavesialueelle ja esimerkiksi Kokkolan ja Vaasan kaupungit sijaitsevat osittain pohjavesialueilla. Myös monia muita taajamia sijaitsee pohjavesialueilla, kuten Halsua, Kauhavan Alahärmä ja Ylihärmä, Kurikan Jurva, Kaustinen, Lestijärvi, Soini ja Veteli. Suuria asutuskeskittymiä on muun muassa Vanhan Vaasan, Ilmajoen Koskenkorvan ja Kauhavan Kirkonkylän pohjavesialueilla, joilla asuttua aluetta on noin 40 prosenttia pohjavesialueen pinta-alasta. Suurella osalla pohjavesialueista asutusta on kuitenkin vain hyvin vähän tai ei lainkaan. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vuosina 2012–2019 haja- ja loma-asutuksen keskimääräinen fosforikuormitus pintavesiin oli 45 t/v ja keskimääräinen typpikuormitus oli 384 t/v.

Jätevesien pääsy pohjaveteen ja sitä kautta vesistöihin on yleisin asutuksen aikaansaama likaantumisriski. Pohjaveden laatua voivat heikentää kiinteistöjen jätevesikaivot ja -imeyttämöt. Jätevesivuodon seurauksena pohjaveteen kulkeutuneet taudinaiheuttajamikrobit saattavat säilyä pohjavedessä jopa kuukausia. Riskin aiheuttavat myös huonokuntoiset viemäriverkostot tai viemäröinnin puuttuminen kokonaan. Taajamien ulkopuolella ei yleensä ole viemäriverkostoa, vaan jätevedet käsitellään kiinteistökohtaisesti tai muutaman kiinteistön yhteisessä jätevesijärjestelmässä. Pohjavesialueilla ja vesistöjen ranta-alueilla jätevesien käsittelyjärjestelmien piti täyttää ympäristönsuojelulain vaatimukset 31.10.2019 eikä muita kuin vähäisiä jätevesiä saa enää johtaa käsittelemättömänä maahan tai käsitellä vain saostuskaivoilla. Haja-asutuksen jätevesien pohjavedelle aiheuttama riski on siten pienentynyt, joskin osalla kiinteistöistä toimenpiteet ovat vielä tekemättä tai niitä ei ikä- tai muun vapautuksen vuoksi ole tarvinnut tehdä. Yleisellä tasolla haja-asutuksen jätevesien pohjavedelle ja vesistöille aiheuttama riski on kuitenkin merkittävästi pienentynyt edellisiin suunnittelukausiin verrattuna. Pohjavesialueilla ei ole mahdollista imeyttää maahan edes käsiteltyjä jätevesiä. Haja-asutuksen jätevesien käsittely onkin haaste Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, sillä viemärilaitoksiin on liittynyt vain 67 prosenttia talouksista. Arviolta 144 000 alueen asukasta on siten viemäriverkostojen ulkopuolella ja liittymisprosentti on Suomen pienin. Haja-asutukseen voi liittyä myös pistemäisiä pohjaveden pilaantumisriskejä esimerkiksi vuotavan öljysäiliön tai maalämpöjärjestelmän takia. Näitä riskejä on käsitelty luvussa 3.5.1.

Hautausmailta kulkeutuu ympäristöön maaperän läpi imeytyneitä suotovesiä ja salaojien hulevesiä. Hautojen hoidossa käytettävien lannoitteiden ja hautaamisen aiheuttama haitta pohjavedelle ilmenee muun muassa kemiallisen hapenkulutuksen sekä typpi- ja fosforipitoisuuksien nousuna pohjavedessä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella 18 hautausmaata sijaitsee pohjavesialueilla.

Pohjavettä mahdollisesti vaarantavia vapaa-ajan alueita ovat esimerkiksi moottoriurheiluradat sekä golf- ja urheilukentät. Näissä toiminnoissa käytetään ja varastoidaan polttoaineita, öljyjä, lannoitteita, kasvinsuojeluaineita ja muita pohjavedelle haitallisia aineita. Osaa näistä alueista myös kastellaan, jolloin syntyy suoto- ja hulevesiä. Esimerkiksi golfkenttien on todettu kohottaneen pohjaveden typpi- ja kasvinsuojeluainepitoisuuksia. ELY-keskuksen alueella golfkenttiä sijaitsee kahdella pohjavesialueella.

Peltoviljely

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella oli Ruokaviraston tilastojen mukaan vuonna 2019 maatiloja noin 9 800 kpl ja niiden pinta-ala oli noin 450 000 ha. Näistä tiloista luomutiloja Ruokaviraston mukaan vuonna 2019 oli noin 900 kpl ja niiden pinta-ala oli noin 59 000 ha. Alueella viljellään pääosin rehuviljaa ja nurmea. Viljanviljely keskittyy Kyrönmaalle, Laihian–Isonkyrön–Vähänkyrön seudulle, nurmen osuus on suurin Keski-Pohjanmaalla. Pohjanmaalla peltoviljely on keskittynyt jokilaaksoihin, ja alueen pellot ovat pääosin hyvin tasaisia ja monin paikoin tulvaherkkiä. Ravinne- ja kiintoainekuormituksesta aiheutuva vesistöjen rehevöityminen heikentää vesistöjen tilaa. Uusien peltojen raivaus ja peltojen kuivatuksen tehostaminen saattavat lisätä happamuuskuormitusta.

Suomessa tärkeiden ja vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden yhteispinta-alasta noin 7 % on peltoa. Peltoviljelyn vedenhankinnalle aiheuttama riski vaihtelee johtuen pohjavesialueen hydrogeologisista ominaisuuksista ja peltojen sijoittumisesta pohjavesialueella.

Pohjavettä saattavat vaarantaa lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö. Lannoitteet ovat joko orgaanisia lannoitteita tai epäorgaanisia keinolannoitteita. Yleisin lannoitehaitta on typpipitoisuuden, lähinnä ammonium- ja nitraattipitoisuuden kohoaminen pohjavedessä. Lannoituksen seurauksena myös pohjaveden happipitoisuus voi laskea, orgaanisen aineen määrä kasvaa ja fosforin, kloridin, veden kovuuden, sähkönjohtavuuden ja kokonaissuolapitoisuuden arvot kohota.

Kasvinsuojeluaineita käytetään sienitautien, rikkakasvien, tuhohyönteisten ja -eläinten torjuntaan. Niiden kulkeutuminen pohjaveteen riippuu maaperän ominaisuuksien ohella myös kasvinsuojeluaineen ominaisuuksista. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö on vähentynyt ja tarkentunut viimeisten vuosikymmenten aikana.

Kaikkien Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevien tärkeiden ja vedenhankintaan soveltuvien pohjavesialueiden pinta-alasta reilu 13 % on viljelyksessä olevaa peltoa. Pohjavesialueilla on peltoa yhteensä noin 12 800 ha. Etelä-Pohjanmaalla on 17 pohjavesialuetta, joilla peltoalan osuus pohjavesialueesta on yli 50 %. Pohjavesialueita, joilla peltojen osuus on yli 25 %, on 52 (lähde MAVI, peltolohkot kasviryhmittäin 2018).

Kotieläintalous ja turkistuotanto

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella oli Luken tilastojen mukaan vuonna 2018 n. 1 300 maitotilaa. Sianlihaa tuottavia tiloja oli n. 210, naudanlihaa tuottavia tiloja n. 550 ja siipikarjatiloja n. 130.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella karjatalous on pitkälle kehittynyttä lihan- ja maidontuotantoa, jossa jalostus tehdään lähialueella. Alueen osuus Suomen naudan- ja sianlihantuotannosta on merkittävä ja myös siipikarjaa kasvatetaan paikoin runsaasti. Nautakarjataloutta on etenkin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen pohjois-, itä- ja eteläosissa. Maitoa tuotetaan alueella eniten Kokkolassa, Jalasjärvellä ja Kauhavalla. Suurimmat naudanlihan tuottajakunnat alueella ovat Kauhava, Pedersöre ja Kokkola. Naudanlihaa tuotetaan paljon myös Kruunupyyssä, Seinäjoella ja Kurikassa. Tehokas sikatalous on keskittynyt pääosin Ilmajoen, Vöyrin, Seinäjoen sekä Kruunupyyn alueille. Siipikarjatuotantoa on lähinnä Närpiössä, Lapualla, Seinäjoella ja Ilmajoella.

Kotieläintalouden aiheuttaman vesistökuormituksen suuruus riippuu paljon siitä, kuinka paljon on käytettävissä peltopinta-alaa verrattuna lantamäärään. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on paikoitellen peltoalaa niukasti tuotetun lannan ravinnesisältöön nähden. Myös säilörehun puristenesteet ovat ongelma vesistöille, jos puristenestettä pääsee valumaan vesistöön.

Kotieläintalouden pohjavedelle aiheuttamia uhkia ovat lähinnä lannan ja säilörehun puristenesteiden varastot ja levitysalueet. Lannan typpeä ja mikrobeja voi päästä pohjaveteen esimerkiksi huonokuntoisista lantajärjestelmistä tai jaloittelutarhojen hulevesistä. Säilörehun puristenesteet voivat väärin käsiteltynä kulkeutua pohjaveteen ja hajotessaan lisätä pohjaveden kokonaisbakteerimääriä ja rautapitoisuutta sekä vähentää happipitoisuutta. Eniten kotieläintiloja on Ilmajoen, Kauhajoen, Kokkolan ja Kurikan pohjavesialueilla.

Turkiseläintuotantoa harjoitetaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella noin 620 tilalla. Suurin osa Suomen turkistiloista sijaitsee Pohjanmaalla. Tilat ovat keskittyneet Pohjanmaan ruotsinkielisen rannikon ja Järviseudun kuntiin sekä Härmän seudulle. Tulevaisuudessa turkistilojen määrä vähenee yleisesti, mutta niiden koko kasvaa ja tuotanto keskittyy. Turkiseläintuotantoa koko Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen osalta käsitellään toimenpideohjelmassa Pohjanmaan rannikon ja pienten vesistöjen kohdalla. Turkistuotannon valumavedet rehevöittävät lähivesistöjä ja heikentävät niiden hygieenistä tilaa.

Suurimpana ongelmana pohjaveden laadun kannalta ovat turkistarha-alueilta peräisin olevat typpiyhdisteet. Jo suljetutkin turkistilat voivat aiheuttaa pohjaveden laadulle riskin pitkään toiminnan loppumisen jälkeen, mikäli alueen maaperään tai pohjaveteen on päässyt eläinperäistä jätettä. Tilojen suojarakenteet, kuten vesitiiviit lanta-alustat ja ojitusjärjestelmä, ovat aikaisemmin olleet osin puutteellisia nykyiseen vesiensuojelukäytäntöön verrattuna. Suurimman riskin pohjaveden laadulle ovat aiheuttaneet pitkään toiminnassa olleet tuotantoalueet, joilla on lisäksi useampia tuottajia. Tällaisia alueita sijaitsee Kokkolassa ja Kauhavalla, missä turkiseläintuotanto on paikoin selvästi heikentänyt pohjaveden laatua.

Turkistarhoja on ollut 47 pohjavesialueella. Vuonna 2007 pohjavesialueilla oli kaikkiaan 58 turkistilaa ja vuonna 2013 pohjavesialueilla toiminnassa olevia turkistiloja oli enää kuusi. Toiminnassa olevia tarhoja ei tiettävästi enää ole pohjavesialueilla.

Metsätalous

Metsätalouden toimenpiteistä lähinnä kunnostusojitus, hakkuut ja maanmuokkaus voivat vaikuttaa pinta- ja pohjaveden laatuun ja/tai määrään lisäämällä valumavesien määrää ja ravinteiden huuhtoutumista mahdollisesti myös pohjaveteen. Lisäksi lannoituksilla voi olla vaikutusta pintavesien laatuun.

Kunnostusojituksia tehtiin vuonna 2018 Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella 796 km, Pohjanmaan maakunnan alueella 502 km ja Keski-Pohjanmaan maakunnan alueella 233 km eli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella yhteensä 1 531 km. Lannoituksia tehtiin vuonna 2018 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella maakunnittain seuraavasti: Etelä-Pohjanmaan alueella 2 219 ha, Pohjanmaan alueella 377 ha ja Keski-Pohjanmaan alueella 1 344 ha, eli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella yhteensä 3 940 ha. Lannoituksista suurin osa Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella on kasvatuslannoituksia, joita oli 2 651 ha. Terveyslannoituksia oli 2 651 ha. Uudistushakkuita tehtiin vuonna 2018 Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella 10 128 ha, Pohjanmaan alueella 6 064 ha ja Keski-Pohjanmaan alueella 3 690 ha eli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella yhteensä 19 882 ha. Uudistushakkuut pitävät sisällään avohakkuun, luontaisen uudistamisen hakkuun ja muun uudistamishakkuun. Kasvatushakkuita tehtiin vuonna 2018 Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella 23 077 ha, Pohjanmaan alueella 11 775 ha ja Keski-Pohjanmaan alueella 9 778 ha eli Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella yhteensä 44 630 ha. Kasvatushakkuut pitävät sisällään ensiharvennuksen, muun harvennuksen ja ylispuiden poiston. Hakkuu-, lannoitus- ja kunnostusojitustiedot perustuvat Luken tilastoihin. Metsätaloudesta koituu pintavesiin kuormitusta ravinteista, humuksesta, elohopeasta ja paikoin happamuudesta.

Ojitukset alentavat pohjaveden pinnankorkeutta, jos ne ulottuvat pohjaveden pinnan alapuolelle tai jos niillä johdetaan pois pohjavesialueelta vettä, joka muutoin imeytyisi maaperään muodostaen pohjavettä. Ojitukset voivat myös vaikuttaa pohjaveden laatuun, jos ojavettä pääsee imeytymään pohjavedeksi. Tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla ei nykyisin pääsääntöisesti enää suoriteta kunnostusojituksia eikä metsälannoituksia. Myös metsänhakkuilla voi olla vaikutusta pohjaveden laatuun ja määrään. Tutkimuksissa on havaittu metsänhakkuun aiheuttavan esimerkiksi pohjaveden nitraattipitoisuuden kohoamista. Karkearakeisten maalajien alueella pohjaveden pinnankorkeus voi tilapäisesti nousta sadeveden imeytymisen ja haihduntaolojen muutosten seurauksena.

Energiapuun ja hakkuutähteiden korjuumäärät kasvavat ja lisäävät maaperän käsittelyn pinta-alaa tulevaisuudessa. Tämä lisää eroosioriskejä ja ravinnehuuhtoumia.

Metsätaimitarhoja on ollut neljällä pohjavesialueella, joista toimintaa on vielä yhdellä tarhalla.

Maa-ainesten ottaminen

Soran ja hiekan ottamisen sijaan maa-ainesten ottaminen on alkanut painottua yhä enemmän kalliokiviaineksen louhintaan ja murskaukseen varsinkin Etelä-Suomessa ja suurten kasvukeskusten lähistöllä. Kehitykseen ovat vaikuttaneet sekä tiukentuneet käytännöt pohjavesialueille myönnettävissä maa-ainesluvissa että käytettävissä olevien hiekka- ja soravarojen väheneminen. Hiekkaa ja soraa otetaan kuitenkin edelleen myös pohjavesialueilta, minkä lisäksi pohjavesialueilla on runsaasti jälkihoitamattomia ja puutteellisesti jälkihoidettuja vanhoja maa-ainesten ottamisalueita.

Laaja-alaisen maa-ainesten ottamisen seurauksena pohjaveden laatu voi heikentyä, koska maaperää ja pohjavettä suojaava ja suodattava maannoskerros poistetaan ottoalueelta. Erityisen haitallista tämä on otettaessa maa-aineksia läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös polttoaineiden käsittely, koneiden öljyvuodot ja pölynsidontasuolaus aiheuttavat vaaraa pohjavedelle. Maa-ainesten ottamisen on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Maa-ainesten ottaminen vaikuttaa myös pohjaveden määrään, sillä ottamisalueilla luonnontilaisia alueita suurempi osa sadannasta suotautuu maaperään kasvillisuuden ja maannoskerroksen puuttuessa.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen sora- ja hiekkavarat ovat pääsääntöisesti pienet. Maa-ainesvarojen jakautumisessa on kuitenkin suuria alueittaisia eroja runsaimpien sora- ja hiekkavarojen, kuten myös pohjavesivarojen, sijoittuessa Kauhajoelle. Muita sora- ja hiekkavaroiltaan suuria kuntia alueella ovat Isojoki, Kauhava, Alajärvi ja Kruunupyy, kun taas hyödyntämiskelpoisia maa-ainesvaroja ei juuri esiinny Vaasassa, Seinäjoella, Toholammilla, Kaskisissa eikä Luodossa.

Pohjanmaan tasoittuneet harjut ovat usein matalia ja pohjavedenpinnan yläpuoliset sora- ja hiekkakerrokset ovat ohuita. Monet harjut ovat olleet voimakkaan maa-ainesten oton kohteina vuosia, ja alueilla on laajoja pohjavesilampia ja siten kohonnut riski pohjaveden pilaantumiselle. ELY-keskuksen toimialueella laajoja maa-ainestenottoalueita sijaitsee esimerkiksi Lahdenkankaan, Pitkämönkangas-Keltamäen, Kokkokankaan, Korsbäckin ja Hauta-ahonkankaan pohjavesialueilla. Hiekan- ja soranotto tärkeillä pohjavesialueilla on kuitenkin vähentynyt. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella maa-ainesten ottolupia on vuonna 2020 voimassa noin 600 kappaletta, joista noin 70 on voimassa pohjavesialueilla. Vastaavasti vuonna 2014 noin 600 voimassa olleesta 600 ottoluvasta noin 80 sijoittui pohjavesialueille ja vuonna 2009 voimassa olleesta 780 ottoluvasta noin 200 sijoittui pohjavesialueille. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen maa-ainesten ottotietoja on esitetty taulukoissa 3.5.2a ja 3.5.2b. Pohjavesialueille sijoittuvat maa-ainesluvat on esitetty kuvassa 3.5.2.

Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen (POSKI) tähtäävät tutkimukset tehtiin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueilla vuosina 1994–1997. Maa-aineksen otolta suojeltaviksi ehdotettuja pohjavesialueita katsottiin tutkimusalueella olevan yhteensä 344, joista 244 alueella ei ole merkitystä kiviaineshuollolle niiden ollessa kallioporakaivoja tai rantakerrostumia. Rajoitettuun maa-aineksen ottamiseen soveltuvia pohjavesialueita alueella katsottiin olevan 104 kappaletta (Britschgi ym. 1999). Keski-Pohjanmaan osalta POSKI-projekti on julkaistu vuonna 2009. Projektissa arvokkaita harjualueita luokiteltiin yhteensä 59 kappaletta.

Vuonna 2009 valmistuneessa SOKKA-hankkeessa (Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueella, Rankonen & Hyvönen) kartoitettiin kaikki pohjavesialueilla sijaitsevat soranottoalueet, niiden jälkihoidon tila sekä kunnostustarve. Kartoitetuista alueista 11 %:n kunnostustarve arvioitiin suureksi. Vuonna 2013 toteutetussa SOKKA 2 -hankkeessa selvitettiin maa-aineslupaehtojen toteutumista yhteensä 44 soranottoalueella, joissa ottolupa oli jo päättynyt. Hankkeessa havaittiin, että maa-aineslupaehtojen noudattamisessa ja valvonnassa on merkittäviä puutteita. Tehdyissä maastokartoituksissa todettiin, että lupaehtojen mukainen alin ottotaso oli alitettu joka toisella hankkeessa mukana olleella alueella ja alueiden jälkihoito oli laiminlyöty 75 %:lla alueista valvovan viranomaisen puuttumatta asiaan. Vuonna 2017 toteutetussa SOKKA 3 -hankkeessa todettiin, että myös maa-ainesten kotitarveotto voi vaarantaa pohjaveden laadun ja sen valvonta on haastavampaa kuin luvanvaraisen maa-ainesten ottamisen, koska tarvittavaa ilmoitusta kotitarveotosta ei aina tehdä.

Taulukko 3.5.2a. Maa-ainesten otto pohjavesialueilla Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella (Corine 2018).

Taulukko 3.5.2b. Maa-ainesten otto pohjavesialueilla Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella, maa-ainesten ottoa > 10 % pohjavesialueen pinta-alasta (Corine 2018), tilanne 9/2021.

Kuva 3.5.2 Päättyneet ja voimassa olevat maa-ainesluvat pohjavesialueilla.

Liikenne

Suomessa tiestö ja rautatiet seurailevat usein harjuja ja reunamuodostumia. Maanteiden liikenteen turvallisuuden varmistamiseksi käytetään liukkaudentorjunnassa suolaa, pääasiassa natrium- ja kalsiumkloridia. Suolankäyttö on kehittyneiden suolauslaitteiden ansiosta tehostunutta, eikä sen käyttöä voida juurikaan nykyisellä tekniikalla vähentää liikenneturvallisuutta vaarantamatta. Suolan käytöstä voi kuitenkin aiheutua pohjaveden suolaantumisvaaraa, minkä vuoksi on osittain siirrytty vaihtoehtoisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöön. Pohjavesialueille on myös rakennettu pohjavesisuojauksia, joilla estetään haitallisten aineiden kulkeutuminen pohjaveteen.

Vuonna 2020 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen pohjavesialueilla sijaitsi noin 560 kilometriä teitä. Suolattavaa tietä pohjavesialueilla sijaitsee yhteensä 231 kilometriä. Tästä noin 78 kilometriä kuuluu talvihoitoluokkiin Ise, Is ja I, jossa liukkauden torjuntaan käytetään suolaa läpi talvikauden noin 5–10 tonnia/tiekilometri/vuosi. Suurin osa pohjavesialueilla sijaitsevista suolattavista teistä (n. 153 km) kuuluu talvihoitoluokkaan Ib. Hoitoluokan teillä suolaa käytetään noin 1,5–2,0 tonnia/tiekilometri/vuosi. Hoitoluokan Ib teillä suolaus voi keliolosuhteista riippuen olla ympärivuotista, mutta tie voi myös olla talvella osin lumipintainen. Liukkaudentorjuntaan on pyritty kehittämään vaihtoehtoisia ympäristölle vähemmän haitallisia aineita. Kaliumformiaatti on todettu parhaaksi vaihtoehdoksi tiesuolalle, mutta sen laajempaa käyttöä hidastaa kuitenkin sen suhteellisen korkea hinta. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen teillä kaliumformiaattia käytetään liukkaudentorjunta-aineena Koskenkorvan (Ilmajoki) ja Karhinkankaan (Kokkola) pohjavesialueilla yhteensä noin 14 kilometrillä vuonna 2020. Kaliumformiaatin suunniteltu käyttömäärä kohteilla oli noin 5 tonnia/tiekilometri/vuosi, mutta ensimmäisenä käyttökautena talvella 2019–2020 määrä jäi noin puoleen tästä.

Myös pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset (VAK) sekä onnettomuustapaukset voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskin. Valtaosa vaarallisten aineiden maantiekuljetuksista tapahtuu Etelä- ja Länsi-Suomessa. Kantatie 66 ja valtatie 19 ovat osa merkittävää Suomen läpi kulkevaa vaarallisten aineiden kuljetusreittiä, joka kulkee Helsingistä Tampereen kautta edelleen Kokkolaan. Teillä kuljetetaan vaarallisia aineita (pois lukien palavat nesteet) yli 10 000 tonnia/viikko ja reitti kulkee lukuisilla pohjavesialueilla (esim. Alavuden Pyylampi ja Tastulanmäki, Kauhavan Pöyhösenkangas, Kirkonkylä, Puisaari ja Sudenportti sekä Uudenkaarlepyyn Hysalheden). Valtatie 8:lla vaarallisia aineita kuljetetaan noin 1500–3000 tonnia/viikko ja reitti kulkee mm. Närpiön Vitbergetin ja Mustasaaren Sepänkylä-Kappelinmäen pohjavesialueiden läpi. Palavien nesteiden kuljetusmäärät kantatiellä 66 ja valtateillä 8 ja 19 ovat noin 500–3000 tonnia/viikko. Mahdollisia riskejä pohjavedelle ovat myös maanteiden varsien ja rata-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan aiemmin käytetyt torjunta-aineet. Nykyisin pohjavesialueilla sijaitsevien maanteiden ja rautateiden rikkakasvien torjuntaan ei enää käytetä torjunta-aineita.

Tiesuolauksen aiheuttaman pohjavesiriskin kannalta kiireellisimpiin kohteisiin on rakennettu pohjavesisuojauksia, joissa on huomioitu myös VAK-onnettomuuksien mahdollisuus. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella suojauksia on rakennettu 13 pohjavesialueelle yhteensä noin 41 kilometrin matkalle (taulukko 3.5.2c).

Taulukko 3.5.2c. Pohjavesisuojaukset Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimialueella