13.3.1 Vesien tilan parantamistavoitteet kolmannella hoitokaudella 

Toisen suunnittelukierroksen tavoin on nytkin arvioitu hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvat merkittävät paineet eli tilaa heikentävät tekijät, mutta lisäksi niiden aiheuttajat. Tältä pohjalta voidaan erottaa ne vesimuodostumat, joilla vesienhoidon tavoite todennäköisesti täyttyy ilman uusia toimenpiteitä, sekä ne, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Taulukossa 13.3.1a on esitetty merkittävien paineiden kohdistuminen Närpiönjoen suunnittelualueella. Yksityiskohtaiset tiedot löytyvät vesimuodostumatietojärjestelmästä, joka löytyy vaikuta vesiin-sivuston kautta (https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vaikuta_vesiin/Vesienhoito). Näiden paineiden lisäksi Närpiönjoen alueella on runsaasti kasvihuoneita, joiden vaikutuksista ei ole tarkempaa tietoa.  

Taulukko 13.3.1a. Merkittävien paineiden kohdistuminen Närpiönjoen suunnittelualueen vesimuodostumiin (kpl). Taulukossa on eritelty järvet ja joet sekä ilmoitettu yhteismäärä. 

Hyvän tilan säilyttäminen on tavoitteena yhdessä (Lillån) vesimuodostumassa. Muiden kohdalla tavoitteena on hyvän tilan tai hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen (taulukko 13.3.1b). 

Taulukko 13.3.1b. Tilatavoitteet Närpiönjoen suunnittelualueen pintavesimuodostumissa, joita on tarkasteltu toimenpideohjelmassa. Voimakkaasti muutetut vedet on arvioitu suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan.

Närpiönjoen suunnittelualueella seuraavat joet ja järvet eivät ole hyvässä ekologisessa tilassa tai hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa: 

• Joet: Närpiönjoen alaosa, Kyläjoki ja Molnåbäcken

• Tekojärvet ja voimakkaasti muutetut vesistöt: Närpiönjoen yläosa, Kivi- ja Levalammen tekojärvi, Säläisjärvi

Lisäksi Lillånin hyvän tilan voidaan katsoa olevan riskissä huonontua.

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Närpiönjoen valuma-alueella seuraavaa:

• Vesistön ravinne- ja kiintoainepitoisuus tulee saada selkeästi alemmaksi. Ihmisen aiheuttaman fosforikuormituksen vähentämistarve on 30–50 % Närpiönjoen yläosalla, Lillånilla, Molnåbäckenilla ja Kyläjoella, yli 50 % kokonaisfosforipitoisuuden vähennystarve on Närpiönjoen alaosalla ja Västerfjärdenillä.

• Närpiönjoen ja sen sivujokien happamuuspiikkejä tulee lieventää ja samalla pienentää vesistön korkeita metallipitoisuuksia niin, että kalakuolemia ei enää esiinny ja, että kalasto saadaan palautumaan niihin vesistönosiin, joissa se on happamuuden vuoksi hävinnyt tai taantunut ja, että joen veden käyttö teollisuuden raakavetenä ja kasteluvetenä on jatkuvasti mahdollista.

• Vaelluskalojen (siian, meritaimenen, ja nahkiaisen) liikkuminen tulee olla mahdollista vähintään Närpiönjoen pääuomassa ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita. Myös purotaimenkantojen ja rapukannan elinmahdollisuudet on turvattava.

• Kivi- ja Levalammen ja Säläisjärven kalojen elohopeapitoisuutta tulee saada sellaiseksi, ettei niiden käyttö elintarvikkeena tarvitse rajoittaa.

• Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista.

• Jokiekosysteemin toimivuutta ja monimuotoisuutta ml. rantavyöhyke tulee turvata ja parantaa etenkin keskisuurten ja pienten jokien tilan parantamisessa.

• Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueen latvoilla

Jokien tilatavoitteet

Ainoastaan Lillånissa hyvä tila on saavutettu, vaikka se onkin selvästi uhattuna. Hyvän tilan turvaaminen edellyttää kuormituksen selvää vähentämistä sekä kunnostusten jatkamista niitä kaipaavilla osuuksilla. Tavoitteet: ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lasku vähintään 40 % sekä joen ja sen rantavyöhykkeen monimuotoisuudesta huolehtiminen ja sen lisääminen. 

Molnåbäcken ja Kyläjoki ovat voimakkaasti maatalouden kuormittamia ja perattuja, suurimman vesiensuojeluongelman ollessa kuitenkin happamuus. Näillä joilla tilan parantaminen edellyttää ensisijaisesti selkeää happamuuden vähentämistä sekä toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä ja elinympäristöjen kunnostuksia. Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia. Tavoitteet: pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5; fosforipitoisuuksien lasku 40–50 % sekä virtavesikunnostukset tarpeen mukaan.

Närpiönjoen alaosan keskeisiä ongelmia ovat happamuus, rakenteelliset muutokset, kuten vaellusesteet sekä ravinnekuormitus. Happamuusongelmat ovat 2010-luvulla lieventyneet selvästi, mikä näkyy mm. kalastossa ja pohjaeläimistössä. Kyse voi olla suotuisista olosuhteista, sillä perusongelma ei ole hävinnyt. Närpiönjoen alaosan tilan parantaminen edellyttää ensisijaisesti happamuuden vähentämistä sekä toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä ja elinympäristöjen kunnostuksia sekä nousuesteiden poistoa. Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia. Tavoitteet: pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5; fosforipitoisuuksien lasku 70 %, jokiuoman ja rantavyöhykkeen monimuotoisuuden lisääminen ja vesieliöstön liikkuvuuden järjestäminen.

Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesistöjen tilatavoitteet 

Närpiönjoen alueen tekojärvet poikkeavat käytöltään ja tavoitteiltaan toisistaan. Virkistyskäyttöä varten rakennettu pieni Säläisjärvi on hyvässä saavutettavassa olevassa tilassa. Sen valuma-alue on pieni ja kuormitus vähäistä. Hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttamiseen riittänee veden laadun turvaaminen kestävä säännöstely ja kalojen elohopeapitoisuuden pitäminen raja-arvojen alapuolella. Västerfjärdenin tilan parantaminen edellyttää ensisijaisesti happamuuden vähentämistä sekä toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä sekä kalan kulun helpottamista.  Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia.  Närpiönjoen ja siten myös Västerfjärdenin happamuusongelmat ovat 2010-luvulla lieventyneet selvästi, mutta kyse voi olla suotuisista olosuhteista, sillä perusongelma ei ole hävinnyt. Kivi- ja Levalammen suurimmat ongelmat liittyvät veden korkeaan humuspitoisuuteen, alhaiseen pH-arvoon, happiongelmiin sekä kalojen kohonneisiin elohopeapitoisuuksiin, ei niinkään ravinteisiin tai rehevyyteen. Järven olosuhteet kuten huono happitilanne, alhainen pH-arvo, padotus humuspitoiselle kuivalle maalle ja vedenpinnan voimakas vaihtelu edistävät elohopean mobilisoitumista, metylaatiota ja kertymistä kaloihin. Tavoitteet: Kivi- ja Levalampi sekä Säläisjärvi kalojen elohopeapitoisuuden hallinta ja tarkkailu, Västerfjärden pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5; fosforipitoisuuksien lasku 70 % (Närpiönjoen pit. perusteella) sekä kalan kulun parantaminen, Kivi- ja Levalampi humuskuormituksen vähentäminen sekä säännöstelykäytäntöjen ja tulvasuojelun yhteensovittaminen ekologisen tilan tarpeet huomioiden. 

Voimakkaasti muutetutuksi nimetyllä Närpiönjoen yläosalla vesistörakentamisen, säännöstelyn ja muiden ympäristönmuutosten vaikutukset ovat muita paineita merkittävimpiä. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämisen on tärkeää, mutta suurin ekologiseen tilaan vaikuttava tekijä on vesistörakentamisen aiheuttama elinympäristöjen määrällinen ja laadullinen heikentyminen. Näissä jokimuodostumissa tilan parantaminen tarkoittaa hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttamista, mikä edellyttää vesienhoidon tavoitteiden yhteensovittamista vesistöjen käytön ml. voimatalouden ja tulvasuojelun asettamien reunaehtojen kanssa. Ehdotetut toimenpiteet sisältävät kalojen esiintymis- ja lisääntymisalueiden lisäämistä sekä kahden kalatien rakentamisen Tavoitteet: Ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien 50 % vähentäminen, jokiuoman ja rantavyöhykkeen monimuotoisuuden lisääminen ja vesieliöstön liikkuvuuden järjestäminen ja vesienhoidon tavoitteiden yhdistäminen tulvasuojelun ja voimatalouden tavoitteisiin.