10.3.1 Vesien tilan parantamistavoitteet kolmannella hoitokaudella

Toisen suunnittelukierroksen tavoin on nytkin arvioitu hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvat merkittävät paineet eli tilaa heikentävät tekijät, mutta lisäksi niiden aiheuttajat. Tältä pohjalta voidaan erottaa ne vesimuodostumat, joilla vesienhoidon tavoite todennäköisesti täyttyy ilman uusia toimenpiteitä, sekä ne, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Taulukossa 10.3.1a on esitetty merkittävien paineiden kohdistuminen Luodon-Öjanjärven suunnittelualueella. Yksityiskohtaiset tiedot löytyvät vesimuodostumatietojärjestelmästä, joka löytyy vaikuta vesiin-sivuston kautta (https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vaikuta_vesiin/Vesienhoito).

Taulukko 10.3.1a Merkittävien paineiden kohdistuminen Luodon-Öjanjärven suunnittelualueen vesistöalueen luokiteltuihin vesimuodostumiin. Vesimuodostumat on jaettu järviin ja jokiin sekä ilmoitettu niiden yhteismäärä (kpl). 

Hyvän tai hyvän saavutettavissa olevan tilan säilyttäminen on tavoitteena 8 vesimuodostumassa (3 järveä ja 5 jokea) (taulukko 10.3.1b). Muiden kohdalla tavoitteena on hyvän tilan tai hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen.

Taulukko 10.3.1b. Tilatavoitteet Luodon-Öjanjärven suunnittelualueella pintavesimuodostumissa, joita on tarkasteltu toimenpideohjelmassa. Voimakkaasti muutetut vedet on arvioitu suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Luodon-Öjanjärven suunnittelualueella seuraavat joet ja järvet eivät ole hyvässä ekologisessa tilassa tai hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa:

• Joet: Kovjoki, Purmonjoki, Norijoki, Kruunupyynjoki, Porasenjoki, Vieresjoki, Paaluoma, Kirsinpäkki, Bäckbybäcken, Huvudsjöbäcken, Raisjoki, Särsbäcken, Narsbäcken, Varsijoki, Dalasbäcken, Kaartusenpuro, Hoiskonpuro, Iiruunpuro ja Nådjärvbäcken.

• Järvet: Luodonjärvi, Hemsjön, Räyringinjärvi, Narssjön, Sexsjön, Porasjärvi, Purmojärvi, Sääksjärvi, Palojärvi, Alajärvi, Haapajärvi, Lappajärvi, Rekijärvisjön, Evijärvi, Huvudsjön, Peckasjön ja Kerttuanjärvi.

• Tekojärvet ja voimakkaasti muutetut vesistöt: Ähtävänjoen alaosa, Ähtävänjoki, Kurejoki ja Välijoki.

Lisäksi alustavasti Kuninkaanjoen, Vimpelinjoen, Levijoen ja Orasenjoen (Lohijoki) hyvän tilan voidaan katsoa olevan riskissä huonontua.

Rehevyys ja kiintoainekuormitus heikentävät lähes kaikkien tarkasteltujen jokialueiden ja järvien tilaa. Maaperän happamuus heikentää Luodon- ja Öjanjärven, Purmonjoen, Kovjoen sekä Ähtävänjoen ja Kruunupyynjoen alaosien tilaa. Lisäksi säännöstely, perkaukset, rantavyöhykkeen muokkaus, vaellusesteet ja monet muutkin rakenteelliset seikat heikentävät useiden tarkasteltujen vesialueiden tilaa. Jokien yläosilla turvetuotanto on merkittävä kuormittaja ja alueen tunnusomainen kuormittaja on myös turkistalous.

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Luodon-Öjanjärven ja siihen laskevien jokien valuma-alueella seuraavaa:

• Vesistön ravinne- ja kiintoainepitoisuus tulee saada selkeästi alemmaksi. Lappajärven valuma-alueen sekä useat ala- ja keskijuoksun pienehköt joet ovat tyypillisesti maatalouden ja pistekuormittajien vaikutuksien alaisia ja rehevyyden suhteen hyvä tila olisi saavutettavissa 40-80 % vähennyksillä vesien fosforipitoisuuksissa. Suurissa järvissä (Lappa-, Evi- ja Alajärvi) ravinnepitoisuuksien vähentämisen tavoitetaso on 20–30 %. Kuormitetuissa järvissä ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien tavoitteena on selvä lasku (10–60 %) sekä etenkin latvajärvillä orgaanisen kuormituksen tuntuva vähentäminen. Umpeenkasvusta kärsivillä järvillä kyseeseen tulevat myös monitavoitteiset kunnostukset.

• Ähtävänjoen veden käyttö asutuksen raakavetenä tulee turvata kaikissa oloissa

• Alajuoksun vesistöjen happamuuspiikkejä tulee lieventää ja samalla pienentää vesistön korkeita metallipitoisuuksia niin, että kalakuolemia ei enää esiinny ja, että kalasto saadaan palautumaan niihin vesistönosiin, jossa se on happamuuden vuoksi hävinnyt tai taantunut.

• Vaelluskalojen (siian, meritaimenen, ja nahkiaisen) liikkuminen tulee olla mahdollista Ähtävänjoen ja Kruunupyynjoen pääuomassa ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita. Lappajärvestä nousevien kalojen nousu- ja poikastuotantomahdollisuuksia on parannettava.

• Myös pienemmissä joissa vaellus- tai paikalliskalakantojen elinmahdollisuuksia on parannettava.

• Jokihelmisimpukan elinoloja ja lisääntymismahdollisuudet on turvattava Ähtävänjoessa.

• Lappajärven kalastoa tulee hoitaa ekologisesti ja kalataloudellisesti kestävästi. Myös muiden järvien kalaston rakennetta tulee tervehdyttää.

• Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista.

• Jokiekosysteemin toimivuutta ja monimuotoisuutta ml. rantavyöhyke tulee turvata ja parantaa etenkin keskisuurten ja pienten jokien tilan parantamisessa

• Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueen latvoilla

• Kalojen elohopeapitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormin kaukokulkeuman ja valuma-alueen ominaisuuksien perusteella tehdyn riskiarvon perusteella useissa alueen vesimuodostumissa. Pitoisuuksien tarkkailua on jatkettava.

Jokien tilatavoitteet

Muutamassa alueen joessa hyvä tila on jo saavutettu, vaikka se saattaakin olla uhattuna. Näillä vesistöillä tilan parantaminen tai ylläpitäminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Näissä joissa uoma ja rantavyöhyke ovat tyypillisesti melko luonnontilaisia, mutta ravinne- ja kiintoainepitoisuudet voivat olla kohonneita. Rakenteellinen tila saattaa myös edellyttää parantamista, esimerkiksi nousuesteiden poistoa. Tavoitteet: ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien lasku 0–20 % sekä jokien ja niiden rantavyöhykkeen monimuotoisuudesta huolehtiminen tai sen lisääminen. Osa joista voisi pienehköillä kuormitusta vähentävillä ja rantaluontoa säästävillä toimilla saavuttaa jopa erinomaisen tilan. Näihin vesistöihin kuuluvat Orasenjoki (Lohijoki), Kuninkaanjoki, Levijoki, Vimpelinjoki ja Poikkijoki.

Osa pienistä ja keskisuurista joista on maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja osittain myös esimerkiksi turkistarhauksen siinä määrin kuormittamia, että hyvää tilaa ei ole saavutettu. Joissa voi olla myös rakenteellisia muutoksia ja rannikon lähellä voi esiintyä ajoittaisia happamuushaittoja. Ravinnepitoisuuksien lisäksi ongelmana veden laadulle ja ekologiselle tilalle on usein humus ja (orgaaninen) kiintoaine. Joet eivät ole kuitenkaan kauttaaltaan huonossa tilassa ja hyvän tilan saavuttaminen ei välttämättä edellytä suuria toimenpiteitä. Tavoitteet: ravinne-, kiintoaine- ja humuspitoisuuksien vähentäminen 20–50 %. Ekologista tilaa voidaan parantaa myös jokiuomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuutta lisäämällä ja säilyttämällä, mikä vähentää myös kiintoaineen kulkeutumista joessa. Näihin vesistöihin kuuluvat Kruunupyynjoki, Porasenjoki, Kaartusenpruo, Hoiskonpuro ja Iiruunpuro.

Lappajärven valuma-alueen sekä monet ala- ja keskijuoksun pienehköt joet ovat tyypillisesti voimakkaasti maatalouden sekä monesti myös pistekuormituksen, esimerkiksi turkistarhauksen kuormittamia. Ekologinen tila näissä on tyypillisesti välttävä tai jopa huono. Näissä joissa hyvän tilan saavuttaminen edellyttää selkeää ravinnekuormituksen vähentämistä. Näissä joissa on myös rakenteellisia muutoksia, esimerkiksi perkauksia ja patoja, jotka heikentävät ekologista tilaa. Toisaalta kuormitettu jokikin voi olla lähellä hyvää tilaa, mikäli se on uomaltaan ja rannoiltaan luonnonmukainen. Tavoitteet: Useimmissa ala- ja keskijuoksun jokimuodostumissa rehevyyden suhteen hyvä tila voitaisiin saavuttaa 40–80 % vähennyksillä fosforipitoisuuteen. Samalla vähenisi myös kiintoainekuormitus, eikä veden laatu olisi enää esteenä hyvälle tilalle. Ekologista tilaa voidaan parantaa myös jokiuomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuutta lisäämällä ja säilyttämällä, mikä vähentää myös kiintoaineen kulkeutumista joessa. Monesta tämän ryhmän joesta on melko vähän tietoa käytettävissä, minkä vuoksi myös lisäselvitykset olisivat tarpeen. Näihin vesistöihin lukeutuvat Kirsinpäkki, Vieresjoki, Paaluoma, Raisjoki, Norijoki, Varisjoki ja Särsbäcken.

Alunamaa-alueella virtaavien jokien keskeinen ongelma on happamuus. Näiden jokien tila on yleensä välttävä-huono. Happamuuden suhteen kehityksessä on ollut suotuisia merkkejä viime vuosina, mutta kyse voi olla suotuisista olosuhteista, sillä perusongelma ei ole hävinnyt. Tämän alueen joilla tilan parantaminen edellyttää ensisijaisesti happamuuden vähentämistä sekä toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä ja elinympäristöjen kunnostuksia. Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia. Tavoitteet: pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5; fosforipitoisuuksien lasku 30–60 % sekä jokikunnostukset tarpeen mukaan. Näihin vesistöihin kuuluvat Kovjoki, Dalasbäcken, Purmonjoki, Narsbäcken, Bäckbybäcken, Nådjärvbäcken ja Huvudsjöbäcken. 

Järvien tilatavoitteet

Lappajärven suurin ongelma on rehevöityminen ja sen aiheuttamat seuraukset, kuten sinileväkukinnat ja kalaston muutokset. Ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien perusteella Lappajärvi ei ole kaukana hyvästä tilasta, tosin Lappajärven kohdalla tavoitearvot ovat liian löysät. On mahdollista ja luultavaa, että järvi on muuttunut vuosikymmenten saatossa humuspitoisemmaksi, mikä vaikuttaa järven tyypittely kautta luokitukseen. Tavoitteena tulee ollakin hyvän ja tyydyttävän rajaa alemmat pitoisuudet (P-pit. 20 µg/l). Tavoitteet: Ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien lasku (10–20 %), levähaittojen loppuminen tai harvinaistuminen sekä elinvoimainen ja monipuolinen kalasto. Järven veden tummuminen on myös pysäytettävä.

Evijärven tilaan vaikuttaa lähivaluma-alueen ravinnekuormitus, Välijoesta tulevan veden laatu sekä järven säännöstely, joka osaltaan heikentää lahtialueiden talvista happitilannetta. Klorofylli- ja ravinnepitoisuuksien ja vesikasvillisuuden osalta järvi on tavoitearvoissa. Evijärvi on matala ja sokkeloinen, minkä vuoksi veden heikko vaihtuvuus altistaa järveä mm. happikadoille ja leväkukinnoille. Tavoitteet: Ravinnekuormituksen lasku n. 10 % sekä säännöstelykäytännön kehittäminen lahtialueiden happiongelmien vähentämiseksi ja veden vaihtuvuuden lisäämiseksi.

Alajärveä kuormittaa maa- ja metsätalous, asutuksen jätevedet sekä muun muassa turvetuotanto. Lisäksi sisäisen kuormituksen merkitys on ollut suuri. Alajärven tila on kuitenkin parantunut selkeästi koko 2000-luvun ajan, näkösyvyys on hieman kasvanut, klorofylliarvot ovat jo saavuttaneet hyvän tilan ja mm. sinileväkukinnot ovat harventuneet. Hyvän tilan saavuttaminen on mahdollista vähentämällä ulkoista ja sisäistä kuormitusta. Tavoitteet: Elinvoimainen ja monipuolinen kalasto, leväkukintojen tuntuva vähentyminen, ravinnepitoisuuksien lasku (20–30 %). Alajärvessä painoa on pantava myös sisäisen kuormituksen vähentämiselle, sillä sen merkitys on järvessä suuri.

Vain muutama alueen järvi on hyvässä tilassa tai lähellä sitä. Näissä järvissä hyvän ekologisen tilan ylläpitäminen tai parantaminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Tilaa on myös tarkkailtava, sillä tila voi olla uhattuna. Tavoitteet: ei tilaa heikentäviä toimia valuma-alueella sekä järvien kalaston ja rantavyöhykkeen käyttö ja hoito tilatavoitteita tukevalla tavalla. Näitä järviä ovat Kaartunen, Ojajärvi sekä todennäköisesti myös Iiruunjärvi.

Suurin osa toimenpidealueen järvistä on melko pieniä eriasteisesti, osa voimakkaastikin maa- ja metsätalouden sekä pistemäisen jätevesikuormituksen kuormittamia. Järvien ekologinen tila on tyydyttävä tai välttävä, osasta tietoa on vähän tai ei lainkaan. Latvoilla olevat valuma-alueeltaan pienet järvet ovat suhteellisesti parhaimmassa ekologisessa tilassa. Suurimpana ongelmana näissä on orgaaninen kuormitus ja pitkäaikaismuutokset, jotka ovat saattaneet aiheuttaa hidasta nuhraantumista, umpeenkasvua sekä vesikasvillisuuden ja happiongelmien lisääntymistä. Ravinteet tai esimerkiksi leväkukinnot eivät välttämättä olekaan suurin ongelma. Osa on umpeen kasvamassa luontaisista tai/ja historiallisista syistä (järvenlaskut), mutta tyypillisesti rehevöityminen ja kiintoainekuormitus on nopeuttanut kehitystä. Matalilla umpeen kasvavilla järvillä voi olla toisaalta linnustollista tai riistanhoidollista arvoa, mikä on syytä huomioida. Osa järvistä on melko heikossa tilassa, mikäli niihin kohdistuu voimakasta maa- ja metsätalouden ja esimerkiksi turvetuotannon tai turkistarhauksen kuormitusta. Tavoitteet: Kuormitetuissa järvissä (Purmonjärvi, Palojärvi, Sexsjön, Narssjön, Kerttuanjärvi, Huvudsjön, Hemsjön, Rekijärvsjön, Peckasjön, Räyringinjärvi ja Sääksjärvi) ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien selvä lasku (10–60 %) sekä etenkin latvajärvillä orgaanisen kuormituksen tuntuva vähentäminen, Umpeenkasvusta kärsivillä järvillä (Haapajärvi, Porasjärvi, Iso-Räyrinki) ravinne- ja kiintoainekuorituksen vähentäminen sekä monitavoitteiset kunnostukset.

Voimakkaasti muutettujen vesistöjen tilatavoitteet

Voimakkaasti muutetuissa Ähtävänjoessa vesistörakentamisen ja säännöstelyn vaikutukset ovat muita paineita merkittävimpiä. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämisellä ja happamuuspiikkien ehkäisyllä on tilaa parantava vaikutus myös Ähtävänjoella, mutta suurin ekologiseen tilaan vaikuttava tekijä on vesistörakentamisen aiheuttama elinympäristöjen määrällinen ja laadullinen heikentyminen. Näissä jokimuodostumissa hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen edellyttää vesienhoidon tavoitteiden yhteensovittamista voimatalouden ja tulvasuojelun asettamien reunaehtojen kanssa. Erityistavoitteena on joen NATURA-arvojen turvaaminen, mikä edellyttää jokihelmisimpukan elin- ja lisääntymismahdollisuuksien turvaamista. Keinoina ovat elinympäristökunnostukset, säännöstelykäytäntöjen arviointi sekä isäntälaji taimenen elinkierron turvaaminen. Tavoitteet: Koskien ja kutualueiden kunnostus, 7 kpl kalateitä, alasvaellusrakenteet, meritaimenen ja -lohen ylisiirrot ja kotiutusistutukset sekä hyydetulvien vaikutusten vähentäminen. Ravinnepitoisuuksien vähentäminen 0–10 % pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5

Myös Kurejoella ja Välijoella vesistörakentamisen, säännöstelyn ja muiden ympäristönmuutosten vaikutukset ovat muita paineita merkittävimpiä. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämisen on Kurejoella tärkeämpää kuin Välijoella. Hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen edellyttää vesienhoidon tavoitteiden yhteensovittamista vesistöjen käytön ml. voimatalouden ja tulvasuojelun asettamien reunaehtojen kanssa. Ehdotetut toimenpiteet sisältävät kalojen esiintymis- ja lisääntymisalueiden lisäämistä ja kalateiden rakentamisen. Tavoitteet: Koskikunnostus ja vähävetisen uoman vesittäminen (Kurejoki), kalatiet alasvaellusrakenteineen, arvokalaston (ml. rapu) kotiutusistutukset sekä lyhytaikaissäännöstelyn kehittämisen ekologisesti vähemmän haitalliseen suuntaan. Kurejoella lisäksi ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien (50 %).

Luodon- ja Öjanjärvien ongelmat liittyvät pääosin vedenlaatuun, etenkin happamuusriskiin. Järvien vedenlaatu määräytyy pääosin siihen laskevien jokien perusteella. Järvien ekologinen tila on melko hyvä, esimerkiksi järvien kalasto on melko monipuolista ja kalaston elinmahdollisuudet ovat parantuneet kalateiden valmistuttua. Öjanjärvi on tavoitetilassa. Järvien säännöstely on melko lievää. Suurimpana uhkana ovat alunamailta tulevien jokivesien aiheuttamat ajoittaiset happamuushaitat. Tavoitteet: Kalaston elinmahdollisuuksien turvaaminen varmistamalla kalateiden toimivuus, pitemmän jakson pH-minimi yli 5,5, ravinnepitoisuuksien vähentämien 0–10 % sekä säännöstelykäytännön kehittäminen siten, että etenkin happamien jaksojen vaikutus minimoidaan.