3.1 Yhteenveto heikentävästä toiminnasta

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alue on pääosin alavaa. Alavuuden ja alavien maiden intensiivisen maankäytön vuoksi alueella on useita tulvaherkkiä alueita. Maa- ja metsätalousministeriö on nimennyt Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle 5 merkittävää tulvariskialuetta. Nämä alueet ovat: Lapväärtti (Lapväärtinjoki), Ilmajoki-Seinäjoki (Kyrönjoki), Laihia-Tuovila-Runsor (Laihianjoki), Lapua (Lapuanjoki) ja Ylistaro-Koivulahti (Kyrönjoki). Tulvien torjumiseksi on useissa alueen vesistöissä tehty rakenteellisia muutoksia, kuten patoja ja tekojärviä. Monia alueen vesistöistä myös säännöstellään tulvasuojelullisista syistä tai vesivoiman takia. Paikoin veden vähyys luo haasteita vesiympäristölle.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella vesistöjä leimaa rannikon läheisyydessä happamuus, joka on peräisin happamista sulfaattimaista. Happamat sulfaattimaat sijaitsevat pääasiassa 80 metrin korkeuskäyrän alapuolella, joten happamuus koskettaa suurta osaa alueen vesistöistä.

Vesistöt ovat monin paikoin myös reheviä ja haja- sekä pistekuormitus tuovat ravinteita edelleen vesistöihin. Myös kiintoainekuormitus on paikoin suurta. Alueella on laajoja maatalousalueita ja ne sijaitsevat usein vesistöjen läheisyydessä tai alueiden kuivatusvedet laskevat vesistöihin. Maatalous näillä alueilla on intensiivistä. Maidontuotanto ja perunantuotanto keskittyvät pääasiassa Keski-Pohjanmaan maakuntaan, mutta myös Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella on maitotiloja ja perunan viljelyä. Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa viljanviljely on intensiivistä. Suurin osa alueen turvealueista on ojitettu metsätalous- tai maatalouskäyttöön tai turvetuotannon tarpeisiin. Turvetuotanto on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella keskittynyt sisämaahan.

Vedenhankinnan kannalta merkittävät pohjavesialueet sijoittuvat pääosin luode-kaakko-suuntaisille hiekka- ja soraharjuille. Samoille alueille on usein keskittynyt paljon ihmistoimintaa tällaisten maaperämuodostumien tarjotessa asutukselle ja kulkuväylille sopivan rakennuspohjan sekä rakentamiseen soveltuvia kiviaineksia.

Pohjanmaan rannikkoseudulla pohjavesialueet ovat kapeita ja katkonaisia sekä osittain pohjavettä ympäristöstään kerääviä. Pohjoisosaa kohti siirryttäessä pohjavesialueet ovat loivapiirteisiä, ja ne ovat lähes kokonaan tasoittuneet rantavoimien vaikutuksesta. Länsi-Suomen rannikkoseudulla pohjavesialueet ovat usein moreenipeitteisiä. Sisä-Suomen itäosan pohjavesialueet sen sijaan erottuvat selvästi maisemassa ja yleensä purkavat pohjavettä ympäristöönsä. Rannikkoseuduilla pohjavesi on sekä luontaisista tekijöistä että ihmistoiminnoista johtuen usein hapetonta tai vähähappista ja ravinteiden ja metallien pitoisuudet saattavat olla korkeita.

Pohjavesialueilla sijaitsee runsaasti erilaisia riskiä aiheuttavia toimintoja. Ihmistoimintojen on monin paikoin todettu aiheuttavan muutoksia pohjaveden laadussa ja määrässä. Keskeisiksi pohjavettä vaarantaviksi toiminnoiksi on arvioitu maatalous (peltoviljely, kotieläintalous ja turkistuotanto), liikenne, maa-ainesten ottaminen, asutus, teollisuus- ja yritystoiminta sekä pilaantuneet maa-alueet.