11.2.1 Pintavesien ekologinen tila

Joet

Lapuanjoen pääuoma Lapualta mereen kuuluu suuriin turvemaiden jokiin ja tämän yläpuolinen päähaara Alavudelle asti suurin kangasmaiden jokiin (taulukko 11.2.1a). Muut Lapuanjoen vesistön joet kuuluvat keskisuuriin turvemaiden tai kangasmaiden jokiin. Kangasmaiden jokia on varsinkin Lapuanjoen latvoilla melko runsaasti. Pienimmät joet kuuluvat pieniin turvemaiden jokiin. Isoista sivujoista Nurmonjoki kuuluu keskisuuriin turve- ja Kauhavanjoki keskisuuriin kangasmaiden jokiin. Pienistä 10–100 km² valuma-alueen puroista ja joista on tarkastelussa mukana vain osa.

Lapuanjoen pääuoma, Nurmonjoki, Kauhavanjoki sekä monet pienemmät joet virtaavat maatalousvaltaisten alueiden halki, minkä vuoksi maatalouden kuormituksen vaikutukset korostuvat. Vesistöalueen latvaosissa korostuvat turvetuotannon ja metsätalouden vaikutukset. Ojitettujen soiden osuus valuma-alueista on suuri. Alajuoksun ja siihen laskevien sivujokien, kuten Kauhavanjoen, suurin ongelma on kuitenkin happamuus. Suurin osa alajuoksun pelloista sijaitsee tehokkaasti kuivatuilla happamilla sulfaattimailla. Jokivedet ovat väriltään pääosin ruskeahkoja. Veden väriltään tummimpia ovat Kauhavanjoen vedet. Muutamien pienten latvajokien vesi on suhteellisen kirkasta. Lapuanjoen vesistö on myös usean kunnallisen jätevesipuhdistamon purkuvesistö. Alueella on myös turkistarhoja. Melko suurta osaa alueen joista on padottu, perattu, pengerretty ja suoristettu muun muassa maankuivatuksen, tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin, mikä on heikentänyt niiden ekologista tilaa. Lapuanjoessa, Nurmonjoessa ja Kauhavanjoessa on voimalaitoksia. Lapuanjoen alaosa ja Nurmonjoki on nimetty voimakkaasti muutetuiksi.

Varsin arvokasta ja kohtuullisen hyvin säilynyttä virtavesiluontoa löytyy eniten Lapuanjoen latvoilta. Myös osa melko kuormitetuistakin joista on uomaltaan melko luonnontilaisia, mikä selvästi parantaa niiden ekologista tilaa, jopa silloin kun kuormitus on suhteellisen voimakasta. Keskisuurissa ja varsinkin pienissä joissa uomien ja rantavyöhykkeen tila onkin usein ravinnekuormitusta merkittävämpi tekijä ekologiselle tilalle.

Taulukko 11.2.1a. Lapuanjoen vesistön jokien vedenlaadun ja biologisten laatutekijöiden tietoa vuosilta 2012–2017 (HERTTA 2020). Jokityyppien lyhenteet: P = pienet, K = keskisuuret, S = suuret, k = kangasmaiden, t = turvemaiden joet. pH vuosiminimien logaritmimuunnettu keskiarvo; ‒ = ei ole voitu arvioida. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. * = voimakkaasti muutettu. KE = keinotekoinen.

Lapuanjoen pääuoma: Lapuanjoen pääuoman ja siihen laskevien sivujokien ekologiseen tilaan vaikuttavat niin vesirakentaminen, hajakuormitus kuin happamilta sulfaattimailta tuleva kuormitus. Lapuanjoki virtaa pääuoman yläosalla laajan tulva-alueen halki muodostaen pitkän suvantomaisen jakson, jonka putouskorkeus on hyvin vähäinen. Sekä pääuoman osien että sivujokien luonnontilaa on muutettu perkaamalla, pengertämällä ja suoristamalla, mikä on heikentänyt niiden ekologista tilaa entisestään (taulukko 11.2.1a). Uudessakaarlepyyssä lähellä jokisuuta on lyhytaikaissäätöä harjoittava voimalaitos, joka on merkittävä nousueste. Siian ja taimenen on havaittu nousevan padolle asti. Myös Poutussa Lapualla on pato, jonka alapuolinen osuus on noin 17 km matkalla pengerretty. Ainoat vapaat kosket ovat Uudenkaarlepyyn Jepualla. Lapuanjoen pääuoman alimman osan (Alahärmän alapuoli) kalasto, pohjaeläimistö ja pohjalevät on lajistoltaan taantunut ilmentäen rehevyyden, rakenteellisten muutosten ja/tai happamuuden toksisia vaikutuksia. Esimerkiksi happamuudelle herkkää kivisimppua ei esiinny enää Lapuanjoen alajuoksulla. Hajakuormitus ja osin myös pistekuormitus rehevöittävät jokea, ja vedenlaatua luonnehtivat korkeat ravinnepitoisuudet ja etenkin tulva-aikoina samea vesi ja erittäin korkeat kiintoainepitoisuudet. Pääuoman alaosalla on merkittäviä määriä tehokkaasti peruskuivatettuja sulfaattimaita, joilta tuleva kuormitus happamoittaa vesiä tulva-aikoina. Kolmannella suunnittelukaudella happamuusolosuhteet olivat aikaisempaa lievemmät. Riski happamuushaitoille on kuitenkin edelleen olemassa. Haapojanluomaan kohdistuu voimakas kuormitus ja luomaa on myös perattu. Joen vedenlaatu on hyvin heikkoa ilmentäen huonoa tilaa. Ekoluomasta eli Polijoesta ei ole ajanmukaista tietoa ja se on luokiteltu pääosin paine- ja mallitarkastelun perusteella. Lapuanjoen ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitus vaikuttaa myös joen suistoon ja edustan merialueeseen. Jokisuun edusta onkin luokiteltu välttävään ekologiseen tilaan (Hertta 2020).

Arvio: Lapuanjoen alin osa ja Ekoluoma välttävä, Haapojanluoma huono ekologinen tila (kuva 11.2.1). 

Lapuanjoen keski- ja yläosa: Lapuanjoen keski- ja yläosan ja siihen laskevien sivujokien tilaa heikentävät maa- ja metsätalouden hajakuormitus, asutuksen jätevedet ja turvetuotanto. Lapuanjoen ja sivujokien ravinnepitoisuudet ovat kohonneita ja kuvaavat pääosin tyydyttävää‒välttävää vedenlaatua. Vesi on kuitenkin Lapuanjoessa varsinkin alivirtaamakausina kohtuullisen kirkasta ja kiintoainepitoisuudet melko alhaisia muun muassa Kuortaneenjärven pitoisuuksia laskevasta vaikutuksesta johtuen. Kuortaneenjärven ja Lapuan välissä on kaksi voimalaitosta patoineen, muutoin joessa on melko runsaasti koskia. Lapuanjoen keskiosan pohjaeläimistö ja piilevät ilmentävät tyydyttävää ja kalasto erinomaisia tilaa. Jokijaksolla elää ja lisääntyy taimen ja siellä esiintyy myös harjusta. Kaaranka- ja Lakajoki ovat uomiltaan varsin luonnontilaisia, mutta maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormittamia jokia. Tapaskanluomaa (Uitonluoma) on perattu jonkin verran enemmän. Vedenlaatu on samankaltaista kuin muissa pikkujoissa. Kaikkien jokien kalasto ilmentää hyvää tilaa ja sekä Lakajoessa että Tapaskanluomassa esiintyy taimenia. Lakajoen hyvä tila on uhattuna.

Arvio: Lakajoki hyvä, Lapuanjoen keski- ja yläosa sekä Kaarankajoki ja Tapaskanluoma tyydyttävä ekologinen tila (kuva 11.2.1).

Lapuanjoen latvajoet: Lapuanjoen latvoilla on pari puroluokan vesistöä sekä pienehkö Pahajoki. Joet saavat alkunsa yläpuolisista järvistä, virtaavat melko vaihtelevassa maastossa ja ovat uomiltaan kohtuullisen luonnontilaisia. Jokia kuormittaa maa- ja metsätalous vaihtelevassa määrin. Ekologisen luokituksen laatutekijät ja vedenlaatu ilmentävät Pahajoella hyvää-erinomaista tilaa. Yläpuolinen Sapsalampi tasaa joen vedenlaadun vaihteluita. Vedenlaatua suurempi ongelma on kuitenkin veden vähyys kuivina jaksoina. Edesjärven puro ja Kuivasjoki saavat alkunsa matalista suojelluista NATURA-järvistä (Eteläinen Edesjärvi ja Kuivasjärvi). Kuivasjoen vesi on kuitenkin varsin runsasravinteista ja väriarvot ovat korkeita. Kuivasjoen tila on heikentynyt. Myös Edesjärven puroon kohdistuu jonkun verran kuormitusta.

Arvio: Pahajoki hyvä, Edesjärven puro tyydyttävä ja Kuivasjoki välttävä ekologinen tila (kuva 11.2.1).

Kätkänjoki ja Töysänjoki: Kätkänjoki ja Töysänjoki yhtyvät Lapuanjokeen Alavuden keskustan tuntumassa. Jokia sekä näiden sivujokia kuormittavat eriasteisesti maa- ja metsätalous, asutuksen jätevedet sekä turvetuotanto. Alue on kuitenkin metsäisempää ja peltoja ja myös ojitettua suota on vähemmän kuin yleensä Etelä-Pohjanmaalla. Jokia on jonkin verran perattu, mutta myös luonnontilaisia tai sen kaltaisia osuuksia löytyy. Eniten muutoksia on Kätkänjoessa, jossa on nousuesteitä. Kalasto ja pohjaeläimet ovat kaikissa joissa hyvässä tai jopa erinomaisessa kunnossa. Kätkänjoessa, Salonjoessa ja Hakojoessa esiintyy purotaimenta. Myös Töysänjoessa esiintyy vähäisissä määrin taimenta. Ravinnepitoisuudet ovat varsinkin Salonjoessa mutta myös Töysänjoessa kohtuullisen alhaisia, Kätkänjoessa hieman korkeampia. Ravinteet kuvaavat pääosin välttävää-hyvää tilaa. Luonnontilaisen kaltaisten uomien esiintyminen rantavyöhykkeineen parantaa kaikkien kyseisten jokien ekologista tilaa lisäten samalla sietokykyä kuormitukselle. Kätkänjoen, Salonjoen ja Hakojoen hyvän tilan on arvioitu olevan uhattuna.

Arvio: Kätkänjoki, Salonjoki ja Hakojoki hyvä, Töysänjoki tyydyttävä ekologinen tila (kuva 11.2.1).

Nurmonjoki: Nurmonjoki on Lapuanjoen suurin sivuhaara ja yhtyy Lapuanjokeen Lapuan keskustassa. Nurmonjoen vesistöalueen järvisyys on 6,2 % (Ekholm 1993).  Nurmonjokeen laskevia Allasjokea (Ahvenjoki), Haapaluomaa (Lehmijoki) ja Kuorasluomaa kuormittavat valuma-alueen maa- ja metsätalous, ojitetut suot ja turvetuotantoalueet. Kuorasluoman ja Allasjoen alueella on melko runsaasti järviä ja Kuorasluoman valuma-alueella myös luonnontilaisia soita. Järvet ovat suurelta osin säännösteltyjä. Voimakkaimmin kuormitetun Haapaluoman vesi on varsin runsasravinteista. Allasjoella pitoisuudet ovat pienemmät. Allasjokea, Kuorasluomaa ja Haapaluomaa on osin perattu, ja myös järvien säännöstely sekä virtausreittien muutokset vaikuttavat ekologiseen tilaan. Paikoin taas löytyy melko luonnontilaisiakin osuuksia. Jokien ekologinen tila voikin muodostuman sisällä vaihdella suuresti, ja luokitukset kuvaavat vain keskimääräistä tilannetta.

Arvio: Haapaluoma välttävä, Allasjoki ja Kuorasluoma tyydyttävä ekologinen tila (kuva 11.2.1).

Kauhavanjoki: Kauhavanjoki sivujokineen on Lapuanjoen vesistön kuormitetuinta aluetta, mikä näkyy korkeina ravinnepitoisuuksina. Maatalous on alueella intensiivistä. Maatalouden hajakuormituksen lisäksi jokea kuormittavat asutuksen jätevedet, turvetuotanto ja metsätalous. Laajat alueet valuma-alueen yläosilta on ojitettu. Jokia on myös osittain perattu ja niiden rantavyöhykettä muutettu. Kauhavanjokea on myös pengerretty ja siinä on nousuesteitä. Kauhavanjoen alueella on myös tehokkaasti kuvattuja alunamaita, joiden happamat vedet kuormittavat vesistöjä ja Lapuanjoen pääuomaa. Vedenlaatu joissa onkin vain välttävää tai jopa huonoa. Vedet ovat väriltään Lapuanjoen vesistöalueen tummimpia. Kauhavanjoella esiintyy happamuushaittoja lähes vuosittain. Biologisten laatutekijöitä osalta Kauhavanjoen alaosa ilmentää tyydyttävää, Hirvijoki hyvää-tyydyttävää ja Kauhavanjoen yläosa jopa hyvää-erinomaista ekologista tilaa. Latvahaarojen virtausolot ja habitaatit ovat säilyneet paremmin, mikä kompensoi rehevyyden ja happamuuden vaikutuksia.

Arvio: Kauhavanjoen alaosa ja Hirvijoki välttävä, Kauhavanjoen yläosa tyydyttävä ekologinen tila (kuva 11.2.1).

Lapuanjoen vesistöalueen jokivesimuodostumissa vain kahdessa tapahtui ekologisen luokan muutos:

• Kauhavanjoen yläosa: välttävä → tyydyttävä

• Kuivasjoki: tyydyttävä → välttävä

Muutoin jokien kohdalla muutokset jäivät vähäisiksi tai sattumanvaraisiksi, typpipitoisuudet kuitenkin laskivat selvästi useammassa vesimuodostumassa kuin nousivat. Jokien humuspitoisuus on laskenut tai pysynyt ennallaan, mitä voidaan pitää myönteisenä asiana yleinen ruskettumiskehitys huomioon ottaen. Lapuanjoen alajuoksulla olivat happamuushaitat jaksolla edellistä jaksoa lievempiä, mikä näkyi muun muassa kalastossa. Kokonaisuudessaan pääuomassa muutokset jäivät luokkarajojen sisälle, sillä rehevöitymisen vaikutukset vastaavasti lisääntyivät, mikä näkyi piileväindeksissä.

Järvet

Lapuanjoen vesistöalueella on varsin paljon erityyppisiä järviä. Järvet ovat keskittyneet valuma-alueen latvoille, alajuoksulla järviä on hyvin vähän. Enemmistö järvistä on matalia runsashumuksisia järviä. Muita alueen järviä ovat runsashumuksiset järvet, pienet humusjärvet ja matalat humusjärvet. Lapuanjoen vesistöalueella on kaksi rakennettua tekojärveä: Hirvijärven ja Varpulan tekojärvet. Lisäksi Nurmonjoessa on Hipin allas, joka käsitellään osana Nurmonjokea. Vesistöalueen latvoilla olevia järviä säännöstellään tulvasuojelun tarpeisiin. Säännöstelyn tarkoituksena on estää Lapuan Alajoen itäpuolen pengerryksestä sekä Nurmonjoen perkauksesta johtuva yliveden suurentuminen Lapuanjoessa ja Nurmonjoessa (Syvänen ja Leiviskä 2007).

Maatalousvaltaisilla alueilla olevat ja valuma-alueeltaan suuret järvet ovat varsin voimakkaasti kuormitettuja, mikä näkyy niiden veden laadussa ja ekologisessa tilassa. Valuma-alueiden latvoilla korostuu metsätalouden ja turvetuotannon kuormitus, jolle etenkin matalat järvet ovat herkkiä. Osa latvajärvistä on varsin vähän kuormitettuja ja siten melko hyvässä tilassa.

Kuortaneenjärvi: Kuortaneenjärvi on Lapuanjoen vesistön suurin ja merkittävin järvi. Järvi kuuluu (syviin) runsashumuksisiin järviin. Järven valuma-alue on laaja (1266 km²) suhteessa järven kokoon, minkä vuoksi veden viipymä on varsin lyhyt, noin kaksi kuukautta. Järvellä onkin läpivirtausjärven piirteitä, mikä heijastuu esimerkiksi kerrostuneisuuteen, pohjan happitalouteen ja syvänteiden pohjaeläimistöön. Järveä säännöstellään, ja järvi tasaa alapuolisen Lapuanjoen virtaamia ja vedenlaatua. Kuortaneenjärven suurin kuormittaja on maatalous, sillä järven rannoilla ja valuma-alueella on runsaasti maataloutta. Muita kuormittajia ovat muun muassa metsätalous, turvetuotanto sekä haja-asutuksen ja taajamien jätevedet. Kuormituksen seurauksena järvi on rehevöitynyt, ja ekologisen tilan laatutekijät osoittavatkin pääosin tyydyttävää, mutta myös hyvää tilaa (taulukot 11.2.1b ja 11.2.1c). Järven kalasto on jonkin verran muuttunut, mutta on kuitenkin varsin monipuolinen ja siihen kuuluvat muun muassa muikku ja kuha. Kuortaneenjärvessä esiintyy lähes vuosittain kestoltaan ja voimakkuudeltaan vaihtelevia sinileväkukintoja. Pohjalevästö ja muu rantavyöhykkeen eliöstö ilmentävät lievää rehevöitymistä. Läpivirtausluonteesta johtuen kerrostuneisuus purkautuu helposti, minkä vuoksi syvänteiden happitilanne ei muodostu niin pahaksi kuin voisi olettaa. 

Arvio: ekologinen tila tyydyttävä (kuva 11.2.1).

Kuorasjärvi: Kuorasjärvi on Lapuanjoen toiseksi suurin luonnonjärvi ja kuuluu mataliin runsashumuksisiin järviin. Järven valuma-alueella on melko runsaasti järviä, jonkin verran maataloutta sekä runsaasti soita. Suot ovat osin ojitettuja, mutta myös luonnontilaisia soita, samoin kuin turvetuotantoalueita löytyy. Järveä kuormittaa myös muun muassa haja- ja ranta-asutus, lisäksi järveä säännöstellään. Vaikka kuormitus on muuttanut järven tilaa, on se edelleen suhteellisen hyvässä kunnossa. Vesi on kohtuullisen vähäravinteista, ja myös klorofylli- ja kalastotietojen valossa järvi on melko hyvässä kunnossa. Kuorasjärven ravinnepitoisuudet ovat laskeneet viime kaudelta. Sinilevä- ja koristeleväkukintoja esiintyy kuitenkin ajoittain. Järvi on melko suuri ja syvä järvityyppiin (MRh) nähden, mutta vaikka käytettäisiin vaihtoehtoisia järvityyppejä, pysyisi luokitus silti samana. Monen muun järven tavoin Kuorasjärveen kohdistuu kuitenkin muun muassa hajakuormituksesta ja humuskuormituksesta johtuva uhka.

Arvio: ekologinen tila hyvä (kuva 11.2.1). 

Nurmonjoen latvajärvet: Nurmonjoen latvajärvet kuuluvat mataliin runsashumuksisiin järviin lukuun ottamatta Iso Soukkajärveä, joka on matala humusjärvi. Koko valuma-alue on varsin soinen. Ylimpänä olevan Iso Vehkajärven valuma-alue on pieni ja kohtuulliselta osin luonnontilainen. Muutoin valuma-alueen suot on pääasiassa ojitettu, lisäksi on runsaasti erittäin suuriakin turvetuotantoalueita. Näiden kuormitusmuotojen sekä metsätalouden merkitys korostuukin muutoin melko harvaanasutulla alueella. Valuma-alueiden ojitukset ja turvetuotanto ovat aiheuttaneet pitkällä aikavälillä humus- ja kiintoainekuormitusta, joka on muuttanut matalien järvien olosuhteita, mataloittanut järviä sekä altistanut järviä esimerkiksi happikadoille, mistä on seurannut ekologisen tilan heikkeneminen. Myös maatalousvaltaisia alueita löytyy, mistä aiheutuu järviin ravinnekuormitusta. Eniten maataloutta on Iso Allasjärven valuma-alueella. Lähes kaikkia alueen järviä on aikanaan laskettu, mikä on altistanut ne rehevöitymiselle ja umpeenkasvulle. Osaa järvistä säännöstellään tulvasuojelun tarpeisiin ja vesien virtaussuuntia on myös muutettu (Sivil 2006). Säännöstely laskee järvien vedenpintaa talvisin altistaen järviä happikadoille. Matalissa humusjärvissä happi saattaa luontaisestikin käydä talvella melko vähiin, mutta säännöstely pahentaa tilannetta entisestään. Iso Vehkajärvi poikkeaa muista järvistä, sillä vähän kuormitetun järven vesi on vähäravinteista ja ekologisen tilan laatutekijät osoittavat pohjaeläimistöä lukuun ottamatta tai erinomaista tilaa. Järvi on kuitenkin hyvin matala ja runsashumuksinen ja kärsii säännöllisesti happikadoista. Valuma-alueen latvoilla sijaitsevassa Iso Soukkajärvessä esiintyy karuja oloja ilmentävää nuottaruohoa ja myös vanhat vedenlaatutiedot ilmentävät kohtuullisen vähäravinteisia olosuhteita. Iso Allasjärven, Jääskänjärven ja Kuotesjärven ravinne- ja klorofyllipitoisuudet ovat kohonneet ja ilmentävät pääosin tyydyttävää-hyvää tilaa. Ravinnepitoisuudet ovat korkeimmat voimakkaasti rehevöityneessä Saarijärvessä. Järven kalasto ilmentää kuitenkin erinomaista tilaa, mahdollisesti hoitokalastusten seurauksena. Muista järvistä ei ole ajanmukaista tietoa. Useiden järvien kalaston on aiemmin havaittu rehevyydestä johtuen olevan särkivaltaisia ja särkitiheyksien on havaittu korreloivan klorofyllipitoisuuksien kanssa (Sivil 2006). Järvet ovat niin humuspitoisia, että tumma veden väri todennäköisesti toisaalta vaimentaa rehevöitymisen vaikutuksia. Varsinaista rehevöitymistä suurempi uhka voikin olla umpeenkasvu. Kuotesjärven ja Saarijärven tila on muuttunut aineistollisista ja menetelmällisistä syistä. Mulkkujärvi on NATURA- ja luonnonsuojelualueella sijaitseva järvi, joka on luokiteltu vanhojen tietojen ja painetarkastelun perusteella. Kuotesjärven hyvän tilan on arvioitu olevan uhattuna.

Arvio: ekologinen tila Iso Vehkajärvi erinomainen, Iso Soukkajärvi ja Kuotesjärvi hyvä, Iso Allasjärvi, Jääskänjärvi, Saarijärvi ja Mulkkujärvi tyydyttävä ekologinen tila (kuva 11.2.1).

Lapuanjoen latvajärvet: Lapuanjoen latvaosilla sijaitseva Sapsalampi kuuluu pieniin humusjärviin, muut alueen järvet mataliin runsashumuksisiin järviin. Alavudenjärveä lukuun ottamatta kaikkien järvien valuma-alueet ovat hyvin pieniä. Sapsalampi on syvä (28 m) ja sokkeloinen pieni järvi. Järveä kuormittaa jonkin verran ympäristön maatalous sekä haja-asutus. Alavudenjärveen kohdistuu jonkin verran ravinnekuormitusta sen yläpuoliselta varsin maatalousvaltaiselta valuma-alueelta. Kummankaan järven tilan ei arvioida muuttuneen. Kuivasjärvi ja Eteläinen Edesjärvi ovat matalia umpeenkasvavia järviä. Järvet kuuluvat linnustollisten arvojen vuoksi NATURA-verkostoon. Kuivasjärveä kuormittaa maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto. Matalan järven sietokyky on ylittynyt ja ravinnepitoisuudet ovat varsin korkeat ja ovat edelleen kasvaneet. Myös Vetämäjärvi kärsii umpeenkasvusta, ja järvellä on toistuvia sinileväkukintoja. Vetämäjärven ravinnepitoisuudet ja biologiset laatutekijät ilmentävät kuitenkin pääosin hyvää tilaa ja järven luokkaa onkin muutettu laajemman aineiston perusteella.

Arvio: Ekologinen tila Alavudenjärvi ja Vetämäjärvi hyvä, Sapsalampi tyydyttävä ja Kuivasjärvi välttävä ekologinen tila. Eteläistä Edesjärveä ei luokiteltu (kuva 11.2.1). 

Kätkänjoen ja Töysänjoen latvajärvet: Kätkänjoen ja Töysänjoen vesistöalueiden järvet kuuluvat mataliin runsashumuksisiin järviin lukuun ottamatta Iso Liesjärveä, joka on pieni humusjärvi. Valuma-alueiden alaosissa olevien Ponnenjärven ja Ranta-Töysän järven valuma-alueilla on varsin runsaasti maataloutta. Järviä kuormittaa myös jokien mukana tuleva metsätalouden ja turvetuotannon kuormitus sekä haja-asutuksen jätevedet. Ranta-Töysän järven ravinne- ja klorofyllipitoisuudet ovatkin selvästi nousseet. Ponnenjärvellä vaikutukset ovat olleet vähäisemmät ja ravinnepitoisuudet ovat alhaisempia. Kalaston ja kasviplanktonin perusteella Ponnenjärven tila on parantunut hyvään tilaan. Kätkänjoen latvajärvi, Kätkänjärvi, on myös selvästi rehevöitynyt, mitä ilmentävät korkeat ravinne- ja klorofyllipitoisuudet.  Matalan järven valuma-alue koostuu pääosin ojitetusta suosta, maataloutta on eniten järveen etelästä laskevan Vääräpuron latvoilla. Vääräpuroon lasketaan myös Lehtimäen jätevesipuhdistamon vedet, minkä vuoksi puron ravinnepitoisuudet ovat olleet erittäin korkeat.  Jätevesikuormitus yhdessä valuma-alueen maankäytön aiheuttaman kuormituksen kanssa onkin rehevöittänyt järven, muuttanut sen ekologiaa sekä altistanut järveä happikadoille. Parhaimmassa kunnossa alueen järvistä ovat Akkojärvi ja Iso Liesjärvi. Iso Liesjärven valuma-alue on hyvin pieni ja kuormitus sen vuoksi vähäistä. Akkojärven valuma-alue on hieman suurempi käsittäen kangasmetsiä, peltoa ja varsin runsaasti pieniä järviä. Iso Liesjärven ekologiset laatutekijät ilmentävät hyvää‒erinomaista tilaa. Vesi on myös varsin kirkasta ja vähäravinteista. Akkojärvestä on vain vähän ajanmukaista tietoa, mutta vanhempien tulosten perusteella vesi on laadultaan samankaltaista kuin Iso Liesjärvessä.

Arvio: ekologinen tila Iso Liesjärvi, Akkojärvi ja Ponnenjärvi hyvä, Ranta-Töysän järvi ja Kätkänjärvi tyydyttävä (kuva 11.2.1).

Muut järvet: Kauhajärvi on Kauhavanjoen vesistön ainut merkittävä järvi. Runsashumuksisiin järviin kuuluvan Kauhajärven valuma-alueella on runsaasti maataloutta sekä muun muassa turvetuotantoa. Ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormitus onkin vuosien saatossa rehevöittänyt järveä. Vedenlaadun ja pohjaeläimistön osalta luokitus ilmentää tyydyttävää ja kasviplanktonin osalta hyvää tilaa. Syvänä järvenä (max. 15 m) Kauhajärvi on kestänyt kuormitusta kohtuullisesti, vaikka muutoksia onkin tapahtunut. Kokonaisuutena järven luokitus on hyvä, mutta tila on selkeästi uhattuna. Lakajokeen laskeva Menkijärvi ja Kaarankajokeen laskeva Kaarankajärvi ovat matalia runsashumuksisia järviä. Molempien järvien valuma-alue on melko pieni. Järviä kuormittavat maa- ja metsätalous sekä haja-asutus. Valuma-alueiden ojitukset ovat aiheuttaneet pitkällä aikavälillä humus- ja kiintoainekuormitusta, joka on muuttanut järvien olosuhteita ja heikentänyt ekologista tilaa. Kummastakaan järvestä ei ole tällä kaudella tietoja, mutta paineiden ja sitä kautta järvien tilan ei tiedetä muuttuneen. Järvet ovat hyvin tummavetisiä ja tumma väri ehkäiseekin todennäköisesti kuormituksen aiheuttamaa rehevöitymistä. Tiisijärven laskusuuntaa on muutettu: aiemmin järvi laski Lapuanjokeen, mutta nykyisin vedet virtaavat Hirvijärveen. Järvessä ja sen valuma-alueella on tehty kunnostuksia ja muun muassa ohjattu ojavesiä muualle. Tiisijärven tila onkin parantunut ja liki kaikki laatutekijät ilmentävät erinomaista tilaa.

Arvio: Tiisijärvi erinomainen, Kauhajärvi ja Menkijärvi hyvä ja Kaarankajärvi tyydyttävä ekologinen tila (kuva 11.2.1).

Taulukko 11.2.1b. Lapuanjoen valuma-alueen järvien tilan luokittelu v. 2019.  Järvityyppien lyhenteet: P = pienet, h = humusjärvet, RH = Runsashumuksiset järvet, M = Matalat.  keino = tekojärvi; syv = syvänne, lit =rantavyöhyke. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. * = tekojärvi/voimakkaasti muutettu. KE = keinotekoinen. kasvipl = kasviplankton

Taulukko 11.2.1c. Lapuanjoen valuma-alueen järvien kesäaikaisia (1.6.–30.9.) vedenlaatutietoja vuosilta 2012–2017.  Järvityyppien lyhenteet: P = pienet, h = humusjärvet, Rh = Runsashumuksiset järvet, M = Matalat. (HERTTA-rekisteri 2020). Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono.

Järvien osalta tapahtui 2. ja 3. suunnittelukauden välillä useita muutoksia:

• Ponnenjärvi: tyydyttävä → hyvä

• Tiisijärvi: hyvä → erinomainen

• Kuivasjärvi: tyydyttävä → välttävä

• Vetämäjärven, Kuotesjärven ja Saarijärven: tila puolestaan muuttui aineistollisista ja menetelmällisistä syistä ja on nyt aiempaa luotettavampi.

Myös Kuorasjärven ravinnepitoisuudet laskivat selvästi ja muun muassa näkösyvyys kasvoi, mutta tällä ei ollut vaikutusta tilaluokkaan. Muutoin muutokset järvien ravinne- tai klorofyllipitoisuuksissa olivat melko vähäisiä, eikä selvää kehityssuuntaa ollut. Osassa järvistä näkösyvyys kasvoi ja osassa heikkeni. Näkösyvyyden muutokset pienehköissä tai lyhytviipymäisissä järvissä heijastelevat sademäärien ja siten valunnan ja kuormituksen ja toisaalta leväkukintojen yms. vuosien välistä vaihtelua, eikä mitään yhtenäistä suuntausta ollut havaittavissa.

Kuva 11.2.1: Lapuanjoen suunnittelualueen vesimuodostumien ekologinen tila.