14.2.1 Pintavesien ekologinen tila

Joet

Isonjoen-Lapväärtinjoen ja Teuvanjoen suunnittelualueen joista Lapväärtinjoen alaosa kuuluu suuriin turvemaiden jokiin. Muut joet kuuluvat pääosin keskisuuriin tai pieniin turvemaiden jokiin. Keskisuuriin turvemaiden jokiin kuuluvat esimerkiksi Isojoki, Heikkilänjoki ja Kärjenjoki (Siironjoki). Teuvanjoki (Tiukanjoki) ja Vikbäcken kuuluvat muista poiketen kangasmaiden jokiin. Pienistä 10–100 km² valuma-alueen puroista ja joista on tarkastelussa mukana vain osa.

Valuma-alueen voimakas maankäyttö ja kuormitus vaikuttaa eriasteisesti suureen osaan alueen joista. Ravinne-, sameus ja kiintoainepitoisuudet ovat korkeita valuma-alueeltaan maatalousvaltaisilla ja eroosioherkillä joilla, kuten Teuvanjoella. Happamuusongelmat ovat suurimmillaan rannikon läheisillä joilla, kuten esimerkiksi Härkmerenjoella (Härkmeriån) (taulukko 14.2.1a). Alunamaiden osuus kuitenkin esimerkiksi Lapväärtinjoen valuma-alueesta on melko pieni, minkä vuoksi vakavat happamuushaitat ovat alueen joilla melko harvinaisia. Jokivedet ovat väriltään pääosin ruskeahkoja. Tummimpia ja samalla sameimpia ovat Teuvanjoki ja Karijoki. Isojoen vesi on kuivina aikoina varsin kirkasta, mutta samenee nopeasti sateiden jälkeen. Suunnittelualueella on varsin arvokasta ja hyvin säilynyttä virtavesiluontoa varsinkin Isojoen latvoilla. Osassa pohjavesivaikutteisia latvavesiä vedenlaatu on ainakin ajoittain jopa lähes luonnontilaista. Lapväärtin-Isojoki kuuluu kokonaisuudessaan NATURA: an ja lienee Etelä-Pohjanmaan luonnontaloudellisesti arvokkain vesistö.

Isojoen ja Teuvanjoen alueen jokien tilaa heikentää selvimmin voimakas hajakuormitus. Vesistörakentamista (vaellusesteet, säännöstely, pengerrykset, padot ja patoaltaat) alueen joilla on ollut selvästi vähemmän kuin Pohjanmaalla yleensä, minkä vuoksi myös niiden ekologiset vaikutukset ovat vähäisempiä. Lapväärtinjoen alaosaa on kuitenkin perattu ja pengerretty, muutamissa joissa on nousuesteitä ja latvapuroja sekä pikkujokia on paikoin perattu ja suoristettu. Lisäksi laaja-alaiset ojitukset ovat vaikuttaneet ekologiseen tilaan sekä jokien hydrologiaan, mikä on näkynyt muun muassa tulvariskien lisääntymisenä. Alue on osin eroosioherkkää, mikä on laajojen metsäojitusten yhteydessä aiheuttanut vakavia haittoja vesistöille. Harkitsemattomat ojitukset ovat aiheuttaneet esimerkiksi kalakuolemia. Alunamailta tuleva happamuuskuormitus heikentää tulva-aikoina veden laatua jokien alajuoksulla, mutta sen merkitys on selvästi vähäisempi kuin monessa muussa Pohjanmaan rannikon joessa. Kärjenjoen, Karijoen ja Teuvanjoen latvoilla on myös jonkun verran turvetuotantoa. Monet alueen joista ovat uomiltaan melko luonnontilaisia, mikä selvästi parantaa niiden ekologista tilaa, jopa silloin kuin kuormitus on suhteellisen voimakasta. Keskisuurissa ja varsinkin pienissä joissa uomien ja rantavyöhykkeen tila onkin usein ravinnekuormitusta merkittävämpi tekijä ekologiselle tilalle.

Taulukko 14.2.1a. Lapväärtin-Isojoen ja Teuvanjoen jokien vedenlaadun ja biologisten laatutekijöiden tietoa vuosilta 2012- 2017 (S = Suuri, K = Keskisuuri, P = pieni, t = turvemaiden, k = kangasmaiden joki, (HERTTA-rekisteri, 2020). * = vuosiminimien log-muunnettu keskiarvo, Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja Hu = huono. Kiintoaineen yksikkö on mg/l.

Lapväärtinjoen alaosa: Ekologisen luokituksen laatutekijöistä kalat ja pohjaeläimet ilmentävät erinomaista tilaa. Ravinnepitoisuudet ovat vertailutilaan nähden kohonneet ja etenkin tulva-aikana vesi on sameaa ja kiintoainepitoisuudet korkeita. Lapväärtinjoen alaosaa ja suistoa on tulvasuojelun vuoksi perattu ja pengerretty, minkä vuoksi monimuotoisuus on osuudella laskenut ja hymo-tila on vain välttävä. Vuoden 2012 tulvien jälkeen osuudella on toteutettu tulvasuojeluun liittyviä töitä. Toisaalta alaosalla Peruksessa olevan nousuesteen kohdalle valmistui v. 2014 kalatie, joka helpottaa vaelluskalojen liikkumista ja siten parantaa joen ekologista tilaa myös padon yläpuolella. Joen alaosalla esiintyy alunamaiden kuivatuksesta johtuvia happamuushaittoja ajoittain, mutta ne ovat melko lyhytaikaisia ja lieviä verrattuna useimpiin Pohjanmaan rannikon jokiin. Lapväärtinjoen alaosalla esiintyykin taimenen lisäksi happamuudelle herkkää kivisimppua. Lapväärtinjoki laskee mereen Kristiinankaupungin eteläpuolella. Joen suisto ja sen edusta kuuluvat Kristiinankaupunki etelä-rannikkovesimuodostumaan, jonka ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Merkittävältä osalta tähän vaikuttaa Lapväärtinjoesta tuleva kuormitus.

Arvio: ekologinen tila tyydyttävä (kuva 14.2.1).

Kärjenjoki (Siironjoki): Kärjenjoen ekologinen tila perustuu kalastoon ja vedenlaatuun, jotka molemmat ilmentävät tyydyttävää tilaa. Kärjenjoen vedenlaatu heijastaa sen valuma-aluetta, joka on soisempi kuin muilla Lapväärtin-Isojoen päähaaroilla: väriarvot ovat melko korkeita, mutta kiintoainepitoisuudet ovat keskimäärin melko alhaisia. Ravinnepitoisuudet ovat kohonneet heijastaen maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormitusta. Joen vedenlaatua heikentää soiselta tehokkaasti ojitetulta valuma-alueelta tuleva humus ja myös kuivatuilta alunamailta sekä järvikuivioilta tuleva happamuus: joki onkin happamuusoloiltaan vesistöalueen heikoin. Kärjenjoen happamuus heikentää myös Lapväärtinjoen alaosan happamuustilannetta tiettyinä aikoina. Jokiuomaa on vuosisatojen saatossa myös toistuvasti perattu ja useita järviä on kuivatettu, mikä on yksipuolistanut jokea tuntuvasti.

Arvio: ekologinen tila tyydyttävä (kuva 14.2.1).

Isojoki, Heikkilänjoki ja Pajuluoma: Isojoki on varsin hyvässä kunnossa oleva joki, jossa sekä ekologisen luokitus että vedenlaatutekijät näyttävät hyvää tai erinomaista tilaa. Joessa esiintyy muun muassa alkuperäinen meritaimenkanta. Vesistön tilaan vaikuttavat kuitenkin maatalouden, haja-asutuksen, metsätalouden hajakuormitus sekä paikallisesti kalankasvatus. Ravinnepitoisuudet ovatkin kohonneet ja ovat hyvän ja tyydyttävän rajoilla. Maaperä on paikoin eroosioherkkää ja metsätaloudesta ja maataloudesta peräisin oleva kiintoainekuormitus onkin ajoittain suurta, mikä heikentää veden laatua ja ekologista tilaa. Joen hydromorfologinen tila on parantunut, sillä joen keskivaiheille Villamoon on valmistunut kalatie (2018). Heikkilänjoesta on vain kalastotietoa, mutta joki on olosuhteiltaan pitkälti samanlainen kuin Isojoki. Molemmat joet kuuluvat Pohjanmaan arvokkaimpiin vesistöihin ja Isojoessa sinnittelee muun muassa jokihelmisimpukka. Pajuluoma on pieni turvemaiden joki, joka laskee Isojokeen. Joessa elää taimenkanta ja sen vesi on laadultaan hyvää. Vaikka laatutekijät näyttävät hyvää-erinomaista tilaa, on huomattava, että joki on kärsinyt laajojen metsäojitusten aiheuttamasta humus- ja kiintoainekuormituksesta. Pajuluoman tilaa heikentää myös ojitusalueiden kuivatusvesien aiheuttama ajoittainen happamuus, Isojoessa ja Heikkilänjoessa happamuus ei sen sijaan ole ongelma.

Arvio: Kaikki joet hyvä ekologinen tila (kuva 14.2.1).

Karijoki ja Metsäjoki: Karijoki ja Metsäjoki on kalaston perusteella luokiteltu erinomaiseen tilaan. Joet toimivat Lapväärtinjoen-Isojoen meritaimenen kutu- ja poikastuotantoalueina ja joissa on muutoinkin melko monipuolinen kalasto. Karijoki virtaa melko laajojen, maaperältään eroosioherkkien peltoalueiden halki, minkä vuoksi sen vedenlaatu on tuntuvasti heikompaa kuin Isojoessa. Käytössä olevat vedenlaatutiedot ovat joen yläosalta, alajuoksua kohden vedenlaatu kuormituksen kasvaessa heikkenee. Karijoen Sahankankaan padolle on valmistunut kalatie 2021. Metsäjoki on valuma-alueeltaan metsäisempi ja siten myös esimerkiksi ravinnepitoisuudet ovat luultavasti alhaisempia. Happamuushaittoja ei joissa esiinny. Joet mutkittelevat voimakkaasti, niiden rantavyöhyke on luonnonmukainen eikä perkauksia ole latvoja lukuun ottamatta tehty. Huolimatta voimakkaasta kuormituksesta ja sen heikentämästä vedenlaadusta, on Karijoki kalaston ja luonnonmukaisen uoman perusteella luokiteltu hyväksi. Tilaa voidaan kuitenkin pitää uhattuna voimakkaasta kuormituksesta johtuen.

Arvio: Molemmat joet hyvä ekologinen tila (kuva 14.2.1).

Teuvanjoki: Teuvanjoen eli Tiukanjoen luokitustulokset ovat osin ristiriitaisia, mutta kertovat hyvin joen tilasta. Kalasto ja pohjaeläimet ilmentävät hyvää, jopa erinomaista tilaa, kun taas pohjalevien perusteella luokitus on tyydyttävä. Luokitustulokset kertovat, että joen uoma, kosket ja rantavyöhyke ovat varsin monimuotoisia ja luonnontilaisia. Pohjaeläinlajisto, samoin kuin kalasto on varsin monipuolinen. Joessa tavataan happamuudelle herkkää kivisimppua ja vähäisiä määriä myös taimenia. Toisaalta jokeen kohdistuu voimakas kuormitus, joka laskee rehevyydestä kertovaa piileväluokitusta. Maa- ja metsätalouden hajakuormitus onkin varsin voimakasta ja kuormitusta lisää eroosioherkkä maaperä. Kuormitus näkyy myös joen vedenlaadussa, sillä ravinnepitoisuudet ovat etenkin fosforin osalta korkeat. Jokea kuormittaa myös Riipinluoman kautta tuleva voimakas kuormitus. Alajuoksulla on myös happamia alunamaita, mutta näiden merkitys joen ekologiselle tilalle on vähäisempi kuin monella muulla Pohjanmaan joella. Teuvanjoen vedet laskevat suiston kautta Kristiinankaupungin itäpuolella Pohjoislahteen, joka on osa Kristiinankaupunki itä-nimistä rannikkovesimuodostumaa. Muodostuma on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi ja sitä kuormittaa Teuvanjoen tuoma kuormitus. Teuvanjokeen laskee kaksi hyvin erityyppistä sivujokea, Peninluoma ja Riipinluoma. Riipinluomaan kohdistuu voimakas kuormitus ja etenkin joen fosforipitoisuudet ovatkin erittäin korkeita. Riipinluomasta tuleva vesi heikentää myös koko Teuvanjoen vedenlaatua. Peninluoman vedenlaadusta ei ole tältä kaudelta tietoja, vaan joki on luokiteltu viime kauden perusteella. Peninluomassa tiedetään esiintyvän taimenta. Peninluoman ekologisen tila on uhattuna.

Arvio: Peninluoma hyvä, Teuvanjoki tyydyttävä ja Riipinluoma välttävä ekologinen tila (kuva 14.2.1).

Härkmeri ån - Vikbäcken: Lapväärtinjoen suistoon laskee kaksi pikkujokea: Härkmeri ån eli Härkmerenjoki ja Vikbäcken eli Viikinoja. Härkmerenjoki on vedenlaadun perusteella tyydyttävään tilaan, eikä muuta tietoa juurikaan ole. Jokeen kohdistuu jonkin verran maa- ja metsätalouden hajakuormitusta ja uomaa on paikoin perattu. Yläjuoksulla, jossa joen nimi on Metsälänjoki, on kuormitus vähäisempää ja uoma luonnontilaisempi, joten tilakin on todennäköisesti parempi. Alaosalla on happamia sulfaattimaita, joten happamuushaittoja esiintyy ajoittain.  Vikbäcken on hyvin viime kauden tietojen perusteella luokiteltu tyydyttävään tilaan. Kuormitus on kohtuullisen vähäistä, sillä maataloutta on valuma-alueella varsin vähän. Joki saa alkunsa Blomträsketistä, joka on luokiteltu hyvään tilaan. Myös Vikbäckeniä on perattu jonkun verran.

Arvio: Molemmat tyydyttävä ekologinen tila (kuva 14.2.1).

Jokien ekologisessa tilassa verrattuna toiseen hoitokauteen ei ole tapahtunut muutoksia. Alueen joista suuremmassa osassa ravinnepitoisuudet ovat pienentyneet hieman fosforin ja selvemmin typen osalta, mutta muutokset ovat pääosin luokkarajojen sisällä. Karijoen ja Riipinluoman vedenlaatu on jonkun verran parantunut ja Kärjenjoen heikentynyt. Jokien humuspitoisuus on pysynyt ennallaan tai muutaman joen kohdalla hieman jopa laskenut. Tätä voidaan pitää myönteisenä yleinen ruskettumiskehitys huomioiden.

Järvet

Pohjanmaan vesistöille tyypillisesti myös Lapväärtinjoen ja Teuvanjoen valuma-alueilla järviä on vähän ja ne ovat hyvin pieniä. Ainoa yli 100 ha järvi on Härkmerifjärden. Järvet ovat pääosin matalia ja runsashumuksisia (MRh), mutta joukossa on myös pari kirkasta pohjavesivaikutteista järveä (Vh). Alueen järvistä on vähän tietoa. Valuma-alueen yläosissa olevien järvien merkittävimpiä kuormittaja on metsätalous. Maataloutta alueen järvien valuma-alueella on vähän tai ei lainkaan. Alueen järvet ovatkin vähemmän kuormitettuja, kuin järvet Pohjanmaalla yleensä. Pitkään jatkunut kiintoaine- ja humuskuormitus on kuitenkin pitkällä aikavälillä saattanut muuttaa järvien olosuhteita mm. pohjan laatua muuttamalla, mataloittamalla ja väriarvoja kasvattamalla. Kangasjärvi on pieni erinomaisessa kunnossa oleva vähähumuksinen ja hyvin kirkasvetinen järvi (taulukko14.2.1b ja c). Järven valuma-alue on pieni ja ihmistoiminnan aiheuttamat vaikutukset melko vähäisiä. Ekologiset laatutekijät ja vedenlaatu ilmentävät hyvää tai erinomaista ekologista tilaa. Ominaisuuksiensa vuoksi järvi on hyvin herkkä mahdolliselle kuormitukselle. Blomträsket on matala runsashumuksinen järvi. Järvi on hyvässä ekologisessa tilassa ja ekologiset laatutekijät ilmentävät jopa eriomaista tilaa. Järveen kohdistuu jonkin verran maa- ja metsätalouden hajakuormitusta. Tyydyttävään tilaan luokitellun Härkmerifjärdenin vedenlaatu ilmentää tyydyttävää ja kasviplankton hyvää ekologista tilaa. Järveen kohdistuu hajakuormitusta ja alueella on happamia sulfaattimaita. Härkmerifjärden on kapean salmen kautta yhteydessä Lapväärtinjoen suistoon. Tämä näkyy muun muassa veden laadussa, sillä merivesi pääsee ajoittain tunkeutumaan järveen. Myös kaloja nousee järveen merestä. Tämän vuoksi järvi poikkeaa ominaisuuksiltaan vastaavan tyypin muista järvistä, minkä vuoksi sen tilaa on hankala luokitella. Järvi on myös laaja ja matala, minkä vuoksi pintasedimenttiä ravinteineen sekoittuu tuulella veteen, mikä samentaa vettä ja nostaa muun muassa fosforipitoisuuksia. Muista järvistä Syndersjön on luokiteltu hyväksi viereisen ja tyypiltään samanlaisen Blomträsketin perusteella. Haapajärvi taas sijaitsee keskellä ojittamatonta NATURA-suota, joten sen on paineiden perusteella arvioitu olevan vähintään hyvässä tilassa. Myös Peurajärven, Tönijärven sekä Stora ja Lilla Sandjärven sekä Tönijärven ekologinen tila on luultavammin hyvä, koska ne sijaitsevat valuma-alueen latvoilla, eikä suuria kuormittajia ole. Storsjöträsketin kuormitus on paineiden perusteella arvioituna suurempaa ja on todennäköistä, että järvi on korkeintaan tyydyttävässä tilassa. Järvistä Härkmerifjärden, Blomträsket, Syndersjöen ja Haapajärvi kuuluvat NATURA-2000 verkostoon.

Arvio: Kangasjärvi erinomainen, Haapajärvi, Blomträsket, Syndersjöen, Peurajärvi, Tönijärvi, Stora Sandjärv ja Lilla Sandjärv hyvä sekä Härkmerifjärden ja Storsjötärsket tyydyttävä ekologinen tila (kuva 14.2.1).

Taulukko 14.2.1b. Isojoen-Lapväärtinjoen ja Teuvanjoen valuma-alueen järvien tilan luokittelu v. 2019 (2012-2017), (M = Matala, Rh = Runsashumuksinen, Vh = Vähähumuksinen järvi). Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja Hu = huono, kasvipl = kasviplankton

Taulukko 14.2.1c. Isojoen-Lapväärtinjoen ja Teuvanjoen alueen järvien vedenlaatutietoja vuosilta 2012- 2017 (Mh = Matala, Rh = Runsashumuksinen, Vh = Vähähumuksinen järvi). Hertta-ympäristötietojärjestelmä 2020. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä ja Hu = huono

Suunnittelualueen järvien ekologisessa tilassa ei ole tapahtunut muutoksia. Kangasjärven fosfori- ja klorofyllipitoisuudet ovat lievästi nousseet ja järven kalaston ja pohjaeläimistön luokitus on pudonnut erinomaisesta hyvään. Blomträsketin ravinne- ja klorofyllipitoisuudet ovat vastaavasti laskeneet.

Kuva 14.2.1. Isojoen-Lapväärtinjoen ja Teuvanjoen suunnittelualueen vesimuodostumien ekologinen tila.