2.2.9 Ähtärin- ja Pihlajaveden reittien vesistöalueen vesimuodostumat

Ähtärin- ja Pihlajaveden reittien valuma-alue on osittain Etelä-Pohjanmaan sekä osittain Pirkanmaan ja Keski-Suomen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskusten alueilla. Alue kokonaisuudessaan kuuluu Kokemäenjoen vesistöalueeseen. Vesienhoidon suunnittelua varten on suunnittelualueelle rajattu 27 järvi- ja 14 jokivesimuodostumaa (liite 1).

Joet

Ähtärin ja Pihlajaveden aluetta luonnehtivat reittivedet. Järvien välissä on lyhyitä jokijaksoja ja pidemmät yhtenäiset joet ovat harvinaisia. Osa jokimuodostumista on vain muutaman kilometrin mittaisia järvien välisiä koskijaksoja. Ähtärin reitin alaosa, Pakarinjoki kuuluu tyypittelyn perusteella suuriin kangasmaiden jokiin. Muut Ähtärin reitin joet kuuluvat pääosin keskisuuriin turvemaiden jokiin. Pihlajaveden reitillä soita on vähemmän ja liki kaikki joet kuuluvatkin keskisuuriin kangasmaiden jokiin. Pienistä 10–100 km² valuma-alueen puroista ja joista on tarkastelussa mukana vain osa.

Ähtärin ja Pihlajanveden reitin alue on varsin harvaan asuttua metsä- ja suovaltaista aluetta. Järviä on varsin paljon, mutta maatalousmaan osuus on vähäinen. Valuma-alueen ominaisuudet näkyvät jokien veden laadussa: vedet ovat ruskeavetisiä ja osin melko tummiakin. Muun kuormituksen ollessa suhteellisen vähäistä, korostuu alueella turvetuotannon ja metsätalouden kuormitus. Ojitettujen soiden osuus valuma-alueista on suuri. Ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ovat kuitenkin kauttaaltaan varsin alhaisia, vaikkakin jonkin verran luonnontilaisia vertailuarvoja korkeampia. Alueella on paljon järviä, joihin saostuu yläpuolisten valuma-alueiden ravinteita, mikä puolestaan laskee alapuolisten jokien pitoisuuksia. Alueen jokia on aikanaan jonkin verran perattu muun muassa uittoa varten. Toisaalta osaa joista ja koskista on kunnostettu kalataloudellisiin tarpeisiin. Muutamassa isommassa koskessa on joen sulkeva voimalaitos.

Suunnittelualueella on kuitenkin myös varsin arvokasta ja hyvin säilynyttä virtavesiluontoa. Veden laatu on tummasta väristä huolimatta muutoin varsin hyvää. Pihlajaveden reitti kuuluu suurelta osin Natura 2000 -verkostoon.

Järvet

Ähtärin ja Pihlajaveden alueella on runsaasti erityyppisiä järviä, jotka yhdessä niitä yhdistävien jokiosuuksien kanssa muodostavat reittivesiä. Suurimmat järvet, kuten Ähtärinjärvi, kuuluvat (syviin) runsashumuksisiin järviin tai, kuten Pihlajavesi, keskisuuriin humusjärviin. Alueella on runsaasti myös pieniä humusjärviä, matalia humusjärviä ja matalia runsashumuksisia järviä. Muutama Pihlajaveden reitin järvi on tyypitelty lyhytviipymäiseksi järveksi.

Ähtärinjärvi on Ähtärin reitin suurin järvi. Ensimmäinen lupa Ähtärinjärven säännöstelylle on vuodelta 1919 (Ähtärin kaupunki 2014). Ähtärinjärvi on alun perin ollut Ähtävänjoen latvajärvi, jonka vedet virtasivat Lappajärven kautta Perämereen (Seppä ja Tikkanen 2006). Maankohoamisen ja -kallistumisen vaikutuksesta Ähtärinjärven vedet laskevat nykyisin Kokemäenjoen vesistöön (Seppä ja Tikkanen 2006). Ähtärinjärvi on virkistyskäytön kannalta erittäin tärkeä järvi alueella. Pihlajaveden reitti on suojeltu koskiensuojelulailla ja kuuluu osittain Natura 2000-verkostoon.