4.2 Elinympäristön tai lajien suojeluun määritellyt alueet

Suojelualuerekisteriin on valittu luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (2009/147/EC) mukaisista Natura 2000 -alueista vedestä suoraan riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelun kannalta keskeisimmät (kuva 4.2). Vedestä riippuvaisia luontotyyppejä ja lajeja on myös monilla muilla Natura-alueilla ja luontotyyppien ja lajien suojelutasoa tarkasteltaessa otetaan huomioon myös luontotyyppien ja lajien tila Natura 2000 -alueiden ulkopuolella. Siksi vesienhoidon ja luontodirektiivin tavoitteiden yhteensovittaminen on tarpeen laajemminkin kuin vain suojelualuerekisteriin valittuja alueita koskien.

Ensimmäisellä vesienhoitokaudella määriteltiin kriteerit, joiden perusteella valittiin suojelualuerekisteriin nimetyt Natura 2000 -alueet (Leikola ym. 2006). Toisella vesienhoitokaudella suojelualuerekisterin täydennyksessä valintakriteerit säilyivät muilta osin ennallaan, mutta lintudirektiivin lajeista valintaperusteiden listaan lisättiin säännöllisesti esiintyviä muuttavia lajeaja kuten lapasorsa, harmaahaikara, punasotka, selkälokki ja keltavästäräkki. Lisäksi tarkastelussa otettiin selkeämmin huomioon pohjaveden määrällisen ja laadullisen tilan säilyttämisen merkitys alueen luontotyyppien ja lajien turvaamisen kannalta.

Suojelualuerekisterin täydentäminen tuli ajankohtaiseksi, koska Natura-verkostoa on täydennetty suojelualuerekisterin perustamisen jälkeen. Kolmannella vesienhoitokaudella vuonna 2018 valmistuneen Natura-tietokannan päivitystyön ansiosta myös rekisterissä olevien suojelualueiden tiedot voitiin päivittää ja tarkentaa uuden tiedon valossa. Yksityiskohtaisempia tietoja Natura-alueista löytyy ympäristöhallinnon verkkosivuilta: http://www.ymparisto.fi/natura.

Valinta suojelualuerekisteriin ei tuo näille alueille uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita. Natura-alueen nimeäminen erityiseksi alueeksi korostaa kuitenkin alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoidon suunnittelussa ja lupaprosesseissa. Luonto- ja lintudirektiivin suojelutavoitteet on myös otettava erityisesti huomioon ympäristötavoitteiden asettamisessa. Erityisiin alueisiin liittyy myös toiminnallisen seurannan velvoite, mikäli vesienhoitolain mukaiset ympäristötavoitteet eivät toteudu.

 

Kartassa on esitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen EU-uimarannat ja Naura-alueet, jotka on otettu mukaan vesienhoidon suunnitteluun. EU-uimarannoista noin 2/3 on rannikolla ja loput sisämaassa. Pinta-alallisesti suurimmat Natura-alueet sijaitsevat merellä. Sisämaassa on joitain alueita.

Kuva 4.2. Suojelurekisteriin valitut Natura 2000 -alueet ja EU-uimarannat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimenpideohjelma-alueella.