11.3.1 Vesien tilan parantamistavoitteet kolmannella hoitokaudella

Toisen suunnittelukierroksen tavoin on nytkin arvioitu hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvat merkittävät paineet eli tilaa heikentävät tekijät, mutta lisäksi niiden aiheuttajat. Tältä pohjalta voidaan erottaa ne vesimuodostumat, joilla vesienhoidon tavoite todennäköisesti täyttyy ilman uusia toimenpiteitä, sekä ne, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Taulukossa 11.3.1a on esitetty merkittävien paineiden kohdistuminen Lapuanjoen vesistöalueella. Yksityiskohtaiset tiedot löytyvät vesimuodostumatietojärjestelmästä, joka löytyy vaikuta vesiin-sivuston kautta (https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vaikuta_vesiin/Vesienhoito).

Taulukko 11.3.1a Merkittävien paineiden kohdistuminen Lapuanjoen suunnittelualueen vesimuodostumiin (kpl).

Erinomaisen tilan säilyttäminen on tavoitteena kahdessa (Iso Vehkajärvi ja Tiisijärvi) ja hyvän tilan säilyttäminen 15 vesimuodostumassa (10 järveä ja 5 jokea) (taulukko 11.3.1b). Muiden kohdalla tavoitteena on hyvän tilan tai hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen.

Taulukko 11.3.1b. Tilatavoitteet Lapuanjoen suunnittelualueen pintavesimuodostumissa, joita on tarkasteltu toimenpideohjelmassa. Voimakkaasti muutetut vedet on arvioitu suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Lapuanjoen valuma-alueella seuraavat joet ja järvet eivät ole hyvässä ekologisessa tai hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa:

• Joet: Lapuanjoen alin osa, keskiosa ja yläosa, Kauhavanjoen ala- ja yläosa, Hirvijoki, Ekoluoma, Haapojanluoma, Allasjoki, Kuorasluoma, Töysänjoki, Kaarankajoki, Tapaskanluoma, Kuivasjoki, Edesjärvenpuro ja Haapaluoma

• Järvet: Kuortaneenjärvi, Kaarankajärvi, Kätkänjärvi, Ranta-Töysän järvi, Sapsalampi, Mulkkujärvi. Kuivasjärvi, Iso Allasjärvi, Jääskänjärvi ja Saarijärvi

• Tekojärvet, voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vesistöt: Lapuanjoen alaosa, Nurmonjoki, Tiisijärvi-Hirvijärvi-välioja, Hirvijärven ja Varpulan tekojärvet

Lisäksi alustavasti Kätkänjoen, Lakajoen, Hakojoen ja Salonjoen sekä Kauhajärven ja Kuotesjärven hyvän tilan voidaan katsoa olevan riskissä huonontua.

Rehevyys ja kiintoainekuormitus heikentävät kaikkien tarkasteltujen jokien ja järvien tilaa. Maaperän happamuus heikentää Lapuanjoen pääuoman ja siihen laskevien pienten jokien sekä Kauhavanjoen vesistön tilaa. Lisäksi säännöstely, perkaukset, rantavyöhykkeen muokkaus, vaellusesteet ja monet muutkin rakenteelliset seikat vaikuttavat useiden vesimuodostumien tilaan. Jokien yläosilla turvetuotanto on merkittävä kuormittaja, ja alueen tunnusomainen kuormittaja on myös turkistalous.

Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää Lapuanjoen valuma-alueella seuraavaa:

• Vesistön ravinne- ja kiintoainepitoisuus tulee saada selkeästi alemmaksi. Ihmisen aiheuttaman kokonaisfosforikuormituksen. Lapuanjoen ja Kauhavanjoen alaosien happamuuspiikkejä tulee lieventää ja samalla pienentää vesistön korkeita metallipitoisuuksia.

• Vaelluskalojen (siian, meritaimenen) ja nahkiaisen liikkuminen tulee olla mahdollista vähintään Lapuanjoen pääuomassa ja kaloilla tulee olla riittävästi lisääntymisalueita, sekä Lapuanjoen keskiosan ja vesistön latvaosien jokien taimen- ja rapukantojen elinmahdollisuuksia on parannettava.

• Kuortaneenjärven ja Kuorasjärven kalastoa tulee hoitaa ekologisesti ja kalataloudellisesti kestävästi.

• Luonnontilaiset tai sen kaltaiset uomat rantavyöhykkeineen tulee säästää ja niiden tilaa tulee parantaa siellä, missä se on mahdollista.

• Orgaanista kiintoaine- ja humuskuormitusta tulee vähentää etenkin valuma-alueen latvoilla.

• Kalojen elohopeapitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormin kaukokulkeuman ja valuma-alueen ominaisuuksien perusteella tehdyn riskiarvon perusteella useissa Lapuanjoen vesimuodostumissa. Pitoisuuksien tarkkailua on jatkettava.

Jokien tilatavoitteet

Muutamassa alueen joessa hyvä tila on jo saavutettu, vaikka se saattaakin olla uhattuna. Näillä vesistöillä tilan parantaminen tai ylläpitäminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Näissä joissa uoma ja rantavyöhyke ovat tyypillisesti melko luonnontilaisia, mutta ravinne- ja kiintoainepitoisuudet voivat olla kohonneita. Myös rakenteellinen tila saattaa myös edellyttää parantamista, esimerkiksi nousuesteiden poistoa. Osassa joista tila on heikompi: kuormittavat tekijät ja muutokset suurempia ja hyvä tila onkin selkeästi uhattuna. Tavoitteet: ravinne- ja kiintoainekuormituksen lasku 20–30 % sekä jokien ja niiden rantavyöhykkeen monimuotoisuudesta huolehtiminen tai sen lisääminen. Osa joista voisi pienehköillä kuormitusta vähentävillä ja rantaluontoa säästävillä toimilla saavuttaa jopa erinomaisen tilan. Näihin vesistöihin kuuluvat Pahajoki, Salonjoki ja Hakojoki. Myös Kätkänjoki ja Lakajoki kuuluvat tähän ryhmään, vaikka niiden tila onkin hyvän ja tyydyttävän rajalla.

Osa pienistä ja keskisuurista joista on maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja osittain myös esimerkiksi taajamien jätevesien siinä määrin kuormittamia, että hyvää tilaa ei ole saavutettu, tai jos on, se on selvästi uhattuna. Joissa voi olla myös rakenteellisia muutoksia, kuten perkauksia ja patoja. Ravinnepitoisuuksien lisäksi ongelmana veden laadulle ja ekologiselle tilalle on varsinkin Nurmonjoen alueella humus ja (orgaaninen) kiintoaine. Joet eivät ole kuitenkaan kauttaaltaan huonossa tilassa ja hyvän tilan saavuttaminen ei aina edellytä suuria toimenpiteitä. Tavoitteet: ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormituksen vähentäminen 30–50 %. Ekologista tilaa voidaan parantaa myös jokiuomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuutta lisäämällä ja säilyttämällä, mikä vähentää myös kiintoaineen kulkeutumista joessa. Lapuanjoen keskiosalla rakenteelliset tekijät ovat suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle. Näihin vesistöihin kuuluvat Kaarankajoki, Töysänjoki, Lapuanjoen keski- ja yläosa, Edesjärven puro, Tapaskanluoma, Allasjoki ja Kuorasluoma.

Kauhavanjoen vesistö kokonaisuudessaan sekä muutamat muut joet ovat voimakkaasti maatalouden sekä monesti myös erilaisen pistekuormituksen kuormittamia. Kauhavanjoella esiintyy myös happamuusongelmia. Näissä joissa on usein myös runsaasti rakenteellisia muutoksia, esimerkiksi perkauksia ja patoja, jotka heikentävät ekologista tilaa. Ekologinen tila näissä on tyypillisesti välttävä tai korkeintaan tyydyttävä. Näissä joissa hyvän tilan saavuttaminen edellyttää selkeää ravinnekuormituksen vähentämistä, happamuuden vähentämistä sekä rakenteellisia muutoksia, kuten nousuesteiden poistoa sekä uoman ja rantavyöhykkeen monimuotoisuuden lisäämistä. Tavoitteet: Hyvän tila voitaisiin saavuttaa 50–60 % vähennyksillä fosforikuormitukseen. Samalla vähenisi myös kiintoainekuormitus. Lisäksi pitemmän jakson pH-minimin tulisi olla yli 5,5. Ekologista tilaa voidaan parantaa myös nousuesteiden poistolla sekä jokiuomien ja rantavyöhykkeen monimuotoisuutta lisäämällä ja säilyttämällä, mikä vähentää myös kiintoaineen kulkeutumista joessa. Näihin vesistöihin lukeutuvat Kauhavanjoki kokonaisuudessaan, Hirvijoki, Kuivasjoki ja Haapaluoma.

Alunamaa-alueella virtaavien jokien keskeinen ongelma on happamuus. Näiden jokien tila on yleensä välttävä-huono. Happamuuden suhteen kehityksessä on ollut suotuisia merkkejä viime vuosina, mutta kyse voi olla suotuisasta jaksosta, sillä perusongelma ei ole hävinnyt. Tämän alueen joilla tilan parantaminen edellyttää ensisijaisesti happamuuden vähentämistä sekä toissijaisesti ravinnepitoisuuksien vähentämistä ja elinympäristöjen kunnostuksia sekä nousuesteiden poistoa. Happamuushaittoja lieventämällä vähennetään myös haitallisten metallien pitoisuuksia. Lapuanjoella tarvitaan myös kalankulkua helpottavia toimia. Tavoitteet: pidemmän jakson pH-minimi yli 5,5; fosforikuormituksen lasku 40–60 % sekä vesieliöstön liikkuvuuden järjestäminen. Näihin vesistöihin kuuluvat Lapuanjoen alin osa (Ala-Härmä-meri) sekä Ekoluoma ja Haapojanluoma.

Järvien tilatavoitteet

Kuortaneenjärven suurin ongelma on rehevöityminen ja sen aiheuttamat seuraukset, kuten sinileväkukinnat ja kalaston muutokset. Kuortaneenjärven tilassa on havaittavissa paranemista pitkällä aikavälillä, muun muassa fosforipitoisuudet ovat laskeneet 1990-luvulta lähtien. Läpivirtaustyyppisenä järvenä tila saattaa vaihdella vuosien välillä ja vuosien sisälläkin melko paljon. Ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien perusteella Kuortaneenjärvi ei ole kaukana hyvästä tilasta, vaikka hyvän tilan alaraja onkin varsinaisesta kyseisen järvityypin vertailutilasta varsin kaukana. Kuortaneenjärvellä on vuonna 2001–2006 toteutettu kolme aluekehityshanketta, joissa on pyritty Kuortaneenjärven sisäisen ja ulkoisen kuormituksen vähentämiseen. Järven tilaan hoitokalastukset ovat vaikuttaneet muun muassa kesäaikaisen fosforipitoisuuden vähenemisellä. Keskeisessä asemassa kuormituksen vähentämisessä on järven lähivaluma-alue. Tavoitteet: Ravinnekuormituksen lasku vähintään 10 %, levähaittojen vähentyminen sekä elinvoimainen ja monipuolinen kalasto.

Kuorasjärven tilaan vaikuttaa selvimmin ravinne-, kiintoaine- ja humuskuormitus sekä järven säännöstely. Kuorasjärvi on kuitenkin tavoitetilassa sekä vedenlaadun että ekologisten laatutekijöiden perusteella. Vedenlaatu on myös parantunut, esimerkiksi fosforipitoisuudet ovat hiljalleen laskeneet 1990-luvulta lähtien. Järvi on kuitenkin luonnontilassa ollut karumpi ja kirkasvetisempi, mihin vanhat 1970-luvun tiedot viittaavat. Myös Kuorasjärven alueella on toteutettu erilaisia ulkoisen ja sisäisen kuormitukseen vähentämiseen keskittyviä hankkeita. Tavoitteet: Ravinnekuormituksen lasku < 10 % sekä elinvoimainen ja monipuolinen kalasto.

Kauhajärveä kuormittaa maa- ja metsätalous sekä muun muassa turvetuotanto. Järven valuma-alue on kuitenkin kohtuullisen pieni, minkä vuoksi kuormituksen kokonaismäärä on voimakkaasta maankäytöstä huolimatta pysynyt siedettävänä. Syvä järvi on myös kestänyt kuormitusta melko hyvin. Vedenlaadun ja ekologisten tekijöiden mukaan järvi on hyvässä tilassa, tosin silti hyvin kaukana luonnontilasta. Fosforipitoisuudet ovat myös Kauhajärvessä laskeneet 1990-luvun alusta lähtien. Tavoitteet: Ravinnekuormituksen lasku vähintään 10 %.

Iso Liesjärvi, Iso Vehkajärvi, Vetämäjärvi ja Tiisijärvi ovat hyvässä tai jopa erinomaisessa tilassa. Kaikkien järvien valuma-alueet ovat hyvin pieniä ja osin luonnontilaisia. Näissä järvissä hyvän ekologisen tilan ylläpitäminen tai parantaminen edellyttää, ettei kuormitusta tai muita tilaa heikentäviä toimia lisätä. Iso Vehkajärveä on aikoinaan laskettu, minkä vuoksi järvi happitilanne on talvella ongelmallinen ja rajoittaa muun muassa kalaston elinmahdollisuuksia. Tavoitteet: Ravinnekuormituksen lasku < 10 % sekä tilaa heikentävien toimien välttäminen rannoilla ja valuma-alueella.

Osa alueen järvistä on kohtuullisen hyvässä tilassa, mutta tila on selvästi uhattuna. Järviin kohdistuu maa- ja metsätalouden kuormitusta ja ravinnepitoisuudet ovat kohonneet. Metsäojitusten ja turvetuotannon aiheuttama humus- ja kiintoainekuormitus on saattanut muuttaa järvien tilaa lisäämällä veden väriä ja liettämällä pohjia sekä rantoja. Tavoitteet: Ravinnekuormituksen lasku < 10 % sekä humuspitoisuuden kasvun pysäyttäminen. Näitä järviä ovat Alavudenjärvi, Akkojärvi, Menkijärvi, Ponnejärvi ja Iso Soukkajärvi.

Monet järvistä eivät kokonaisuutena saavuta hyvää tilaa, vaikka ne jonkin tekijän, esimerkiksi veden laadun mukaan voivat ollakin hyvässä tilassa. Näiden järvien kalasto ilmentää tyypillisesti melko heikkoa tilaa, mikä kertoo ravintoketjun vääristymisestä. Näihin kohdistuu voimakkuudeltaan vaihtelevaa maa- ja metsätalouden ravinnekuormitusta ja monet ovat kärsineet aiemmin soiden ojitusten ja turvetuotannon kiintoaine- ja humuskuormituksesta. Säännöstely voi tietyissä matalissa järvissä olla myös ongelma. Hyvän tilan saavuttaminen näissä järvissä on kohtuullisen helppoa. Tavoitteet: ravinnekuormituksen lasku 0–30 %, kalakantojen rakenteen palauttaminen: Näitä järviä ovat Kaarankajärvi, Sapsalampi ja Jääskänjärvi.

Heikoimmassa tilassa olevia järviä luonnehtivat kohonneet ravinne- ja klorofyllipitoisuudet, runsastuneet sinileväkukinnat ja kalastonmuutokset. Näihin järviin kohdistuu usein voimakasta maa- ja metsätalouden kuormitusta. Monet järvistä ovat myös kärsineet turvetuotannon ja metsäojitusten aiheuttamasta kiintoaine- ja humuskuormituksesta, joka on mataloittanut järviä, liettänyt pohjia, ja tummentanut vettä, mitkä ovat altistaneet järviä happiongelmille. Happikadot ja särkivaltaistunut kalasto aiheuttavat tällaisissa järvissä tyypillisesti sisäistä kuormitusta. Kätkänjärven rehevöitymisen taustalla ovat Lehtimäen jätevedet, joita pieni matala järvi ei ole kestänyt. Tavoitteet: ravinnekuormituksen lasku 20–50 % sekä etenkin latvajärvillä orgaanisen kuormituksen vähentäminen. Sisäisen kuormituksen vähentäminen. Näitä järviä ovat Ranta-Töysänjärvi, Kätkänjärvi, Iso Allasjärvi, Kuotesjärvi ja Saarijärvi.

Muutama järvi on umpeen kasvamassa usein sekä luontaisista tai historiallisista syistä (järvenlaskut), mutta tyypillisesti ravinne- ja kiintoainekuormitus on nopeuttanut kehitystä selvästi. Matalilla umpeen kasvavilla järvillä voi olla toisaalta linnustollista arvoa, minkä vuoksi ne kuuluvat NATURA-suojelualueverkostoon. Näissä tapauksissa tilatavoitteet on yhdistettävä luonnonsuojelullisiin tavoitteisiin. Tavoitteet: Ravinnekuormituksen lasku 0–60 % sekä monitavoitteiset kunnostukset. Näitä järviä ovat Mulkkujärvi, Eteläinen Edesjärvi ja Kuivasjärvi.

Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesistöjen tilatavoitteet

Hirvijärven ja Varpulan tekojärvien ongelmat liittyvät niiden käyttöön ja toisaalta syntyhistoriaan. Tilaa heikentävänä tekijöinä on suuri talviaikainen pinnanlasku, joka kuluttaa rantoja ja heikentää välillisesti happitilannetta. Lisäksi tekojärville tyypillisesti ongelmana ovat petokalojen kohonneet elohopeapitoisuudet. Hirvijärven tekojärvessä myös ravinne- ja klorofyllipitoisuudet ovat selvästi kohonneet, koska järveen johdetaan yläpuolisen Nurmonjoen vettä. Sen sijaan Varpulan tekojärven valuma-alue on pieni ja osin luonnontilainen, minkä vuoksi ravinne- ja klorofyllipitoisuudet ovat alhaiset, jopa vertailutilan tasolla. Järvet ovat kuitenkin hyvin tummavetisiä, minkä vuoksi orgaanista kuormitusta tulee vähentää. Tavoitteet: säännöstelykäytäntöjen ja tulvasuojelun yhteensovittaminen ekologisen tilan tarpeet huomioiden sekä kalojen elohopeapitoisuuksien laskeminen.

Voimakkaasti muutetuissa jokivesissä vesistörakentamisen ja säännöstelyn vaikutukset ovat muita paineita merkittävimpiä. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämisen on näissäkin joissa tärkeää, mutta suurin ekologiseen tilaan vaikuttava tekijä on vesistörakentamisen aiheuttama elinympäristöjen määrällinen ja laadullinen heikentyminen. Näissä jokimuodostumissa tilan parantaminen tarkoittaa hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttamista, mikä edellyttää vesienhoidon tavoitteiden yhteensovittamista vesistöjen käytön ml. voimatalouden ja tulvasuojelun asettamien reunaehtojen kanssa. Tavoitteet: Ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien Lapuanjoki ja Nurmonjoki 50–60 % vähentäminen, jokiuoman ja rantavyöhykkeen monimuotoisuuden lisääminen ja vesieliöstön liikkuvuuden järjestäminen, sekä vesienhoidon tavoitteiden yhdistäminen tulvasuojelun ja voimatalouden tavoitteisiin. Näitä jokia ovat Lapuanjoen alaosa ja Nurmonjoki. Tiisijärvi-Hirvijärvi väliojan kohdalla ongelmat ovat puhtaasti hydro-morfologisia.