8.2.1. Pintavesien ekologinen tila

Joet

Lestijoen ala- ja keskijuoksu Toholammin Sykäräisistä jokisuulle kuuluu suuriin turvemaiden jokiin. Lestijoen yläjuoksu, samoin kuin esim. Lohtajanjoki, Viirretjoki ja Pöntiönjoki kuuluvat keskisuuriin turvemaiden jokiin (taulukko 8.2.1a) Pienemmät joet ovat pieniä turvemaiden jokia, poikkeuksena Salinoja, joka on pieni kangasmaiden joki. Pienistä 10–100 km² valuma-alueen puroista ja joista on tarkastelussa mukana vain osa.

Lestijoen keski- ja alaosa, samoin kuin osa sen sivuojista virtaa maatalousvaltaisten alueilla, minkä vuoksi maatalouden kuormituksen vaikutukset korostuvat. Peltojen osuus on kuitenkin kokonaisuudessaan vähäisempi kuin esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla. Vesistöalueen latvaosissa korostuvat metsätalouden vaikutukset. Ojitettujen soiden osuus valuma-alueista on suuri. Lestijoen alajuoksulla ja rannikon läheisillä joilla ongelmana on myös happamuus, sillä alueella esiintyy happamia sulfaattimaita. Sulfaattimaiden osuus Lestijoen valuma-alueesta on kuitenkin vähäisempi kuin monella muulla Pohjanmaan suurella joella. Vesistöihin johdetaan myös kunnallisten jätevesipuhdistamojen puhdistettuja jätevesiä. Alueella on runsaasti turkistarhausta. Varsinkin rannikon läheisiä jokia on perattu, pengerretty ja suoristettu muun muassa maankuivatuksen, tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin. Tämä on heikentänyt niiden ekologista tilaa ja on tietyissä vesistöissä tärkein tilaa heikentävä tekijä. Lestijoessa on Korpelan vesivoimalaitos, jonka yhteyteen on kuitenkin rakennettu kalatie. Toisaalta monet alueen joista ovat uomiltaan melko luonnontilaisia, mikä selvästi parantaa niiden ekologista tilaa, jopa silloin kuin kuormitus on suhteellisen voimakasta. Keskisuurissa ja varsinkin pienissä joissa uomien ja rantavyöhykkeen tila on usein ravinnekuormitusta merkittävämpi tekijä ekologiselle tilalle. Jokivedet ovat väriltään pääosin ruskeahkoja, mutta Lestijoen yläosan vesi on varsin kirkasta. Veden väriltään tummimpia ovat valuma-alueen yläosan joet, kiintoainepitoisuudet taas ovat korkeimmillaan Lestijoen sivu-uomissa ja ajoittain keski- ja alajuoksulla. Suunnittelualueella on varsin arvokasta ja hyvin säilynyttä virtavesiluontoa. Lestijoki kuuluu kokonaisuudessaan NATURA- suojelualueverkostoon ja kuuluu valtakunnallisesti luonnontaloudellisesti arvokkaisiin vesistöihin. Joen alkuperäien meritaimenkanta luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi.

Taulukko 8.2.1a Lestijoen-Pöntiönjoen alueen jokien vedenlaadun ja biologisten laatutekijöiden tietoa vuosilta 2012–2017 (HERTTA-rekisteri). Jokityyppien lyhenteet: P = pienet, K = keskisuuret, S = suuret, k = kangasmaiden, t = turvemaiden joet.). pH vuosiminimien log-muunnettu keskiarvo. ‒ = ei ole voitu arvioida. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. * = hieno kiintoaine,** = voimakkaasti muutettu. Kiintoaineen yksikkö on mg/l.

Lestijoen alaosa: Lestijoen alaosan ekologinen tila on luokiteltu biologian osalta hyväksi ja veden laatu tyydyttäväksi. Jokea kuormittaa haja- ja pistekuormitus sekä alajuoksun happamat sulfaattimaat. Uittoperkaukset ja pengerrykset ovat jonkin verran muuttaneet joen tilaa, mutta kokonaisuutena Lestijoki on varsin luonnontilainen, mikä näkyykin joen kohtuullisen hyvänä ekologisena tilana. Koskia on myös kunnostettu. Kalasto ilmentää hyvää tilaa ja joessa esiintyykin yksi Suomen harvoista alkuperäisistä meritaimenkannoista. Kanta on tosin taantunut ja uhanalainen, minkä vuoksi sitä tuetaan istutuksilla. Jokeen nousee lisäksi kudulle muun muassa vaellussiika ja nahkiainen. Lisäksi joessa esiintyy alajuoksua myöten myös happamuudelle herkkä kivisimppu. Haja- ja osin myös pistekuormitus rehevöittää jokea ja vedenlaatua luonnehtivatkin kohonneet ravinnepitoisuudet ja etenkin tulva-aikoina samea vesi. Pääuoman alaosalla on myös tehokkaasti peruskuivatettuja sulfaattimaita, joilta tuleva kuormitus happamoittaa vesiä ajoittain. Happamuushaitat ovat kuitenkin selvästi lievempiä ja satunnaisempia kuin muissa Pohjanmaan suurissa joissa. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen perusteella joen hyvää tilaa voidaan alustavasti pitää uhattuna. Lestijoki kuuluu luonnonarvojensa vuoksi NATURA-2000-verkostoon. Lestijoen alaosaan Kannuksessa laskevat pienet Salinoja ja Ypyänoja ovat uomiltaan melko luonnontilaisia, mutta niihin kohdistuu melko suurta maa- ja metsätalouden sekä muun muassa turkistarhauksen kuormitusta. Uomat virtaavat syvissä notkoissa eroosioherkällä maaperällä, minkä vuoksi etenkin tulva-aikana kiintoainepitoisuudet voivat kohota suuriksi. Salinojan kalasto ilmentää erinomaista tilaa. Salinojassa esiintyy taimenta, mutta kantaa tuetaan istutuksin, mikä vääristää luokituksia. Salinojasta tai Ypyänojasta ei ole 3. kaudella luokittelutietoja, mutta paineiden tai vesistöjen tilan ei tiedetä muuttuneen.

Arvio: Lestijoen alaosa hyvä, Salinoja ja Ypyänoja tyydyttävä ekologinen tila (kuva 8.2.1).

Lestijoen keskiosa: Kannuksen ja Toholammin Sykäräisen välistä Lestijokea kuormittaa eriasteisesti maa- ja metsätalous, asutuksen jätevedet sekä turkistarhaus. Joki on kuitenkin vedenlaadultaan selvästi parempaa kuin alajuoksulla: happamuusongelmia ei ole ja ravinnepitoisuudet ilmentävät jopa hyvää tilaa. Hyvä vedenlaatu selittyy Lestijoen yläjuoksun hyvälaatuisilla vesillä, sillä kuormitus lisääntyy selvästi vasta Sykäräisten alapuolella. Joki on keskiosaltaan muutoin varsin luonnontilainen, paitsi Kannuksessa sijaitseva Korpelan voimalaitos sulkee joen. Padon ohi on kuitenkin rakennettu kalatie vuonna 2014. Sykäräisissä on myös nousuesteenä ajoittain toimiva Parkkikoskenpato. Päällyslevät ja pohjaeläimet sekä kalasto ilmentävät tyydyttävää-erinomaista tilaa. Lestijoen keskiosalla esiintyy muun muassa taimenta ja harjusta. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen vuoksi joen hyvän tilan voidaan katsoa olevan kuitenkin uhattuna. Lestijoki kuuluu luonnonarvojensa vuoksi NATURA-2000-verkostoon. Lestijoen keskiosaan laskee neljä pienehköä jokea: Sarkoja, Kivioja, Härkäoja ja Mato-oja. Nämä purot virtaavat alajuoksullaan maatalousvaltaisilla alueilla, yläjuoksulla on metsää ja suota. Soita on melko runsaasti ojitettu, mutta myös luonnontilaisia soita löytyy. Mato-ojaa on perattu varsin voimakkaasti. Muiden purojen perkaukset ovat rajoittuneet lähinnä yläjuoksulle, mutta kokonaisuutena ne ovat luonnontilaisen kaltaisia. Vesistöistä ei ole 3. kaudella luokittelutietoja, eikä paineiden tai vesistöjen tilan ei tiedetä muuttuneen lukuun ottamatta Kiviojaa, jonka tila on uusien perkausten vuoksi laskenut tyydyttävään. Sarkojan kalasto ilmentää erinomaista tilaa. Purossa esiintyy meritaimenta, jota tosin vahvistetaan istutuksin. Sarkaojan luokitusta on menetelmällisistä syistä tarkennettu tyydyttävään. 

Arvio: Lestijoen keskiosa hyvä, muut joet tyydyttävä ekologinen tila (kuva 8.2.1). 

Lestijoen yläosa: Lestijoen yläosa on arvokkaimpia ja luonnontilaisimpia jokia koko Pohjanmaalla. Joki on varsin luonnontilainen ja sinne Lestijärvestä laskeva vesi on hyvänlaatuista. Lestijärvi tasaa vedenlaatua ja virtaamia, minkä vuoksi alapuolisen Lestijoen vesi on varsin kirkasta ja vedenlaatu ilmentää hyvää tilaa, fosforin osalta jopa erinomaista. Kaikki biologiset laatutekijät ilmentävät vastaavasti erinomaista tilaa. Kalastoon kuuluvat muun muassa taimen ja harjus. Joen varsia on suojeltu laajalti ja myös tämä osuus Lestijokea kuuluu NATURA 2000-verkostoon. Lestijoen latvajärveen, Lestijärveen laskee pieni Pappilanpuro ja isompi Lehtosenjoki. Pappilanpuron latvahaara saa alkunsa Iso-Lemmistö järvestä ja siihen yhtyy alempana muita puroja ja ojia. Puro virtaa alaosillaan maatalousvaltaisen alueen halki. Purosta ei ole 3. kaudella luokittelutietoja, mutta paineiden tai vesistöjen tilan ei tiedetä muuttuneen. Lehtosenjärvestä alkavan ja Lestijärven lounaisnurkkaan laskevan Lehtosenjoen valuma-alue on suovaltainen. Osa soista on ojitettu, mutta myös luonnontilassa olevia soita on runsaasti. Valuma-alueella on myös järviä, mutta varsin vähän peltoja. Ravinnekuormitus onkin suhteellisen vähäistä ja vedenlaatu ilmentääkin hyvää tilaa. Vesi on kuitenkin varsin tummaa ja melko hapanta. Päällyslevät ja pohjaeläimet sekä kalasto ilmentävät tyydyttävää-erinomaista tilaa ja joessa esiintyy mm. Taimenta. Maankäytön vuoksi Lehtosenjoen hyvää tilaa voidaan pitää uhattuna. 

Arvio: Lestijoen yläosa erinomainen, Lehtosenjoki hyvä ja Pappilanpuro välttävä ekologinen tila (kuva 8.2.1). 

Rannikon pienet joet: Lestijoen pohjois- ja eteläpuolella mereen laskee neljä pieniin tai keskisuuriin turvemaiden jokiin kuuluvaa jokea: Koskenkylänjoki, Lohtajanjoki, Viirretjoki ja Pöntiönjoki. Lohtajanjoki ja Viirretjoki ovat voimakkaasti maa- ja metsätalouden hajakuormituksen, asutusjätevesien ja muun muassa turkistarhauksen jätevesien kuormittamia. Ravinnepitoisuudet ovat varsinkin fosforin ja ajoittain typen osalta hyvin korkeita. Lohtajanjoki virtaa myös melko eroosioherkällä maaperällä, minkä vuoksi kiintoainepitoisuudet ovat tulva-aikoina korkeita. Joet sijaitsevat myös sulfaattimaa-alueilla. Lohtajanjoen happamuusongelmat ovat 3. kaudella olleet selvästi aiempaa lievempiä, mutta kadmiumpitoisuudet ovat tästä huolimatta ylittäneet ympäristölaatunormit. Viirretjoella olosuhteet ovat hiukan paremmat happamuuden suhteen ja kadmiumpitoisuudet jäävät alle raja-arvojen (katso 6.3). Jokia on myös perattu ja niiden rantavyöhyke on menettänyt luonnontilaisuutensa. Ekologiset laatutekijät ilmentävät joilla pohjalevien osalta ravinnekuormituksen vaikutusta ilmentäen välttävää, muutoin tyydyttävää-hyvää tilaa. Pöntiönjoki on paremmassa tilassa. Joen pohjaeläimistö ja pohjalevät ilmentävät tyydyttävää-hyvää, happamuushaitat ovat vähäisempiä ja ravinnepitoisuudet ilmentävät tyydyttävää-välttävää tilaa. Jokeen nousee nahkiaista. Koskenkylänjoen happamuushaitat ovat 3. kaudella olleet aikaisempaa vähäisempiä.  Happamuusriski on kuitenkin edelleen olemassa.

Arvio: Pöntiönjoki tyydyttävä, muut joet välttävä ekologinen tila (kuva 8.2.1).

Suunnittelualueen jokivesimuodostumissa vain kahdessa tapahtui ekologisen luokan muutos:

• Lohtajanjoki: huono → välttävä

• Kivioja: hyvä → tyydyttävä

Lisäksi Koskenkylänjoen, Pöntiönjoen ja Sarkojan tila muuttui aineistollisista ja menetelmällisistä syistä ja on nyt aiempaa luotettavampi.

Lestijoen keskiosalla ja Lehtosenjoella fosforipitoisuudet laskivat ja Lohtajanjoella ja Viirretjoella nousivat. Jälkimmäinen johtui happamuushaittojen vähentymisestä. Typpipitoisuudet laskivat lähes kaikissa joissa. Humuspitoisuudet nousivat Lohtajanjoella ja Viirretjoella kertoen myös happamuushaittojen lieventymisestä. Lukuun ottamatta happamuuden muutoksia, pysyivät muutokset pääasiassa luokkarajojen sisällä. Muutoin humuspitoisuudet pysyivät suurin piirtein ennallaan, mitä voidaan pitää myönteisenä asiana yleinen ruskettumiskehitys huomioon ottaen.

Järvet

Suunnittelualueella on varsin vähän järviä ja ne sijaitsevat kaikki, Lestijoen keskiosalla sijaitsevaa Kirkkojärveä lukuun ottamatta, valuma-alueiden latvaosissa. Suuri Lestijärvi kuuluu mataliin humusjärviin, kaikki muut ovat tyypiltään matalia runsashumuksisia järviä (taulukko 8.2.1b). Pitkäjärvi sijaitsee Himanganjoen, muut järvet Lestijoen valuma-alueella.

Järvet sijaitsevat pääsoin valuma-alueiden latvoilla, minkä vuoksi kuormituksessa korostuu metsätalouden merkitys. Latvajärvien valuma-alue on usein varsin pieni, minkä vuoksi kuormitus on varsin vähäistä ja järvet siten melko hyvässä tilassa. 

Lestijärvi: Lestijoen latvajärvi on alueen selvästi suurin (65 km²) ja koko Keski-Pohjanmaan merkittävin järvi. Järvi on varsin luonnontilainen, eikä sitä esimerkiksi säännöstellä. Järvi on myös luonnontaloudellisesti arvokas ja osa siitä on suojeltu osana NATURA-verkostoa. Järvi sijaitsee valuma-alueensa hyvin harvaan asutussa latvaosissa. Maatalouden merkitys kuormittajana on melko vähäinen, mikä korostaa metsätalouden kuormituksen merkitystä. Valuma-alueen soita on ojitettu melko tehokkaasti, vaikka myös luonnontilaisia alueita löytyy. Kuormitus on kokonaisuudessaan toistaiseksi suhteellisen vähäistä, mikä näkyy suhteellisen alhaisina ravinne- ja klorofyllipitoisuuksina (taulukko 8.2.1c). Veden laatu ilmentääkin (tyypissään) erinomaista tilaa ja esimerkiksi sinilevien esiintyminen on harvinaista. Viime vuosina virkistyskäyttöä on ajoittain haitannut lisääntyneet koristelevä- ja piileväkukinnot. Järven kalasto ilmentää erinomaista tilaa ja järvessä on muun muassa muikkua. Vuosittaiset vaihtelut sateissa ja vedenkorkeuksissa näkyvät järven kuormituksessa ja edelleen esimerkiksi veden värissä. On myös mahdollista, että metsätalouden ja ojitusten kuormitus on vuosikymmenten kuluessa muuttunut Lestijärveä luontaista tummavetisemmäksi, mikä ei taas suoraan näy luokituksessa. Järven erinomaisen tilan voidaankin katsoa olevan uhattuna. 

Arvio: ekologinen tila erinomainen (kuva 8.2.1).

Muut järvet: Lehtosenjärvi on matala ja runsassaarinen järvi vesistöalueen latvoilla. Järven valuma-alue on pieni ja osin varsin luonnontilainen, minkä vuoksi kuormitus on varsin vähäistä. Järvi on myös suojeltu osana NATURA-verkostoa. Järven vesi on hyvin vähäravinteista ja ilmentääkin erinomaista tilaa. Myös biologiset laatutekijät ilmentävät hyvää-erinomaista tilaa. Iso-Lemmistö on matala umpeen kasvava järvi, josta Pappilanpuro saa alkunsa. Matala järvi on herkkä kuormitukselle ja on luultavaa, että valuma-alueen maankäytön aiheuttama kuormitus on nopeuttanut järven umpeen kasvua. Pitkäjärvi on pieni järvi Himankajoen latvoilla. Järven valuma-alue on hyvin pieni. Vanhojen tietojen ja painetarkastelujen perusteella järvi on todennäköisesti hyvässä tilassa. Kirkkojärvi on Toholammilla sijaitseva Lestijoen laajentuma. Järvi on selvästi läpivirtaustyyppinen ja sen vedenlaatu ja ekologinen tila heijastaa Lestijoen keskiosan tilaa. Kuormituksen perusteella järven hyvää tilaa voidaan pitää uhattuna.

Taulukko 8.2.1b. Lestijoen-Pöntiönjoen alueen järvien tilan luokittelu v. 2020. MRh = Matala runsashumuksinen, Mh = matala humusjärvi. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. kasvipl = kasviplankton

Taulukko 8.2.1c. Lestijoen valuma-alueen järvien kesäaikaisia (1.6.-30.9.) vedenlaatutietoja vuosilta 2012-2017. (MRh = Matala runsashumuksinen, Mh = matala humusjärvi) HERTTA-rekisteri 2020.

Ekologisen tilan muutoksia ei alueen järvillä ole tapahtunut. Lestijärven fosforipitoisuudet ovat hieman nousseet ja typpipitoisuudet laskeneet, mutta pitoisuudet ilmentävät edelleen erinomaista tilaa. Myöskään näkösyvyydessä ei ole tapahtunut käytännössä muutosta.

Kuva 8.2.1. Lestijoen, Pöntiönjoen, Lohtajanjoen, Viirretjoen ja Koskenkylänjoen suunnittelualueen vesimuodostumien ekologinen tila.