17.2.4 Maatalous ja turkistuotanto

EU:n nitraattidirektiiviin vaatimukset on pantu toimeen asetuksella eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (VNA 1250/2014). Asetusta sovelletaan maa- ja puutarhatalouden harjoittamiseen ja se sisältää mm. vaatimuksia lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden varastoinnille, varastojen koolle, sijoittamiselle ja rakenteille. Asetus sisältää myös vaatimukset lannan, muiden orgaanisten lannoitteiden sekä kivennäislannoitteiden käytölle ja lannoitteissa olevan typen käyttömäärille. Pohjalaismaakuntien alueella lähes kaikki viljelijät kuuluvat maatalouden ympäristötukijärjestelmän perustuen piiriin ja lisäksi alueella on osin toteutettu myös erityistukijärjestelmään kuuluvia toimenpiteitä.

Karjanlannan sijoittamisessa ja levittämisessä noudatetaan annettuja asetuksia ja suosituksia. Pohjaveden pilaamiskielto on usein merkinnyt sitä, ettei lietelannan tai virtsan levittäminen ole ollut sallittua tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön tarkoitetulla pohjavesialueella. Kuivalannan levitys on sallittu pohjavesialueen reunavyöhykkeellä, kun levitys tapahtuu keväällä ja lanta mullataan mahdollisimman nopeasti. Lantaa tai muita orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää lannoitteena pohjavesialueella sijaitsevilla pelloilla, jos esimerkiksi maaperätutkimukset tai riittävät tiedot pohjavesialueesta osoittavat, ettei käytöstä aiheudu riskiä pohjaveden laadulle. Riittävien maaperätutkimusten tekeminen on ensisijaisesti toiminnanharjoittajan vastuulla. Muita kuin orgaanisia lannoitteita voidaan käyttää pohjavesialueella kasvin ravinnetarpeen edellyttämiä määriä.

Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin (527/2014) ja -asetukseen (713/2014). Eläinsuojan luvan tai ilmoituksen käsittelevä viranomainen määräytyy eläinsuojan koon perusteella. Myös luvanvaraista pienemmällä eläinsuojalle on haettava ympäristölupa, jos toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua maaperän tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa (YSL 16–17 §). Uusia karjasuojia tai lantavarastoja ei pääsääntöisesti saa perustaa vedenhankintaa varten tärkeille tai soveltuville pohjavesialueille. Pohjavesialueilla lupaharkinta tehdään aina tapauskohtaisesti. Vakiintuneen käytännön mukaan eläinsuojien rakenteet ja suojaukset perustuvat parhaaseen olemassa olevaan tekniikkaan. Eläinsuojien ympäristölupiin sisältyy tarvittaessa myös pohjaveden laadun tarkkailua.

Kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) perusteella on laadittu kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön ohjelma, jonka toimilla vähennetään kasvinsuojeluaineiden terveys- ja ympäristöriskejä sekä vähennetään riippuvuutta kasvinsuojeluaineiden käytöstä. Käytettävien aineiden on oltava Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymiä. Kasvinsuojeluaineiden käyttö on rajoitettua vesistöjen ja talousvesikäytössä olevien kaivojen läheisyydessä sekä pohjavesialueilla. Tuotepakkauksesta käy ilmi tuotteen soveltuvuus pohjavesialueella käytettäväksi. Kasvinsuojeluaineiden käytössä erityistä huomiota tulisi myös kiinnittää niiden käyttöön ympäristöstään vettä keräävien pohjavesialueiden reuna-alueilla, koska on mahdollista, että näiltä alueilta kulkeutuu kasvinsuojeluaineita pohjaveteen, vaikka käyttö tapahtuisikin varsinaisen pohjavesialueen ulkopuolella.

Komission CAP-ehdotuksen ehdollisuuden vaatimusten EU-valmistelu on kesken, joten tältä osin toimenpiteiden sisältöä täsmennetään valmistelun edetessä.

Peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteet tarkoittavat peltoviljelyn pohjavesille aiheuttaman kuormituksen vähentämistä pohjavesialueilla. Käytännössä toimenpiteinä ovat maatalouden, turkistuotannon ja happamuuden torjunnan toimialakohtaisessa oppaassa esitetyt toimenpiteet, joista pohjavesialueille soveltuvat mm. maatalouden suojavyöhykkeet, maatalouden monimuotoisuus- ja luonnonhoitopellot, kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja luonnonmukaisesti viljelty pelto, peltojen talviaikainen eroosion torjunta, ravinteiden käytön hallinta, maatalouden tilakohtainen neuvonta sekä turvepeltojen nurmet.

Uusia turkistuotantoalueita ei perusteta pohjavesialueille. Olemassa olevien tarhojen siirtoa pohjavesialueiden ulkopuolelle on toteutettu ensimmäisellä ja toisella vesienhoitokaudella. Turkistuotannon toimenpiteinä pohjavesialueilla ovat toimintansa lopettaneiden ja lopettavien turkistarha-alueiden pohjavesivaikutusten selvittäminen ja riskinarvio sekä maaperän ja pohjaveden kunnostaminen vanhoilla turkistuotantoalueilla. Kunnostus suunnitellaan ja toteutetaan tapauskohtaisesti.

Mikäli pohjavesialueilla on vielä toiminnassa olevaa turkistuotantoa, tulee varmistaa, että niille suunnitellaan toimenpiteet, joilla estetään päästöt maaperään ja pohjaveteen. Kyseisiä toimenpiteitä on käsitelty maatalouden, turkistuotannon ja happamuuden torjunnan toimialakohtaisessa oppaassa.

Peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteitä ehdotetaan niille riskipohjavesialueille, joiden peltoviljelyn hajapäästöjen riski on arvioitu kohtalaiseksi tai suureksi (noin 54 pohjavesialuetta) yhteensä noin 4 700 hehtaarille.

Kauhavan Pöyhösenkankaan pohjavesialueelle esitetään toimenpiteeksi maaperän ja pohjaveden kunnostamista vanhalla turkistuotantoalueella. Toimintansa lopettaneiden ja lopettavien turkistarha-alueiden pohjavesivaikutusten selvittämistä ja riskinarviota ehdotetaan toimenpiteeksi seitsemälle kohteelle neljällä pohjavesialueella.

Maataloudesta ja turkistuotannosta aiheutuvat ravinnepäästöt ovat olleet yleisin pohjavesialueen huonoon tilaan johtanut syy pohjalaismaakuntien alueella, joten toimenpiteiden vaikuttavuus ei ole vielä ollut riittävää. Uusien turkistarhojen perustamisen lisäksi myöskään uusia peltoja ei pääsääntöisesti tulisi enää raivata pohjavesialueille.