12.2.2 Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien tila

Kyrönjoen vesistöaluetta on rakennettu tehokkaasti tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin. Vesistöalueella on neljä voimakkaasti muutetuksi nimettyä jokea (Kyrönjoen keski- ja yläosa, Seinäjoki ja Kihniänjoki) sekä viisi tekojärveä (Kalajärvi, Kyrkösjärvi, Liikapuro, Pitkämö ja Pilvilampi). Tekojärvet on rakennettu tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin, poikkeuksena Pilvilampi, joka on perustettu Vaasan kaupungin vedenoton tarpeisiin.

Kyrönjoen keski- ja yläosan veden laatu ja ekologinen tila on heikentynyt ihmistoiminnan vaikutuksesta. Kalasto ja pohjaeläimistö osoittavat osuudella vain tyydyttävää tilaa ja ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ovat korkeita. Hajakuormitus ja osin myös asutuksen jätevedet heikentävät vedenlaatua. Jokialue on lähes kokonaisuudessa rakennettu. Kalajärven ja Kyrkösjärven tekojärvien sekä voimalaitosten rakentamisen seurauksena joen virtaamaolosuhteet ovat muuttuneet selvästi. Pitkän suvantojakson pintaa nostettiin Kyrönjoen yläosan tulvasuojelun yhteydessä, mikä on lisännyt happiongelmia ja toisaalta klorofyllipitoisuuksia tällä osuudella. Ajoittain osuudella on tavattu myös jokivesille harvinaisia sinileväkukintoja. Ainoat kosket ovat Koskenkorvalla ja Malkakoskella (tekokoski). Osuuden alaosa on suojattu tulvapenkereillä, kun taas yläosalla joki virtaa matalassa laaksossa.

Kyrönjoen keskiosan ekologinen potentiaali ts. suhde parhaaseen mahdolliseen tilaan on hyvä mahdollisten toimenpiteiden ja välttävä laadun kautta arvioituna. Ekologista potentiaalia parantava toimenpide on rantakasvillisuuden monimuotoisuuden lisääminen, muiden toimenpiteiden toteuttaminen vaikeuttamatta nykyistä käyttötarkoitusta on haastavaa. Kyrönjoen yläosan ekologinen potentiaali on tyydyttävä toimenpiteiden ja välttävä veden laadun kautta arvioituna. Ekologista potentiaalia parantavia toimenpiteitä ovat Jyllinkosken ja Harjakosken kunnostaminen ja kalatiet sekä arvokalaston kotiuttaminen alueelle kunnostamisen jälkeen.

Merkittävä osuus Seinäjoen vesistöalueen uomista (mm. Kihniänjoki ja Seinäjoen alaosan ns. vanha uoma) on vesistöjärjestelyjen seurauksena jäänyt niin sanotuiksi vähävetisiksi uomiksi. Lisäksi alueella on kahden tekojärvien tyhjennys- ja täyttökanavia ja Seinäjoen oikaisu-uoma. Seinäjoen suussa oleva Kiikun pato on kalojen vaelluseste. Ravinnepitoisuudet kasvavat yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä. Maa- ja metsätalouden ja haja- asutuksen hajakuormitus sekä Seinäjoen jätevedenpuhdistamon pistekuormitus näkyy veden tilassa erityisesti joen alaosalla. Kalaston tila jokialueella on välttävä ilmentäen hyvin vesistörakentamisen laaja-alaisia vaikutuksia. Paikkakohtaisesti tilaa ilmentävä pohjaeläimistö saattaa puolestaan ilmentää jopa erinomaista tilaa. Kihniänjokea luonnehtii lisäksi veden tumma väri.

Seinäjoen ekologinen potentiaali on tyydyttävä toimenpiteiden ja välttävä veden laadun kautta arvioituna. Ekologista potentiaalia parantava toimenpiteitä ovat Kalajärven ja Kyrkösjärven vähävetisten uomien kunnostaminen ja vesimäärien lisääminen, lyhytaikaissäännöstelyn vaikutusten lieventäminen sekä kunnostusten jälkeiset arvokalojen kotiutusistutukset. Kihniänjoen ekologinen potentiaali on tyydyttävä sekä toimenpiteiden että vedenlaadun kautta arvioituna. Ekologista potentiaalia parantavia toimenpiteitä ovat vähävetisen uoman kunnostus (Vesala 2013), riittävän alivirtaaman turvaaminen osuudelle sekä kunnostusten jälkeinen arvokalaston ja rapujen kotiutus.

Tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin rakennetut tekojärvet poikkeavat hydrologialtaan luonnonjärvistä. Kaikille on yhteistä voimakas humuspitoisuus. Tämä lisää hapen kulutusta, kuormittaa järviä ja lisää myös alapuolisten vesistöjen kuormitusta. Järvityypiltään järvet kuuluvat syvyyden vaihtelun perusteella joko mataliin tai (syviin) runsashumuksisiin järviin. Vedenpinnan voimakas talvialenema ja vesipinta-alan pienentyminen heikentää happitilannetta ja kuluttaa rantoja. Tekoaltaista parhaassa kunnossa ovat valuma-alueen yläosissa sijaitsevat Kalajärvi ja Liikapuron tekojärvi. Kalajärvi ja Liikapuro ovat hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa sekä toimenpiteiden että vedenlaadun kautta arvioituna. Kalajärven vedenlaatu ilmentää hyvää tilaa ja biologiset laatutekijät tyydyttävää-hyvää tilaa. Näistä säännöstelylle herkät litoraalipohjaeläimet ilmentävät kuitenkin vain tyydyttävää tilaa. Liikapuron vedenlaatu ja vesikasvit ilmentävät hyvää, mutta kasviplankton tyydyttävää tilaa. Kyrkösjärvi on näitä jonkin verran rehevämpi. Kyrkösjärven ekologinen potentiaali on hyvä toimenpiteiden ja tyydyttävä vedenlaadun perusteella arvioituna. Järven vedenlaatu ja säännöstelylle herkkä vesikasvillisuus ilmentävät tyydyttävää ja kasviplankton hyvää tilaa. Pitkämö on altaista kuormitetuin, mutta läpivirtaustyyppisenä ekologinen tila ei heijasta täysin kuormitusta. Pitkämön vedenlaatu ilmentää välttävää ja säännöstelylle herkkä vesikasvillisuus tyydyttävää tilaa. Pohjaeläimet ja kasviplankton ilmentävät hyvää tilaa. Pitkämön ekologinen potentiaali on tyydyttävä toimenpiteiden ja välttävä vedenlaadun perusteella arvioituna. Kalajärven, Kyrkösjärven ja Pitkämön ekologisen potentiaalin parantamistoimenpiteitä ovat säännöstelyn kehittäminen ympäristötavoitteet, virkistyskäyttö ja ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioiden (ml. kevätkuopan pienentäminen), Kyrkösjärvellä lisäksi turvelauttojen poisto ja Pitkämössä syvänteen hapettaminen. Liikapurolla ei ole käyttökelpoisia menetelmiä ekologisen potentiaalin parantamiseen.

Pilvilampi on rakennettu Vaasan kaupungin vedenoton tarpeisiin, mikä ohjaa sen käyttöä ja hoitoa. Esikäsittelyn vuoksi sen veden laatu onkin ravinnepitoisuuksien osalta erinomaista. Pilvilampi onkin hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa, eikä potentiaalin parantamiseen tarvittavia toimenpiteitä ole esitetty.

Arvio: Pilvilampi, Kalajärven ja Liikapuron tekojärvi hyvä, Kyrkösjärven tekojärvi tyydyttävä ja Pitkämön tekojärvi välttävä ekologinen potentiaali (kuva 12.2.1).