2.2.4 Lapuanjoen vesistöalueen vesimuodostumat

Vesienhoidon suunnittelua varten on Lapuanjoen suunnittelualueelle rajattu 25 järvi- ja 24 jokivesimuodostumaa (liite1).

Joet

Lapuanjoen pääuoma on tyypiltään ala- ja keskiosillaan suuri turvemaiden ja yläosillaan suuri kangasmaiden joki. Lapuanjoki alkaa Kaidesjärvestä laskevan Kaidesojan ja Sampsalammesta laskevan Pahajoen yhtymäkohdasta. Lapuanjoen yläosa virtaa Kuortaneenjärven kautta, ja Lapuan keskustassa joen pääuomaan yhtyy Nurmonjoki, joen suurin sivuhaara. Lapuanjoki laskee mereen Uudenkaarlepyyn kaupungissa. Aiemmin esiintyneiden tulvien takia Lapuanjoen pääuoma on perattu Poutun padon ja Alahärmän välillä. Rannat on lisäksi pengerretty Poutun padolta noin 17 km alavirtaan. Lapualla sijaitseva Poutun pato on rakennettu vuonna 1991 nostamaan vedenpintaa alivirtaamakausien aikana. Lapuan keskustassa sijaitseva Hourunkosken voimalaitos ei aiheuta joessa huomattavaa virtaaman vaihtelua.

Nurmonjoki on Lapuanjoen suurin sivuhaara ja sen valuma-alue on 865 km² (taulukko 2.2). Nurmonjokea säännöstellään voimatalouden tarpeita varten. Nurmonjoella osa vedestä virtaa täyttökanavaa pitkin Hirvijärven tekojärveen, josta vedet edelleen virtaavat Hirvikosken voimalaitoksen ja sen kallioon louhitun purkutunnelin kautta takaisin Nurmonjokeen. Nurmonjoen vesistöalueen järvisyys on 6,2 % (Ekholm 1993). Nurmonjoki on pääosin savi- ja kivipohjainen. Nurmonjoen vähävetiseen uomaan, jonka pituus on noin 15 km, on rakennettu runsaasti pohjapatoja nostamaan veden pintaa alivirtaamakausien aikana. Lyhytaikaissäännöstely vaikuttaa Nurmonjoen tilaan, Hirvikosken voimalaitoksen purkutunnelin alapuolisella osuudella.

Kauhavanjoki laskee Lapuanjokeen joen alaosan keskivaiheilla. Joen valuma-alue on 648 km². Joen lähivaluma-alueen järvisyys on vain 0,65 % (Ekholm 1993). Kauhavanjoessa ei harjoiteta lainkaan lyhytaikaissäännöstelyä. Kauhavanjoen yläosaa kuormittavat metsäojitukset ja turvetuotanto, minkä seurauksena jokivesi on ravinteikasta ja tummaa (Nuotio 2008). Ravinnekuormitukseen vaikuttaa merkittävästi myös muu hajakuormitus. Happamien sulfaattimaiden suuri osuus joen alaosalla happamoittaa vettä laskien veden pH:n ajoittain alle 5.

Suurimmat järvet

Lapuanjoen vesistön suurin luonnonjärvi on Kuortaneenjärvi, joka on Etelä-Pohjanmaalla tärkeä loma-asutus- ja virkistysjärvi. Kuortaneenjärven valuma-alue sijoittuu kahden kunnan, Alavuden ja Kuortaneen alueelle. Järven yläpuolinen valuma-alue on 1 266 km², josta Kuortaneenjärven oman valuma-alueen pinta-ala on 432 km². Kuortaneenjärven pinta-ala on 15 km² ja keskisyvyys 3,3 m. Syvin kohta on 16 metriä. Kuortaneenjärven laskennallinen viipymä on vain noin kaksi kuukautta. Kuortaneenjärven maankäytöstä peltojen osuus valuma-alueesta on 20 % ja kangasmaiden metsiä lähes 60 % (Rautio ja Aaltonen 2006). Kaikki valuma-alueen toiminnot kuten asutus, teollisuus, maanviljely, karjanhoito, turkistarhat, metsänhoito ja turvetuotanto vaikuttavat Kuortaneenjärven veden laatuun. Kuortaneenjärvelle on tehty suunnitelma kesäaikaisen säännöstelyn muutoksesta ja asia on siirtynyt lupakäsittelyyn. Asia ei kuitenkaan ole edennyt maanviljelijöiden vastustuksen vuoksi.

Kuorasjärvi kuuluu Nurmonjoen vesistöalueeseen ja sijaitsee Alavuden kaupungissa ja osittain Seinäjoen kaupungin Nurmon alueella. Järven koko yläpuolinen valuma-alue on 248 km² ja lähivaluma-alue 73 km². Järven pinta-ala on 12 km² ja keskisyvyys 2,3 metriä. Merkittävimmät Kuorasjärven veden laatua heikentäneet tekijät ovat olleet maa- ja metsätalous, järven säännöstely ja hajakuormitus. Kuorasjärven säännöstelyn tarkistaminen on parhaillaan käynnissä ja tavoitteena on saada säännöstely vastaamaan mm. lisääntyneen virkistyskäytön tarpeita sekä huomioimaan ilmastonmuutoksen tuomat vaikutukset. Kuorasjärven veden laskennallinen viipymä on hieman yli vuosi.

Hirvijärven ja Varpulan tekojärvet sijaitsevat Nurmonjoen valuma-alueen keskiosassa. Varpulan tekoallas rakennettiin vuonna 1962, ja sitä korotettiin vuonna 1974, jolloin valmistui Hirvijärven tekoallas (Hynynen ym. 1993). Varpulan tekojärven pinta-ala on noin 4,1 km² ja säännöstelytilavuus 10,3 milj. m³ (Haukilehto ym. 2011; Hertta 2013). Varpulan tekoaltaan teoreettinen viipymä on 180 vrk. Hirvijärven tekoaltaan pinta-ala on noin 14 km², säännöstelytilavuus 44 milj. m³ ja teoreettinen viipymä 120 vrk. Hirvijärveen ohjataan vedet Nurmonjoesta järven eteläpäähän laskevaa täyttökanavaa pitkin, Varpulan altaasta säännöstelypadon kautta ja Tiisijärven kautta rakennettua Tausnevanuomaa pitkin (Kalliolinna ja Aaltonen 2003). Tekojärven tyhjennystunneli Nurmonjokeen lähtee altaan länsirannalta ja tunnelissa on Hirvikosken voimalaitos.

Hirvijärven tekoaltaan veden laatu on pääpiirteissään samanlainen kuin Nurmonjoessa yleensä. Vesi on ravinnepitoista, tummaa humusvettä, jonka puskurikyky on välttävä, jopa huono (Kalliolinna ja Aaltonen 2003). Altaassa esiintyy selvää hapenvajausta kesäkerrostumisen aikana elokuussa. Hirvijärven allas lisää talvella humusta ja ravinteita Nurmonjoen alaosan veteen, jolloin myös koko Lapuanjoen veden laatu heikkenee jokien liittymäkohdassa. Osaltaan tähän vaikuttaa myös Hirvikosken voimalan lyhytaikaissäännöstely, joka lisää huuhtoutumista ja eroosiota Nurmonjoessa.