12.2.1 Pintavesien ekologinen tila

Joet

Kyrönjoki kokonaisuudessaan kuuluu suuriin turvemaiden jokiin. Suurimmat sivujoet (Seinäjoki, Kauhajoki ja Jalasjoki) kuuluvat keskisuurten turvemaiden jokien tyyppiin (taulukko 12.2.1a). Joet voisivat kokonsa puolesta kuulua myös suuriin turvemaiden jokiin, mutta koska ne kooltaan ja ominaisuuksiltaan poikkeavat selvästi Kyrönjoen pääuomasta, on ne tyypitelty keskisuureen tyyppiin. Muut Kyrönjoen vesistön joet kuuluvat niin ikään keskisuuriin turvemaiden tai pieniin turvemaiden jokiin. Valuma-alueiden latvoilla on myös muutamia pieniin kangasmaiden tyyppiin kuuluvia jokia. Pienistä 10–100 km² valuma-alueen puroista ja joista on tarkastelussa mukana vain osa.

Kyrönjoen vesistön jokien tilaa heikentävät hajakuormitus, erilainen pistekuormitus, vaellusesteet, tulvat ja tulvasuojelutoimenpiteet (säännöstely, pengerrykset, padot ja patoaltaat). Ravinne-, sameus- ja kiintoainepitoisuudet ovat korkeita valuma-alueeltaan maatalousvaltaisilla joilla. Happamuusongelmat kasvavat joen alajuoksua kohden. Jokivedet ovat väriltään ruskeita, tummimmat vedet löytyvät valuma-alueen latvoilta, missä on paljon ojitettua suota ja turvetuotantoa. Väri- ja COD-arvot ovat kohonneet 1970-luvulta lähtien. Alunamailta tuleva happamuuskuormitus heikentää tulva-aikoina selvästi sekä Kyrönjoen alaosan sekä varsinkin useiden sivujokien ekologista että kemiallista tilaa. Joen suurimmat sivuhaarat ovat Seinäjoki, Jalasjoki ja Kauhajoki. Nämä kaikki on alajuoksuiltaan padottu ja niiden vedet on ohjattu tekoaltaisiin. Seinäjoen haarassa rakenteelliset muutokset ovat voimakkaimpia, kun taas Jalasjoen ja Kauhajoen tilaan vaikuttaa selvimmin voimakas maatalouden hajakuormitus. Vesistön latvahaarojen ja pääuoman pienempien sivuhaarojen ekologiseen tilaan vaikuttavat myös maankäyttö sekä toisaalta rakenteelliset muutokset. Peltovaltaisilla alueilla korostuu maanviljelyn vaikutus, kun taas valuma-alueen latvoilla korostuu turvetuotannon ja metsätalouden vaikutus. Osaa pienistä ja keskisuurista joista on perattu ja suoristettu paljon, mikä on heikentänyt niiden ekologista tilaa selvästi. Osa taas on uomaltaan melko luonnontilaisia, mikä selvästi parantaa niiden ekologista tilaa, jopa silloin kuin kuormitus on suhteellisen voimakasta. Keskisuurissa ja varsinkin pienissä joissa uomien ja rantavyöhykkeen tila onkin usein ravinnekuormitusta merkittävämpi tekijä ekologiselle tilalle.

Taulukko 12.2.1a. Kyrönjoen vesistön jokien vedenlaadun ja biologisten laatutekijöiden tietoa vuosilta 2012–2017 (HERTTA-rekisteri). Jokityyppien lyhenteet: P = pienet, K = keskisuuret, S = suuret, k = kangasmaiden, t = turvemaiden joet.). pH vuosiminimien log-muunnettu keskiarvo; ‒ = ei ole voitu arvioida. Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. * hieno kiintoaine, ** voimakkaasti muutettu. Kiintoaineen yksikkö on mg/l.

Kyrönjoen alaosa: Malkakosken alapuolisen Kyrönjoen ja siihen laskevien sivujokien ekologista tilaa heikentävät niin vesirakentaminen, hajakuormitus, pistekuormitus kuin happamilta sulfaattimailta tuleva kuormituskin (taulukko 12.2.1a). Vaikutukset näkyvät niin kalaston, pohjaeläimistön ja pohjalevienkin kohdalla: lajisto on taantunut ilmentäen rehevyyden, rakenteellisten muutosten ja happamuuden vaikutuksia. Hajakuormitus ja osin myös pistekuormitus (asutuksen jätevedet) ovat rehevöittäneet jokea. Vedenlaatua luonnehtivat korkeat ravinnepitoisuudet ja etenkin tulva-aikoina samea vesi ja erittäin suuret kiintoainepitoisuudet. Alueella on merkittäviä määriä peruskuivatettuja happamia maita. Happamuutta osoittavat pH-arvot voivatkin pääuoman alaosalla ja sivujoissa (Lehmäjoki ja Orismalanjoki) olla tulva-aikoina erittäin alhaisia. Happamuudeltaan 3. vesienhoitojakso oli kuitenkin selvästi aiempia parempi, mikä näkyi Kyrönjoen alimmalla ja alaosalla selvästi kalastossa, pohjaeläimistössä ja myös pohjalevissä. Myös Lehmäjoella pohjaeläimistön tila parani. Sekä pääuoman osien että sivujokien luonnontilaa on myös muutettu perkaamalla, pengertämällä ja suoristamalla, mikä on heikentänyt niiden ekologista tilaa entisestään. Pitkämön ja Kyrkösjärven lyhytaikaissäännöstelyn vaikutukset tuntuvat alajuoksulla asti tietyissä virtaamatilanteissa. Pääuoman ekologista tilaa parantaa kuitenkin Ylistaron ja Vähänkyrön välinen osin melko luonnontilainen ja monimuotoinen koskijakso. Uomaa ei ole tällä välillä myöskään juuri perattu, vaikka rannat ovatkin melko lailla asuttuja. Kyrönjoen alimmalla osalla tavataan muun muassa vaellussiikaa ja nahkiaista sekä satunnaisesti meritaimenta. Kyrönjoen ravinne-, kiintoaine- ja happamuuskuormitus vaikuttaa myös joen suistoon ja edustan merialueeseen. Kyrönjoen edusta onkin luokiteltu välttävään ekologiseen ja hyvää huonompaan kemialliseen tilaan.

Arvio: Kyrönjoen alin osa välttävä ja alempi osa tyydyttävä, Lehmäjoki ja Orismalanjoki huono ekologinen tila (kuva 12.2.1).

Kyrönjoen keski- ja yläosalla joki virtaa laajan tulva-alueen halki muodostaen pitkän suvantomaisen jakson, jossa putouskorkeus on hyvin vähäinen. Osuudella Kyrönjokeen laskee neljä suurin piirtein samankokoista pikkujokea eli luomaa (Nahkaluoma, Nenättömänluoma, Tuomiluoma ja Tuoresluoma). Olemassa olevan tiedon valossa luomien vesi on erittäin ravinnepitoista, sameaa ja pH-arvot voivat olla alhaisia. Luomat virtaavat tehokkaasti viljeltyjen osittain alunamailla sijaitsevien peltomaiden halki ja niiden uomia ja rantavyöhykettä on muokattu. Tämän ja vedenlaatuaineiston perusteella luomat on luokiteltu tilaltaan välttäviksi.

Arvio: Ekologinen luokka: Kaikki joet ekologinen tila välttävä (kuva 12.2.1).

Seinäjoen vesistö: Seinäjoen yläosalla maatalouden merkitys on Seinäjoen alaosaa vähäisempi. Seinäjärven alapuolisella osuudella vesi onkin laadultaan jopa hyvää ja Kurjenjoella ja Kihniänjoen yläosallakin lähellä tätä. Seinäjoen yläosan kalasto ilmentää myös hyvää tilaa. Silti näidenkin jokien vedenlaatu on kuormituksen seurauksena heikentynyt. Seinäjoen vesistön latvaosissa on runsaasti pääosin ojitettua suota sekä turvetuotantoalueita. Kihniänjokea kokonaisuudessaan luonnehtii lisäksi veden tumma väri. Yläosalla humuskuormitus onkin ravinteita suurempi ongelma veden laadulle ja ekologiselle tilalle. Liikaluomasta ei ole ajanmukaista tietoa. Vanhojen tietojen perusteella vedenlaatu on kuitenkin melko hyvä, toisaalta puro on perattu ja Liikapuron tekojärven säännöstely on vaikuttanut sen virtaamaolosuhteisiin. Asiantuntija-arvion perusteella tila on korkeintaan tyydyttävä. Pajuluomasta ei ole myöskään ajanmukaista tietoa, mutta se virtaa kuitenkin alaosillaan happamien sulfaattimaiden halki ja sitä on voimakkaasti perattu. Pajuluoman tila on arvioitu välttäväksi.

Arvio: Seinäjoen yläosa hyvä, Kihniänjoen yläosa tyydyttävä, Kurjenjoki ja Liikaluoma tyydyttävä sekä Pajuluoma välttävä ekologinen tila (kuva 12.2.1).

Jalasjoen vesistö: Jalasjoen ja sen sivujokien tilaan vaikuttaa selkeästi maatalouden hajakuormitus sekä muun muassa turvetuotantoalueiden ja asutuksen jätevesien kuormitus. Maaperästä aiheutuvaa happamuusongelmaa esiintyy kuivatun Luopajärven alueella. Jokialue on myös tulvaherkkä. Jalasjoen alaosan vedet on ohjattu Pitkämön tekojärveen, alaosalla on vaelluseste ja joen putouskorkeudesta on hyödynnetty suurin osa. Muutokset koskevat kuitenkin pienehköä osaa joen pituudesta, eikä jokea ole nimetty voimakkaasti muutetuksi. Pitkämön yläpuolella Jalasjoen putouskorkeus on lähes olematon. Kuormitus heijastuu joen voimakkaana rehevöitymisenä ja kalasto ilmentää vain tyydyttävää tilaa. Myös sivujokiin ja latvahaaroihin kohdistuu voimakasta maatalouden ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Matoluoman perkaus on heikentänyt muutenkin voimakkaasti kuormitetun pikkujoen tilaa. Turvetuotannon ja metsätalouden merkitys korostuu latvoilla esimerkiksi Ilvesjoella. Vedenlaadultaan latvajoet ovat tyydyttävässä-välttävässä tilassa: joet ovat yleisesti varsin tummavetisiä ja ravinnepitoisuudet ovat korkeita. Ilvesjoki ja Koskutjoki ovat vesistöalueen joista parhaassa kunnossa. Koskutjoki virtaa kuitenkin erittäin eroosioherkkien maiden halki, minkä vuoksi vesi voi tulva-aikoina sameutua voimakkaasti. Vaikka näihin kohdistuu melko voimakas ravinnekuormitus, ovat niiden uomat pääosin luonnontilaisia. Luonnontilaisen kaltainen uoma rantavyöhykkeineen parantaa jokien ekologista tilaa, lisäten samalla sietokykyä kuormitukselle: pohjaeläimistö ilmentää erinomaista ja kalasto hyvää tilaa. Joissa esiintyy muun muassa taimenta. Alapuolinen Mustajoki on yläpuolisten jokien ja painetietojen perusteella arvioitu tyydyttäväksi. Hirvijokeen kohdistuu voimakas kuormitus, Madesjoki on Jalasjoen vesistöalueen joista vedenlaadultaan paras. Ilvesjokeen ja Koskutjokeen kohdistuu melko suuri kuormitus ja etenkin Koskutjoki virtaa eroosioherkällä maaperällä, minkä vuoksi jokien hyvä tila on uhattuna.

Arvio: Ilvesjoki ja Koskutjoki hyvä, Madesluoma, Mustajoki ja Hirvijoki tyydyttävä sekä Jalasjoki ja Matoluoma välttävä ekologinen tila (kuva 12.2.1).

Kauhajoen vesistö: Kauhajoen vesistöä kuormittaa voimakkaasti maa- ja metsätalouden hajakuormitus, turvetuotantoalueet sekä asutuksen jätevedet. Kauhajoen alaosan vedet on ohjattu Pitkämön tekoaltaaseen ja joen putouskorkeudesta on hyödynnetty suuri osa. Pitkämössä on vaelluseste ja osuudella on muitakin osittaisia vaellusesteitä. Pitkämön yläpuolisessa Kauhajoen pääuomassa on tehty kuitenkin vain vähän perkauksia ja suurin osa jokimuodostuman pituudesta on vain lievästi muutettua. Tämän vuoksi, alajuoksun muutoksista huolimatta jokea ei ole nimetty voimakkaasti muutetuksi. Kuormitus heikentää vedenlaatua ja ravinnepitoisuudet ovat hyvin korkeita. Kauhajoen vesi väriltään on kuitenkin Kyrönjoen vesistön suurista joista kirkkaimpiin kuuluvaa. Joen suhteellinen luonnontilaisuus näkyy myös luokka-arvioissa: ravinnekuormituksesta huolimatta eri biologiset laatutekijät osoittavat hyvää tai erinomaista tilaa. Joessa tavataan harjusta. Kauhajokeen yhtyy neljä keskisuurta varsin erityyppistä jokea. Kainastonjoki virtaa laajojen peltoalueiden läpi, on voimakkaasti kuormitettu ja lähes kokonaan perattu. Joen ravinnepitoisuudet ovat hyvin korkeita ja kalasto ilmentää vain tyydyttävää tilaa. Joessa on kuitenkin tavattu myös taimenta ja harjusta. Ikkelänjokeen ja Hyypänjokeen kohdistuva kuormitus on selvästi vähäisempää ja ne kuuluvatkin koko Kyrönjoen vesistön parhaiten säilyneisiin jokiin. Kalasto ja pohjaeläimistö ilmentävät joissa hyvää-erinomaista tilaa. Ikkelänjoen ravinnepitoisuudet ovat myös Pohjanmaan oloihin melko alhaisia. Molempien uomat ovat varsin luonnontilaisia, niissä esiintyy meanderointia ja koski-suvanto-vuorottelua, mikä on edellytys hyvälle tilalle. Alueella on kuitenkin pohjavedenottoa, joka voi vaikuttaa alivirtaamakauden vesimääriin ja veden laatuun. Päntäneenjoki on samantyyppinen kuin edelliset, voimakkaasti meanderoiva joki. Päntäneenjoki on kuitenkin voimakkaammin kuormitettu ja siten vedenlaadultaan heikompi. Kaikissa joissa esiintyy taimenta. Sekä Ikkelänjokeen, Hyypänjokeen että Päntäneenjokeen kohdistuu hajakuormitusta ja muun muassa turvetuotannon kuormitusta, minkä vuoksi niiden hyvä tila on uhattuna.

Arvio: Kainastonjoki välttävä, muut joet hyvä ekologinen tila (kuva 12.2.1).

Kyrönjoen vesistöalueen jokivesimuodostumissa vain kahdessa tapahtui ekologisen luokan muutos:

• Seinäjoki: välttävä --> tyydyttävä

• Päntäneenjoki: tyydyttävä --> hyvä

Lisäksi Hirvijoen ja Madesluoman ekologinen tila muuttui aineistollisista ja menetelmällisistä syistä ja on nyt aiempaa luotettavampi.

Fosforipitoisuudet nousivat kuitenkin suurimmassa osassa jokia ja osassa kasvu oli varsin voimakasta. Typpipitoisuudet puolestaan nousivat yhtä monessa muodostumassa kuin laskivat. Toisaalta jokien humuspitoisuus laski suurimassa osassa jokia, mitä voidaan pitää myönteisenä asiana yleinen ruskettumiskehitys huomioon ottaen. HS-maiden vaikutuspiirissä vesistöalueen alaosilla happamuushaitat jaksolla edellistä jaksoa lievempiä, mikä näkyi muun biologisissa laatutekijöissä. Myös muuten kalasto, pohjaeläimistö ja -levät ilmensivät jonkin verran ekologisen tilan parantumisen merkkejä.

Järvet

Pohjanmaan vesistöille tyypillisesti Kyrönjoen valuma-alueella järviä on vain vähän. Järvet sijaitsevat pääasiassa valuma-alueen latvoilla ja ovat tyypillisesti pieniä, matalia ja luontaisesti ruskeavetisiä. Ainut suurempi luonnonjärvi on Seinäjärvi. Järvet kuuluvat pääosin joko runsashumuksisiin tai mataliin runsashumuksisiin järviin. Jalasjoen latvoilla sijaitseva kirkasvetinen Mustajärvi poikkeaa muista järvistä, sillä se kuuluu vähähumuksiseen järvityyppiin. Kyrönjoen valuma-alueelle rakennettu viisi tekojärveä: Kalajärvi, Kyrkösjärvi, Pitkämö, Liikapuro ja Pilvilampi, jonne johdetaan Kyrönjoen vettä.

Valuma-alueen yläosissa olevien järvien merkittävimpiä kuormittajia ovat metsätalous ja turvetuotanto. Näiden aiheuttama kiintoaine- ja humuskuormitus on pitkällä aikavälillä saattanut muuttaa järvien olosuhteita muun muassa pohjan laatua muuttamalla, mataloittamalla ja väriarvoja kasvattamalla. Näiden järvien suurin ongelma ei olekaan välttämättä ravinnekuormitus, vaan kiintoaine- ja humuskuormituksen aiheuttama vesikasvillisuuden lisääntyminen, pohjien liettyminen ja umpeenkasvu, veden tummuminen sekä happitilanteen heikkeneminen. Tämä muuttaa ravintoketjuja ja johtaa helposti voimakkaaseen sisäiseen kuormitukseen. Varsinkin Kauhajärven ja Kurjenjärven umpeenkasvu on edennyt varsin pitkälle.

Seinäjärvi: Seinäjärven luokitukseen liittyy ristiriitaisuuksia: luokituksen laatutekijät ilmentävät jopa erinomaista tilaa, mutta humuspitoisuus on vuosikymmenten aikana kasvanut ja järvi on nuhraantunut. Ravinnepitoisuudet ovatkin alhaiset ja jopa laskeneet, mutta ongelmaksi koetaan vesikasvillisuuden lisääntyminen ja veden värin tummuminen. Järveen on kohdistunut ja kohdistuu metsätalouden (et. ojitukset) hajakuormitusta, mikä on ilmeisestikin muuttanut järven tilaa ilman, että se vielä näkyy luokitustekijöissä.

Arvio: ekologinen tila hyvä (kuva 12.2.1).

Muut järvet: Mustajärven valuma-alue on pieni ja kuormitus vähäistä. Veden laadun ja kasviplanktonin perusteella järvi luokitellaankin erinomaiseksi (taulukot 12.2.1b ja 12.2.1c). Kotilammi on perustettu 1700-luvulla, eikä sitä säännöstellä. Vanhempien vedenlaatutietojen perusteella Kotilammin vesi on tummaa, mutta ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien osalta melko lähellä hyvää tilaa. Järven valuma-alue on maa- ja metsätalousvaltaista. Valuma-alueella on myös happamia sulfaattimaita. Jalasjoen vesistön Jalasjärvi ja Hirvijärvi ovat voimakkaasti kuormitettuja ja rehevöityneitä hyvin tummavetisiä läpivirtaustyyppisiä järviä. Ravinnepitoisuudet ovat erittäin korkeat, mutta kasviplankton ja myös kalasto ilmentää parempaa tilaa. Hirvijärvellä on toteutettu kunnostus. Seinäjoen vesistön latvoilla sijaitsevan Pääjärven valuma-alue ja kuormitus on melko vähäistä ja laatutekijät ilmentävätkin jopa erinomaista tilaa. Kurjenjärven kalasto ilmentää hyvää tilaa. Muiden järvien osalta tilan tai paineiden ei tiedetä edelliseltä kaudelta muuttuneen, minkä vuoksi ne on luokiteltu vanhojen tietojen pohjalta. Kauhajoen latvoilla sijaitseva Kauhajärvi on lähes täysin umpeenkasvanut.

Arvio: Mustajärvi erinomainen, Pääjärvi hyvä, Ikkeläjärvi, Hirvijärvi (Jalasjärvi), Hirvijärvi (Virrat), Korhosjärvi, Kotilammi ja Kurjenjärvi tyydyttävä sekä Kauhajärvi välttävä ekologinen tila. Iso Madesjärvi ei luokittelua (kuva 12.2.1).

Taulukko 12.2.1b. Kyrönjoen valuma-alueen järvien tilan luokittelu v. 2020. (MRh = Matala runsashumuksinen järvi, lit =rantavyöhyke). Luokka: E = erinomainen, Hy = hyvä, T = tyydyttävä, V = välttävä, Hu = huono. * = voimakkaasti muutettu/tekojärvi. KE = keinotekoinen. kasvipl = kasviplankton

Taulukko 12.2.1c. Kyrönjoen valuma-alueen järvien kesäaikaisia (1.6. -30.9.) vedenlaatutietoja vuosilta 2012-2017. Järvityyppien lyhenteet: P = pienet, h = humusjärvet, Rh = Runsashumuksiset järvet, M = Matalat. (HERTTA-rekisteri 2020).

Yhdenkään Kyrönjoen suunnittelualueen järven ekologinen tila ei parantunut eikä heikentynyt toiselta suunnittelukaudelta kolmannelle siirryttäessä. Suurimmassa osassa järviä ravinne- tai/ja a-klorofyllipitoisuudet ovat kuitenkin laskeneet edelliseen kauteen verrattuna. Muutokset ovat kuitenkin pääosin tapahtuneet luokkarajojen sisällä. Osin muutokset ovat myös olleet ristiriitaisia. Näkösyvyyden osalta selviä muutoksia ei ole tapahtunut.

Kuva 12.2.1. Kyrönjoen suunnittelualueen vesimuodostumien ekologinen tila.